Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Reilu kolme vuotta sitten, kesällä 2016 naapurin kissa (jota olin jo ajoittain nähnyt syksystä 2015 lähtien) päätti ruveta tekemään kanssasi tuttavuutta. Pitkään kyttäiltyään kauempana kuului eräänä päivänä nurkan takaa vaan ”miauu” ja sitten tultiin ja hypättiin saman tien syliin. Olin kai turvalliseksi päätelty. Siitä alkoi koko kesän kestänyt sinnikäs taistelu, joka päättyi siihen, että sydämeni suli ja kissa sai jäädä kaikista ”en ota kissaa” vakuutteluista huolimatta. Kuten monesti: kissa 6, ihminen 0. Tätä kaikkea tässä taas muistellessani ajattelin laitella tänne blogin puolelle pitkästä aikaa hieman kissakuvia. Tai no ei edes hieman vaan aikamoinen kuvapläjäyshän tämä tulee olemaan.
Lue myös: Hämmentävä tarina kissakaverista
Siinä oli kissakuvia kerrakseen ihanasta Toffee-kissasta. Tuosta nimestä tuli mieleen, että en itse koskaan kutsu kissaa nimeltä, sillä se ei sitä tunnista. Se on meidän kesken ihan kissa vaan. 😀 Nimi täytyy kuitenkin olla lääkärintarkastuksia varten. Minun oma Toffee-tiikerini. ♥
Lue myös: Terapiakissa
Missään nimessähän minun ei siis pitänyt ottaa itselleni kissaa. Pienituloisena jotenkin pelkäsin ajatusta, että jos otan eläimen ja se vaatii lääkärin hoitoa, niin mistä sen rahan sitten yhtäkkiä repäisen. No, näin nyt pääsi käymään ja tokihan se raha jostain sitten löytyy tarvittaessa vaikka ei hajuakaan mistä. 😉 Kissa koki tarvitsevansa uuden kodin ja pidänhän minä huolen, jotta toinen ei jää heitteille. Tarjoan kodin lämmön, ruoan, matolääkkeen ja vuosittain tarvittavat rokotukset. Paijaan, juttelen ja leikkaan kynnet. Pari vuotta sitten myöskin sirutin Toffeen ja siten kai sitten virallisesti siitä tuli minun kissani. Nyt kun mietin aikaa taaksepäin ja tätä hetkeä, niin olen vain todella onnellinen, että Toffee päätti muuttaa luokseni. Saimme toisistamme uudet ystävät. ♥
❤️
<3
En melkein kestä =) =) Aivan ihana kisu!! Ja ihanaa, kun välillä julkaiset kuulumisia hänen osaltaan 🙂
Tuo kyllä niin totta, että pienituloisena joutuu miettimään eläintä hankkiessa moneen kertaan kaikki mahdolliset kustannukset, joita eläin mukanaan tuo. Meillä vasta kissan vanhuusaikana tuli eläinlääkäri kulut enemmän kuvioihin mukaan, tosin oli sitä ikääkin liki 20 vuotta jo. Persialaiskissalle melkoinen saavutus. Nyt hän jo nukkunut pois, vuosia sitten.
Joskus mielessä kyllä on käynyt hankkia toinen kissakaveri, mutta toistaiseksi on menty ilman. Mutta varmaan heltyisin, jos itselle kävisi samoin kuin sinulle. Kyllä se kissa on, joka hoitajansa valitsee 🙂
Ihanaa syksyn jatkoa, teille molemmille! 🙂
Mäkään en melkeen meinaa kestää! 😀 On tää kyllä mainio heppu, ihana kaveri. En tosiaan olisi ottanut kissaa muutoin, mutta ei sydän antanut periksi jättää toista ottamatta, kun selkeästi halusi tänne. Ja edelliset omistajat eivät kai sitten olleetkaan tämän alkuperäisiä omistajia tai niin ainakin väittivät. Tiedä häntä, mikä totuus sitten oli. Joka tapauksessa möhmylällä on nyt koti, jossa saa kaiken mitä tarvitsee. <3 Ja hei, jos käytät Instagramia, niin siellä on säännöllisesti kuvia Toffeesta. Aurinkoista syksyä myös sulle. 🙂
Ihana!Hän valitsi sinut.Ja miten paljon iloa hänestä on varmasti ollut.Niinkuin eläimistä yleensäkkin.
On ollut paljon iloa! Jonkun aikaa kissan oltua mun luona tajusin, että kuinka yksinäinen olo oli ollut ennen kissaa. Hassu, etten ollut edes tajunnut! <3