Tavaran karsintaa olohuoneessa

Olen oman kotini tavaroita karsinut viimeiset kahdeksan vuotta, vuodesta 2011 lähtien. Olen aluksi karsinut järjestelmällisesti vähentääkseni turhien tavaroiden määrää ja myöhemmin tarpeen tai mieltymysten mukaan. Välillä olen jopa kasvattanut tavaroiden määrää. Silti minulla on vähemmän tavaraa kuin ennen ensimmäistä karsintakertaa vuonna 2011. Minimalistiksi minua ei ehkä voi kutsua – ainakaan vielä – mutta silti kotonani on uskoakseni vähemmän tavaraa kuin keskivertokodissa. Nyt on kuitenkin sellainen vaihe menossa, että kaipaan ympärilleni vähemmän tavaraa ja enemmän merkityksellisyyttä. Päätin toteuttaa kotonani huonekohtaisen karsimiskierroksen, jossa käyn huone kerrallaan läpi omistamani tavarat ja luovun sellaisista tavaroista, joita en enää tarvitse. Aloitin karsimisen makuuhuoneesta. Tässä postauksessa käytetyt kuvat ovat tallennettu Instagram Storiesistani, jonne taltioin edistymistäni.

Näin alkoi tämän tavarankarsimisprojektin ensimmäinen postaus. Sittemmin olen karsinut myös keittiön, olohuoneen, kylpyhuoneen ja eteisen. Kylpyhuoneesta ja eteisestä tulee postaukset myöhemmin. Nyt on vuorossa tavaran karsintaa olohuoneessa.

tavaran karsintaa olohuoneessa

Aloitin olohuoneen tavaroiden karsimisen Bestå-tasoni kaapeista. Sieltä löytyi puisia pakettikortteja, kuulokkeita ja iPhonen näytön korjaussarja – kaikki sellaisia “ehkä joskus vielä tarvitsen” tavaroita. Ehkä joskus tarvitsen kunnon kuulokkeet kuunteluun tai ehkä joskus joudun turvautumaan näihin kehnoihin nappikuulokkeisiin, jos paremmat menevät rikki. Ehkä joskus puhelimeni näyttö taas rikkoontuu ja ehkä joskus paketoin lahjoja ja tarvitsen pakettikortteja. Ehkä joskus eli ei.

tavaran karsintaa olohuoneessa

Minulle tehtyjä musiikkikokoelmia CD:llä, jotka musiikkina kyllä tuottavat iloa, mutta CD:itä ei vaan tule nykyään enää kuunneltua. Onnittelukortteja, joita sain kun sain tutkinnot suoritettua ja sen lisäksi muutama kolikko, jotka kulkeutuivat kotiin vuoden 2007 Marokon matkalta.

Lue myös: Tavaran karsintaa makuuhuoneessa

tavaran karsintaa olohuoneessa

Haaveminäni polttelee paljon kynttilöitä. Todellisuudessa poltan ehkä kerran vuodessa pitkiä kynttilöitä, joten nämä kynttilänjalat saivat lähtöpassit. Iittalan pienet Aalto-maljat ovat oivia tuikkujen polttamisessa, mutta tuikkujakaan en yleensä polttele. Tuikut ovat kivoja, mutta ehkä vähän turhia, sillä ne palavat niin pienen ajan. Joskus saadut kuusikulmaiset laatat on toimineet alustoina muun muassa kynttilöille, mutta minulla on pari liuskekivialustaa, joista tykkään enemmän ja ne varmasti riittävät tarkoitukseensa.

tavaran karsintaa olohuoneessa

Neljä printtiä ja kaksi kehystä lähtivät myös poistoon. Itse asiassa tuo But first coffee -printti kehyksineen oli keittiössä, mutta laitoin sen nyt samaan kasaan. Ihan kiva teksti ja tottakin (pakko saada aina kahvia ensimmäiseksi aamuisin) eikä kehys vienyt keittiön nurkassa kummemmin tilaakaan, mutta kun mietin, aiheuttiko se erityisiä ilon värähtelyjä niin ei… Ylipäätään tuntuu, että massiivinen printti- ja julisteaikakausi on ohi. Seinällä tai tasoilla on jäljellä ne kaikkein rakkaimmat, ne jotka aiheuttavat sen lämpimän tunteen sydänalassa.

Lue myös: Tavaran karsintaa keittiössä

tavaran karsintaa olohuoneessa

Alun olin säilyttämässä kaikki kolme peliä, jotka minulla oli eli Trivial Pursuit, Yatzy ja Skip-Bo -kortit. Pidän peleistä, mutta peli-iltoja ei tule järjestettyä. Niinpä säilytin ainoastaan Skip-Bon, maailman parhaimman pelin.

tavaran karsintaa olohuoneessa

Olohuoneessa (ja makuuhuoneessa) on vielä ärsyttävä laatikkopino, sillä muistotavaroiden käsittely on vielä kesken. Minulla on aika kunnianhimoinen tavoite niiden suhteen. Yritän kaiken muun karsittuani saada muistotavarat mahtumaan yhteen pienehköön laatikkoon. Se olisin helppoa, jos olisi muistoja vain oman elämäni varrelta, mutta kun on sen päälle vielä muistoja isän ja isovanhempieni ajalta. Ja järkyttävä määrä valokuvia, joissa esiintyviä henkilöitä en tunne. Tähän tarvitsenkin sukulaiseni apua, josko hän tunnistaisi henkilöitä paremmin. Joka tapauksessa muistolaatikoiden plärääminen ja päätökset säilytettävistä tavaroista on pitkäkestoinen prosessi, sille on annettava aikaa.

Tällainen oli tavaran karsintaa olohuoneessa -prosessi. Huone kerrallaan karsiessa on myös huomannut, että kaikesta huolimatta on vielä karsittavaa – tavaroita, joita en tarvitse, mutta joista aiemmin on ollut vaikea luopua – syystä tai toisesta. Karsiminen opettaa. Tämän karsintakierroksen jälkeen karsittavat tavarat muistotavaroineen jätän ensi kuuhun, jolloin starttaa ammattijärjestäjä Laura Holmströmin luotsaama #raivausriennot -tapahtuma. Tapahtuma kulkee minimalismipelin säännöillä, joskin takaperoisesti. Ensimmäisenä päivänä karsitaan 31 tavaraa, toisena 30 ja niin edelleen kunnes tapahtuman viimeisenä päivänä karsitaan yksi tavara. Tapahtuma kestää siis koko kuukauden ja voin kokemuksesta sanoa, että sillä tavoin kodista saa näppärästi karsittua mukavan määrän turhaa tavaraa – liki 500 tavaraa. Tutustu tapahtumaan ja tule mukaan raivaamaan! 🙂

Lue myös: 30 päivän minimalismihaaste: päivät 1-10

Lue myös: 30 päivän minimalismihaaste: päivät 11-20

Lue myös 30 päivän minimalismihaaste: päivät 21-30

 

4 kommenttia “Tavaran karsintaa olohuoneessa

    1. Hei Darja! Luithan postauksen alkuosan? Siinä kyllä mainitsin, että olen karsinut tavaraa jo kahdeksan vuotta, joten tässä vaiheessa olohuoneessa ollaan ennemmin maalissa kuin alkutaipaleella. Jo liki kaiken karsineena on vaikea saada paljon enempää irti. 🙂

  1. Täytyy sanoa että sulla hyvällä mallilla:)me vietiin just ulkovarastosta peräkärryllinen kaatikselle ja sisätiloihin ei ole edes vielä koskettu!
    Miten voikaan ihmiselle kertyä tavaraa näin paljon ja miksi ihmeessä ne vielä säästää!:(

    1. Nanna, joo! Nyt alkaa tuntua siltä, että ihan oikeasti alkaa “ne viimeisetkin” tavarat irtoamaan kaapin perukoilta. Monen tavaran kohdalla on miettinyt, mitä varten sitä onkaan säästänyt. Mutta löytyyhän niitä syitä. Usein varmuudeksi, sillä tuntuu hullulta pistää pois käyttökelpoista, jota voi vielä tarvita – erityisesti jos rahaa ei ole ostaa tarpeen vaatiessa uutta. Sitten on tämä hauska haaveminä, joka aina suunnittelee käyttävänsä jotain tavaraa. 😉 Hienoa, että teiltäkin lähti niin paljon roipetta pois! Tuosta on hyvä jatkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *