Teurastamon pääsiäismarkkinat

En ole aiemmin käynyt kulttuurisesti suositussa Teurastamossa (Helsingissä), mutta viime viikonloppuna siihen oli oiva tilaisuus, kun siellä järjestettiin Teurastamon pääsiäismarkkinat. Kelikin oli aika lailla mallillaan, hieman pilvistä, mutta kerrankin varsin tuuletonta.

Teurastamon pääsiäismarkkinat

Teurastamon pääsiäismarkkinat

Markkinoilla oli ihania eläimiä, jotka saivat nelikymppisenkin tuosta noin vain lässyttämään. 😉 HyvänMielen Alpakat -tilalta Mäntsälästä tulleet alpakat saivat hymyn huulille ja pääsinpä toista hieman ruokkimaankin.

Teurastamon pääsiäismarkkinat

Teurastamon pääsiäismarkkinat

Teurastamon pääsiäismarkkinat tarjosivat vaalikampanjoinnin loppukirityksen, ruokatarjonnan ja eläinten lisäksi myös mielenkiintoisia juttuja arkeen ja kotiin. Oli nättejä kukkakimppuja ja leikkisiä kevät-/pääsiäiskukka-asetelmia.

Teurastamon pääsiäismarkkinat, Katja's Coffee Sack, kierrätysmateriaali

Itseäni kiinnosti eniten juuri nämä erilaisia käsitöitä myyvät yritykset, sillä ostoslistallani oli ja on erilaisia kestävämpään arkeen liittyviä hankintoja. Niitä sitten yritän bongailla markkinoilta ja myyjäisistä sekä kirppareilta. Ensin törmäsin näihin Katja’s Coffee Sack  -kahvisäkkituotteisiin ja niistä eniten ihastuin patalappuihin. Minulla on jo kierrätysmateriaalista käsin tehdyt patalaput, mutta koska ne ovat valkoiset niin pestynäkin niissä näkyy herkästi tahrat. Ajattelin, että tällaiset kahvisäkkikankaasta tehnyt patalaput olisivat aivan täydelliset. Jostain syystä unohdin moiset hakea markkinakierroksen jälkeen, mutta onneksi hätätapauksessa niitä voi tilata myös netin kautta.

Teurastamon pääsiäismarkkinat, Taputapu, kestohedelmäpussi, kierrätysmateriaali

Teurastamon pääsiäismarkkinat olivatkin hyödylliset, sillä ostin Taputapun pisteestä itselleni kestohedelmäpussin. Peukaloni ovat keskellä kämmentä mitä tulee käsitöihin, jopa simppeleimpiin juttuihin. Niinpä päätin hankkia kestohedelmäpussini joltain käsitöitä osaavalta taholta ja näin tukea samalla pienyrittäjyyttä. Taputapun kestohedelmäpussit on valmistettu valoverhokankaasta ja vaikka ne ovatkin värillisiä, niistä näkee sopivasti läpi – olettaen, että jossain joku kassahenkilö tahtoisi pussin sisältöä vilkaista. Valitsin väriksi vihreän (alin kuva), joten sen voi pestä näppärästi vaikkapa harmaiden vaatteiden kanssa. Ostan harvoin sellaisia vihanneksia ja hedelmiä, jotka tarvitsisivat pussia, mutta niinä harvoina kertoina, jolloin ostan on hyvä olla oma pussi mukana. Ja kun ei se paina kuin “gramman”, niin siinähän tuo kulkee kauppakassin mukana repussa. Lisäksi olen päättänyt pikkuhiljaa opetella maistamaan ja tekemään silloin tällöin kasvisruokiakin, niin eiköhän pussille tule jatkossa hieman useammin käyttöä.

Teurastamon pääsiäismarkkinat, Taputapu, pesupyörre, Tawashi

Teurastamon pääsiäismarkkinat, Taputapu, kierrätysmateriaali, juurespussi

Taputapulla oli myynnissä myös muun muassa pesupyörteitä eli tawasheja (sellaisen ostinkin jo Kevätmessuilta) sekä juurespusseja. Juurespussi oli kiehtova, mutta koska en toistaiseksi koe sille tarvetta, sai se jäädä hankkimatta. Tietysti, jos perunaa ostaa (ja joskus ostaakin) niin siinä säilyisi mukavasti perunat jääkaapissa. No, ehkä myöhemmin!

Teurastamon pääsiäismarkkinat

Teurastamon pääsiäismarkkinat, Taputapu, kierrätysmateriaali, kestohedelmäpussi

Uskon, että lähden jatkossakin tulevina vuosina Teurastamon pääsiäismarkkinoille ja varmasti myös muihin Teurastamon tapahtumiin. Sijainniltaan ja tunnelmaltaan vanha teurastuslaitos alueineen on oikein idyllinen paikka tapahtumille ja muulle ajanvietolle.

Loppuneet kosmetiikkatuotteet: tammikuu-maaliskuu 2019

“Voihan loppuneiden kosmetiikkatuotteiden paljous!” totesin kun raportoin teille viimeksi loppuneista tuotteista loka-joulukuulta. Silloin niitä oli 17. Olisi pitänyt olla vaan ihan hissukseen, sillä nyt loppuneita kosmetiikkatuotteita on 23! Olin alun perin ajatellut, että raportoisin tuotteista tammi- ja helmikuulta, mutta koska helmikuun lopussa tuotteita ei kovin montaa ollut, ajattelin vielä odotella maaliskuun loppuun. Maaliskuussa kuitenkin tilanne räjähti ja tuotteita loppui paljon. Nyt sitten teen teille oikein kilometripostauksen näistä kaikista loppuneista tuotteista. Lukekoon, ken jaksaa. 😀

loppuneet kosmetiikkatuotteet

Lemon Juice & Glyserine Perinteinen käsivoide – LJG:n tuotteita on paljon hehkutettu ja vasta nyt hankin testiin merkin perinteisen käsivoiteen. Odotukset olivat korkealla, mutta en pitänyt voiteen koostumuksesta. Voide ei ollut perinteisen voiteen näköistä ja tuntuista, vaan ihan kuin se olisi ollut voiteen ja geelin yhdistelmä. Voide imeytyi ihan hyvin yön aikana, mutta herätessä kädet tuntuivat jotenkin niljakkailta. Voin jatkossa kokeilla jotain muuta LJG:n voidetta, jos koostumus on eri. Jos kuitenkin kaikki heidän voiteensa ovat samaa koostumusta, niin sitten ei jatkoon.

Exuviance Propiotic Lysate Anti-Pollution Essence* – Probiootteja sisältävä hoitovesi, joka suojaa ihoa ilmansaasteilta ja muilta ärsykkeiltä sekä auttaa ylläpitämään ihon kosteustasapainoa. Hoitovesi tuoksui todella omituiselta, joskaan ei ylettömän pahalta ja käyttö oli ihan mukavaa kun outoon tuoksuun tottui. Outo tuoksu johtuu siitä, että probiootit itsessään ovat hyvin pahanhajuisia ja siksi probiootteja sisältäviin tuotteisiin pitää lisätä hajusteita. Tämä yhdistelmä tekee tuotteesta “mielenkiintoisen” tuoksuisen, mutta ilman hajustetta probioottia sisältää tuotetta olisi varmaankin hyvin vastenmielistä käyttää. Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä hoitovedestä, joka olikin ensimmäinen koskaan käyttämäni hoitovesi. Voisin käyttää jatkossakin.

DIY vartalonkuorinta-aine – Syksyllä valmistamani vartalokuorinnan toinen lasipurkki tyhjeni vastikään ja voin nyt todeta, että itse valmistettu kuorinta-aine toimii oikein hyvin eikä valmistuotteita välttämättä tarvitse enää hankkia. Lisää DIY vartalokuorinnasta ja ohjeet löydät täältä.

Kaurilan Sauna suolasaippua – Täydet kymmenen pistettä! Merisuolaa ja kasviöljyjä sisältävä sekä ruususuolan kiteitä pinnalla koristeena. Sopii mainiosti kasvojen ja koko vartalon pesuun. Vaahtoaa kivasti ja on samalla hajusteeton ja väriaineeton. Varmasti hankin joskus jatkossakin.

The Natural Beauty Shop Finland Anti-Ageing Body Lotion – Olen aiemminkin hehkuttanut tätä paksua, kosteuttavaa ja upean tuoksuista vartalovoidetta eikä hehkutukset lopu nytkään, kun jo toinen purkki on käytetty. Käytin tätä tänä talvena saunan jälkeen eikä ihoni kärsinyt kuivumisoireista kertaakaan. Aiemmat hehkutukset voiteesta voit käydä lukemassa postauksesta, jossa esittelyssä huhtikuun 2017 loppuneet kosmetiikkatuotteet.

NIVEA Q10 POWER Anti-Wrinkle + Sensitive Skin -yövoide* – Tämä erityisesti herkälle iholle suunniteltu yövoide on ihanan pehmeää, jopa silkkisen tuntuista! Levittyy ja kosteuttaa hyvin, eikä tuote tuoksu hajusteettomille tuotteille tyypillisellä tavalla. Tykkäsin!

NIVEA Pure & Sensitive Deo Roll-On -antiperspirantti – Ihan ok ja toimiva antiperspirantti. Voisin ostaa jatkossa ja itse asiassa ostinkin, mutta eri tuoksuisen ja siitä lisää vielä tämän postauksen loppupuolella.

loppuneet kosmetiikkatuotteet

Nuxe Micellar Foam Cleanser* – Vaahtomainen saippuaton putsari sopii lähes kaikille ihotyypeille. Tuoksu ei ole liian voimakas ja puhdistusteho kohtuullinen. Itselläni mikään puhdistusaine (edes kaksoispuhdistus) ei aivan viimeistä piirtoa myöten irrota meikkipohjajäämiä ihosta vaan aina jää pyyhkeeseen hieman. Tämä oli ihan ok, mutta ei niin erikoinen, että ostaisin itse.

Kangasnaamiot vasemmalta oikealle (kuva yllä):

Mitomo Kollageeni + Lithospermum -kangasnaamio – Anti-age vaikutteinen kangasnaamio. Ihan ok, mutta nämä Mitomon naamiot eivät oikein asetu kasvoille mukavasti. Kertaluontoinen vaikutus iholle naamion jälkeen on pehmeä ja kosteutettu, mutta pitkäaikaisista vaikutuksista minulla ei ole kokemusta, sillä en käytä naamioita päivittäin. Käytän, jos näitä jostain saan, mutta enpä taida itse ostaa.

Mitomo Q10 + Lithospermum -kangasnaamio – Koentsyymi Q10:tä sisältävä antioksidanttinen kangasnaamio, jossa lopputuloksena jälleen kosteutettu ja pehmoinen iho. Muutoin samat sanat kuin edellisen kangasnaamion kohdalla.

Holika Holika Pure Essence Mask Sheet – Shea Butter -kangasnaamio – Tämä kangasnaamio on oiva pika-apu janoiselle iholle ja käytinkin tämän syntymäpäivälahjaksi saamani naamion pakkasjaksojen loppuvaiheessa. Ihan en näidenkään naamioiden asettumisesta kasvoilla voi kiitettävää arvosanaa antaa, mutta ehdottomasti kosteutti janoista kasvojeni ihoa.

Holika Holika Pure Essence Mask Sheet – Avocado -kangasnaamio – Tätäkin kangasnaamiota koskee ylläoleva arvio. Näitä Holika Holikan naamioita voisin kyllä ostaa naamion hieman huonosta istuvuudesta huolimatta. Niin… vai onkohan näiden kasvonaamioiden asettelu sittenkin tekniikkalaji? 😉

NIVEA Q10 POWER Anti-wrinkle +Firming Serum Pearls -kasvoseerumi* – Sain tämän tuotteen testiin ja mielenkiinnolla aloitin testaamisen, sillä hyvin harvoin käytössäni on mitään seerumeja. Alkuun olin saaga slaagin, sillä seerumi on hyvin voimakkaasti hajustettu. Kyseessä ei mielestäni ollut siis mikään migreenin laukaisija -voimakkuus, mutta olin aivan ihmeissäni siitä, että miksi ihmeessä kasvoille laitettava tuote tuoksuu kuin parfyymi?! No, ajan kanssa tuoksuun totuin vaikka asiaa mielessäni ihmettelinkin. Tuoksusta huolimatta tykkäsin tästä seerumista ja lieneekö tämän ansiota, että minusta tuntui kuin otsalla silmien välissä olevat juonteet olisivat haalentuneet. Tiedä häntä, mutta mielelläni käyttäisin tätä jatkossakin. Tosin varmaan ensin ottaisin selvää, miksi tämä on niin voimakkaasti hajustettu. Voin suositella kaikille, jotka eivät ole tuoksuyliherkkiä ja joita ei haittaa tuoksuvat kasvojenhoitotuotteet.

Patyka Remarkable Cleansing Oil – Sain tämän öljyn ystävältäni, jolla ei ollut sille käyttöä. Käytin tätä osana kaksoispuhdistusta oman puhdistustuotteeni kanssa. Öljyä voi käyttää ihan pelkästään tai juuri osana useampiosaista puhdistusrituaalia. Patykalla onkin omat tuotteensa heidän kehittämään kolmoispuhdistukseen ja tämä puhdistusöljy on ensimmäinen askel siinä. Öljy tuoksui omaan nenääni ihanalta ja tykkäsin tätä käyttää. Hintansa (noin 40 euroa) puolesta en kuitenkaan tätä ostaisi itse.

loppuneet kosmetiikkatuotteet

Jane Iredale Pommisst Hydration Spray – Näppärä kosteutussuihke kasvoille. Sopii kosteutukseen ja mineraalimeikkipuuterin kiinnitykseen. Itselläni monesti iho hieman kutisi meikkipuuterin levityksen jälkeen ja pari suihkautusta tätä suihketta auttoi asiaan. Ehdottomasti haluan jatkossakin käyttää kosteussuihketta ja tästäkin tykkäsin, mutta omalle kukkarolleni jokin edullisempi voisi sopia paremmin.

Organic Shop Coconut & Shea shampoo – Tämä oli hommansa hyvin hoitava tuote ja voin kyllä jatkossakin käyttää ja kokeilla muitakin merkin shamppoita. Saman sarjan hoitoaine puolestaan oli floppi: liian ohut koostumus eikä levittynyt kunnolla hiuksiin. Pumppauksia sai olla tosi monta eikä siltikään tehnyt tehtäväänsä. Nyt mietinkin, uskallanko kokeilla muita sarjan hoitoaineita vai ovatko nekin samanlaisia… mutta ehdottomasti oli tuo shampoo hyvä!

Cien Urea 10 % Foot Cream – Lyhyesti ja ytimekkäästi: ihan toimiva jalkavoide ja voisin ostaa jatkossakin.

Lush Roots-hiusnaamio* – Viilentävä, rauhoittava ja kosteuttava hiusnaamio, joka tekee kyllä nannaa päänahalle. Naamiolla kerrotaan olevan myös tyvikohottava vaikutus, mutta siihen en edes kiinnittänyt huomiota. Omalle herkälle ja helposti kuivuvalle päänahalle tämä oli kyllä aivan huippu. Voisin käyttää jatkossakin!

I love… Coconut & Cream Hand Wash – Ihan kelpo käsisaippua, jota voisin käyttää jatkossakin.

NIVEA Double Effect Deo Roll On -antiperspirantti – Tykkäsin kovasti purkin värityksestä, joka on haalean liila. Lisäksi tuoksu oli tosi kiva. Mutta: jotenkin tuntui, ettei tämä ollut aivan niin tehokas kuin pitäisi. Kunnon antiperspirantteja käyttäessäni kainaloni eivät juurikaan kostu, mutta tätä dödöä käyttäessä huomasin monesti kainaloiden olevan hieman kosteat. Hajuja ei ollut, ne tämä Double Effect piti poissa, mutta kokonaisuuteen en ollut täysin tyytyväinen. Harmi, sillä tuoksu oli kiva!

Eos Lip Balm Crystal Vanilla Orchid* – Ihanan tuoksuinen huulivoide. Toimivuudeltaan kelvollinen, käytin tätä nukkumaan mennessä. Voisin käyttää toki joskus uudelleenkin, mutta en varmastikaan varta vasten ostaisi.

Sensai Silky Purifying Silk Peeling Powder – Entsyymikuorinta, joka hellävaraisesti kuorii ihon kuolleet solut. Sopii ainakin omalle iholleni, joka on herkkä eikä siedä runsasta mekaanista ärsykettä. Ehdottomasti parhain kuorinta, johon olen koskaan törmännyt. Vaikka 40 gramman pullo kestää todella kauan, niin on kertalaakista ostettuna kyllä niin kallis, että en valitettavasti tätä pysty jatkossa ostamaan. Mutta ostaisin muuten ja vahvasti suosittelen kaikille, joilla vain on varaa ostaa. ♥

loppuneet kosmetiikkatuotteet

Lush Satsuma-saippua* – Tämä Satsuma-saippua kuului viime joulun tuotteisiin. Ihana saippua oli satsuman lailla pyöreä ja tuoksui todellakin satsumalta! Käytin tämän käsisaippuana ja se olikin kiva piristys talveen. Pieni miinus oranssista väristä, joka värjäsi lavuaaria ja pyyhkeenkin, jos käsien huuhtelun kanssa ei ollut huolellinen. Mutta kun huuhteli hyvin niin ongelmia ei ollut ja nautin tästä pirtsakasta saippuasta.

***

Siinä olivat kaikki tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana loppuneet kosmetiikkatuotteet ja niitähän piisasi! Seuraavan kerran sitten raportoin loppuneista kosmetiikkatuotteista kesä- tai heinäkuussa. Mukavaa alkanutta viikkoa! 🙂

 

* Tähdellä merkityt tuotteet saatu PR-näytteinä

Kevätmessut 2019 + ostokset

Messukäyntini tarjosi Messukeskus / Kevätmessut

On taas Kevätmessujen aika ja kävinkin eilen pyörähtämässä tehokkaan kuuden tunnin ajan messuilla. Tänä keväänä keskityin aika pitkälti vain katselemaan ympärilleni enkä varsinaisesti etsinyt mitään erityistä esimerkiksi terassin kesäsisustukseen. Kaikenlaista kaunista ja mielenkiintoista messuilla oli ja tässä hieman näkymiä minun silmin katsottuna.

Kevätmessut 2019, Ginger People, Bottoms Up inkivääriolut

Kevätmessut 2019, Ginger People, inkiväärimehu

Yksi suosikeistani oli osasto, jossa oli The Ginger Peoplen inkiväärituotteita. Tykkään muutenkin inkivääristä ja se onkin varsin terveellistä. Aiemmin olen jo tutustunut The Ginger Peoplen inkiväärikarkkeihin ja suosikkini niistä on Spice Apple. Maistoin Bottoms Up inkivääriolutta ja ai että, miten hyvää oli! Oli ihan pakko ostaa kotiin mukaan 4-pack tätä hyvänmakuista ja raikasta juomaa.

Kevätmessut 2019

Tuli myös tehtyä jotain, mikä on tuntunut ajatuksena varsin vastenmieliseltä. Maistoin nimittäin toukkia. Ja yhden sirkankin. Siis aivan kamala pelko oli ja otsa hiestä märkänä sujautin suuhun ensin pari toukkaa. Vielä järisyttävämpi ahdistus tuli sirkasta, mutta selvisin! Ei se ollut yhtään niin kamalaa kuin luulin eikä makukaan kummoinen. En lähde näitä kyllä jatkossa napostelemaan, mutta tulipahan tehtyä jotain itselle todella vierasta. 😀

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019, leguano, paljasjalkakengät

Olen jonkin aikaa miettinyt, miltäköhän tuntuisi kävellä paljasjalkakengillä ja olisivatko ne hyväksi sellaiselle ihmiselle, jolla on päkiäongelmia… viime kesän kuljin Crocsin Swiftwater sandaaleilla (saatu yhteistyön merkeissä Crocs Suomen kanssa) ja tajusin kesän jälkeen ettei minulla ollut juuri jalkaongelmia koko kesän aikana. Ymmärsin, että sen täytyy johtua siitä, miten koko jalka varpaineen pääsee liikkumaan avonaisessa sandaalissa ihan eri tavalla kuin umpinaisessa kengässä. Nyt aivan älyttömästi houkuttaisi hankkia paljasjalkakengät kokeiluun. Messuilla ihastelin Leguanon paljasjalkakenkiä, jotka olivat ihan tyylikkään näköiset kokonaan mustina ja pyöreällä kärjellä.

Kevätmessut 2019, pesupyörre, ammattiopisto live, tawashi, japanilainen pesusieni

Olen etsinyt itselleni herkälle iholle sopivaa vartalonpesusientä sen jälkeen, kun aloitin kerran viikossa saunomisen taloyhtiömme saunassa loppuvuodesta. Olen käyttänyt perinteisiä muovivamppuja, sillä ne ovat tarpeeksi pehmeitä. En kuitenkaan tykkää niistä, sillä ovat jotenkin niin teollisia, muovisia. Nyppääntyvät ja hajoilevat herkästi. Ei kovin ekologista. Sienikurkusta valmistettu luffa olisi kiva, mutta taatusti vedellä pehmennettynäkin liian kova herkästi reagoivalle ja kuivuvalle iholleni. Pehmeämmät pesukintaat ovat taas hieman hankalia pikkuruisessa kädessäni. Kuvittelin jo, että itselleni sopivaa pesusientä ei yksinkertaisesti ole.

Mutta hitsinpimpula, miten iloinen olin, kun Ammattiopisto Liven osastolla oli muiden ihanien käsin tehtyjen tuotteiden lisäksi myynnissä tällaisia pesupyörteitä, alun perin japanista lähtöisin olevia tawashi-pesusieniä! Tämä tawashi / pesupyörre on valmistettu pellavalangasta, tuntui kuivanakin tarpeeksi pehmeältä ja niinpä onnesta soikeana ostin ja kiikutin itselleni kotiin tämän pesusienen. Ei varmasti murene lyhyessä ajassa käsiin samoin kuin muoviset vamput ja on uudenlleenpestävänä ekologinen. Plussaa vielä siitä, että se on jonkun Ammattiopisto Liven oppilaan itse käsin tekemä.

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019

Kevätmessut 2019, huone ett rum, jerikonruusu

Kevätmessut 2019, huone ett rum, ilmakasvit

Huone ett rumin osastolla ajattelin piipahtaa vain katsomassa, tällä kertaa kun en tahtonut ostaa ilmakasvia. Habitare-messuilta ostamani tillandsia argentea mexico on vielä hengissä ja ajattelin keskittyä nyt vain siitä huolta pitämiseen. Bongasin kuitenkin osastolta jotain ihmeellistä, meinaan jerikonruusun.

Jerikonruusu on kotoisin äärimmäisistä olosuhteista Pohjois-Afrikasta, Lähi-Idästä, Meksikosta ja Aasiasta. Se voi elää vuosikymmeniäkin ilman vettä, sillä se kuivuessaan rypistää itsensä kuivaksi palleroksi ja uinuu. Kun se saa vettä, se aukeaa ja vihertyy. Näin se voi elää tosiaan vuosikymmeniä. Jerikonruusuun yhdistetään myös paljon taikauskoisuutta ja sitä pidetään talismaanina. Sanotaan, että luonnonhenki on tässä kasvissa ja kasvi tuo tullessaan vaurautta ja rauhaa ja harmoniaa. Tämä oli tosiaan jotain niin kummallista, että en voinut vastustaa kiusausta vaan ostin itselleni yhden jerikonruusun.

Kevätmessut 2019, ostokset, pesupyörre, tawashi, japanilainen pesusieni, pellava, piironki, korkki, ammattiopisto live

Aiemmin mainitsemani tawashi-pesusienen lisäksi ostin Piirongilta pienen korkkikankaisen pussukan mukana kannettavia lääketarpeita varten. Olisi kai pitänyt käyttää vanha pussukkani ensin ihan loppuun, mutta olen tosi pitkän ajan ollut siihen jotenkin kyllästynyt. Annoin siis periksi ja ostin tämän pussukan, joka on kyllä tosi kiva!

Kevätmessut 2019, ostokset, kärpäsloukku, lihansyöjäkasvi

Lopuksi vielä osastolta, jonka nimen unohdin pistää mieleeni ostin kärpäsloukun eli lihansyöjäkasvin. Viime heinäkuussa ostamani loukku oli tosi kiva, sen touhuja oli kiva seurailla. Onnistuin melkein talvettamaan sen – talvehtiminen tapahtuu viileässä, minulla se oli jääkaapissa – mutta viime metreillä loukku-parka menehtyi. Laitoin nyt tämän uuden loukun lampun alle ja siirrän sen sitten terassille, kun hallanvaara on ohi.

Sellaiset olivat minun Kevätmessuni tänä vuonna. Aina ne ovat kiinnostavat ja piristävät aiheuttaen jonkinlaisen kevätkuumeen. Viikolla tuli hankittua vihdoin puutarhaletkukin, joten tässä jossain vaiheessa olisi edessä terassinpesutalkoot. Ikkunatkin pitäisi pestä ja uudet istuinpehmusteet hankkia terassituoleihin. Ihanaa, kun kevät on täällä! ♥

Ja hei, Kevätmessuille Helsingin Messukeskukseen ehdit vielä huomenna sunnuntaina, ovet ovat avoinna klo 10-17.

Luetut kirjat – maaliskuu 2019

Maaliskuussa luin seitsemän kirjaa. Lukeminen on toki aina mukavaa ja jokaisessa kirjassa on usein jokin juttu, mutta noin muutoin maaliskuu ei ollut oikein sykähdyttävä kirjakuukausi.

Älä käännä selkääsi, Pernilla Ericson

Pernilla Ericson, Älä käännä selkääsi (Erla-ryhmä #3)

Tuntematon humalainen mies raiskaa naisen tämän omassa asunnossa. Mies jää kiinni nukkuessaan naisen sängyssä ja tapaus vaikuttaa aika selvältä. Mikään ei kuitenkaan ole sitä, miltä heti alkuun vaikuttaa ja uhreja löytyy lisää. Erla-ryhmä pyydetään tutkimaan tapausta. Älä käännä selkääsi on Erla-ryhmästä kertovan sarjan kolmas osa, ja juoni vie tuttuun tapaan lukijan mukaansa heti alusta alkaen. Olen pitänyt sarjan kaikista osista eikä tämäkään ollut pettymys. Suositus kaikille dekkarifaneille!

 

Kiitos minulle menee ihan hyvin entä sinulla, Lis-Mari Riska

Lis-Mari Riska, Kiitos minulla menee hyvin – entä sinulla?

Tarinoita ja kokemuksia MS-tautia sairastavilta tai heidän läheisiltään.

Kirjan ydin eli tarinat ja vertaiskokemusten lukeminen oli parasta lukukokemuksessa. Kirjan tarinoiden sairastajista suurin osa oli tosin sairastunut jopa vuosikymmeniä sitten ja vaikka oirekuvaukset ovat pysyneet aika samanlaisina niin olisin mieluusti lukenut enemmän myös heistä, jotka ovat sairastuneet tällä vuosituhannella. Plussaa ehdottomasti siitä, että suurimman osan tarinoidensa kirjoittajista nykytilanteet oli lisätty tähän suomennettuun painokseen. Siitä näki, miten tilanteet ovat kehittyneet. Tykkäsin myös, että kovin positiivisesti ja rohkeasti kaikki suhtautuivat tilanteeseensa. MS-taudissa sitä positiivisuutta tarvitaan! Ja se, että oikeasti sairauden kanssa voi monesti elää suhteellisen normaaliakin elämää. Miinusta täytyy antaa oikeinkirjoituksesta. Vaikka tarinat ovat henkilöiden itse kirjoittamia, ne olisi voitu kyllä oikolukea ja puhtaaksikirjoittaa ja jos tämä on tehty, niin olisi voitu olla tarkempia. Lisäksi pilkunviilaajaa lukiessa häiritsi se, että 99% magneettiröntgen oli kirjoitettu magneettiRÖNGTEN. Niin ja lääkepistoksia kutsuttiin monesti rokotteiksi. 😉

Tavalliset pikku pihajuhlat, Liane Moriarty

Liane Moriarty, Tavalliset pikku pihajuhlat

Ihan tavalliset pihajuhlat. Kolme pariskuntaa, kolme lasta, koira ja aina pahantuulinen kyttääjänaapuri. Ja seuraukset, jotka jättävät jälkensä jokaiseen. Aika tylsä kirja, erityisesti puoleen väliin asti. Tarinassa oli kyllä paikoitellen mielenkiintoisia elementtejä ja siksi sen jaksoikin lukea loppuun asti. En koe, että olisin jäänyt mistään paitsi vaikka olisi jäänytkin lukematta.

Yösähköä, Amanda Vaara

Amanda Vaara, Yösähköä (Villa Venla #2)

Yösähköä on Villa Venla -sarjan toinen osa. Venla on noin vuosi sitten burn outin myötä tehnyt elämäntapamuutoksen ja ryhtynyt downshiftaajaksi. Hän osti vanhan kyläkoulun ja kodin lisäksi perusti sinne Airbnb-majatalon. Venla kirjoittaa myös blogia majatalon pyörittämisestä. Villa Venla-sarja on ihanan leppoisaa lukuviihdettä.

Vie minut jonnekin, Laura Honkasalo

Laura Honkasalo, Vie minut jonnekin

31-vuotiaalla Nellalla on kaikki periaatteessa hyvin: on työ, avopuoliso, ystäviä ja mukava perhe. Nella on kuitenkin hämmentynyt ja turhautunut, kun kokee elämästään puuttuvan jotain. Siskonsa Elsakin on suosittu lifestyle-bloggaaja ja melkein kaikilla tuttavilla on omat perheet. Avopuoliso Miskakin hehkuu vauvakuumeesta. Vie minut jonnekin kuvaa kolmekymppisen painiskelua elämän tarkoituksen etsimisessä ja sen pohdiskelussa, millaista elämän oikein kuuluisi olla. Ihan mielenkiintoinen tarina, paljon samanlaisia ajatuksia ollut itsellänikin. Mutta: paikoin tuntui junnaavalta ja viinin määrä ahdistavalta. Kelpo kirja, joskaan ei suurten hehkutusten arvoinen.

Luin myös nämä kirjat:

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

 

Ajatuksiani minimalismista 2012 ja 2019

Löysin tietokoneeltani tiedoston, jossa oli erästä lehtihaastattelua varten saamani kysymykset minimalismista sekä vastaukseni niihin. Oli todella mielenkiintoista lukea ajatuksiani minimalismista ja todeta, että hyvin pitkälle ajattelen niin edelleen. Ja hassua tässä on se, että en kahdeksan vuotta sitten ollut minimalistia nähnytkään. Siis ihan oikeasti. Toki suunta oli vilpittömästi sitä kohti, mutta en kyllä silloin olisi voinut itseäni minimalistiksi kutsua enkä kyllä vieläkään. Tässä siis kysymyksiä ja vastauksia minimalismista vuosilta 2012 ja 2019. Kursivoidut kohdat ovat tämän hetkisiä ajatuksiani minimalismista.

ajatuksiani minimalismista

Mikä on minimalistisuutesi ydin?

Mahdollisimman vähän tavaraa, mahdollisimman siistiä, avaraa ja päälle kauneutta. (2019: Sinänsä tämä pitää paikkaansa, mutta ajatukseni ovat nykyään hieman pehmeämmät. Kodin tavaramäärä saa mielellään olla vähäinen, mutta tärkeintä on, että tavarat ovat tarpeellisia tai sellaisia, joista todella pidän. Itse tavaran vähyys ei ole siis oletusarvo.)

Millainen minimalisti olet?

Voisin kutsua itseäni vielä aloittelevaksi minimalistiksi, joka hapuilee oikeaa suuntaa. Opiskelen, tutkailen ja kokeilen.

Millainen haluaisit olla?

Olen oman pääni sisässä perfektionisti, todella vaativa. En käytännössä kuitenkaan toteuta asioita niin tiukasti kuin mitä vaadin itseltäni. Haluaisin oppia löysäämään myös ajatuksen tasolla ja käytännössä sitten hieman ahkerammin hoitaa kotia. Haaveenani on, että joskus kodissani tavarat olisivat niin hyvin omilla paikoillaan ja tavaraa olisi niin vähän että esimerkiksi siivota voisin niin yksinkertaisesti että imuri esiin eikä mitään tarvitsisi siirtää minnekään. Siitä vaan suitsait sukkelaan ja koti olisi taas puhdas. Tuo oli siis käytännön esimerkki. Lyhyesti toivoisin siis, että vaativuuteni ja asioiden toteutukseni kohtaisivat paremmin. Järjestelmällisyyttä toivon myös saavani minimalistisuuden myötä.

Miten sinusta tuli minimalisti ja miksi?

Kaikki lähti liikkeelle keväästä ja alkukesästä 2011, kun vierailin ystäväni kotona pitkästä aikaa ja ihastuin hänen sisustukseensa. Sillä hetkellä näin, miten kaaosmainen kotini oli ja tavaran paljous yhtäkkiä vaan avautui edessäni. Silloin päätin, että nyt täytyy saada koti kuntoon ja tavaraa pois mahdollisimman paljon. Kotini lisäksi myös pääni oli kaaoksessa enkä tiennyt yhtään mihin suuntaan elämässä lähtisin. En suuntaa täysin tiedä vieläkään, mutta ajan kanssa sekin kai selviää. Siispä aloitin sekä kotini että mieleni raivauksen. (2019: Tällä tiellä olen edelleen)

ajatuksiani minimalismista

Mistä aloitit?

Ihan puhtaasti vaan lähdin pistämään tavaraa kiertoon ja roskiin. Tavaramäärästä kärsivälle ei juuri muuta vaihtoehtoa ole. Liikkeellelähtö oli aika vaikeaa, kun tavaraa riitti ja kotini oli kalustettu sekalaisilla huonekaluilla. Lopulta sain syksyllä apua ystävältäni, joka taitaa tavaroiden pois heittämisen ja hyvän organisointikyvyn. Hänen avullaan sain olohuoneen ja keittiön todella hyvälle mallille ja siitä oli itsekseen helpompi jatkaa.

Mille kaikille sektoreille minimalistisuus ulottuu? Konkreettisia ja käsinkosketeltavia esimerkkejä parilta eri elämän osa-alueelta?

Minimalistisuus ulottuu itselläni ainakin vahvasti henkiseen hyvinvointiin asti. Koen ihan oikeasti voivani paremmin tilavassa ja ilmavassa sisustuksessa kuin siinä vanhassa rojuläjässä. Katselin juuri jokin aika sitten vanhoja kuvia kodistani, kun ”sisustin” kotiani lämpimillä väreillä. Tätä kuvien katselua ei kestänyt kovinkaan kauan, sillä minulle tuli ihan oikeasti todella paha ja ahdistava olo niistä kuvista.

Minimalistisuus on saanut minut hakemaan myös pukeutumisessa klassisempaa ja yksinkertaisempaa suuntaa. Matkaa on vielä, mutta vaatekaappini sisältö on yksi tärkeimmistä asioista, jotka kuuluvat projektiin. Lisäksi painonpudotusprojektini on hyvässä mallissa ja mitä enemmän kiloja tippuu sen parempi olokin on. Painonhallinta on terveyden kannalta tärkeää aina, mutta jotenkin oma projektini kokonaisuudessaan (koti – terveys – ulkonäkö) on tärkeä osa henkistä hyvinvointia. (2019: Nykyään painonpudotus ei sinänsä ole enää osa ajatuksiani minimalismista, mutta muutoin yritän voida fyysisesti hyvin.)

Luinkin itse asiassa jostain, että kun ihmistä tarpeeksi ahdistaa tai hän on aloittamassa jonkinlaista elämänmuutosta, on useinkin niin, että sitä lähtee raivaamaan omaa ympäristöään. Tekemään jotain konkreettista, millä saa näkyvää tulosta aikaiseksi. Niinpä turhan tavaran karsiminen voi olla hauskaa ja mieltä vapauttavaa vaikka ei sisustuksesta niin paljon muuten välittäisi.

Mitä olet saanut minimalismin myötä?

Olen saanut tilaa hengittää, niin fyysisesti kodin sisustuksen ja tavaramäärän osalta kuin henkisestikin. Tietenkin blogimaailmasta uusia tuttavuuksia. (2019: Aloitin blogini samoihin aikoihin kuin tavaran karsimisen ja tämän jonkinasteisen elämäntapamuutokseni.)

Mikä on ollut suurin muutos elämässäsi?

Suurin muutos on varmastikin ollut oman kodin ulkoinen muutos ja sen tuoma hyvänolontunne. Olen huomannut, että ”Minä voin!” kun ennen oli ehkä enemmän ”Kun en mä kuitenkaan koskaan…”. Ja tämän sisustuksen myötä elämääni tullut blogimaailma, kaikki ihanat ihmiset ja samankaltaisesti ajattelevat. Yhteenkuuluvuuden tunne. Elämänmuutos ylipäänsä: uusi sisustus, nyt jopa ihan uusi asunto, pukeutumistyylin muutos, painonhallinta, uusia ihmisiä elämässä ja myöskin uusi ala työelämän suhteen on etsinnässä. Vaikea sitä on pukea sanoiksi, mutta tuntuu kuin kaiken tämän myötä olisin aloittanut uuden elämän.

ajatuksiani minimalismista

Mikä on ollut vaikeinta/haastavinta?

Vaikeinta ja haastavinta oli ihan aluksi tavaroiden pois heittäminen. En ole koskaan ollut varsinaisesti mikään himohamstraaja, mutta olen säästänyt paljon tavaraa ajatuksella ”Mutta jos tätä vielä joskus tarvitsen…”. Haastavaa on ollut myös pienillä tuloilla uusien kalusteiden ja ylipäänsä sisustustavaroiden hankkiminen. Vanhat kalusteet lähtivät kiertoon ja koska rahaa ei ole ylettömiä määriä, on ollut välillä todella turhauttavaa odottaa mahdollisuutta hankkia tilalle uusia kalusteita. Olen hieman sellainen ”Kaikki minulle heti” tyyppi. Tosin samalla hiljalleen eteneminen on ihanaakin, kun voi aina hehkuttaa sitten kun vihdoin saa jonkin tarvitsemansa asian. (2019: Tässä on tapahtunut muutos ihan parin vuoden kuluessa. Toki olisihan se kivaa, jos voisi sisustaa kotinsa kerralla kuntoon, mutta ei se vaan niin ole ainakaan pienituloisilla. Jossain vaiheessa kyllästyin kunnolla sisustamiseen, kun tajusin, ettei minulle ole rahaa sisustaa kotiani niin kuin halusin. Sitten alkoi ajatusten kääntäminen itselleni terveellisempään suuntaan ja lopulta opin hyväksymään tilanteeni paljon paremmin. Nyt myös sisustusmakuni ja -tyylini ovat muotoutuneet uudelleen ja olen löytänyt kotoisuuden omasta kodistani sen sijaan, että vain haaveilisin paremmasta.)

Mikä on innoittanut sinua?

Suurin innoittajani on ollut ystäväni, joka itse ja sisustustaidoillaan sai silmäni aukenemaan ja ymmärtämään, että vähempikin tavaramäärä ja tilava sekä avara koti vaikuttaa positiivisesti myös ihmismieleen. Siitä haluankin kiittää rakasta ystävääni.

Esikuvasi tai paras tukijasi asiaan liittyen?

Kuten yllä mainitsin, hyvä ystäväni on auttanut minua todella paljon antamillaan vinkeillä ja asiantuntemuksellaan. Unohtaa ei sovi myöskään hänen konkreettista apuaan, kun viime lokakuussa hän tuli ”pelit ja vehkeet” mukanansa luokseni ja alkoi yksinkertaisesti raivaamaan ja järjestelemään. Ilman häntä minulla olisi edelleen vanhat ja rikkinäiset huonekalut, kaikki eri paria ja sotkuinen mieli. 😉

Miten läheisesi tai tuttavat ovat asiaan suhtautuneet/millaista palautetta on tullut?

Pääosin palaute on ollut positiivista, mutta rivien välistä ja välillä riveiltäkin on ollut huomattavissa hämmennystä ja kummastusta. Suhteellisen massiivinen tavaroiden kiertoon/roskiin laittaminen on aiheuttanut kysymyksiä, että olenko muuttamassa tai päättänyt elää ilman tavaroita. Raha-asioista tiukasti huolta pitävät tuttavat ja ystävät ovat tietenkin kauhistelleet sitä rahanmäärää, mikä kuluu, kun joutuu vanhojen huonekalujen tilalle hankkimaan uudet. Kaikki eivät ehkä ole ihan ymmärtäneet ajatuksiani minimalismista – mitä tämä kaikki raivaaminen ja uudelleensisustaminen minulle merkitsee. Siksipä olen saanut äärettömän paljon hyvää palautetta ja kannustusta blogimaailmasta, josta onkin tullut minulle todellinen henkireikä. (2019: Täytyy myöntää, että aika hurjaahan se touhu silloin 2011-2012 oli. Onneksi myös talousasioissa olen kehittynyt ja suuruudenhulluudet on jääneet taakse. Toki se vuosien takainen tavaran raivaaminen ja uudelleenkalustelu on tuonut minut nyt tähän pisteeseen, jossa olen kutakuinkin tyytyväinen. 😉 )

Parasta minimalismissa?

Tilantuntu! Tunnen, että pystyn oikeasti hengittämään omassa kodissani, kun tavarapaljous on poissa. Valoisuus, avaruus ja kauneus ovat kaikki käsin kosketeltavissa. Ihanaa, kun oma koti on juuri siinä eikä piilossa missään paperikasojen alla.

Mitä aiot minimalismin saralla seuraavaksi?

Olen muuttamassa tästä kaksiostani pieneen yksiöön kahden viikon kuluttua. Uhosin joskus syksyllä, että vähennän tavaroitani niin paljon, että ne mahtuvat vielä joskus yksiöön. Kappas, tilannehan on nyt ihan oikeasti juurikin se. Hieman jännittää, miten ahdasta asunnossa tulee olemaan, mutta toisaalta mikä voisikaan olla ihanampi haaste kuin sisustaa pieni yksiö oman näköiseksi, kauniiksi ja minimalistiseksi! (2019: Hyvin mahduin yksiööni, mutta lopulta henkiset seinät tulivat vastaan ja oli pakko päästä asumaan asuntoon, jossa on erillinen makuu- ja olohuone!)

ajatuksiani minimalismista

Parin lauseen vinkki minimalistisuudesta haaveilevalle? Mistä kannattaa aloittaa/mikä olisi pienin mahdollinen tai toimivin askel?

Ensimmäiseksi kannattaa tietenkin mietiskellä, mitä kodiltaan haluaa. Jos haluaa, että koti on kuin mummola konsanaan lämpöisine tunnelmineen ja perintökalleuksineen, niin minimalismi ei ehkä ole silloin se oma juttu. Jos taas kaipaa ympärilleen tilaa, avaruutta ja yksinkertaisuutta niin sitten vaan projekti käyntiin. Alku voi olla haastavaa, jos on tottunut säilyttämään lehtiä, papereita yms. tärkeää (?). Silloin kannattaa lähteä vaikka järjestelmällisesti liikkeelle jostain päin kotia ja edetä askel eli hylly/kaappi kerrallaan. Apua voi saada vaikkapa siitä, että tekee kolme erilaista pinoa: kyllä, ehkä ja ei. Kyllä-pinoon kaikki mikä aivan ehdottomasti on säilytettävä, ei-pinoon kaikki mikä joutaa roskiin tai kierrätykseen ja ehkä-pinoon voikin sitten kasailla tavaroita, joiden kohtaloa ei juuri sillä hetkellä osaa päättää. Tämän ehkä-pinon voi sitten käydä myöhemmin läpi useampaankin kertaan, jolloin siitä saattaa hiljalleen karsiutua turhat pois. Ehkä-tavarat voi myöskin vaikkapa säilöä laatikkoon. Laatikon voi päivätä esimerkiksi vuoden tai kahden päähän ja viedä varastoon. Jos tämän ajanjakson aikana mitään tavaraa ei ole tarvinnut sieltä varastosta kaivaa, niin vastauskin on jo selkeä: sitä ei tarvita! (2019: Nyt tiedän, että lämpöistä mummolatunnelmaa kotiinsa perintökalleuksineen havitteleva voi olla myös minimalisti! Vuosia sitten ajatuksiani minimalismista siivitti mielleyhtymä kodin vaaleudesta/valkoisuudesta ja avaruudesta. Tämä johtui varmaankin siitä yhä nykyäänkin valloilla olevasta ajatuksesta, että minimalismi on valkoista, kliinistä ja askeettista.)

Jos tuntuu, että ei oikein osaa lähteä mistään liikkeelle voi vaikkapa pyytää ystävää/tuttavaa tai perheenjäsentä avuksi. Monesti ulkopuolinen suhtautuu tavaroihin objektiivisemmin kuin omistajansa. Tavaroille kun sattuu kertymään useinkin tunnearvoa. (2019: Tai voi ottaa avuksi vaikkapa Marie Kondon KonMari-menetelmän! 😀 )

Jos mieleesi tulee joku puhutteleva knoppitieto tai fakta minimalismiin liittyen, niin anna palaa!

Minimalismia on minun mielestä eri asteista. Moni pitää minimalismia todella kliinisenä ja askeettisena sisustusmuotona, mutta sitä se ei aina todellakaan ole. Itse en sisusta askeettisesti enkä haluakaan vahvaa askeettisuutta vaikka joskus kuvista sellaisia ihailen niiden yksinkertaisuuden vuoksi. Silti pidän tavoitteenani minimalistisuutta. Minimalismi on katsojen silmässä, hih! 😉 (2019: Ajatuksiani minimalismista vuonna 2012 piti sisällään aika ison ristiriidan. Tiesin jo vuosia sitten, että minimalismi ei ole vain sitä kliinistä ja askeettista, mutta se taisi sitten kuitenkin olla käsitykseni alitajuisesti. Ja taisin kuitenkin alkuvaiheessa tavoitellakin sitä kliinisyyttä – sanomisistani huolimatta -, sillä olin jo vuosia asunut epäjärjestyksen keskellä. Mutta kuten kysymysten alussa jo vuosia sitten totesin: Olen vasta polkuni alkumetreillä – opiskelen, tutkailen ja kokeilen.)

ajatuksiani minimalismista

ajatuksiani minimalismista

Nykyään sisustustyylini on vuosien takaisista ajatuksistani poiketen kotoisan lämmin sekametelisoppa, mutta huomattavasti vähäeleisempi kuin ennen vuoden 2011 tavaranraivausprojektiani. Ajatuksiani minimalismista vuosina 2011-2012 ja 2019 yhdistää edelleen kodin tavaroiden pienempi määrä, yksinkertaisuus, helpompi kodin ylläpito ja kotoisuus. Valkoinen sisustus korkeakiiltopintoineen tuntuu jääneen pahimman tavaraähkyvuosien jälkeen nyt taakse. Viime aikoina mukaan on tullut myös huomattava kiinnostus ekologisuuteen ja minimalismikin on alkanut muutaman kuukauden aikana aivan eri tavalla nostaa päätään ajatuksissani. Näistä aiheista tulen varmasti tänne blogiinkin kirjoittelemaan. 🙂

Kivaa uutta viikkoa! 

Kodin jätteiden lajittelu ⎢ Kohti ekologisempaa arkea

Ekologiseen elämään liittyviltä jutuilta ei nykyään oikein voi enää välttyä. Ekologisuudesta puhutaan lehdissä, internetissä ja joka puolella. Aihe on pyörinyt paljon omassakin mielessä, mutta en ole isompiin toimenpiteisiin ryhtynyt. Viime aikoina kuitenkin esimerkiksi muoviasiat ovat tunkeutuneet alitajunnasta tietoisuuteen ja niinpä “yhtäkkiä” pari viikkoa sitten päätin alkaa kierrättämään muovia, lähinnä siis pakkausmuovia, jota erikseenkin kerätään. Muovinkeräyksen aloittaminen aiheutti pienen dominoefektin ja sen sijaan, että olisin kertonut teille ryhtymisestäni muovinkierrätykseen, kuten aikomuksenani oli tuli postauksen aiheeksi nyt kokonaisuudessaan kodin jätteiden lajittelu.

Olen liki aina lajitellut paperit ja kartongit, suurimmaksi osaksi lasin ja vuosia sitten jonkin aikaa myös biojätteen. En muista tarkkaan, miksi luovuin biojätteen lajittelusta, mutta niin tein. Nyt kun aloin lajitella muovijätettä, tuntui jotenkin hölmöltä jättää biojätteet lajittelematta. Niinpä, kun äitini kaivoi varastoistaan isän vuosia sitten ostamia paperisia biojätepusseja tuntui siltä, että tekosyitä ei enää ollut. Lajittelen nyt siis kaiken: biojätteen, muovin, lasin, metallin, paperin ja kartongin. Niin ja tietysti siinä samalla vaarallisen jätteen niiltä osin kun sitä syntyy.

kodin jätteiden lajittelu

Keittiön allaskaapista on tullut nyt lähes pelkkä kierrätyskaappi. Toki siellä edelleen on hieman kodin puhdistustarvikkeita, mutta suurimmaksi osaksi jätteiden lajitteluun liittyviä elementtejä. Roskasankoja on kolme, yksi isompi ja kaksi kapeampaa. Koska muovijätettä tulee selkeästi eniten, on isoin sanko siihen tarkoitukseen. Kahteen pienempään kerään biojätettä ja sekajätettä. Metallijätteen kerään toistaiseksi erilliseen pussiin, josta sitten kippaan metallit tyhjennysastiaan. Muovia lukuunottamatta vien kaiken talomme jätehuoneen keräysastioihin. Ja jumankekka, että ärsyttää, kun ihmiset heittelee jäteastioihin mitä sattuu! Muovin joudun viemään lähi-kauppakeskuksemme yhteydessä olevaan kierrätyspönttöön. Se tosin ei ole suuri ongelma, sillä kierrätyspöntöt ovat suurimmaksi osin matkan varrella, minne sitten menenkin.

kodin jätteiden lajittelu

Tosiaan, eniten tulee muoviroskaa. Lähes kaikki kaupasta ostettava tuntuu olevan pakattuna muoviin. Ymmärrettävää sinänsä, kun miettii tuotteiden kestävyyttä, mutta toisaalta harmi ajatellen muovin ekologista kuormittavuutta ja lajittelemisen vaivaa. Olen paljon pohtinut sitä, että pyrkisin jo kaupassa valitsemaan mahdollisuuksien mukaan tuotteen, joka on pakattu muuhun kuin muoviin, mutta vielä tässä vaiheessa prosessia muovinkeräys on se tärkein juttu minulle. Ehkä joskus menen ekologisuudessa vielä pidemmälle. Askel kerrallaan!

Seuraavaksi eniten tulee biojätettä (nyt en puutu paperi- ja kartonkijätteeseen). Suurta ruokahävikkiä minulla ei ole. Pääasiassa biojätteeni koostuu suodatinpusseista ja kahvinporoista, nenäliinoista ja talouspaperista, vihannesten kannoista ja kissanruoan jämistä. Ja koska lajittelen bio-, metalli- ja muovijätteen niin kaikkein vähiten tulee sitten tietysti sekajätettä. Aika vähän tulee myös metallijätettä, paitsi jos hankin kissalle annospussien sijasta purkkiruokaa.

kodin jätteiden lajittelu

kodin jätteiden lajittelu

Kodin jätteiden lajittelu aiheuttaa jonkin verran myös vaivaa. Metalli-, muovi- ja kartonkipakkaukset on huuhdeltava suurin piirtein puhtaiksi sekä kuivatettava ennen lajittelua omiin astioihinsa. Naureskelin tuossa ystävälleni juuri, että astiankuivauskaapistani onkin muodostunut nyt roskienkuivauskaappi! Keittiössä ei tosiaan nykyään olla niin kovin esteettisiä vaan käytännöllisyys puskee ohi. Tiskipöydällä lojuu käytettyjä suodatinpusseja kuivumassa, astiakaapissa erilaisia kippoja ja kansia. Ehkä ajan kanssa, kun rutiinit vahvistuvat, keksin jotain ratkaisuja myös estetiikan osalta.

Muovinkeräys on herättänyt ajatuksia myös muovinkäytön vähentämiseksi. Olen tutkinut paljon netistä zero waste -elämäntapaa ja vaikka en täysin jätteettömyyteen koe tarvetta pyrkiä, herää kyllä mielenkiintoisia ajatuksia. Joitain juttuja tekee mieli kokeilla, joitain tuotteita tekee mieli vaihtaa muovittomaksi ja niin edelleen. Yritän kuitenkin hieman hillitä intoani, sillä koen tärkeäksi opetella asioita pikku hiljaa, jotta niistä tosiaan muotoutuisi ihan pysyviä tapoja – kuten nyt tämä kodin jätteiden lajittelu. On tehnyt myös mieli rynnätä kauppaan ostamaan parempia vaihtoehtoja joillekin tavaroille, mutta olen sitten hokenut itselleni, ettei zero waste -elämäntapa tai ekologisempaan arkeen pyrkiminen ole pohjimmiltaan uusien parempien vaihtoehtojen ostamista (kuluttamista) vaan sitä, että hyödyntää mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa ja vasta, kun joku tavara (esim. muovinen lasta ruoanlaittoon) on kulutettu loppuun hankitaan uusi ekologisempi vaihtoehto.

Lajitteletko sinä kodin jätteet? 

Peikonlehti-pussilakana ⎢ Paluu 80-luvulle?

Muutamien vuosien ajan olen suosinut valkoisia pussilakanoita. Olen tykännyt, että ne ovat raikkaan väriset eikä kokovalkoiseen ole juurikaan vaarana kyllästyä. Ja vielä, kun makuuhuone ei sisällä isoa määrää erilaisia kuvioita niin yleisilme pysyy levollisen yksinkertaisena. Olen kuitenkin ehkä parin vuoden ajan hiljaa mielessäni ihastellut pussilakanoissa erilaisia kuvioita ja värejä ja miettinyt, uskaltaisiko hankkia valkoisten pussilakanoiden rinnalle jotkin värilliset tai kuviolliset. Sellaiset, jotka toisivat vaihtelua makuuhuoneen ilmeeseen, mutta joihin ei kuitenkaan heti kyllästyisi. Tuossa tovi sitten rohkaistuin ja Tokmannilla myytävä peikonlehti-pussilakana valikoitui kokeeksi kotiini.

peikonlehti-pussilakana

Etukäteen minua hieman jännitti, tulisiko makuuhuoneestani kuvioidun pussilakanan myötä liian levoton (käytän niin sanotussa petauksessani ainoastaan sängynpäätypeittoa). Jännitin myös, tuoko peikonlehti-pussilakana kaikessa muodikkuudessaan kuitenkin mielleyhtymiä menneille vuosikymmenille, jonnekin 80-luvulle. Silloinhan pussilakanoissa oli kaikenlaisia värejä ja kuoseja, yksivärisiä saati kokonaan valkoisia pussilakanoita harvoin näki. Tai näin ainakin oli meillä lapsuudenkodissa ja monta vuotta vielä sen jälkeen, kun olin muuttanut asumaan itsenäisesti.

peikonlehti-pussilakana

peikonlehti-pussilakana

peikonlehti-pussilakana

Turhaan jännitin. Oikein kotoisalta tuntuu ainakin näin yhden käyttökerran perusteella. Sängynpääty-tyynyt toki voisivat olla yksiväriset silloin, kun sängyssä on peikonlehti-pussilakana, mutta muutoin tunnelma ei ole lainkaan rauhaton eikä yhtään liian 80-lukua! Ilolla odotan jo seuraavaa kertaa, kun saan pedata sänkyyni peikonlehdet.

Lue myös:

Uudet pussilakanat – Kuin hotellissa nukkuisi

Vitivalkoiset pellavapussilakanat ♥

Minkälaisissa lakanoissa sinä mieluiten nukut? Valkoisissa, muissa yksivärisissä vai suositko kuvioita?

Luetut kirjat – helmikuu 2019

Helmikuussa luin kahdeksan kirjaa. Yllättävän moni niistä sattui olemaan niin hyviä, että saivat minulta liki täydet pisteet. Helmikuu oli siis hyvien kirjojen kuukausi.

Kuinka painovoimaa uhmataan, Jojo Moyes, Gummerus

Jojo Moyes, Kuinka painovoimaa uhmataan

14-vuotias Sarah asuu isoisänsä kanssa ja rakastaa hevosia. Kun isoisä joutuu sairaalaan, on Sarahin pärjättävä yksin. Lasten tapauksia hoitava lakimies Natasha törmää eräänä iltana Sarahiin ja yrittää tilannetta hoitamalla auttaa sekä Sarahia että kompensoida raiteiltaan olevaa elämäänsä. Sarahilla on kuitenkin suuri salaisuus, joka muuttaa heidän kaikkien elämän.

Kirja oli aika tasapaksun hyvä eikä missään vaiheessa aiheuttanut samanlaista imua kuin esimerkiksi Moyesin Louisa Clark -sarjan kirjat. Tarina oli kuitenkin kaunis, surullinen ja jopa voimaannuttavakin. Hevosista pitäville lukijoille ehdoton suositus, sillä hevosen ja ihmisen ystävyys on tässä kirjassa yksi teemoista.

Annabelle, Lina Bengtsdotter, Otava

Lina Bengtsdotter, Annabelle

Länsi-Ruotsin pienestä kuuden tuhannen asukkaan Gullspångin kaupungista on kadonnut 17-vuotias Annabelle. 33-vuotias tukholmalainen poliisi Charline “Charlie” Lager lähetetään avustamaan kadonnen tytön tutkimuksissa, ja se repii vanhat muistot auki, sillä Charlie on kotoisin Gullspångista eikä lapsuus ole ollut helppo.

Tarina oli aika hyvin mukaansa vetävä ja sivuja käänteli mielellään. Mikään erikoinen juonen tapaus ei ollut, ehkä vähän pliisukin jopa, mutta kuitenkin tykättävä. Aika perus dekkari, sanoisin. Charlien keissejä seuraan kuitenkin mielelläni jatkossakin. 🙂

Valo jonka kadotimme, Jill Santopolo, Otava

Jill Santopolo, Valo jonka kadotimme

Lucy ja Gabe tapaavat toisensa yliopiston luennolla samaan aikaan, kun New Yorkin kaksoistorneihin isketään. Kaiken kaaoksen keskellä he yksinkertaisesti rakastuvat toisiinsa. Alkuvaikeuksien jälkeen he päätyvät intohimoiseen suhteeseen, mutta suhde päättyy, kun Gabe lähtee valokuvaajaksi Irakiin ja Lucy jää New Yorkiin keskittymään omaan uraansa. Suhde jättää molempiin lähtemättömän vaikutuksen. Mitä käy, kun he myöhemmin törmäävät toisiinsa?

Kirja kertoo tarinaa vuosittain aina samalta päivältä, missä tilanteessa Lucy ja Gabe aina tiettynä päivänä vuodesta ovat. Lukemista ei olisi millään malttanut lopettaa kesken, aina oli saatava tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ajattelin ensin antaa kirjalle 3,5 tai ehkä jopa 4 tähteä, sillä pidin kirjasta enkä olisi malttanut laskea sitä käsistäni. Tapahtui kuitenkin jotain, mikä on tapahtunut vain kerran aiemmin: tämä sai minut itkemään. Vain yksi kirja on saanut minut aiemmin kyyneliin (Jojo Moyes, Kerro minulle jotain hyvää). Niinpä täydet 5 tähteä.

Ohikuljetut, erään kerjäläisperheen tarina, Kimmo Oksanen, Heidi Piiroinen, WSOY

Kimmo Oksanen, Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina

Kimmo Oksasen kirjoittama ja Heidi Piiroisen valokuvillaan kuvittama Ohikuljetut kertoo taustaa ja tarinaa Romanian kerjäläisistä. Olen ollut aiemmin varsin tietämätön ja pohtinut ankarasti, pitäisikö ja uskaltaisinko kerjäläisille antaa rahaa – mihin ne menevät? Rikollisuuteen vai oikeaan tarpeeseen? Kirja oli mielenkiintoinen vaikkakin aika sekavasti rakennettu. Toistoakin oli, joskaan se ei minua juuri häirinnyt. Olisin suomalaisena mieluusti lukenut ehkä vielä enemmän romanien arjesta ja kokemuksista täällä Suomessa ja kantaväestön suhtautumisesta heihin. Nyt oli todella paljon tietoa heidän elinoloistaan kotimaassaan. TOSIN: se tausta auttoi myös ymmärtämään romanien päätymistä kerjuulle. Lopputulemana kuitenkin ehdottomasti silmiä ja mieltä avaava teos. Lukisin aiheesta mielelläni lisääkin.

Patriootit, Pascal Engman, WSOY

Pascal Engman, Patriootit

Pascal Engmanin esikoinen Patriootit on aihepiireiltään ajan hermoilla. Tässä toimintatrillerissä vihapuhe muuttuu todeksi: positiivisesti maahanmuuttajista kirjoittavia toimittajia murhataan. Tukholmasta kolmekymmentä vuotta sitten turvapaikan saanut taksikuski Ibrahim pakotetaan vaikeiden valintojen eteen. Iltapäivälehdessä työskentelevä toimittaja Madeleine on valmis riskeeraamaan paljon menestyäkseen. Ruotsalainen kotimaahansa kaipaava August toimii Chilessä venäläisen mafiapomon henkivartijana. Yläluokkaisen Carl Cederhielmin mielestä Ruotsi kuuluu vain ruotsalaisille. Trilleri kuljettaa näitä jokaista neljää tarinaa erikseen, mutta niillä on jokin yhteys toisiinsa.

Tämä yhteiskunnallisesti kantaaottava jännitystarina sai karvat nousemaan pystyyn, mutta lukemista ei millään voinut lopettaa kesken: todella koukuttava! Tarina oli paikoin pelottavakin. Ei siksi, että kokisin fiktion juurikaan pelottavana vaan ajatus siitä, että tämä voisi olla totta. Ja toisaalta miksei, vihapuhetta on meilläkin ja jos sitä ei saada pidettyä aisoissa, voi tilanne räjähtää käsiin. Vahva suositus, joskin erityisen herkille lukijoille voi olla liian rankka.

Kadotettujen kahvila, Max Manner, Arktinen banaani

Max Manner, Kadotettujen kahvila

Kathrine “Kathi” Schulz asuu äitinsä ja isänsä kanssa 1930-luvun Wienissä. Perheellä on kahvila, jonka hoidossa myöhäisteini-ikäinen Kathi auttaa koulunkäynnin ohessa. Pian Kathin juutalainen isä vangitaan ja pian Kathi ja hänen äitinsäkin. Vankilasta kidutuksen jälkeen Kathi lähetetään vankileirin komentajan kotiapulaiseksi, mutta pesti ei kestä kauan. Kathia ollaan lähettämässä takaisin Wieniin kohtaloon ties mikä kamaluus. Kathi onnistuu kuitenkin pakenemaan kuljetusautosta ja saa ystävältään tämän henkilöpaperit, joiden avulla hän pakenee Pariisiin. Siellä alkaa aivan toisenlainen elämä, mutta onko sekään elämää?

Tarina koukutti ihan alusta lähtien täysillä. Alkuun tuntui jopa hieman perhosia vatsassa, niin kutkuttavaa lukeminen oli. En kai ikinä ennen ole fyysisesti reagoinut lukiessani. Kathi oli alkuun reipas ja sinnikäs (tai toki siis ihan loppuun asti), mutta en kaikista hänen ratkaisuistaan pitänyt. Tietysti on huomioitava, että ei tainnut siihen maailman aikaan olla järisyttävästi ratkaisuja valittavanakaan eikä taida oma mielikuvituksenikaan riittää kuvittelemaan, millaista elämä noihin aikoihin oli. Ällistyttävä selviytymistarina, mutta saattoi ehkä hieman lopussa lässähtää – loppuratkaisusta huolimatta. Ehdottomasti kuitenkin yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen lukenut ja sen lisäksi vaikka dekkarityyppiä olen enemmän niin myöskin tähän astisista Max Mannerin kirjoittamista kirjoista (niistä jotka olen lukenut) paras.

Luin myös nämä kirjat:

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Vaatteiden konmaritus ⎢ ennen ja jälkeen

Kodin tavaroiden karsiminen on ollut viime kuukausien aikana ajankohtainen aihe elämässäni ja täällä blogin puolella. Olen kahdesti suorittanut minimalismihaasteen, ensin marraskuussa ja sitten vielä uudelleen tammikuussa. Viikonloppuna oli vuorossa vaatteiden konmaritus, sillä inspiroiduin ja motivoiduin katsellessani Marie Kondon uuden Kodit järjestykseen -sarjan. Lisäksi olen seurannut jo aiemmin mainitsemaani Vested Interest -tiliä Youtubessa, jossa eletään noin 30-40 vaatteella (poislukien alus- ja kotivaatteet) ympäri vuoden käyttäen niin sanottua univormu-taktiikkaa. Vaatteiden karsinta ei ole minulle vieras juttu ja viimeksi olenkin suorittanut sen ja tänne blogiinkin taltioinut syksyllä 2015.

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

Vaatekaapit ennen

Vaatteiden konmaritus

Kuten näkyy, vaate- ja kaappitilanteeni ei ole alun perinkään ollut mikään varsinainen katastrofi vaan kaikille vaatteille on ollut siistit omat paikat eikä vaatteet ole tarvinneet ylettömästi tilaakaan. Sinänsä vaatteiden konmaritus ei ehkä olisi ollut äärimmäisen tärkeää suorittaa, mutta olen kuitenkin huomannut käyttäväni tiettyjä vaatekappaleita muita enemmän ja kokenut joistain vaatteista selittämätöntä pientä ahdistusta. Niinpä päätin kasata kaikki vaatteeni sängylle konmarin oppien mukaisesti ja käydä kasan läpi mahdollisimman tiukalla kammalla.

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

Saanko esitellä, tässä on kaikki vaatteeni lukuunottamatta muutamia vaatteita päälläni ja pyykkikorissa. Toisaalta aika vähän vaatteita, varsinkin jos verrataan Marie Kondon ohjelmaan, mutta ehkäpä vähän liikaa kuitenkin, kun ajattelee yhden ihmisen tarpeita. No, tämäkin on aika pitkälle makuasia.

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

Yllä olevan kuvan pinossa on ne vaatteet, joista päätin luopua. Eniten luopumisen tuskaa aiheuttivat kaksi talvitakkia, jotka ovat erittäin hyvässä kunnossa vähäisen käytön vuoksi. En vaan käytännössä niitä tarvitse, joten pieni möykky rinnassani päätin niistä luopua.

Näistä luovuin

  • 2 kotihousut
  • 2 tukisukat
  • 1 ohuet nilkkasukat
  • 1 hellehattu
  • 3 treenisukat
  • 8 nilkkasukat
  • 3 avokassukat
  • 3 thermoleggingssit
  • 3 alushousut
  • 1 neulemekko
  • 1 bleiseri
  • 1 hupullinen neuletakki
  • 2 toppia
  • 1 uima-asu
  • 6 lyhythihaisia puseroita ja t-paitoja
  • 1 lyhythihainen tunika
  • 1 collegepusero
  • 2 neulepuseroa
  • 2 pidempää puseroa/tunikaa
  • 2 talvitakkia

Yhteensä 46 kappaletta

Talvitakit yritän saada myydyksi ja sen lisäksi vien yhden muovikassillisen vaatteita Fidaan ja yhden Lindexin vaatekeräykseen.

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

Toiseksi ylin hyllykaapin hylly, jolla oli vaatteita tyhjeni, ja samoin yksi hyllynaluskori. Nyt kaikki viikatut ja koreissa säilytettävät vaatteet mahtuvat neljälle hyllylle.

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

Vasemman puoleisessa laatikossa on leggaingssit, keskellä korien välissä topit ja oikeanpuoleisessa laatikossa pitkähihaiset trikoopaidat ja t-paidat.

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

Alusvaatteille ja sukille on yksi iso laatikko. Toiseksi alin hylly on omistettu kokonaan kotivaatteille. Kotivaatteet viikkasin turhiksi jääneisiin Ikean Kassett-dokumenttilaatikoihin (poistunut tuote) ja lopputuloksesta tuli ihan kelpo. Aion jossain vaiheessa korvata nuo dokumenttilaatikot paremmilla, mutta siihen asti ne ovat oikein passelit. Alimmalla hyllyllä on ihan taaimmaisena kannellinen laatikko, johon laitoin kausivaatteet. Lisäksi hyllyltä löytyy villasukat ja treenivaatteet (nekin dokumenttilaatikossa). Tankokaapissakin on nyt hieman kevyempi tunnelma, kun sieltä lähti ne kaksi talvitakkia ja jonkin verran muutakin.

vaatteiden konmaritus ennen ja jälkeen

Vaikka minulle ei sinänsä merkitse vaatteiden lukumäärä mitään vaan se, että vaatteita on sopivasti eri tarpeisiin muttei kuitenkaan liikaa, ihan mielenkiinnosta tällä(kin) kertaa vaatteita viikatessani ja laittaessani takaisin kaappeihin tein niistä kirjanpidon.

Alusvaatteet ja sukat

  • 4 rintaliivit
  • 13 alushousut
  • 4 nilkkasukat
  • 6 varrettomat sukat
  • 3 avokassukat
  • 1 ohuet nilkkasukat
  • 1 tukisukat
  • 14 villasukat

Kotivaatteet

  • 3 kesä-kotihousut
  • 5 housut
  • 4 hupparia
  • 7 t-paitaa

Treenivaatteet

  • 5 treenisukat
  • 2 pitkät treenihousut
  • 2 treenicaprit
  • 4 lyhythihaista treenipaitaa
  • 1 pitkähihainen treenipaita
  • 2 urheilurintaliivit
  • 1 salihanskat

Ulkovaatteet

  • 1 ulkoiluhousut
  • 1 hellehattu
  • 4 pipoa
  • 1 nahkarukkaset
  • 1 nahkaiset talvihansikkaat
  • 2 ohuemmat nahkahansikkaat
  • 1 kaulahuivi
  • 3 talvitakkia
  • 1 villakangastakki (talvi)
  • 1 trenssi
  • 1 softshell-takki
  • 1 arkitakki

Muut

  • 4 kesähousut
  • 2 (kesä)leggingssit
  • 2 caprileggaingssit
  • 1 pitkät housut
  • 1 suorat housut
  • 3 thermoleggingssit
  • 1 juhlamekko
  • 1 lyhythihainen mekko
  • 2 pitkähihaista trikoopaitaa
  • 2 t-paitaa
  • 4 lyhythihaista puseroa
  • 3 pitkähihaista trikoopuseroa
  • 1 lyhythihainen tunika
  • 1 pitkähihainen tunika
  • 3 neulepusero
  • 2 neuletakkia
  • 1 siistimpi pusero

Yhteensä 136 kappaletta (90, jos alusvaatteita ei lasketa)

Vaatteita on siis karsimisen jälkeen kaksi kappaletta enemmän kuin kolme ja puoli vuotta sitten. Niitä on ollut reilusti enemmänkin, sillä olen tässä välissä karsinut ihan reippaastikin (viimeksi loppuvuodesta). Tämän kertainen vaatteiden konmaritus selkeytti ja järkeisti taas vaatetilannettani, mutta vielä on matkaa kuljettavana, jos meinaan jossain vaiheessa toteuttaa niin sanotun univormu-tekniikan. Univormu-tekniikassa käytössä on siis hyvin vähän vaatteita (poislukien alusvaatteet), joita käytetään pelkästään vain hieman osia vaihdellen. Jonkin verran minulle jäi vielä sellaisia vaatteita, joita tässä tulevien kuukausien aikana makustelen ja testailen, ja joista luovun, jos ne eivät osoittaudu käyttökelpoisiksi arkeeni. Lisäksi jotkin vaatteet ovat kuluneet sen verran, että niille täytyy hankkia uudet korvaajat ennen kuin niistä voi luopua.

Millainen tilanne sinun vaatekaapissasi on?

Kirja-arvonta [Maria Adolfsson, Harha-askel]

EDIT: Arvonta on päättynyt

Tämän vuoden ensimmäisenä kirjana luin ennakkokappaleena saamani ruotsalaisen Maria Adolfssonin dekkarin Harha-askel, joka aloittaa uuden Karen Eiken Horbystä kertovan Doggerland-dekkarisarjan. Nyt sain yllättäen kirjasta toisen, kovakantisen kappaleen ja koska olen jo itse lukenut tämän niin haluan ilahduttaa jotakuta dekkarinnälkäistä lukijaani arpomalla kirjan. 🙂

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

Uusi murhasaari on noussut merestä!

Harha-askel on ensimmäinen osa kuvitteelliseen Doggerlandin saarivaltioon sijoittuvaa rikossarjaa, jossa tuulisen saariryhmän suolantuoksuinen elämä avautuu lukijalle hämmästyttävän todellisena. Tervetuloa Doggerlandiin!

Komisario Karen Eiken Hornbylla on kamala krapula. Ja morkkis. Juuri tämän miehen vierestä hän ei olisi koskaan halunnut herätä. Ja pahempaa on edessä: hänet kiskotaan suoraan sängystä tutkimaan murhaa, jonka uhri ei voisi olla hänen kannaltaan kiusallisempi. Pitkään Britanniassa asunut Karen on palannut kotiin Doggerlandiin nuolemaan haavojaan, ja nyt hän joutuu peittelemään omia harha-askeleitaan voidakseen tutkia murhaa. Paluumuuttajaan ei suhtauduta ystävällisesti töissä eikä kylillä, ja Karenin oma objektiivisuus alkaa horjua, kun hän kiintyy uhrin tyttäreen. Onko murha hetken kiivastuksissa tehty, vai vievätkö jäljet vuosikymmenten taa kummalliseen jaksoon saarivaltion historiassa? Ja haluaako Karen edes tietää vastausta? (Teksti: Tammi)

Lue myös: Luetut kirjat – Tammikuu 2019

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

Osallistu arvontaan ja voita uunituore dekkari!

Arvontaan osallistuaksesi jätä vapaamuotoinen kommenttisi tähän postaukseen. Liitä mukaan toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden arvonnan päätyttyä, jos voitto osuu kohdallesi. Sähköpostiosoitteet eivät näy julkisesti ja niitä käytetään ainoastaan tämän arvonnan voittajan tavoittamiseen. Arvonta päättyy sunnuntaina 24.2.2019 klo 23:59.

Arvonnan palkinto saatu Tammelta