Tavaran karsintaa eteisessä

Olen oman kotini tavaroita karsinut viimeiset kahdeksan vuotta, vuodesta 2011 lähtien. Olen aluksi karsinut järjestelmällisesti vähentääkseni turhien tavaroiden määrää ja myöhemmin tarpeen tai mieltymysten mukaan. Välillä olen jopa kasvattanut tavaroiden määrää. Silti minulla on vähemmän tavaraa kuin ennen ensimmäistä karsintakertaa vuonna 2011. Minimalistiksi minua ei ehkä voi kutsua – ainakaan vielä – mutta silti kotonani on uskoakseni vähemmän tavaraa kuin keskivertokodissa. Nyt on kuitenkin sellainen vaihe menossa, että kaipaan ympärilleni vähemmän tavaraa ja enemmän merkityksellisyyttä. Päätin toteuttaa kotonani huonekohtaisen karsimiskierroksen, jossa käyn huone kerrallaan läpi omistamani tavarat ja luovun sellaisista tavaroista, joita en enää tarvitse. Aloitin karsimisen makuuhuoneesta. Tässä postauksessa käytetyt kuvat ovat tallennettu Instagram Storiesistani, jonne taltioin edistymistäni.

Näin alkoi tämän tavarankarsimisprojektin ensimmäinen postaus. Sittemmin olen karsinut myös keittiön, olohuoneen ja kylpyhuoneen. Nyt on vuorossa tavaran karsintaa eteisessä.

Ensin keräsin kaiken tarpeettoman irtosälän eteisen hyllyiltä ja korut korurasioista. Tekemäni haavekartta olisi periaatteessa ollut kiva säilyttää, mutta sille ei ollut mitään järkevää paikkaa, jossa se olisi myös ollut levitettynä ja näkyvillä. Niinpä se sai lähtöpassit. Koruista lähti muuten ne porokorviksetkin, joiden ostamista mainitsin katuvani Kuukauden ostokset -postauksessa hetki sitten. Rahallisesti ei ollut mikään iso hutiostos, mutta huti kuitenkin.

Poistoon lähti pukupusseja, joita aiemmin olen tykännyt käyttää takkien säilömisessä, mutta sittemmin takkien vähentyessä ne ovat jääneet käyttämättä. Ystävältä saadut Ray-Banit lähtivät takaisin, sillä vaikka tykkäsin niistä kovastikin, oli niissä pienen pieni sopivuusongelma. Sitten laitoin kiertoon myös joitain pussukoita, joita ei vaan tule käytettyä. Hierontapähkinästä luovuin myös, kun kesällä ostin itselleni sellaisen nystyräpallon, josta tykkään enemmän. Dustbageja ei myöskään tule juuri käytettyä vaikka ovat näppäriä esimerkiksi matkustettaessa.

Pienelle räsymatolle ei ole hyvistä aikeista huolimatta löytynyt sopivaa käyttöä. Samoin taannoin henkarit uusittuani eteisessä hengailleet rautalankahenkarit saivat lähteä. Tavaroiden vähentyessä myös muutama säilytyslaatikko tuli tarpeettomaksi.

Lue myös: Kapean ja hämärän eteisen sisustus

Pidän kovasti Adidaksen Superstareista, mutta ne alkoivat olemaan sisäpuolelta jo niin kuluneet, että saivat lähtöpassit. Olen käyttänyt niitä parin vuoden aikana vain piipahtaessani lähikaupassa. Samoin lähtivät kesällä pihakirppikseltä löytyneet tennarit. Nämä ostin siksi, ettei minulla ollut sellaisia kenkiä, joita voisin käyttää syyskeleillä. Lämpötilojen puolesta verkkokangaspintaiset lenkkarit kyllä käyvät, mutta syyssateiden osuessa kohdalle niistä menee tietenkin vesi heti läpi. Löysinkin yllättäen nahkaiset tennarit Fidasta, joten nyt nämä hätävaratennarit pääsivät uudelleen kiertoon.

Nämä käsilaukut olin jo unohtanut! Ne ovat ajalta ennen kuin siirryin olkapää- ja hartiasyistä käyttämään reppua.

New Yorkista ostettu Michael Korsin laukku on ollut sekin edellä mainituista syistä johtuen käyttämättömänä. Laukku on neutraali ja siten ajaton, mutta todennäköisyys, että sitä käyttäisin on pieni. Tunnesyistä voisin aivan hyvin tämänkin säilyttää, mutta lieneekö siinä pitkällä tähtäimellä mitään järkeä. Niinpä raskain mielin luovun myös tästä.

Isäni vanha saha lähti uudelle omistajalle, sillä en ole kyllä sahaa kertaakaan tarvinnut. Samoin luovuin nyt kaikista vanhoista jatkojohdoista ja ostan tarvittaessa tilalle sellaisia, joissa on kytkin. Lisäksi poistoon lähti adaptereita yms.

Minulla on ollut itsenäistymisestäni lähtien aika hyvä valikoima kaikenlaista silloin tällöin tarvittavaa sälää, kuten ruuveja, proppuja ja työkaluja – kiitos isän. Ihan joka tytöltä ei tällaista repertuaaria löydykään. 😉 Nyt kuitenkin päädyin luopumaan lähes kaikista tarvikkeista lukuunottamatta paria vasaraa ja ruuvimeisseliä. Niin kovin harvoin näistä tarvikkeista mitään tarvitsen, että tarvittaessa voin varmasti ostaa ruuvin tai pari.

Niinpä myös työkalupakista tuli tarpeeton. Vasarat ja ruuvimeisselit mahtuivat pieneen pahvilaatikkoon ja työkalupakki sai uuden kodin. Tarpeettomana luovuin myös yhdestä imurin suuttimesta, jota en ole tarvinnut kertaakaan useamman vuoden aikana.

Tavaran karsintaa eteisessä – prosessi pitää sisällään myös siivouskaapin. Siivouskaapista lähti maaleja, suteja, nuppineuloja, vanhoja paristoja ja muuta sälää.

Lue myös: Siivouskaappi ennen ja jälkeen

Useammankin ihmisen ihailema, sähköasentaja-isäni vanha vatupassi oli yksi vaikeimmista luovuttavista. Vatupassi on kuitenkin iso ja tarvetta sille on suhteellisen harvoin. Vatupassin kävi hakemassa eräs mies, joka kovasti arvosti tätä vanhaa ammattilaisen työkalua. ♥

Jo ennen eteisen karsimisen alkua luovuin vielä vaa’astani. Se oli hassu päähänpisto, kun joku Facebookin kierrätysryhmästä kyseli vaa’an perään ja minä sitten totesin, että no hitto vieköön. Sinne meni. 😀

***

Tavaran karsintaa eteisessä -prosessi oli siinä ja nyt on käyty koko koti läpi huone kerrallaan. Karsiminen ei vielä kuitenkaan tähän pääty, sillä näiden huoneiden karsimisen yhteydessä olen huomannut tavaroita, joista koen vielä tarvetta luopua. Kuten olen aiemminkin sanonut: Karsimisen ja ajan myötä oppii luopumaan lisää. Ja toki, karsimiseen jää hieman myös koukkuun. Aion hyödyntää tämän tunteen ja sen turvin luopua tavaroista ja asioista, joita en tarvitse, mutta pidän huolen myös siitä, että en luovu mistään vain pelkän luopumisen vuoksi.

Lue myös: Tavaran karsintaa makuuhuoneessa

Lue myös: Tavaran karsintaa keittiössä

Lue myös: Tavaran karsintaa olohuoneessa

Lue myös: Tavaran karsintaa kylpyhuoneessa

Tavaroiden karsimista siis jatketaan ja itse asiassa hyvinkin pian, sillä lokakuussa vietetään #raivausriennot -tapahtumaa, jossa karsitaan tavaroita minimalismipelin säännöillä. Tutustu tapahtumaan ja tule mukaan!