Luetut kirjat – marraskuu 2020

Marraskuussa luin myös vähemmän kirjoja kuin yleensä eli vain kolme. Edelleen mielenkiinnolla odotan, josko lukutahtini tästä hieman kasvaisi. On niin paljon kirjoja, jotka haluaisin lukea, että tämä tahti ei vain vetele. 😀

Lahkon lapset, Mariette Lindstein

Mariette Lindstein, Lahkon lapset (Lahko, #3)

Sarjan viimeisessä osassa viidentoista hiljaisen ja rauhallisen vuoden jälkeen erään myrskyisen yön myötä Oswald tekee paluun Sofian ja hänen perheensä elämään. Kuvioissa mukana ovat myös Oswaldin kaksospojat Thor ja Vic.

Tykkäsin tästä viimeisestä osasta todella paljon, se vei mukanaan oikein hyvin. Ainoastaan yksi asia jäi harmittamaan, meinaan se, että tämä oli sarjan viimeinen osa. ★★★★★

Tyttären varjo, Elena Ferrante

Elena Ferrante, Tyttären varjo

Leda on eronnut opettajatar, jonka molemmat tyttäret ovat aikuistuneet ja muuttaneet Kanadaan isänsä luokse asumaan. Leda lähtee rannikolle lomalle ja siellä kaikki ajatukset ja muistot omasta äitiydestä valtaavat mielen.

Kirjan päähenkilö Leda tuntui epävarmalta, mustasukkaiselta ja pakkomielteiseltä. En epäile etteikö äitiyden tunne-elämä ole paikoitellen hyvinkin rankkaa, mutta jotenkin tuntui kamalalta lukea Ledan ajatuksista ja erityisesti hänen käytöksensä hämmästytti. Kirjailija on haastattelussa kertonut, että kaikissa hänen päähenkilöissään on jotain hänestä itsestä ja jäinkin miettimään, minkä osan itsestään Ferrante on kirjoittanut Ledalle. Tästä kirjasta on maailmalla kyllä pidetty, joten kannattaa lukea, jos aihepiiri kiinnostaa, mutta minun kirjani tämä ei ollut. ★

Perintö, Nina Wähä

Nina Wähä, Perintö

Kirja saatu kustantajalta

Huomatessaan olevansa raskaana Anni päättää lähteä Tukholmasta joulunviettoon Tornionjokilaaksoon, josta on kotoisin. Perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi yhteensä kaksitoista lasta tai jopa neljätoista, riippuu miten lasketaan. Isä Pentti on perheen mielivaltainen valtias, jonka touhuihin Siiri-äiti on alusta lähtien mukautunut. Nyt Siirin mitta on kuitenkin tullut täyteen.

Perintö on tarina suuresta perheestä, jonka jokainen jäsen käsitellään kirjassa. En tiedä vieläkään oikein varmaksi, miksi tästä kirjasta pidin, mutta se kuitenkin koukutti nopeasti mukaansa. Mukana oli muutama varsin inhottava kohtaus, joihin kannattaa ehkä varautua. Muutoin tarina tästä omituisesta isosta meänkielisestä perheestä saa kyllä suositukseni. ★★★★

***

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua goodreadsissa. Julkaisen lukemiani kirjoja myös Instagramissa, joten tervetuloa seuraamaan!

Komplett Bank

Mainos alkaa

Mainos päättyy

Irina / White & Fresh - -

2 kommenttia “Luetut kirjat – marraskuu 2020

  1. En ole lukenut tuota kyseistä Ferranten kirjaa, mutta olen kyllä lukenut (hampaat irvessä) kolme ensimmäistä osaa Napoli-sarjasta ihan ymmärtääkseni miksi se on niin kovin suosittu. Vaan enpä ymmärrä. Ihmiskuvauksista en minäkään saa mitään tarttumapintaa ja mitään muuta kuvausta ei juuri olekaan. Ei saa minkäänlaista käsitystä ympäristöstä tai elämästä muuten. Minusta siis Ferrante on kirjailijana aivan turhaan yliarvostettu.

    1. Minä tykkäsin tosi paljon Napoli-sarjasta. Tämä uusin Aikuisten valheellinen elämä oli ihan ok, mutta tosiaan Tyttären varjo oli niin epäsopiva aiheelta minulle kuin olla jo voi tai ainakin siinä päähenkilö oli kamala. Hylkäämisen päivät ei myöskään osunut aihepiiriltään ihan kodilleen, mutta sekin oli ihan luettava muistaakseni. Mutta makuja on monenlaisia, ei kaikki pidä Ferrantesta. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *