Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Kodin tavaroiden karsiminen ei ole yksittäinen projekti vaan pikimmiten jatkuva prosessi. Toki on ihmisiä, jotka tekevät sen kertaalleen saadakseen jonkun tavoitteen suoritetuksi, kuten esimerkiksi saadakseen jonkun tietyn tilan siivottua.
Olen oman kotini tavaroita karsinut viimeiset kahdeksan vuotta, vuodesta 2011 lähtien. Olen aluksi karsinut järjestelmällisesti vähentääkseni turhien tavaroiden määrää ja myöhemmin tarpeen tai mieltymysten mukaan. Välillä olen jopa kasvattanut tavaroiden määrää. Silti minulla on vähemmän tavaraa kuin ennen ensimmäistä karsintakertaa vuonna 2011. Minimalistiksi minua ei ehkä voi kutsua – ainakaan vielä – mutta silti kotonani on uskoakseni vähemmän tavaraa kuin keskivertokodissa. Nyt on kuitenkin sellainen vaihe menossa, että kaipaan ympärilleni vähemmän tavaraa ja enemmän merkityksellisyyttä. Päätin toteuttaa kotonani huonekohtaisen karsimiskierroksen, jossa käyn huone kerrallaan läpi omistamani tavarat ja luovun sellaisista tavaroista, joita en enää tarvitse. Aloitin karsimisen makuuhuoneesta. Tässä postauksessa käytetyt kuvat ovat tallennettu Instagram Storiesistani, jonne taltioin edistymistäni.
Aivan ensimmäinen, joka karsimisprosessini uusimmalla kierroksella lähti kaapista tilaa viemästä oli silityslauta. Olen lautaa säilyttänyt kaapissa siltä varalta, että jotain pitäisi silittää. Käytyäni päässä erilaiset mahdollisuudet, jolloin silityslautaa voisin tarvita, päädyin lopulta luopumiseen. Tarvittaessa voin tyhjentää keittiön tason tavaroista silitystä varten tai hätätapauksessa silittää vaikkapa lattialla (pyyhkeen päällä). Silityslauta sai kaiken päälle vielä uuden kodin eikä tarvinnut viedä roskikseen.
Lue myös: Ajatuksiani minimalismista 2012 ja 2019
Minulla on vaatteita vähän reilut 140 kpl. Määrä on pyörinyt samoilla hujakoilla itse asiassa useamman vuoden. Tämä luku pitää sisällään kaiken ulkovaatteita, asusteita, alusvaatteita ja sukkia myöten. Pääasiassa käytän pitkälti tiettyjä samoja vaatteita päivästä toiseen. Pärjäisin varmasti vähemmälläkin määrällä, mutta niin kauan kuin vaatteet ovat mieluisia tai käyttökelpoisia ei ole kaikesta järkevää luopua. Luovun sitten, kun niistä aika jättää. Nyt luovuin kaksista kesähousuista, joista toiset olivat rikki ja toiset olivat vyötäröltä epämukavat. Nahkatyyppisiä leggingssejä en ole käyttänyt moneen vuoteen. Pitkähihainen sininen pusero ei ollut enää mieluisa vaikka muutoin hyväkuntoinen olikin. Lyhythihainen pusero puolestaan oli jo sen verran kulahtaneen näköinen, että sitä ei mielellään enää kaivanut henkarilta päälle.
Lue myös: Vaatteiden konmaritus – ennen ja jälkeen
Vanhat hyväkuntoiset UGGit möin eteenpäin. Pidän kyllä siitä, miten lämpimältä ja hyvältä nuo tuntuivat jalassa talvipakkasilla, mutta fakta on, että ne ovat liukkaudellaan epäkäytännölliset. Niiden säilyttäminen kaapissa siksi, että jospa niitä vuoden parin välein käyttäisi, ei ole järkevää. Niinpä myin ne pois.
Haluaisin pitää sohvallani erilaisia koristetyynyjä, mutta todellisuudessa ne enemmänkin häiritsevät rentoutumistani sohvalla. Siksi yritän olla maltillinen koristetyynyjen ja niiden päällisten suhteen. Nyt luovuin yhdestä koristetyynystä ja kahdesta päällisestä (kuvaan olen kirjoittanut vahingossa väärin). Kaappiini jäi vielä koristetyynyjä, koristetyynynpäällisiä ja sisätyynyjä, mutta juuri nyt en osannut luopua useammasta. Ehkä seuraavalla kerralla sitten!
Olen muutaman vuoden aikana hamstrannut kirjoja paljon. Olen pääasiassa hankkinut kirjoja, jotka olen merkinnyt kiinnostavaksi, mutta aika on myös näyttänyt, että kaikki ei vain ehdi lukea. Näiden kiinnostavien kirjojen joukosta olen ajan kanssa karsinut sellaiset, jotka eivät juuri sillä hetkellä aiheutakaan sykähdyttävää tunnetta. Olen ajatellut, että vaikka ne ovat sellaisia, jotka haluaisin lukea, voin myöhemmin lainata ne kirjastosta. Nämä yllä olevan kuvan kirjat lähti makuuhuoneessa sijaitsevasta DIY-kirjahyllystäni.
Ja vaikka tässä oli kyse makuuhuoneessa olevien tavaroiden karsimisesta, päädyin käymään läpi kaikki kirjat, joita on myös olohuoneen puolella. Olohuoneesta lähti kiertoon vielä kahdeksan kirjaa lisää. Muutaman kirjan möin, muutaman annoin läheiselleni ja loput odottelevat vielä sijoituspaikkaa ehkä kirjastosta, Fidasta tms. Laskin piruuttani myös kotiini jäljelle jäävät kirjat, joita on yhteensä 111 kappaletta. 😉
Lue myös: Karsintaa ja raivausta
Viimeisin makuuhuoneesta karsittu tavara on lapsuudenkodistani tuttu ikivanha filtti. Filtti on taatusti minun ikäiseni ellei jopa vanhempi. Olen pitänyt sitä sisustuselementtinä makuuhuoneen ovenkahvassa roikkuvassa korikassissa, tuomassa kodikasta tunnelmaa. Nyt kuitenkin päätin luopua siitä, sillä se oli jo useammasta kohtaa kulunut puhki. Koen itseni aika kokeneeksi luopujaksi kaikkien näiden vuosien karsimisten jälkeen. Pystyn aika hyvin luopumaan muistotavaroistakin, mutta sitten on joitain tavaroita, joista luopuminen aiheuttaa kipristelyä sydämessä. Tämä vanha filtti-reppana on juuri sellainen.
Tässä oli tämänkertaiset karsitut tavarat makuuhuoneesta ja kaappien perukoilta. Yhteensä luovuin siis 31 tavarasta. Ensi kerralla paneudutaan kodin karsintakierroksessa keittiöön. 🙂
Hyvää uutta viikkoa!
Ihanan inspiroivaa luettavaa nämä karsimispostaukset! Itse olen jo jonkin aikaa yrittänyt vähentää turhaa tavaraa, mutta se on kuitenkin yllättävän vaikeaa ja paljon löytyy vielä kaikenlaista ”kaikenvaralta”-tavaraa, josta en osa luopua, vaikka en ole vuosiin käyttänyt. Yllättävän vaikea luopua periaatteessa käyttökelpoisesta, mutta kuitenkin itselle turhasta tavarasta. Se kuitenkin auttaa hiukan, kun näkee, että joku muu uskaltaa luopua tavarasta ja tämä toimii hyvänä inspiraationa vähentämiselle. Varsinkin nyt ennen muuttoa on juuri sopiva aika toteuttaa karsintaa ihan kunnolla.
Hei Anne! Ihana kuulla, että näistä on inspiraatiota ja hyötyä jollekin. 🙂 Kaiken varalta -tavaraa löytyy vielä minultakin ja myös sellaista, mitä en juuri nyt tarvitse, mutta josta tuntuisi tyhmältä ensin luopua ja myöhemmin tarvita. Tämä on itse asiassa ongelma varmasti monella pienituloisella, sillä uuden tarpeellisen tavaran hankkiminen myöhemmin voi olla taloudellisesti vaikeaa. Itsellä on tällä hetkellä ehkä karsimisen vaikein vaihe, sillä tavaraa on oikeasti niin vähän ja ne jäljellä olevat ovat selviytyneet jo monista karsintakierroksista. Ne ovat niitä potentiaalisimpia säilytettäviä ja niiden kohdalla päätöksen tekeminen alkaa jo tuntua vaikealta.
Vinkkinä, kun karsiminen ja luopuminen tuntuu hankalalta: anna itsellesi aikaa ja jätä todella hankala tavara seuraavalle kierrokselle. Luopumista oppii luopuessaan ja myös aika auttaa – seuraavalla kierroksella jostain tavarasta on jo helpompi luopua, kun ajatus on saanut muhia rauhassa. Kyllä jotkut karsii lyhyessäkin ajassa hamstraajasta minimalistiksi, mutta useimmiten kuitenkin prosessi vie aikaa. Ei ole tärkeää vain luopua fyysisestä tavarasta vaan myös tehdä se henkinen prosessi, jotta oppii elämään vähemmällä ja tarpeellisella tavaramäärällä. Tsemppiä karsimiseen ja muuttoon! 🙂