Tavaran karsintaa makuuhuoneessa

Kodin tavaroiden karsiminen ei ole yksittäinen projekti vaan pikimmiten jatkuva prosessi. Toki on ihmisiä, jotka tekevät sen kertaalleen saadakseen jonkun tavoitteen suoritetuksi, kuten esimerkiksi saadakseen jonkun tietyn tilan siivottua.

Olen oman kotini tavaroita karsinut viimeiset kahdeksan vuotta, vuodesta 2011 lähtien. Olen aluksi karsinut järjestelmällisesti vähentääkseni turhien tavaroiden määrää ja myöhemmin tarpeen tai mieltymysten mukaan. Välillä olen jopa kasvattanut tavaroiden määrää. Silti minulla on vähemmän tavaraa kuin ennen ensimmäistä karsintakertaa vuonna 2011. Minimalistiksi minua ei ehkä voi kutsua – ainakaan vielä – mutta silti kotonani on uskoakseni vähemmän tavaraa kuin keskivertokodissa. Nyt on kuitenkin sellainen vaihe menossa, että kaipaan ympärilleni vähemmän tavaraa ja enemmän merkityksellisyyttä. Päätin toteuttaa kotonani huonekohtaisen karsimiskierroksen, jossa käyn huone kerrallaan läpi omistamani tavarat ja luovun sellaisista tavaroista, joita en enää tarvitse. Aloitin karsimisen makuuhuoneesta. Tässä postauksessa käytetyt kuvat ovat tallennettu Instagram Storiesistani, jonne taltioin edistymistäni.

tavaran karsintaa, tavaran karsiminen

Aivan ensimmäinen, joka karsimisprosessini uusimmalla kierroksella lähti kaapista tilaa viemästä oli silityslauta. Olen lautaa säilyttänyt kaapissa siltä varalta, että jotain pitäisi silittää. Käytyäni päässä erilaiset mahdollisuudet, jolloin silityslautaa voisin tarvita, päädyin lopulta luopumiseen. Tarvittaessa voin tyhjentää keittiön tason tavaroista silitystä varten tai hätätapauksessa silittää vaikkapa lattialla (pyyhkeen päällä). Silityslauta sai kaiken päälle vielä uuden kodin eikä tarvinnut viedä roskikseen.

Lue myös: Ajatuksiani minimalismista 2012 ja 2019

tavaran karsintaa, tavaran karsiminen, vaatteiden karsiminen

Minulla on vaatteita vähän reilut 140 kpl. Määrä on pyörinyt samoilla hujakoilla itse asiassa useamman vuoden. Tämä luku pitää sisällään kaiken ulkovaatteita, asusteita, alusvaatteita ja sukkia myöten. Pääasiassa käytän pitkälti tiettyjä samoja vaatteita päivästä toiseen. Pärjäisin varmasti vähemmälläkin määrällä, mutta niin kauan kuin vaatteet ovat mieluisia tai käyttökelpoisia ei ole kaikesta järkevää luopua. Luovun sitten, kun niistä aika jättää. Nyt luovuin kaksista kesähousuista, joista toiset olivat rikki ja toiset olivat vyötäröltä epämukavat. Nahkatyyppisiä leggingssejä en ole käyttänyt moneen vuoteen. Pitkähihainen sininen pusero ei ollut enää mieluisa vaikka muutoin hyväkuntoinen olikin. Lyhythihainen pusero puolestaan oli jo sen verran kulahtaneen näköinen, että sitä ei mielellään enää kaivanut henkarilta päälle.

Lue myös: Vaatteiden konmaritus – ennen ja jälkeen

tavaran karsintaa, tavaran karsiminen

Vanhat hyväkuntoiset UGGit möin eteenpäin. Pidän kyllä siitä, miten lämpimältä ja hyvältä nuo tuntuivat jalassa talvipakkasilla, mutta fakta on, että ne ovat liukkaudellaan epäkäytännölliset. Niiden säilyttäminen kaapissa siksi, että jospa niitä vuoden parin välein käyttäisi, ei ole järkevää. Niinpä myin ne pois.

tavaran karsintaa, tavaran karsiminen

Haluaisin pitää sohvallani erilaisia koristetyynyjä, mutta todellisuudessa ne enemmänkin häiritsevät rentoutumistani sohvalla. Siksi yritän olla maltillinen koristetyynyjen ja niiden päällisten suhteen. Nyt luovuin yhdestä koristetyynystä ja kahdesta päällisestä (kuvaan olen kirjoittanut vahingossa väärin). Kaappiini jäi vielä koristetyynyjä, koristetyynynpäällisiä ja sisätyynyjä, mutta juuri nyt en osannut luopua useammasta. Ehkä seuraavalla kerralla sitten!

tavaran karsintaa, tavaran karsiminen

Olen muutaman vuoden aikana hamstrannut kirjoja paljon. Olen pääasiassa hankkinut kirjoja, jotka olen merkinnyt kiinnostavaksi, mutta aika on myös näyttänyt, että kaikki ei vain ehdi lukea. Näiden kiinnostavien kirjojen joukosta olen ajan kanssa karsinut sellaiset, jotka eivät juuri sillä hetkellä aiheutakaan sykähdyttävää tunnetta. Olen ajatellut, että vaikka ne ovat sellaisia, jotka haluaisin lukea, voin myöhemmin lainata ne kirjastosta. Nämä yllä olevan kuvan kirjat lähti makuuhuoneessa sijaitsevasta DIY-kirjahyllystäni.

tavaran karsintaa, tavaran karsiminen

Ja vaikka tässä oli kyse makuuhuoneessa olevien tavaroiden karsimisesta, päädyin käymään läpi kaikki kirjat, joita on myös olohuoneen puolella. Olohuoneesta lähti kiertoon vielä kahdeksan kirjaa lisää. Muutaman kirjan möin, muutaman annoin läheiselleni ja loput odottelevat vielä sijoituspaikkaa ehkä kirjastosta, Fidasta tms. Laskin piruuttani myös kotiini jäljelle jäävät kirjat, joita on yhteensä 111 kappaletta. 😉

Lue myös: Karsintaa ja raivausta

tavaran karsintaa, tavaran karsiminen

Viimeisin makuuhuoneesta karsittu tavara on lapsuudenkodistani tuttu ikivanha filtti. Filtti on taatusti minun ikäiseni ellei jopa vanhempi. Olen pitänyt sitä sisustuselementtinä makuuhuoneen ovenkahvassa roikkuvassa korikassissa, tuomassa kodikasta tunnelmaa. Nyt kuitenkin päätin luopua siitä, sillä se oli jo useammasta kohtaa kulunut puhki. Koen itseni aika kokeneeksi luopujaksi kaikkien näiden vuosien karsimisten jälkeen. Pystyn aika hyvin luopumaan muistotavaroistakin, mutta sitten on joitain tavaroita, joista luopuminen aiheuttaa kipristelyä sydämessä. Tämä vanha filtti-reppana on juuri sellainen.

Tässä oli tämänkertaiset karsitut tavarat makuuhuoneesta ja kaappien perukoilta. Yhteensä luovuin siis 31 tavarasta. Ensi kerralla paneudutaan kodin karsintakierroksessa keittiöön. 🙂

Hyvää uutta viikkoa!

Viirivehkan jakaminen – vanhasta kasvista uusia kasveja

Kutakuinkin kuukausi sitten päätin harventaa ja siistiä kolme vuotta sitten hankkimaani viirivehkaa. Tämä tapahtuu jakamalla kasvi juuresta eikä kuten yleensä, pistokkaan ottamisena varresta. Viirivehkan jakaminen jännitti alkuun, sillä en ole koskaan aiemmin jakanut kasveja. Niinpä ensin oli pistettävä Google laulamaan ja otettava selvää, miten juuripaakun jakaminen tapahtuu.

viirivehkan jakaminen, viirivehka, pistokas

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, viirivehkani oli jo varsin runsas ja ehkä hieman rönttösenkin näköinen. Hieman päistään rusehtavista lehdistä huolimatta viirivehkani on hyväkuntoinen ja on ostamisen jälkeen kukkinutkin kerran yhdellä kukalla.

Lue myös: Kotini viherkasvit

viirivehkan jakaminen, viirivehka, pistokas

Viirivehkan jakaminen

Paras aika jakamiseen sanotaan olevan kevättalvi tai kevät, kun kasvukausi on alkanut, mutta useinkaan siitä ei koidu mitään haittaa vaikka jakamisen tekisi muulloinkin kasvukauden aikana.

Kastele kasvi edellisenä iltana tai ainakin muutamia tunteja ennen jakamista (tai pelkkää mullanvaihtoa), jotta nestejännitys on hyvä ja juuripaakku irtoaa ruukusta hyvin.

Rapsuttele alkuun vanhaa multaa pois mahdollisimman paljon. Revi tai leikkaa kasvi sen jälkeen varovasti osiin varmistaen, että kaikkiin irtonaisiin osiin jää jäljelle terveitä juuria. Jos avitat osittamista veitsellä, tee se pystysuoraan ja hellävaroin. Viirivehka jakaantuu osiin aika herkästi. Olin ajatellut jakaa viirivehkani kahteen tai kolmeen osaan, mutta kasvi oli itse eri mieltä ja päätyi lopulta yhdeksään osaan niin, että kaksi osaa oli runsaampia ja loput seitsemän pieniä.

Vaikka jakotaimissa onkin juuret, niin varsinainen juurtuminen uudelleen vie hetken aikaa – pari kolme viikkoa. Ruukku ei saa olla liian iso: ruukku valitaan aina juurten koon mukaan eikä itse kasvin. Älä myöskään kastele alkuun liikaa. Viirivehka on tosin siinä mielessä aika helppo kasvikaveri, että se alkaa roikottamaan lehtiään, kun se kaipaa lisää vettä.

Lue myös: Maaliskuu on mullanvaihtokuukausi

viirivehkan jakaminen, viirivehka, pistokas

viirivehkan jakaminen, viirivehka, pistokas

viirivehkan jakaminen, viirivehka, pistokas

Oletusarvoisesti säilytän näistä kaksi itselleni, sillä olen halunnut olohuoneessa olevan viirivehkan lisäksi yhden myös makuuhuoneeseen sen ilmaa puhdistavan kyvyn vuoksi. Niinpä isompi jäi olohuoneeseen ja pienemmän sijoitin makuuhuoneeseen yöpöydälle.

Lue myös: Kirppislöytöjä ja muita kotikuvia

viirivehkan jakaminen, viirivehka, pistokas

Seitsemän pientä viirivehkan jakotaimea istutin omiin ristutusuukkuihinsa. Kaksi annan eteenpäin ystävälleni ja äidilleni, ja kaksi annoin ilmaiseksi henkilölle, joka kaipasi kotiinsa viherkasveja. Nyt on vielä kolme pientä viirivehka-vauvaa vailla uutta kotia.

Viirivehkan jakaminen kuulosti alkuun pelottavalta hommalta ja olin huolissani, onnistunko tappamaan koko kasvin. Lopulta jakaminen onnistui helposti, lähes itsestään, kun olin ensin hieman näyttänyt juuripaakulle veistä. Näin sitä oppii, kun uskaltautuu kokeilemaan. 🙂

Lue myös: Terassi pukeutuu syksyyn

 

Luetut kirjat – heinäkuu 2019

Niin ne kuukaudet vaan hujahtavat ohi ja nyt on tätä vuotta menty jo seitsemän kuukauden verran. Heinäkuussa luin kahdeksan kirjaa. Edelleen mennään dekkaripainotteisesti, mutta heinäkuuhun mahtui pari kirjaa muistakin genreistä.

Hyvä paha muovi, johanna kohvakka, liisa lehtinen

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen; Hyvä, paha muovi – vähennä viisaasti

Faktoja muovista, niin hyvässä kuin pahassa. Pitäisikö muovi kieltää? Siirtyä luonnonmateriaaleihin tai valmistaa muovituotteet biohajoavasta muovista tai biomuovista? Vai onko tämä muoviangsti ja muu pelkkää viherpesua? Lue tämä kirja, niin saat paljon tietoa tästä kuuman keskustelun kohteena olevasta materiaalista. Itse tässä jokin aika sitten jonkinlaisen muoviahdistuksen saatuani sain kirjan myötä osan ahdistusta pois ja opin suhtautumaan huomattavasti rennommin muoviin. Nyt tiedän, millainen muoviasenne minulle sopii ja miten parhaiten saan ekologisuuden kulkemaan arjessani ilman ahdistusta.

meren aaveet, thorkild aske, heine bakkeid

Heine Bakkeid, Meren aaveet (Thorkild Aske -sarja, #1)

Thorkild Aske on juuri päässyt vankilasta, jonne hänet tuomittiin kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi. Nyt hän on entisten kollegoidensa halveksima, cop gone bad. Thorkild saa tuttavaltaan tehtävän. Hänen olisi löydettävä nuori kadonnut mies, Rasmus, jonka uskotaan menehtyneen sukellusreissulla Pohjois-Norjan rannikolla. Thorkild matkustaa paikan päälle myrskyisälle saarelle ja vanhalle majakalle, jota Rasmus oli kunnostamassa. Outoja juttuja tapahtuu ja lopulta rantaan ajautuu ruumis. Se tosin ei ole Rasmuksen ruumis.

Meren aaveet aloittaa Thorkild Askesta kertovan jännityssarjan. Tarina on aika synkkä ja siinä on ripaus yliluonnollista fiilistä, mutta yliluonnollisuuksista piittaamattomalle ei onneksi liikaa. Tiedättekö sen tunteen, kun ostaa irtokarkkeja tai sipsejä eikä aloitettuaan saa kättä pysymään pois pussista? Sitä vaan syö, syö ja syö. No näin kävi minulle tämän kirjan kanssa: sivuja vaan käänsi ja käänsi eikä lukemista olisi malttanut jättää kesken. Enkä tiedä miksi! En yhtään tiedä, miksi tästä kirjasta pidin… paitsi että Thorkild oli ongelmistaan huolimatta itse asiassa aika hauska mies. Mielenkiinnolla kyllä odotan sarjan seuraavaa osaa.

marionetti, daniel cole,

Daniel Cole, Marionetti (William Fawkes & Emily Baxter -sarja, #2)

Atlantin molemmin puolin, Lontoossa ja New Yorkissa tapahtuu murhia, jotka selkeästi liittyvät jotenkin aiempaan Räsynukke-tapaukseen (sarjan ensimmäinen osa Räsynukke). Emily Baxter on ylennyt rikosylikomisarioksi ja tutkii murhia yhdessä FBI- ja CIA-agenttien kanssa.

Luin Räsynuken kaksi vuotta sitten, joten koin aika paljon hankaluuksia muistaa silloisia tapahtumia. Pidin Räsynukesta ja pidin nyt myös tästä Marionetista. Jos muistiini on vähänkään luottamista, saatoin pitää jopa hieman enemmän tästä kakkososasta. Ensi kuussa ilmestyy trilogian päätösosa Loppupeli ja luen sen heti, kunhan saan sen käsiini (kirjastossa olen varausjonossa sijalla 100). Edellisen osan tapahtumat ovat sitten vielä paremmin muistissa – ehkä. 🙂

mennä meni mennyt, gehen ging gegangen, jenny erpenbeck, tammi, keltainen kirjasto

Jenny Erpenbeck; Mennä, meni, mennyt

Rickhard on berliiniläinen juuri eläkkeelle jäänyt professori ja leskimies, joka on hyvin fiksu, mutta hieman omituinen omine tapoineen ja rutiineineen. Uteliaisuuttaan ja ajankulukseen Rickhard päätyy tutustumaan Berliiniin tulleisiin afrikkalaisiin pakolaismiehiin. Uuden tiedon, ihmissuhteiden ja kokemuksien myötä Rickhardin maailma avartuu entisestään, mutta myös näyttää rujon puolensa.

Euroopan muutaman vuoden takainen pakolaiskriisi herätti kaikenlaisia tunteita meissä kaikissa. Mennä, meni, mennyt – Gehen, ging, gegangen – kuvaa mielestäni hyvin sitä. miten inhimillisyyttä ei voi koskaan olla liikaa. Rickhardin kimpoilevien ajatusten seuraaminen oli välillä sekavaa ja kirja tuntui loppuvan kesken kuin leikaten, mutta itse tarinan ydin oli hyvä.

Luin myös nämä kirjat:

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.