Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Naapurissani on kissa, joka on tässä hoodeilla pyörinyt koko sen ajan, mitä olen tässä asunut. Pitkään kerrostalossa ylemmissä kerroksissa asuneena olikin aluksi hassua, kun terassille tupsahti kissa kylään. Aina silloin tällöin se täällä piipahti, useimmiten kuitenkin vain suhahti ohi matkoilleen mennessään. Lähelle ei tullut, piti tarkasti turvallista välimatkaa. En tosiaan aluksi tiennyt, kenen kissa se oli, mutta myöhemmin selvisi, että kissa asuu tuosta pari terassia eteenpäin.
Suurin piirtein pari viikkoa sitten eräänä kuumana aurinkoisena päivänä kissa ensimmäisen kerran otti minuun kontaktia. Ei tosin sen enempää kuin että naukaisi muutaman kerran aika äänekkäästi, hieman vaativaan sävyyn. Satuin olemaan ystävän kanssa juuri puhelimessa ja ystäväni tajusi, että kissalla saattaisi olla jano. Hain sisältä vettä, ja kissa siirtyi välittömästi vesikipolle juomaan. Sitten se lähti taas matkoihinsa.
Eilen tapahtui kuitenkin jotain erilaista. Kissa tuli aamupäivällä terassilleni tuttavallisesti ja kovaan ääneen tervehtien, kun istuin kauniista päivästä nauttimassa. Siinä se pyöri ja hyöri ja pyyteli paijauksia. Nökötti terassini oven edessä välillä pyytäen naukaisemalla huomiotani. Hyppäsi se jopa syliini halimaan ja kehräämään. Aina kun nousin tuolista, tuli kissa perässä. Päätin käydä katsomassa naapuriterassilta (kissan koti), näkyisikö siellä elonmerkkejä ja kissa kuuliaisesti käveli perässäni. Oma terassi ei kissassa kuitenkaan herättänyt minkäänlaisia reaktioita ja se palasi kanssani minun terassille. Pohdin, että ehkä sillä on nälkä, mutten kuitenkaan halunnut sille ruokaa antaa, jotta se ei jatkossa pyrkisi luokseni. Vettä on pienessä kulhossa sekä minun että toisen naapurini terassilla. Sisällekin kissa yritti, mutta onnistuin sujahtamaan sisälle ilman kissaa. Ajan hieman kuluessa oli se sitten taas häipynyt menoilleen. Sain kyllä kontaktin kissan omistajaan ja varmuuden siitä, että kissalla on tosiaan koti tuossa ihan naapurissa.
Illalla taas terassilla istuessani kissa palasi takaisin. Tällä kertaa sitä tultiin syliin, hyörittiin ja pyörittiin kehräten ja lopulta asetuttiin terassini toiselle tuolille nukkumaan. Ystäväni päätti tulla koiransa kanssa käymään ja katsomaan, että millaisen kissakaverin olin nyt oikein saanut. Koira olikin (kissalle) tosi pelottava ja sille piti hieman murista ja sähistä. Siitä huolimatta kissa tiukasti pysyi terassillani ja kovasti olisi pelosta huolimatta halunnut tulla peremmälle. Mutta ei, pensaan juurelle jäi pitämään huolta reviiristään. Myöhemmin illalla kissa oli menoillansa, mutta kerran kävi tervehtimässä. Ajattelin, että ehkä oli mennyt yöksi kotiinsa. Toivottavasti ainakin.
Tänään aamulla heräsin ja kuten aina ensimmäiseksi, aloin avata sälekaihtimia. Ja kukas minua ulkona terassilla odottikaan… niinpä niin, siellä nökötti kissa terassilla havahtuneena kaihtimien aukaisuun. Nyt olen muutaman kerran käynyt tuolla terassilla ja joka kerta on kissa könynyt syliin ja onnistuipa kerran sujahtamaan jopa ovesta sisälle. Hellästi nostin kuitenkin syliin ja nakkasin ulos, koska ei sovi antaa sille liikaa siimaa. Tuolla se ihan oikeasti on nököttänyt pensaan juurella odottamassa minua ja oikein itseään venytellen noussut sieltä, kun olen mennyt ulos.
Kissahan on kyllä tottunut ulkoilija ja varmasti tietää, missä on oma koti. Vaikuttaa kovasti siltä, että kissa olisi nyt päättänyt tämän minun kodin olevan hänenkin. Tuntuu, että olisi erehtynyt kodista, mutta sen verran tarkka on kissan vaisto ettei eksymisestä varmasti ole kyse. Joskus kissa päätyy niin sanotusti vaihtamaan perhettä, näin olen kuullut. En tiedä, mistä tässä tilanteessa on kysymys, mutta olen varmasti omistajaan yhteydessä tässä vielä tämän päivän aikana. Minusta on ihanaa kun saa rapsutella ja paijailla toista, eläinterapia on ihan parasta! Liian pitkälle ei kuitenkaan voi tilannetta päästää, sen tiedän, ja omistajaan on pakko olla yhteydessä. Niin ihanaa kuin kissakaverin saaminen onkin, niin todella ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä. Kun en kuitenkaan voi toisen kissaa omakseni ottaa, on kissalle jotenkin saatava selväksi se, missä se oikea oma koti on. Vähän niin kuin tuo toisen naapurin ihana staffi piipahtaa välllä terassillani rapsutetavana, mutta tietää kuitenkin, missä on se oma koti ja oma perhe.
No, onpahan ainakin ollut varsin mielenkiintoinen viikonloppu. 😉 Onko siellä ketään, jolla olisi tällaisia samanlaisia kokemuksia?
Hassu kissa 🙂 Ei ole kokemusta kyllä itsellä, oon ihan tappoallerginen kissoille. Mutta yhden entisen työkaverin luokse muutti juurikin naapurin kissa asumaan, ei suostunut enää menemään omaan kotiinsa.
Tiia: Toi on kyllä hassua, että kissa muuttaa perhettä. 🙂 Uskon, että saan tuon kissan jatkossakin kylään terassilleni, mutta toivottavasti pysyisi jatkossa pääosin kotonaan. Kävi ilmi, että omistaja oli lähtenyt viikonlopuksi jonnekin eikä ollut löytänyt kissaa ennen lähtöään. Samalla kun kävin kaupassa, ostin pienen purkin sille ruokaa ja vein ruoan sen omalle terassille. Kierteli mua kuin kissa kuumaa puuroa, kun tajusi saavansa ruokaa ja jäikin sitten onnessaan omalle terassilleen syömään. Sen jälkeen ei ole kissaa näkynyt. 🙂 Toki uskon, että tulee se tänne joskus vielä uudelleenkin.
Ymmärrän tosi hyvin sinun mietintäsi asiasta, kiinnolla jään kuuntelemaan mitä mieltä omistaja on asiasta. Itse en missään nimessä pitäisi omaa kissaani kaupungissa vapaana. Ainakin kisuli on erittäin hyvinvoivan näköinen, joten saa varmasti kotonakin hoitoa, ehkä hän on vain päättänyt löytää itselleen uuden kaverin. ♥
JonnaH.: Minäkään en pitäisi kissaa ulkokissana kaupunkialueella. Jotkut pitää ja sallittuahan se on niin kauan kun vahtii ettei kissa tee esim. tarpeitaan vääriin paikkoihin. Se on kuitenkin mahdoton tehtävä, joten parempi olisi vaan pitää kissa sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Tämä kaupunginosa on kuitenkin varsinainen kissojen valtakunta, eli ei kai sille mitään mahda. 😉 Kissa on tosi hyväkuntoinen ja on kuulema leikattu, rokotettu ja madotettu. Hyvin kiltti ja rakastaa paijailua. Vein sille omalle terassilleen ruokaa ja tällä yritin painottaa sitä sen omaa reviiriä eli en antanut ruokaa omalla terassilla ja luonut siten jatkuvuuden tunnetta. Saa nähdä, miten jatkossa sitten… kyllä mä silloin tällöin mielelläni hieman kissaterapiaa vastaanottaisin. 😉
Onpa mielenkiintoista, kissa on tosiaan päättänyt saada susta uuden ystävän! 🙂 Hyvin toimittu tuon ruoan kanssa, että annoit sen sille sen omalla terassilla. En ikinä pitäisi itse lemmikkiäni vapaana, mutta vaikea tietty sanoa, kun en ole kissaa ikinä omistanut. Toivottavasti tilanne ratkeaa kaikin tavoin parhaiten päin. 🙂
Heidi: Kissa taisi olla sekä nälkäinen, että seuran ja turvasataman puutteessa, sillä tosiaan emäntä oli lähtenyt reissuun eikä ennen lähtöään ollut yrityksistä huolimatta löytänyt ulkona ollutta kissaa. Olen tyytyväinen, että se löysi sitten minun terassilta paikan, josta tulla pyytämään. Iltapäivällä omistaja tuli hakemaan kissaa ja välittömästi kissa tunnisti ja lähti mukaan eli loppu hyvin kaikki hyvin. 🙂 Saa nähdä, tuleeko tyyppi vielä kyläilemään kuitenkin. ♥
Suloinen kisu?Sanonta kuuluu,että kissa valitsee itse omistajan.On tainnut valita sinut!
Nanna: On kyllä aivan ihana tapaus, oikein hellyydenkipeä ja minä tykkään, kun saan paijata, rapsutella ja halia! Taitaa kyllä edelleen olla ihan omistajansa kissa, niin mielellään lähti hänen mukaansa, kun tuli hakemaan kissaansa, mutta mielelläni olen semmoinen vara-turvasatama. ♥ 🙂
Ihana että annoit Misulle murkinaa. ❤️ Ja mukava kuulla että mirri lähti omistajansa mukaan ilolla, toivottavasti saa nyt tuplapaljon huomiota ja rapsutuksia kotonaan jotta oman reviirin tärkeys muistuisi kisulle mieleen. ❤️ On kyllä lutuinen ystävä, toivottavasti tulee kylään jatkossakin ja toivottavasti omistajansakin kanssa voitte kommunikoida kisun liikkeistä ettei toinen ole viikonloppuja ulkosalla ruuatta. Ilman ilmoitusta kun ei muuta voi kuin arvailla kissan viime lounashetkeä. Loppu hyvin kaikki hyvin! ❤️
Miia: Mä toivon myös, että jatkossa kissa tulee vain visiiteille ja oma koti pysyy varsinaisena turvapaikkana. ♥
Meidän koira muutti naapuriin kun mä olin lapsi. Se asu naapurissa monta vuotta. Kävi kyllä jokaikinen päivä kotona, saattoi viihtyä montakin tuntia, mutta aina yöksi se lähti naapuriin. Sit yhtenä päivänä se suuttu naapurin isännälle (tuli erimielisyyttä pesulle menosta) ja sit se muutti takas kotiin 😀 Kävi kyllä joka päivä siellä naapurissa, mutta ei menny enää sisälle ?
Teija: Aivan mielettömän hassua tuommoinen, että eläin muuttaa toiseen perheeseen. 😀 Ja teidän tapauksessa vielä koira, joka yleensä on omistajasidonnainen. Kissa on ehkä enemmän sitten paikkasidonnainen.
Oiiihhh miten ihana kisuli, jännä tarina.. halusi tutustua ensin ja tunnustella aikansa, ja varmasti jotenkin koki siun luona turvaa ♥ Miten tyytyväisenä kisu nukkuukaan tuossa tuolissa, ihan kuin ois tosiaan kotonaan ♥ Miffe kuvassa, kylässä sekin? 🙂 Tiukkaan kyl tuijottaa kissa Miffeä (siis jos on Miffe). Ihanaa viikkoa 🙂
Soili: Turvaa ja läheisyyttä se varmasti hakikin vaikka varmaan myös nälkäkin oli. Nukkui pitkät unet toisella tuolilla, kun istuin vieressä. Ja kyllä, Miffehän siinä kuvassa mukana, tuli katsomaan millaisen kissakaverin olin saanut. 😉
Hahah, kissat on just tollasia! ? <br />
<br />
Meilläkin oli 3 vastaavaa naapureiden kissaa kun asuttiin rivarissa. Kesäsin kun oli pakko pitää ikkunoita auki ja jos oli jättänyt sen liian avonaiseksi niin sisäänhän nämä kissat tulivat. Oli aika horroria vaikka illalla mennä makkariin kun yhyäkkiä sängyn alta tulee kissa jota et edes omista kuristen samalla. Tai aamulla kun meni alakertaan niin kissa hyppää kurahtaen ruokapöydältäni minua iloisesti tervehtimään.
😀 ei sentään kisut tulleet peiton alle sänkyyn viereen nukkumaan? 🙂 Kivoja naapurikisuja siulla ollut :)<br />
(…oli ihan pakko kommentoida, oli niin kiva hauska Katalla)
Kata: Mullakin kävi niin, että tuo kissa pääsi sujahtamaan sisälle, mutta nappasin sen heti kainaloon ja nakkasin heti ulos. Ei siinä mitään sinänsä, miksei voisi tulla tutustumaan, mutta se vaan sitten saattaa lisätä sitä täällä majailua. 😀
Soili: Voisikin olla ihanaa saada lämpöinen kisulainen kainaloon nukkumaan. ♥ Siitä on ikuisuus, kun viimeksi oon saanut nukkua kissan kanssa. 🙂
Vieläkö kisuli on vieraillut siun luona? Laitoin sulle s-postia. Tulikohan perille?
Soili: Kissa piti taukoa alkuviikon, mutta tänään on taas viettänyt mun kanssa aikaa. Ei ollut mennyt yöksi sisälle ja aamulla omistaja oli joutunut sitten lähtemään pitkäksi päiväksi töihin. Onneksi on lämpimät ilmat, kissalla vettä mun terassilla ja se voi myös tulla rapsutettavaksi ja lepäämään tänne. Toki vastuu on omistajalla, mutta kunhan ei liian usein käy näin niin miksen mä voisi semmoinen varamamma olla. 😉 <br />
<br />
Juu, tuli sähköposti ja vastasinkin!
Hei Irina<br />
Voi että miten kiva postaus. Olen ihan kissahullu ja toivon, että meidänkin aidan alta putkahtaisi visiitille tuollainen söpöläinen. Kissoja täällä joskus kuljeskelee, mutta ohi ovat aina menneet. Kissa on selvästi tykästynyt sinuun.
Raippa: Mulla on elämän aikana ollut muutama kissa ja nyt kun ei mitään lemmikkiä ole, niin on kiva saada välillä rapsutus- ja paijausterapiaa. 🙂 Olen myös tyytyväinen siitä, että kisu on löytänyt jonkun, johon turvautua omistajansa lisäksi tarpeen vaatiessa.
Onpas hauska tarina ? <br />
Oon mä näistä kissojen muutoista ennenkin kuullut, mutta jännä saada nyt ihan konkreettinen esimerkki sellaisesta. Hyvä että veit sille ruokaa sen omalle terassille, niin se muistaa vielä senkin, vaikka nyt suhun rakastuikin. Jos olisit omalle terdellesi sille ruokaa antanut, olisit seuraavaksi joutunut käydä ostamassa sille vessankin teille… 😀 <br />
<br />
Tosi kaunis kissa muuten on. Tiedätkö sen sukupuolta?
Dara: Kissa on nimensä puolesta oletettavasti tyttö, en ole itse asiassa omistajalta asiaa kysynyt. Vähän on toinen jo riesaksikin asti asettunut mun terassille. Pari kertaa on käynyt sisälläkin, mutta ei se kauaa viihdy eli selkeästi kyse on siitä enemmänkin, että kaipaa ulkona ollessaan seuraa. Minä kun tuossa terassilla aika paljon istuskelen, niin hyvähän siihen on hellyyttä tulla hakemaan. 😉
Heippa ja onnea kissan ystävyydestä!<br />
<br />
Mulla on aina ollut kissoja. Monenlaisia, eri luonteisia, mökillä ulkoilevia sisäkissoja.<br />
<br />
Kissa on kiehtova eläin. Sillä on niin oma maailmansa, ja erilaiset tarpeet kuin koiralla (koirakin on ollut). Kissa on oman tiensä kulkija, joka ei tarvitse ihmisen seuraa, ja jotkut hurjimukset eivät kesäisin kaipaa edes päivittäistä hoitoa. Siksi onkin niin ainutlaatuista, kun kissa valitsee ihmisen, osoittaa hellyyttä ja nauttii kaksijalkaisen seurasta.<br />
<br />
Minusta toimit oikein, kun annat kissalle vettä ja hellyyttä, saat vähällä vaivalla elukkaterapiaa. Kun omistaja päästää kissansa kaupunkiolosuhteissa ulkoilemaan, vastuu on hänellä. Sinä saat nauttia seurasta. Kannattaa kyllä vetää myös raja, kuten olet tehnytkin. Sinun reviirisi alkaa terassin ovelta ja käsittää sisätilat. Kissa oppii sen kyllä, vaikka yrittääkin uteliaana pujahtaa sisään. Nostat vaan joka kerta ulos, niin hiljaksiin hän sen ymmärtää.<br />
<br />
Koska kissat on oman tiensä kulkijoita, en usko, että voit kisun liikkeille kummempia. Jos se häiritsee, kukkien sumutuspullo saa kissan kun kissan poistumaan. Mutta kivempaa teillä on yhdessä. Hän vaikuttaa rohkealta, ystävälliseltä ja kiltiltä kissalta, ja olet onnekas kun hän valitsi sinut ihmisekseen. Sitä kunniaa ei kaikille pölvästeille suoda.<br />
<br />
Millis
Millis: Musta on ihanaa, että kissa käy tervehtimässä ja välillä saadaan puolin ja toisin hellyyttä. Nyt on kyllä parin päivän aikana ollut toisesta jo hieman riesaakin, kun on ollut tuntikausia tuossa terassilla. Itse kun mielelläni istuskelen tuossa, niin vähän väliä saa olla kissaa nakkaamassa sylistä pois, kun vaan tunkee ja tunkee. Sitten kun minä menen sisään, niin kissa jää joko tuolille nukkumaan tai menee puskaan kyhjöttämään siihen asti kunnes menen takaisin ulos. Kahtena aamuna on toinen ollut myös heti aamusta terassin tuolilla nukkumassa. On sillä kuulema kotona ruokaa ja pääsy sisälle ikkunasta, mutta jostain syystä ei meinaa sinne mennä. Eilen illalla kannoin kissan omalle terassilleen ja lähdin kävelemään pois. Niinpä vaan kissa jolkotti mun perässä takaisin tänne. 😉 Vähän olen tässä miettinyt, olisiko jotain keinoa hieman hillitä kissan oleskelua täällä… ihanahan tuo on, mutta alkaa pian tuntua siltä, kuin olisi itse sen omistaja. 😉