Futon-sänky harkinnassa

Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut uudesta sängystä. Katse on aina sänkyjä nähdessäni kiinnittynyt minimalistisempiin sängynrunkoihin ja jossain vaiheessa mietin jopa sängyn tekemistä itse eurolavoista. Haluaisin, että uusi sänkyni olisi nykyistä runkopatjasänkyäni hieman matalampi ja kokonaisilmeeltään yksinkertainen. Ja koska minulla on tarve myös uudelle patjalle, olen tutkinut paljon patjavaihtoehtoja. Selkävaivaisena – toivottavasti entisenä eikä niinkään nykyisenä – olen päätynyt siihen, että voisi nyt uuden patjan hankinnan ollessa ajankohtainen kokeilla monien kehumaa futonia. Niinpä harkinnassa ja vahvasti kärkisijoilla on futon-sänky: Yksinkertainen japanilaishenkinen sängynrunko miellyttämään sisustuksellista silmää ja siihen lisäksi uniterveyttä edistämään futon-patja sekä petauspatja.

Lue myös: Makuuhuoneen muuttunut järjestys

karup, japan, futon-sänky, minimalistinen sänky

Kuva: Karup Design

Minulle mieluinen futon-sänky koostuisi ensisijaisesti tanskalaisen Karup Designin Japan-sängystä ja futon-patjasta. Japan-sängyssä on pieni upotus patjalle ja reunaan jäisi hieman tilaa. Runkoa saa kahdessa koossa: 140 ja 160 cm. Nykyinen sänkyni on 120 cm leveä, joten sopiva leveys sängylle olisi tässä tapauksessa 140 cm. Kyseessä on siis patjakoko, itse runko on 168 cm. Värivaihtoehtoja on kolme: käsittelemätön puu (massiivimänty), valkoinen ja musta. Koska haluan mahdollisimman luonnollisen näköisen kokonaisuuden, värivalintani olisi käsittelemätön. Japan-sänky on korkeudeltaan 19 cm.

Futon-sänky -vaihtoehto numero kaksi olisi myös Karup Designilta. Ihanan yksinkertainen ja linjakas massiivimäntyinen Senza miellyttää silmää erityisesti pyöreiden reunojen ja suloisten keveälinjaisten jalkojen osalta. Senzassa ei ole upotusta patjalle, mutta futon-patjat ovat sen verran painavia, että ne vissiin pysyvät paikoillaan ihan hyvin. Senzassa valitsisin myös kooksi 140 cm. Siinä koko rungon leveys on tuo 140 ja ylimääräistä tilaa reunoille ei jää. Korkeus lattiasta 15 cm. Senzaa saa luonnonvärisenä sekä mustana ja tässäkin valitsisin luonnonvärisen.

karup, senza, futon-sänky, minimalistinen sänky

Kuva: Karup Design

Futon-patjan valitseminen onkin ollut tässä sänkykokonaisuutta harkitessa se vaikein osuus. Futon on luonnostaan hyvin jämäkkä patja ja suurimmaksi osaksi patjat ovat siis kovia. Kovan patjan sanotaan olevan selän terveydelle paras vaihtoehto. Riippuen futon-patjan sisällä olevista materiaaleista, patjaa on mahdollista saada aavistuksen normaalia kimmoisampana. Olen itse vuosia sitten poistanut jenkkisängystäni joustinpatjan, kun huomasin, että selkäni jumiutui ja kipeytyi yön aikana. Pelkällä runkopatjalla ja petauspatjalla nukkuminen on ollut huomattavasti parempi. Ajattelin kuitenkin uskaltaa vaihtaa runkopatjani nyt futoniin, mutta tosiaan aion valita sellaisen patjan, joka on normaalia ”pehmeämpi”. Minun on siis valittava futon-patja, jossa on käytetty luonnonkumia eli lateksia. Myös villa futonin täytteenä lisää hieman pehmeyttä.

Pehmeyden ja kovuuden lisäksi futonin hankinnassa on tärkeää perehtyä myös patjan hoitoon. Futon-patjaa on rullailtava, käänneltävä, imuroitava ja tuuletettava. Haluan mahdollisimman helppohoitoisen futonin ja siksi tulen varmastikin valitsemaan patjan, jossa on kookosta. Kookosta sisältäviä futoneita ei käsitykseni mukaan tarvitse rullata vaan niitä on lakanoiden vaihdon yhteydessä ainoastaan käänneltävä. Sekin on patjan painon vuoksi jo varmasti ihan omanlaisensa projekti. 🙂

Sitten olisi futon-sänky melkein kasassa. Enää tarvitaan petauspatja. Olisi parasta, että petauspatja olisi itse pestävissä, se toisi pehmeyttä futon-patjan päälle ja olisi hengittävyyden puolesta luonnonmateriaalia kuten vaikkapa villaa. Petauspatjavalintani ei ole aivan valmis vielä, edelleen tuntuu, että tarvitsen lisää tietoa. Haluaisin petauspatjan päälle myös vesipestävän suojuksen, joka suojaa petaria likaantumiselta ja tahroilta.

Lue myös: Peikonlehti-pussilakana ⎢ Paluu 80-luvulle?

Onko sinulla futon-sänky tai pelkkä futon-patja? Millaisia kokemuksia sinulla on?

Minimalismipeli & Raivausriennot: päivät 1-10

Oletko kokeillut koskaan peliä nimeltä minimalismipeli? Se on suosittu peli/haaste tavarankarsimisessa. Ensimmäisenä päivänä karsitaan 1 tavara, toisena päivänä 2 tavaraa ja niin edelleen, kunnes kolmantenakymmenentenä päivänä karsitaan 30 tavaraa. Yhteensä 30 päivän aikana luovutaan 465 tavarasta.

Tällä hetkellä on meneillään ammattijärjestäjä Laura Holmströmin #raivausriennot, joka on tavarankarsimistapahtuma. Tapahtumassa on samat säännöt kuin minimalismipelissä, mutta käänteisesti niin, että aloitetaan 31 tavarasta (lokakuussa on 31 päivää ja tapahtuma kestää koko kuukauden), kunnes viimeisenä päivänä karsitaan enää 1 tavara. Tässä versiossa luovuttavia tavaroita on 496.

Oman kotini tavaratilanne on jo niin pitkällä, että minimalismipeli alkuperäisillä säännöillä tuntui tässä vaiheessa järkevimmältä. En ole aivan varma, onnistunko enää kodin varsinaisista tavaroista saamaan kasaan karsittavaa koko kuukaudeksi, joten lähdin liikkeelle siksi pienemmästä määrästä tavaraa. Muistotavaroita minulla on sitäkin enemmän ja olisin voinut aloittaa niistä, mutta projektin dokumennoin osalta kiinnostavuus pelkkiä paperikasoja ja valokuvia kohtaan ei välttämättä ole kovin suuri. Niinpä karsin nyt niin paljon kodin tavaroita, kuin saan kasaan ilman, että teen typeriä luopumispäätöksiä ja siirryn sen jälkeen sitten muistolaatikkopinon kimppuun. Ja siis kyseessähän ei ole vain minun muistotavarani vaan myös isäni ja lapsuuskotini jäämistöä. Siksi sitä on muistotavaraa on paljon.

Tässä olikin varmaan tarpeeksi alustusta tämänkertaiselle karsimisprojektille, joten eiköhän aloiteta päivien 1-10 raportointi. Kuvat ovat jälleen tallennettuja Instagram-tarinoistani. Jos haluat seurata projektia reaaliajassa, kurkista siis sinne. Olen tallentanut jokaisen päivän kuvan ja muita satunnaisia ajatuksiani kohokohtiin, joten koko projekti on myös sieltä katsottavissa jälkikäteen.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Minimalismipeli päivä 1: Ensimmäiseksi luovuin kylpytakista. Sain lahjaksi hamam-kylpytakin, joten luovuin vanhasta.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 2: Kaksi tekokasvia lähti uuteen kotiin, yhdessä kylpytakin kanssa.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 3: Kauan palvellut vesipullo alkoi olla jo tiensä päässä ja siirryin käyttämään toista vesipulloa. Lisäksi luovuin tuollaisesta juuttisesta suojaruukkupussista, jossa aiemmin oli tekokasvi keittiötä koristamassa. Ja niin ihana kuin pöllömukikin on, sitä ei vaan tule käytettyä. Aina tulee kaapattua kaapista tavallinen muki.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 4: Neljä vanhaa kylpypyyhettä lähti kiertoon, sillä pärjään nyt kahdella Habitare-messuilta ostamallani hamam-pyyhkeellä.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 5: Vanha pörröinen keinomateriaalinen torkkupeitto sai lähteä. Minulla on torkkupeittoja vielä kolme ja ne ovat luonnollisempaa materiaalia (puuvillaa ja villaa). Parista koristetyynynpäällisestä luovuin myös, sillä käytän hyvin vähän tyynyjä sisustuksessa. Ihanat Iittalan Tsaikka-lasit, jotka lapsuudenkodistani olen napannut lähtivät myös. Vaikka näistä on tunnelmallista juoda glögiä, niin siihenkin kelpaa kyllä tavallinen muki.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 6: Luovun näistä aikoinaan itse ostamistani aterimista, kun päätin alkaa käyttää lapsuudenkodistani ottamiani Kaj Franckin Scandia-sarjan lusikoita. Ja kun täydensin aterinvalikoimaani vielä saman sarjan haarukoilla ja veitsillä, niin nyt on koko sarja.

Lue myös: Kuukauden ostokset – syyskuu 2019

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 7: Luovuin aterinsarjan haarukoista ja keittiön kaappiin sijoitettavasta lisähyllystä. Lisätilan tarvettahan ei enää ole enkä tarvitse tätä muuhunkaan tarkoitukseen. Tällä hyllyllä oli itse asiassa keittiössäni paikka muutamille astioille ja tekokasville. Nyt haluan keittiön tasoille vain kaikkein tärkeimmät tavarat (ja niitäkin on aika paljon), joten hus pois kaikki ylimääräinen.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 8: Aterinsarjan veitset ja salaattiottimet olivat luopumisvuorossa tällä kertaa. Salaattiottimia en vain ole tarvinnut vaikka niin kovasti sellaisia olen halunnut tarvita.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 9: Vielä aterinsarjan pikkulusikat, kaksi Scandia-sarjan ruokalusikkaa (niitä oli alun perin kahdeksan ja käyttööni jäi kuusi) sekä desimitta, jonka korvasin saamallani 2,5 desilitran mittakupilla.

minimalismipeli, raivausriennot, tavaran karsiminen, raivaus

Päivä 10: Kirjoja lähti taas kiertoon, tässä niistä 10. Tällä kertaa kirjoista luopuminen oli hieman vaikeampaa, sillä luovuin myös sellaisista, jotka haluan jossain vaiheessa lukea, mutta lainaan ne kirjastosta myöhemmin. En säästä nyt esimerkiksi yhtään kirjasarjan osaa ellen ole jo aloittanut ko. sarjaa. Minulla on muutamia sarjoja kesken ja ennen kuin ne on luettu, en aloita uutta enkä myöskään säilö niitä hyllyssäni.

***

Minimalismipeli on nyt hyvällä menestyksellä suoritettu päivien 1-10 osalta. Kodin tavaroiden karsimisen tässä vaiheessa ei olla tekemisissä enää täysin yhdentekevien tavaroiden parissa ja siksi ilmassa on vapaudentunteen lisäksi myös lievää ahdistusta. Liki kaikki näistä tavaroista ovat läpäisseet seulan jo monen monta kertaa aiemmin eli niillä on tai on ollut merkitystä. Nyt on mietittävä hyvin tarkkaan, mitä tarvitsee, mitä tavaroita voi ja haluaa korvata jollain toisella tavaralla ja mitä tavaroita haluaa säilyttää ehkä muista kuin tarvesyistä – mikä itselle on se riittävä määrä tavaraa.

Kissakuvia – Kissa tuli ja jäi taloon

Reilu kolme vuotta sitten, kesällä 2016 naapurin kissa (jota olin jo ajoittain nähnyt syksystä 2015 lähtien) päätti ruveta tekemään kanssasi tuttavuutta. Pitkään kyttäiltyään kauempana kuului eräänä päivänä nurkan takaa vaan ”miauu” ja sitten tultiin ja hypättiin saman tien syliin. Olin kai turvalliseksi päätelty. Siitä alkoi koko kesän kestänyt sinnikäs taistelu, joka päättyi siihen, että sydämeni suli ja kissa sai jäädä kaikista ”en ota kissaa” vakuutteluista huolimatta. Kuten monesti: kissa 6, ihminen 0. Tätä kaikkea tässä taas muistellessani ajattelin laitella tänne blogin puolelle pitkästä aikaa hieman kissakuvia. Tai no ei edes hieman vaan aikamoinen kuvapläjäyshän tämä tulee olemaan.

Lue myös: Hämmentävä tarina kissakaverista

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

kissakuvia, toffee

Siinä oli kissakuvia kerrakseen ihanasta Toffee-kissasta. Tuosta nimestä tuli mieleen, että en itse koskaan kutsu kissaa nimeltä, sillä se ei sitä tunnista. Se on meidän kesken ihan kissa vaan. 😀 Nimi täytyy kuitenkin olla lääkärintarkastuksia varten. Minun oma Toffee-tiikerini. ♥

Lue myös: Terapiakissa

Missään nimessähän minun ei siis pitänyt ottaa itselleni kissaa. Pienituloisena jotenkin pelkäsin ajatusta, että jos otan eläimen ja se vaatii lääkärin hoitoa, niin mistä sen rahan sitten yhtäkkiä repäisen. No, näin nyt pääsi käymään ja tokihan se raha jostain sitten löytyy tarvittaessa vaikka ei hajuakaan mistä. 😉 Kissa koki tarvitsevansa uuden kodin ja pidänhän minä huolen, jotta toinen ei jää heitteille. Tarjoan kodin lämmön, ruoan, matolääkkeen ja vuosittain tarvittavat rokotukset. Paijaan, juttelen ja leikkaan kynnet. Pari vuotta sitten myöskin sirutin Toffeen ja siten kai sitten virallisesti siitä tuli minun kissani. Nyt kun mietin aikaa taaksepäin ja tätä hetkeä, niin olen vain todella onnellinen, että Toffee päätti muuttaa luokseni. Saimme toisistamme uudet ystävät. ♥