Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Pitkäaikainen haaveeni uudesta sohvapöydästä ja vähän lyhempiaikainen haaveeni siitä, että sohvapöytänä olisi netissä paikoin näkemäni 60-luvun tv-taso on vihdoin toteutunut. Tämä ihana tiikkiviilutettu tv-taso on puoliksi omakustanteinen ja puoliksi syntymäpäivälahja ystävältäni Miialta. <3
Tosiaan, kuten sanoin, tason kansi on tiikkiviilutettu ja jalat mustaa metalliputkea. Alaosassa on lehdille tarkoitettu ritilä. Pöytätason viilupinta on ajan saatossa kulunut, yhdestä kulmasta jopa hieman lohkeillut. Vanhassa huonekalussa on monesti se hyvä puoli, että pienet kulumat ja rosoisuudet saavat sen tuntumaan entistä rakkaammalta. Tämä olisi nyt ehkä sellainen wabi-sabi, kuten Japanissa sanotaan epäsymmetrisyydestä, luonnon muovaamasta ja keskeneräisyydestä – epätäydellisyydestä. Japanissa tosin suureksi osaksi wabi-sabi liittyy teeseremoniaan ja keramiikkaan.
Tämä 60-luvun tv-taso parkkeerasi tosiaan nyt olohuoneeseen sohvapöydäksi entisen vesihyasinttirahin tilalle. Ei se rahikaan mikään huono sohvapöytä sinänsä ollut, mutta sen päälle oli laitettava aina joku tasainen tarjotin tai vastaava, jotta sen päällä pystyi pitämään tavaraa. Tässä mitään erityisiä tarjottimia ei tarvita ellei sitten muutoin halua. En vielä ole kovin syvällisesti pohtinut asetelmia pöydän päälle, kunhan alkuun vain laitoin siihen tarpeelliset ja haluamani tavarat ja samoin syvällisempi puhdistus on vielä suorittamatta. Pöydän päällä olevia jälkiä voisi saada ehkä himmeämmäksi.
Olohuoneessa sohvapöytänä tämä taso toimii myös tyyliltään ja väritykseltään hyvin lapsuudenkodistani tuomani perintölipaston kanssa. Jos jotain pitäisi sanoa puuttuvan kokonaisuudesta, niin sanoisin, että matto voisi sitoa sohvapöydän entistä paremmin ympäristöönsä. Ei tuo ilman mattoa pahalta näytä sinänsä, mutta ehkäpä hieman paljaalta kuitenkin vasten tammista laminaattia. En kuitenkaan suosi sisustuksessani mattoja käytännön syistä vaikka joskus aina vähän matoista haaveilenkin. Aika kuitenkin näyttää, josko joskus kuitenkin olohuoneeseen tai vaikkapa makuuhuoneeseen sängyn viereen maton hankkisin.
Oikein hyvää uutta viikkoa! 🙂
Meillä oli lapsuudenkodissa tuollainen tv-tasona, ja tykkäsin siitä jo silloin 🙂 Ajaton tuo muotoilu tuossa ja sopii hyvin nyt muodissa olevien Hayn, String ja Ikean Vittsjö sarjojen kanssa myös.
Meillä ei lapsuudessa tuollaista tainnut olla, ainakaan en muista. Mutta sopii tosiaan kyllä aika monen eri tyylin ja kalusteen kanssa, kun on kevytrakenteinen ja aika ajaton. 🙂
Eih, ihana, tulee ihan oma lapsuudenkoti tosta mieleen. 😀
Jonna, hih! 🙂
No en olisi kyllä uskonut, että tästä tv-pöydästä vielä trendikaluste tulee, näitähän näkee nyt vähän siellä sun täällä 😉
Jos olisin, niin jemmaan olisin ottanut aikoinaan kun äitini asuntoa tyhjennettiin.
Tuttu kaluste siis myös minun lapsuudestani 🙂
Tämä tuntuu olleen varsin yleinen vuosikymmeniä sitten ja kiva kyllä, että tällaiset vanhat kalusteet nostavat suosiotaan nykyään. 🙂
Voi mikä löytö ?
Tuollaisesta olen itsekin haaveillut mutta vielä ei ole oikein löytynyt sille sopivaa paikkaa…
<3 Tämä on onneksi niin pieni, että menee vähän pienempäänkin tilaan. Sopii hyvin yöpöydäksi tai vaikkapa tasoksi eteiseen. 🙂