Ostavastuullisesti.fi – Uusi vastuullisen kuluttamisen palvelu

Tällä viikolla lanseerattiin uusi vastuullisen ostamisen ja kuluttamisen palvelu nimeltä ostavastuullisesti.fi. Sivusto on perustettu auttamaan meitä tavallisia tallaajia tekemään vastuullisempia kulutuspäätöksiä. Niin sanottuna ilmoitustauluna toimivan sivuston kaikki tuotteet ja palvelut on käynyt läpi erillinen vastuupaneeli ja näin ollen kuluttajan ei tarvitse itse lähteä selvittämään, onko jokin tuote vastuullinen.

Vastuullisen kuluttamisen lupaus

Ostavastuullisesti.fi kerää myös kestävän kuluttamisen lupauksia eli vastuullisuuslupauksia ja niitä on tarkoitus kerätä vuoden 2021 loppuun mennessä 192 500 kappaletta. Tämä luku on 3,5 % kaikista suomalaisista ja tämä määrä ihmisiä tutkimusten mukaan tarvitaan siihen, että saadaan aikaan yhteiskunnallinen muutos. Ja me haluamme näyttää yrityksille ja päättäjille, että meillä on tahtoa kuluttaa aiempaa vastuullisemmin ja sitä varten tarvitsemme lisää vastuullisesti tuotettuja tuotteita ja palveluja.

Myös minä kävin antamassa oman lupaukseni. Lupaukseni kuluttaa vastuullisemmin tarkoittaa sitä, että jatkan edelleen vastuullisemman kuluttamisen ja kestävämmän elämisen opettelua. Mahdollisuuteni pienituloisena ovat suurempituloisia pienemmät, mutta edes jotain on parempi kuin ei mitään. En lupaa myöskään muuttaa kerralla koko arkeani ja elämääni enkä välttämättä pysty siihen koskaan kokonaan, mutta pieniä askelia siellä täällä, missä se on minulle mahdollista. Tarkoitus ei ole olla täydellinen ja vaan ehkä hieman parempi kuin ennen. Se on jo paljon, jos niin tekevät muutkin!

Lue myös: 10 ekologisempaa valintaa arkeen

Sivuston hallinnointi ja vastuupaneeli

Sivuston ylläpitäjänä on startup-vaiheessa oleva vastuullisuusmuotoilutoimisto Infini, joka tarjoaa kokonaisvaltaista ja kestävää näkemystä vastuullisuuden viemisestä myyntiin ja markkinointiin siten, että se kasvattaa todennetusti vastuullisten tuotteiden myyntiä. 

Tuotteita ja palveluita kuratoivaan vastuullisuuspaneeliin kuuluvat Aalto yliopiston professori ja Aalto Sustainability Hubin johtaja Minna Halme, taiteilija ja tohtorikoulutettava Antti Majava BIOS-yksiköstä, Opetushallituksen Ilmastovastuu koulutuksessa -opetusohjelman ohjelmavastaava Anne Liimatainen, Sitran Kestävä arki -projektin vetäjä Markus Terho ja Suomen Ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja, professori Jyri Seppälä. Panelistit eivät ole töissä ostavastuullisesti.fi -sivuston omistavassa yrityksessä eivätkä saa tuotteiden kuratoinnista palkkaa.

Paneeli tekee kuratointia huomioiden muun muassa seuraavat asiat:

  • ilmastonmuutoksen torjuminen
  • ympäristöjalanjäljen vähentäminen
  • työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen
  • ihmisoikeuksien toteutuminen
  • hyvä liiketoimintaetiikka

Vaikka sivusto on kaupallinen alusta, sinne ei kuitenkaan mikään tuote, palvelu tai brändi pääse rahalla vaan ainoastaan asiantuntijapaneelin arvioinnin kautta. Ostavastuullisesti.fi on siis loppujen lopuksi eräänlainen ilmoitustaulu jossa ilmoitetaan vastuullisista tuotteista ja palveluista, mutta kuluttaja ohjataan ostoksille brändin omaan verkkokauppaan tai vaihtoehtoisesti listaan, josta näkee tuotteen jälleenmyyjät.

Ostavastuullisesti.fi -sivustosta helpotusta vastuullisempien ostopäätösten tekemiseen

Tämä on aivan älyttömän kätevä palvelu tällaiselle vastuullisuus-untuvikolle, jolla ei tietotaito ja resurssit riitä siihen, että itse etsisi kaiken valtavan tietomäärän joukosta sen validin tiedon, jonka perusteella osaisi tehdä vastuullisia kulutuspäätöksiä. Jo esimerkiksi kaupan pesuainehyllyllä iskee ahdistus, kun ei tiedä tuleeko ostaneeksi ekologisen vaihtoehdon vai joutuuko viherpesun uhriksi.

Tällä hetkellä palvelussa on vielä melko suppea valikoima brändejä. Sieltä löytyy muun muassa Fida secondhand, Lunette, Kunnonmuutto Oy, Fiini Naturally, Ruskovilla, Dagsmark Petfood, Zeropoint, LV, Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus, Mettä Nordic, Tony’s Chocolonely ja VR. Tuote- ja palveluvalikoima kasvaa kuitenkin koko ajan sitä mukaa, kun tuotteita kuratoidaan. Valikoimalistaus kasvaa siis paljon vielä tämän vuoden lopun ja ensi vuoden alun aikana!

Tässäpä oli paljon eikä siltikään vielä tarpeeksi asiaa ostavastuullisesti.fi -sivustosta, mutta lisää tietoa löytyy heidän nettisivuiltaan. Suosittelen lämpimästi tosiaan oman vastuullisuuslupauksen tekemistä. Eikö olisi ihanaa, jos saataisiin täyteen tuo 192 500 lupausta ja vastuullisempia tuotteita ja palveluita olisi helpompi hankkia ihan vain siksi, koska niitä olisi paremmin saatavilla! Ja hei, käykää myös katsomassa, mitä muun muassa Paleface ja Anssi Kela ja monet muut ovat kannustuslupauksissaan luvanneet tehdä, jos saamme 3,5 % suomalaisista lupaamaan vastuullisemman ja kestävämmän kuluttamisen puolesta. 🙂

Ota seurantaan ostavastuullisesti.fi -sivusto myös Facebookissa ja Instagramissa, niin pysyt ajantasalla.

Millainen suhde sinulla on vastuullisempaan kuluttamiseen? 🙂

Luetut kirjat – lokakuu 2020

Lokakuussa luin vain kolme kirjaa. Jostain syystä lukutahtini on hidastunut ja viime aikoina vielä entisestään, kun olen innostunut iltaisin selaamaan Instagramia (en tajua 😀 ). Kai tämä on vain jokin vaihe. Kyllä se siitä vielä tasaantuu ja saa luettua enemmän. Sinänsähän hitaamman lukemistahdin vuoksi ei kannata stressata, mutta harmittaa kun kiinnostavia kirjoja on niin paljon. Mutta katsotaanpa ne kolme kirjaa!

Satu Vasantola, Kaikki kadonneet

Kirja saatu kustantajalta

Kirja kertoo Annusta, joka on menettänyt molemmat vanhempansa ja pikkusiskonsa. Äiti on kuollut, isä vankilassa ja sisko kadonnut. Annu on aikuisena – syystä tai toisesta – opiskellut naistentautien lääkäriksi. Työssään hän on hyvä, mutta menneisyyden tapahtumat vaivaavat häntä.

Kaikki kadonneet kertoo naisten oikeudesta (ja oikeudettomuudesta) tehdä päätöksiä koskien omia kehojaan. Se kertoo samalla myös katkenneista ihmissuhteista ja ihmissuhteiden elvyttämisestä. Sinänsä aika ajankohtainen tarina, kun viime aikoina on paljon puhuttu naisten aborttioikeuksista. Mielenkiintoinen lukukokemus vaikka ei itseeni kovin kovaa kolahtanutkaan. ★★

Kuva: Harper Collins

Judy Leigh, Suurenmoinen irtiotto – Tarina naisesta, joka osti auton ja ajoi vapauteen

Evie Gallagher on 75-vuotias. Hän on myynyt talonsa miehensä kuoleman jälkeen ja poikansa painostuksesta muuttanut hoivakotiin. Evie ei kuitenkaan koe paikkaa omakseen vaan karkaa ja lähtee seikkailemaan ja kokemaan asioita. Vaikka hänen poikansa on kauhuissaan äitinsä tempauksesta, ei Evie ole moksiskaan, sillä eihän 75-vuotias vielä kuollut ole.

Mukava ja viihdyttävä kirja. Tätä lukiessa tuli tosiaan ajateltua, että ei pidä olettaa, että yli 70-vuotiaat olisivat liian vanhoja vielä kokemaan kaikenlaista. 😉 ★★★

Kuva: Gummerus

Jenny Offill, Ilmastoja

Kirjastonhoitajana työskentelevän Lizzie Bensonin vanha mentori Sylvia pestaa Lizzien assistentikseen ja vastaamaan podcastinsa yleisön lähettämiin kysymyksiin. Samaan aikaan Lizzien oma elämä tuntuu olevan jotenkin hukassa samoin kuin hänen veljensä elämä.

En ole ehtinyt lukea Offillin edellistä kehuttua kirjaa Syvien pohdintojen jaosto, mutta se sekä tämä uusin olivat niin kehuttuja, että odotukset olivat korkealla. Valitettavasti tämä kirja ei iskenyt minuun ja putosinkin aika korkealta. Aihe itsessään oli mielenkiintoinen, mutta Offillin rikkonainen tajunnanvirta-tyyli ei puhutellut minua enkä saanut kiinni oikein mistään. Jos Syvien pohdintojen jaosto on tyyliltään samanlainen, jätän sen kyllä lukematta. ★

***

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua goodreadsissa. Julkaisen lukemiani kirjoja myös Instagramissa, joten tervetuloa seuraamaan!

Vuosi ilman tupakkaa!

En olisi koskaan voinut uskoa tätä (vaikka aina toivoinkin) ja vähän on vieläkin hankala uskoa, mutta tänään olen ollut savuton jo kokonaisen vuoden. Vuosi ilman tupakkaa on lähemmäs 30 kuin 20 vuotta tupakoineelle jotain aivan käsittämätöntä. Tai on ainakin minulle, sillä en ole koskaan oikein ollut hyvä itsekuria vaativissa asioissa. Mutta nyt juhlitaan!

Miten lopetin tupakoinnin?

Lopettamispäätöksen tein hyvissä ajoin, jo joskus lopputalvesta/alkukeväästä 2019. Olen aiemminkin joissain asioissa kokenut parhaaksi sen, että ehdin päässäni käsitellä tärkeitä, mutta epämukavia päätöksiä hyvän aikaa ja sitten ne on jotenkin “helpommin” toteutettavissa. Tein siis päätöksen, että lopetan tupakoinnin joskus syksyn jälkeen, kun kelit viilenevät. Ajattelin, että lopetustani voi edes hieman auttaa se, että ulkona on kylmä. Lisäksi lokakuun lopussa oli kalenterissa vielä kahdet isot messut ja niiden jälkeen oli tulossa hiljaisempaa, jolloin voisin keskittyä täysin tupakoinnin lopettamiseen. Päätin myös, että otan lääkäriin yhteyttä ja pyydän tueksi sekä lääkkeen että pääsyn jonkinlaiseen tukiryhmään. Kaikki keinot käyttöön!

Lokakuussa 2019 ennen lopettamistani kävin kerran tupakkaryhmää vetävän sairaanhoitajan puheilla ja kerran itse tupakkaryhmässä. Sitten kuun viimeisinä päivinä aloitin Champix-kuurin. Ajattelin ensin, että eihän tämä tunnu missään. Sitten yhtäkkiä kerran tupakoidessani tajusin, että tupakka ei “mene perille asti” (eli aivoihin) ja niin ymmärsin lääkkeen vaikuttavan. Siinä sitten pikkuhiljaa tupakka alkoi tökkiä, kun ei siitä kerran mitään nautintoa saanut. Viimeiset pari päivää vedin sitten ihan väkisin vain, jotta varmasti olisin valmis lopettamaan. 6.11.2019 yöllä yhden aikaan vedin viimeisen tupakkani ja menin nukkumaan.

Lopettaminen Champixin osalta meni ihan hyvin enkä saanut mitään järjettömän isoja haittavaikutuksia. Lääkkeen aiheuttaman pahoinvoinnin estin syömällä AINA ennen lääkkeen ottamista. Loppujen lopuksi käytin lääkettä vain kolmisen kuukautta vaikka olin varautunut puoleen vuoteen. Itselläni lääkkeen käyttö jäi pois vahingossa, kun testailin pienempää annosta, mutta suosittelen kaikille Champixin käyttöä niin pitkään kuin sitä lääkäri on suositellut.

Lopettaminen sitten muutoin oli ehdottomasti helpompaa kuin olin etukäteen pelännyt. Kuten alussa kerroin, minulla on hankaluuksia itsekuria vaativien asioiden kanssa ja sen lisäksi olen vahvasti etukäteen-murehtija. Pelkään ja murehdin paljon ja kaikenlaista – erityisesti pahoinvointia (oksennusfobia) ja kaikenlaista epämukavaa oloa. Se juontaa suurelta osin siitä, että sairastamieni masennuksen ja ahdistuksen vuoksi olen jo tuhottomasti kestänyt pahaa oloa (ihan fyysistäkin) ja sitä ei enää millään haluaisi kokea ylimääräistä. Toki lopettamisen aikana koin paljonkin epämukavia hetkiä ja (silloin) loputtomalta tuntuvan ajan tupakanhimoa. Pikatietä ei tupakoinnin lopettamisessa kovin monelle ole tarjolla. Ehdottomasti parasta oli se, että Champixin takia minulla ei ollut lainkaan nikotiinista johtuvia vierotusoireita. Sen sijaan tupakoinnin tapa oli se juttu, mistä piti päästä eroon. Ai miten monesti olinkaan menossa tupakalle vaikken enää tupakoinutkaan.

Isäni lopetti aikoinaan tupakoinnin ja vanhoilla päivillään vielä sanoi, että aina välillä tekee jumalattomasti mieli kupillista kahvia ja siihen päälle yhtä savuketta. Olin itse jo lopetuspäätöstä tehdessä varautunut valmiiksi siihen, että minäkin saatan kaivata tupakointia vielä pitkään lopettamisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa kaipaisin tupakointia lopun elämääni. Tämä ajatustyö ja kaipauksen salliminen itselle ovat olleet minulle loistava päätös, sillä nyt minun ei tarvitse soimata itseäni siitä, että tupakointia tekee mieli vielä pitkän ajan päästä. Joillain himot loppuu pian, mutta ei kaikilla. Jotkut ihmettelivät sitä, että sallin itselleni kaipauksen (eikö tupakan kaipaaminen olisi parempi saada heti pian loppumaan), mutta itselleni se on ollut ihan täydellinen ratkaisu. Ei tarvitse pettyä tai kokea oloaan heikoksi vaikka sattuisikin kaipaamaan tupakkaa kauemmin kuin muut.

Tupakkaryhmässä kävin säännöllisesti aina viime kevääseen asti, jolloin korona tuli ja sotki kuviot. Tupakkaryhmän vetäjä kuitenkin soitti meille ryhmäläisille kerran kuukaudessa ja kyseli kuulumisia. Viimeisimmän puhelinsoiton sain itse asiassa vielä syyskuussa. 🙂 Tämän lisäksi sain todella isoa vertaistukea Hengitysliiton Veikkauksen tukemana ylläpitämän stumppi.fi -sivuston keskusteluryhmästä. Siellä lämpimällä otteella tukevat toisiaan juuri lopettaneet kuin jo vuosia sitten lopettaneet ihmiset. Siellä sai jakaa fiilikset niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Kiitollisuuteni keskusteluryhmää ja erityisesti minun kanssa siellä yhdessä taistoa käyneitä tyyppejä kohtaan on sanoinkuvaamatonta. Jos sinä tupakoit ja päätät joskus lopettaa, niin forum.stumppi.fi on osoite, johon suosittelen menemään.

Miltä tuntuu nyt, vuosi ilman tupakkaa?

Edelleen kaipaan tupakointia. En koko ajan, mutta kyllä se käy joka päivä mielessä. Se ei viivy ajatuksissa kauaa ja siten se ei myöskään aiheuta sen kummempia tuskia. Fyysisesti en koe minkäänlaista tarvetta saada tupakkaa, mutta kaipaan välillä sitä tunnetta. Kun istahti alas vaikkapa imuroinnin tai muun askareen jälkeen, sytytti tupakan ja imasi ensimmäiset savut. Sitä rentoutumista. Mutta minä olin korsteeni ja poltin tupakkaa silloinkin, kun ei tehnyt mieli. Sitä en kaipaa. En kuitenkaan voi valita vain niitä parhaita tupakoita, sillä en kykene millään tavalla kontrolloimaan tupakointiani. En pysty polttamaan vain silloin, kun ihan oikeasti tekee mieli. Olen addikti ja siksi en voi ottaa enää henkostakaan. Juhannuksena, kun otin pari alkoholiannosta teki kamalasti mieli tupakkaa, mutta en sortunut. Ja oikeasti vaikka se tuntui vaikealta niin ei se sitten kuitenkaan tuntunut vaikealta. Vaikea selittää. 😉

Summa summarum: Kaipaan silloin tällöin tupakointia, lähinnä sitä “hyvän tupakan hetkeä” ja pysähtymistä, rentoutumista. En kuitenkaan koe tarvetta polttaa enkä myöskään halua olla enää tupakoitsija. On kulunut vuosi ilman tupakkaa. Olen savuton. Ja aivan hemmetin ylpeä itsestäni! ❤︎

Lue myös: Elämäntapamuutos – Mitä syön päivän aikana?