Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Heinäkuu oli aivan selkeästi lukukuukausi, sillä luin yhteensä 11 kirjaa. Voi kunpa ympäri vuoden olisi näin paljon aikaa lukea! Suurin osa lukemistani kirjoista oli dekkareita, mutta mukaan mahtui parin muunkin genren kirjaa.
Stephenie Meyer: Kemisti
Työnantajaansa pakeneva ex-agentti joutuu henkensä pelastaakseen ottamaan vastaan vielä yhden tehtävän huikaisevan koukuttavassa trillerissä.
Vain harva tiesi naisen supersalaisesta tehtävästä Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Varoittamatta hän sai tappajat peräänsä, kun hänen työnsä haluttiin pyyhkiä olemattomiin. Mutta nainen pääsi pakenemaan, eikä hän sen jälkeen ole pysytellyt pitkään samassa paikassa tai käyttänyt samaa nimeä. Hänen ainoa luotettunsa on surmattu, ja hän pitää nyt yksin hallussaan tietoa, joka on hallitukselle uhka. Sitten vainoajat ottavat häneen yhteyttä. Nainen saa pitää henkensä, jos suostuu vielä yhteen, entistä kammottavampaan tehtävään. (Otava)
Kirjan alku oli hankalasti hahmotettavissa, mutta mitä mitä pidemmälle pääsi sitä paremmin tarina alkoi viedä mukanaan. Tykkäsin!
Max Seeck: Hammurabin enkelit
Suomen suurlähetystön työntekijä Jare Westerlund katoaa Zagrebissa. Ainoa johtolanka on nimettömät uhkaukset, joita Westerlund on saanut juuri ennen katoamistaan. Tilannetta lähetetään selvittämään puolustusvoimien erityisasiantuntija Daniel Kuisma ja ulkoministeriössä työskentelevä Annika Lehto.
Kroatia on Kuismalle tuttu paikka, sillä hän on osallistunut aikoinaan Jugoslavian sotaan rauhanturvaajana. Samassa sodassa on taistellut myös italialainen Antonio Franzo, joka joutuu Dubrovnikissa murhayrityksen kohteeksi. Pian hän saa tietää, että vaarassa ovat muutkin sodan aikana salaiseen operaatioon osallistuneet miehet, heidän joukossaan yksi suomalainen. Max Seeckin esikoisteos on kansainvälisen tason tiheätunnelmainen trilleri, jota on mahdotonta laskea käsistään ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. (Tammi)
Max Seeck: Mefiston kosketus
Kuolleeksi luultu suomalainen diplomaatti on paennut Kroatiasta väärennetyn passin turvin ja jättänyt jälkeensä päättömän ruumiin. Zagrebin suurlähetystössä työskennelleen Westerlundin jäljet päättyvät Tukholman lentokentälle.
Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairauslomansa ja lähtemään Westerlundin perään. Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Käynnistyy tapahtumasarja jonka vaikutukset ulottuvat aina Pohjois-Norjasta San Franciscoon ja Haagiin. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät, sitä selvemmäksi käy ettei mies jota he jäljittävät, ole harhautunut kaidalta polulta vastikään vaan että hänen sisällään asuu pahuus, jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin. (Tammi)
Nyt on kyllä meillä Suomessa uusi dekkari-tähti, pakko sanoa. Max Seeck on onnistunut kahdella Daniel Kuisma -sarjan kirjallaan koukuttamaan lukijansa. Mefiston kosketus on juuri näillä näppäimillä julkaistu enkä tiedä, miten jaksan odottaa luvattua kolmatta osaa. Suosittelen lukemaan nämä kirjat ja aloittamaan lukemisen Hammurabin enkeleistä. Vaikka Mefiston kosketus onkin itsenäinen jatko-osa, niin tarinan juoneen pääsee kiinni paremmin, jos on lukenut ensimmäisen osan.
Daniel Cole: Räsynukke
Olet murhaajan tappolistalla. Kuolinpäiväsi on median tiedossa… Ja se janoaa otsikoita.
William ”Wolf” Fawkes on merkitty mies. Paluu töihin Lontoon poliisiin ei ole helppoa rikostutkijalle, joka on joutunut pidätetyksi virantoimituksesta. Ensimmäinen työtehtävä nostaa adrenaliinin kuitenkin heti huippuunsa, ja Fawkes tajuaa törmänneensä yhteen uransa isoimmista tapauksista. Kalustamattoman asunnon olohuoneen katossa roikkuu kuuden uhrin jäsenistä kasaan kursittu ruumis, jonka toimittajat ristivät pian Räsynukeksi.
Yhdessä entisen työparinsa Emily Baxterin kanssa Fawkes ryhtyy selvittämään ruumiiseen kuuluvien uhrien henkilöllisyyksiä. Pian Räsynukke-murhaaja lähettää Fawkesin toimittajana työskentelevälle ex-vaimolle listan seuraavista uhreistaan ja päivämäärät, jolloin aikoo heidät tappaa. Viimeinen nimi listalla on Fawkes… Onnistuuko Fawkes pysäyttämään sarjamurhaajan median seuratessa tutkintaryhmän jokaista askelta? (Gummerus)
Räsynukesta on monet sanoneet, että alku tökkii eikä ole jaksanut viihtyä kirjan parissa loppuun. En tiedä, mikä tässä kirjassa niin kovasti jakaa mielipiteitä, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurimmaksi osaksi tämä on ollut tykätty teos ja kirjailijan seuraavallekin teokselle annettaneen mahdollisuus. Minä pidin kirjasta alusta loppuun ja loppuratkaisukin pääsi yllättämään.
Jørn Lier Horst: Luolamies
Piileskeleekö norjalaisessa pikkukaupungissa sarjakuristaja? Taidokkaat William Wisting -dekkarit ovat nousseet kansainväliseen suursuosioon.
William Wisting saa vastaansa visaisen tapauksen: metsäaukiolta löytyy keskellä talvea kuollut mies, jolla on kesävaatteet yllään. Ainoa johtolanka on miehen taskuun työnnetty kristillisen seurakunnan esite. Tutkinta saa odottamattoman käänteen, kun esitteestä löytyvät sormenjäljet tunnistetaan: ne kuuluvat yhdysvaltalaiselle murhaajalle, jota FBI on etsinyt vuodesta 1989 lähtien.
Samaan aikaan Wistingin toimittajana työskentelevä tytär tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla. (Otava)
Jørn Lier Horst ei pettänyt tälläkään kerralla. Tasaista, selkeää ja mukaansa tempaavaa juonta ei malttanut aloittamisen jälkeen jättää kesken. Harmillisesti William Wisting -sarjaa on suomennettu vain kolmen kirjan verran, joten jos norja soljuu kannattaa kirjat lukea alkuperäiskielellä. Jos lukee suomeksi, kannattaa aloittaa kirjasta Suljettu talveksi, siirtyä siitä kirjaan Ajokoirat ja sen jälkeen vasta tämä Luolamies. Vahva suositus tälle dekkaristille!
Agatha Christie: Stylesin tapaus
Rikas nainen on myrkytetty. Murhaajaksi leimataan vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan kauniin naapurinrouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältä päin teljettyjen ovien takana, eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla? Ja kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että talo on täynnä ahneita haita, kaikki rahan tarpeessa?
Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon stryktiiniä ja liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kunnes suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialaisetsivä on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa. (WSOY, Bon-pokkarit)
Päätin, että luen ajan kanssa kaikki Poirotit julkaisemisjärjestyksessä. Niinpä nappasin kirjastosta mukaani tämän kaikkien aikojen ensimmäisen Poirot-tarinan Stylesin tapauksen. Mitähän tästä sanoisi… no, taattua Agatha Christien Hercule Poirotia.
Paula Hawkins: Nainen junassa
Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi ja kuvittelee mielessään heille täydellisen onnen, kuin vastakohdan omalle sotkuiselle elämälleen. Kunnes eräänä päivänä hän näkee jotakin, mikä muuttaa kaiken. Pian sen jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa auttaa, mutta samalla hän tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään. (Otava, Seven-pokkarit)
En ollut takakannen tekstiä lukuunottamatta tutkinut etukäteen, millainen Nainen junassa -kirja on. Aloitettuani lukemisen olin hieman hämmentynyt ja koin jopa myötähäpeää ja ahdistusta liittyen päähenkilöön Racheliin. Jatkoin lukemista ja sivu sivulta uppouduin mukaan tähän tarinaan, joka onnistui yllättämään arvaamattomuudellaan. En onneksi kuulu heihin, jotka arvaavat juonenkäänteet ja loppuratkaisut, joten kirja piti mukanaan loppuun asti. Odotankin, että saisin pian kirjastosta Paula Hawkinsin kehutun Tummiin vesiin -kirjan.
Affinity Konar: Elävien kirja
Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen.
Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin, tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen lojaalius.
Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle.
Matkan päätepisteessä häntä odottaa arvaamaton tulevaisuus sekä menneisyys, jonka hän luuli jo kadottaneensa. (WSOY)
Vaikuttava tarina nuorista kaksostytöistä vie mukanaan ja kuljettaa läpi aikamoisten kauheuksien. Ei voi kuin ihailla tällaisten kokemusten läpikäyneiden voimaa ja sitkeyttä. Erittäin hyvä kirja, vaikka olisinkin kaivannut loppuun hieman enemmän paljastusta tulevaisuudesta.
Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
Entä jos kirja, jota olet lukemassa, kertookin sinusta?
Kun dokumenttiohjaaja ja perheenäiti Catherine Ravencroft alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa, hän tajuaa pian joutuneensa keskelle painajaista. Vaikka The Perfect Stranger –niminen romaani väittää olevansa fiktiota, se paljastaa piinallisen yksityiskohtaisesti Catherinen elämän kammottavimman salaisuuden. Salaisuuden, jonka yksi ainoa ihminen hänen lisäkseen tiesi – ja tuo ihminen on kuollut. (Otava)
Kenenkään ei pitänyt tietää mielestäni lupasi enemmän kuin antoi. Tämä ei kuitenkaan pilannut kirjaa mitenkään enkä pitänyt sitä huonona. Odotin vain jotain muuta. Alkuun ihmettelin, miten tämä voi mennä näin ja eihän tämä nyt ole jännittävää nähnytkään. Mutta: eihän se mennytkään niin. 😉
Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä
Punainen matto valmiiksi – Becky tulee! Himoshoppaaja Becky muuttaa miehensä Luken ja tyttärensä Minnien kanssa Los Angelesiin. Luke toimii kuuluisan näyttelijättären Sage Seymourin managerina, Becky taas on vakuuttunut, että hänet on tarkoitettu Sagen henkilökohtaiseksi stylistiksi. Beckyn tähtäimessä ovat nyt maine, menestys ja muoti – uusi ura, joka johtaa vielä jokaisen tähtinäyttelijän takahuoneeseen. Mutta asiat mutkistuvat kun Becky liittyy Sagen kilpailijan leiriin Lukelle kertomatta. (WSOY, Bon-pokkarit)
Hyväsydämisen mutta niin turhauttavan Beckyn sähellykset sopivat hyvin rentouttamaan mielen. Tämä oli sarjan toiseksi viimeinen osa ja juuri aloittelen viimeistä osaa eli Himoshoppaaja korjaa potin. Sitten voin jossain vaiheessa tutustua muuhun Kinsellan tuotantoon. Chick lit -kirja silloin tällöin pitää mielen virkeänä. 😉
David Baldacci: Murtunut mies
Amos Decker on entinen poliisi, joka ei voi unohtaa – mitään. Hän joutui nuorena yliopisto-opiskelijana vakavaan urheiluonnettomuuteen, josta toivuttuaan hän huomasi pystyvänsä muistamaan sekunnilleen kaiken kokemansa.
Erikoisesta kyvystään huolimatta Decker elää tavallista elämää, menee naimisiin ja saa lapsen. Kun hän eräänä iltana palaa töistä kotiin ja löytää perheensä murhattuna, täydellisestä muistista tulee sietämätön kirous. Toiset eivät muista kaikkea, mitä menneisyydessä on tapahtunut; Decker ei voi jatkaa eteenpäin, koska ei voi unohtaa. Hän lopettaa poliisin työt, menettää kotinsa ja otteen elämästään. Kun lähikoululla tapahtuu kauhea tragedia, Deckerin apua tarvitaan jälleen. Veriteoille löytyy yllättäen yhteisiä nimittäjiä, ja Deckerin kyky muistaa laitetaan koetukselle armottoman takaa-ajon alkaessa. (Gummerus)
Tämä oli todella hyvä kirja! Aika harvoin mikään kirja lähtee aivan alusta asti viemään sujuvasti, mutta tämä vei heti mennessään. Tykkäsin myös Amos Decker -hahmosta ja odotan kovasti suomennosta seuraavasta sarjan kirjasta (The Last Mile). Aion myös ehdottomasti pistää jossain vaiheessa lukuun Baldaccin muut kirjat.
Tässä olikin heinäkuun kirjat. Jaksoiko kukaan lukea loppuun asti?! Jos tästä nyt jotkut kirjat pitäisi nostaa erikseen esille, niin sanoisin Jørn Lier Horstin Luolamies, Max Seeckin Hammurabin enkelit ja Mefiston kosketus sekä David Baldaccin Murtunut mies.
Aurinkoista tiistaita! <3
Huh, sä olet kyllä lukenut ahkerasti. 🙂 Casa blogien uusi alusta muuten näyttää tosi kivalta.
Oli kyllä tosiaan aikamoinen lukukuukausi. Huomaa heti, että nyt elokuussa ei varmastikaan päästä samoihin lukemiin. Kiva kuulla myös, että meidän uusi alusta näyttää hyvältä, itsekin tykkään, että raikastui kertaheitolla! 🙂