Kirja-arvonta [Maria Adolfsson, Harha-askel]

Tämän vuoden ensimmäisenä kirjana luin ennakkokappaleena saamani ruotsalaisen Maria Adolfssonin dekkarin Harha-askel, joka aloittaa uuden Karen Eiken Horbystä kertovan Doggerland-dekkarisarjan. Nyt sain yllättäen kirjasta toisen, kovakantisen kappaleen ja koska olen jo itse lukenut tämän niin haluan ilahduttaa jotakuta dekkarinnälkäistä lukijaani arpomalla kirjan. 🙂

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

Uusi murhasaari on noussut merestä!

Harha-askel on ensimmäinen osa kuvitteelliseen Doggerlandin saarivaltioon sijoittuvaa rikossarjaa, jossa tuulisen saariryhmän suolantuoksuinen elämä avautuu lukijalle hämmästyttävän todellisena. Tervetuloa Doggerlandiin!

Komisario Karen Eiken Hornbylla on kamala krapula. Ja morkkis. Juuri tämän miehen vierestä hän ei olisi koskaan halunnut herätä. Ja pahempaa on edessä: hänet kiskotaan suoraan sängystä tutkimaan murhaa, jonka uhri ei voisi olla hänen kannaltaan kiusallisempi. Pitkään Britanniassa asunut Karen on palannut kotiin Doggerlandiin nuolemaan haavojaan, ja nyt hän joutuu peittelemään omia harha-askeleitaan voidakseen tutkia murhaa. Paluumuuttajaan ei suhtauduta ystävällisesti töissä eikä kylillä, ja Karenin oma objektiivisuus alkaa horjua, kun hän kiintyy uhrin tyttäreen. Onko murha hetken kiivastuksissa tehty, vai vievätkö jäljet vuosikymmenten taa kummalliseen jaksoon saarivaltion historiassa? Ja haluaako Karen edes tietää vastausta? (Teksti: Tammi)

Lue myös: Luetut kirjat – Tammikuu 2019

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

Osallistu arvontaan ja voita uunituore dekkari!

Arvontaan osallistuaksesi jätä vapaamuotoinen kommenttisi tähän postaukseen. Liitä mukaan toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden arvonnan päätyttyä, jos voitto osuu kohdallesi. Sähköpostiosoitteet eivät näy julkisesti ja niitä käytetään ainoastaan tämän arvonnan voittajan tavoittamiseen. Arvonta päättyy sunnuntaina 24.2.2019 klo 23:59.

Arvonnan palkinto saatu Tammelta

Kellarikomeron raivaus [Hyvästit turhille tavaroille!]

Tammikuu alkoi ja loppui tavaran karsimisen ja raivaamisen merkeissä, kun osallistuin Facebookin kautta ammattijärjestäjä Laura Holmströmin järjestämään Raivausriennot-tapahtumaan. Raivausriennot oli kuin minimalismipeli/-haaste, jossa luovutaan tietystä määrästä turhia tavaroita joka päivä kolmenkymmenen päivän ajan, mutta toisin päin. Minimalismihaasteessa aloitetaan ensimmäisenä päivänä yhdestä tavarasta kunnes kolmantenakymmenentenä päivän luovutaan 30 tavarasta, mutta Raivausriennoissa sukellettiin heti syvään päähän ja aloitettiin 31 tavarasta tammikuun 1. päivä. Haaste siis kesti päivän alkuperäistä haastetta kauemmin ja jos haasteen pääsi loppuun asti edellä mainituilla säännöillä, tuli luopuneeksi 496 tavarasta. Suoritin 30 päivän minimalismihaasteen marraskuussa ja hyvin riitti tavaraa vielä tällekin Kellarikomeron raivaus -kierrokselle vaikka olen karsinut tavaraa jo vuosia. 😉

Olen säilyttänyt pahvilaatikoissa kellarissa vuosien takaisia muistoja, valokuvia ja muuta tavaraa ja kyseiset pahvilaatikot ovat kulkeutuneet useiden muuttojen yhteydessä kodista toiseen. Tai oikeammin kellarikomerosta toiseen. Kellarikomeron raivaus oli siis enemmän kuin paikallaan. Tällaiset karsimispelit ja -haasteet on oiva tapa tsempata itseään, kun on tarve käydä läpi tavaroitaan ja päättää, mitä todella tarvitsee. En tiedä, olisinko muuten saanut aikaiseksi raahautua kellariin ja käytyä läpi sinne hautautuneita tavaroita. Muutaman tavaran karsin kellarin lisäksi myös kotoa.

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Hyvin mahtui näin pieneen laatikkoon ison banaanilaatikon ja kenkälaatikon sisällöt.

Päivä 1

  • 5 huonekasvia, virsikirja, 25 valokuvaa

Päivä 2

  • 35 valokuvaa

Päivä 3

  • 30 postikorttia

Päivä 4

  • 245 valokuvaa

Päivä 5

  • 5 psykologian oppikirjaa, kauppaoppilaitoksen opinnäytetyö ja liiketoimintasuunnitelma, Aku Ankka -sarjakuva stadin slangilla, valokuva-albumi, terassin istuintyyny, 1 postikortti, hiusklipsi, 4 kosmetiikkatuotetta, saunatuoksu, saippua-alusta, matkakosmetiikkapakkaus (sellaisia täyttöputeleita), kirjanmerkki, sauvasekoittimen käyttöohje, 6 kappaletta papereita, lehtiä ja artikkeleita.

Päivä 6

  • Purkki aikoja sitten vanhentunutta kookosöljyä, huonokuntoinen t-paita, 2 valokuva-albumia, 3 kalenteria, 2 C-kasettia, valokuvakehyksen metallinipsu, 16 postikorttia

Päivä 7

  • 40 postikorttia ja kirjettä

Päivä 8

  • vanhassa harrastuksessani käyttämäni asu, vanha kivipora, taulu, nippu negatiiveja, nippu kuvakuoria, penaali, osoitekirja, nippu postikortteja, nippu tyhjiä postikortteja ja kirjeitä ja lippulappuja, 9 koulukirjaa, muutama lehtiartikkeli, 2 lehteä, Asterix-sarjakuva, ystäväkirja, slämäri

Päivä 9

  • Nilkkurit, 6 kosmetiikkatuotetta, matkamuisto, 1 postikortti, 5 kirjettä, 9. luokan yhteiskuntaopin kirjallinen esitys, yläasteen jaksotiedote, rippikoulupapereita, vanha vihko jossa muistoja, 6 nippua opiskelumuistiinpanoja

Päivä 10

  • Läppärin pahvilaatikko, 5 kansiota Aku Ankka -lehtiä vuosilta 1998-2001, 16 irrallista sarjakuvalehteä

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Päivä 11

  • 2 tyhjää pahvilaatikkoa, 6 kouluvihkoa, 5 vanhaa kirjaa äitini lapsuudesta, tuttipullo (Whaaat?!), 3 koriste-esinettä, aktiivisuusrannekkeen “nettitikku”, 3 valokuvaa

Päivä 12

  • 31 kirjettä ja postikorttia

Päivä 13

  • 2 kouluainetta, 6 lehtiartikkelia, 12 valokuvaa, c-kasetti

Päivä 14

  • 18 valokuvaa

Päivä 15

  • 23 valokuvaa, 1 valokuva-albumi

Päivä 16

  • 25 postikorttia

Päivä 17

  • Tyhjä konvehtirasia jossa säilytetty muistoja, 3 postikorttia, 13 valokuvaa, automaattinostokuitti vuodelta 1997, 3 käyntikorttia, asiakaskortti Pukinmäen Esson videovuokraamoon 😀

Päivä 18

  • 4 lehteä/lehtiartikkelia, Aku Ankan taskukirja vuodelta 1996, Radio Mafia -penaali, Ykkösbonuslaskelma vuodelta 1997, rikkinäinen valokuvakehys, itse kuvitettu paperipussi, 17 kirjettä ja postikorttia, 16 lapsuuden tuttujen koulukuvaa

Päivä 19

  • 2 kansiollista lukion psykologian monisteita, 2 äidinkielen tehtävää, yläasteaikainen esitelmä Svinhufvudista, 8 oppikirjaa lukiosta ja kauppaoppilaitoksesta

Päivä 20

  • 1 lehtiartikkeli, ala-asteen 3. luokan englannin kirja, ala-asteen musiikinkirja, poliisin tiedote Itä-Pasilassa sattuneesta autopommiräjähdyksestä, 1 postikortti, 7 kirjettä

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Päivä 21

  • 41 kirjettä, 1 postikortti

Päivä 22

  • 62 valokuvaa

Päivä 23

  • 1 kirje, 1 postikortti, 21 liuskaa/yksittäistä koulukuvaa (omia)

Päivä 24

  • 70 valokuvaa, nippu negatiiveja, valokuva-albumi, päiväkirjan avaimet

Päivä 25

  • 122 valokuvaa, nippu negatiiveja, valokuva-albumi

Päivä 26

  • 100 valokuvaa, valokuva-albumi

Päivä 27

  • 125 valokuvaa, valokuva-albumi

Päivä 28

  • 108 valokuvaa, valokuva-albumi

Päivä 29

  • 62 valokuvaa, nippu negatiiveja, valokuva-albumi

Päivä 30

  • 2 kirjaa

Päivä 31

  • 1 kirja

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Jestas, että siinä olikin paljon karsituksi tulleita tavaroita. Määrä on enemmän kuin 496 tavaraa, sillä tottuneena karsijana luopuminen oli helppoa ja tiukka tavoite oli ihan oikeasti karsia kellarissa olleet viisi pahvilaatikollista tavaraa tämän tammikuun aikana. Monena päivänä luovuin selkeästi enemmästä määrästä tavaraa kuin haasteen mukaan piti.

Lyhyt tiivistelmä:

  • 1039 kuvaa + omat koulukuvat
  • 79+ postikorttia
  • 54+ kirjettä
  • 24 koulukirjaa
  • 8 kirjaa + virsikirja
  • 8 isoa ja 2 pientä valokuva-albumia
  • 5 kansiollista Aku Ankkoja
  • paljon muuta sekalaista

Nyt on kellarikomeron raivaus suoritettu ja koppero on vihdoin kuten haluan eli melkein tyhjä. Ai, miten helpottunut olo! Kellarissa on enää tyhjiä pahvilaatikoita (koskaan ei tiedä, tuleeko muutto eteen eikä tyhjät laatikot ärsytä lainkaan siellä kellarissa) ja joulukoristeita. Jotain muutakin tietty, mutta ei oikeastaan mitään pois heitettävää. Vielä pitää tehdä jossain vaiheessa lisäkarsintakierros muistotavaroille, jotka päätin säilyttää. Nyt muistot kuitenkin mahtuvat yhteen pahvilaatikkoon, joka on tarkoitus saada mahtumaan ihan tänne kotiin eikä kellariin unohduksiin.

Täytyy sanoa, että en ole varma, onnistuisinko tätä haastetta enää kolmatta kertaa suorittamaan. Riittäisiköhän tarpeeksi tavaroita, joita ei tarvitse? Kodin papereissa riittäisi ainakin karsittavaa, mutta muutoin en tiedä. Aion kyllä edelleen tarkastella omistamiani tavaroita tiukalla seulalla. Haluan, että omistamani tavarat ovat kaikki joko tarpeellisia tai tavalla tai toisella minulle tärkeitä.

Säilytätkö kellarissa tai varastossa tavaroita, joita et tarvitse? Olisiko kellarikomeron raivaus ajankohtainen myös sinulle? 🙂

Luetut kirjat – Tammikuu 2019

Uusi vuosi ja uudet kirjat! Pääsin vihdoin varmaan parin vuoden jälkeen eroon yöpöydän kirjapinosta ja nyt yritän olla kasaamatta siihen enää muita kuin kirjastosta lainattuja lukuvuoroon tulevia kirjoja ja satunnaisia lukupiirikirjoja. Alun perin yöpöydän pino kasvoi, kun valitsin kirjoja, jotka haluan lukea. Olen sen verran sääntöjä ja suunnitelmia noudattava, että en voinut poistaa pinosta kirjoja ennen kuin todella olin ne lukenut (tai ainakin yrittänyt). Niinpä impulsiivinen kirjastosta lainaaminen tai omasta hyllystä kirjan nappaaminen oli vaikeaa, kun pinossa odotteli jo luettavaa. Niinpä päätin antaa tänä vuonna sijaa impulsiivisuudelle ja luin yöpöydän kirjapinon kirjat pois ja nyt menen hieman vapaammin eteenpäin.

Tammikuussa luin seitsemän kirjaa. Keskitytäänpä nyt niihin.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Mary Ann Shaffer

Mary Ann Shaffer, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä, Dawsey Adamsilta Guerseyn saarelta, joka kuuluu Englannin Kanaalisaariin. Dawsey on löytänyt kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Dawsey kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin. Juliet kirjoittaa takaisin Dawseylle ja muillekin kirjallisuuspiiriin kuuluville. Kirjeiden kautta Juliet kuulee mielettömiä tarinoita Guernseystä ja sen asukkaista. Lopulta Juliet matkustaa itse saarelle, löytää aiheen tulevalle kirjalle ja paljon muutakin.

Odotin tältä kirjalta paljon, kenties kirjallisen aiheensa vuoksi, mutta tarina ylitti odotukseni huikeasti. Kirjan tarina on kirjoitettu kirjemuodossa ja aluksi arastelin sitä, mutta turhaan. Kirjeinä luettu tarina oli helppoa luettavaa ja kirjan alun jälkeen uppouduin mukaan täysillä. Ehdoton suositus!

Harha-askel, Doggerland, Maria Adolfsson

Maria Adolfsson, Harha-askel (Doggerland, #1), ilmestyy 12.2.2019

Ruotsalaisen Maria Adolfssonin Harha-askel aloittaa kuvitteelliseen Doggerland-saarivaltioon sijoittuvan dekkarisarjan. Doggerland sijoittuu kartalla Tanskan ja Ison-Britannian väliin ja kirjan kuvataankin olevan sekoitus skandinaavista ja brittiläistä jännityskirjallisuutta.

Kirjan päähenkilö komisario Karen Eiken Hornby on asunut pitkään Isossa-Britanniassa ja on palannut kotimaahansa nuolemaan haavojaan. Osterijuhlan jälkeisenä aamuna Karen löytää itsensä krapulassa hotellin sängystä miehen vierestä. Miehen, jonka vierestä hänen ei koskaan olisi pitänyt herätä. Saman päivän iltapäivänä Karen joutuu tutkimaan murhaa, joka on äärimmäisen kiusallinen ja jonka myötä hänen edellisen yön hairahduksensa aiheuttaa lisää ahdistusta.

Harha-askel oli ihan kelpo dekkari. Pidin päähahmosta Karenista ja siitä, miten hän sinnikkäästi taistelee miehisessä ja vanhoillisessa ilmapiirissä. Luen varmasti jatko-osiakin.

Piiraan maku makea, Flavia de Luce, Alan Bradley

Alan Bradley, Piiraan maku makea (Flavia de Luce, #1)

Piiraan maku makea aloittaa 11-vuotiaan harrastelijasalapoliisin Flavia de Lucen seikkailuista kertovan dekkarisarjan. Eletään 1950-lukua Englannin maaseudulla Buckshawssa, jossa Flavia asuu leski-isänsä ja kahden vanhemman siskonsa kanssa. Eräänä päivänä oven edestä löytyy kuollut lintu, jänkäkurppa, jolla on suussaan postimerkki. Seuraavana aamuyönä Flavia löytää kurkkupenkistä kuolleen miehen ruumiin ja päättää ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kuka tämä mies on? Miksi hän on kuollut, onko joku murhannut hänet?

Alan Bradleyn Flavia de Lucesta kertova dekkarisarja on todella tykätty. 11-vuotiaan kemiaa rakastavan harrastelijasalapoliisin seikkailuista nauttivat nekin, jotka eivät pidä raaoista dekkareista. Olin hyvin kiinnostunut ennen kirjan lukemista, mutta hieman ennakkoluuloinen lapsipäähahmon vuoksi. Miltä tuntuisi lukea kirjaa, jossa seikkailee vasta aavistuksen toisella vuosikymmenellään oleva tyttö? Olisiko tämä paluu Neiti Etsivä -kirjojen maailmaan, takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen? Olkoonkin, että Flavia on vasta 11-vuotias, siihen ei kirjaa lukiessaan kiinnitä juurikaan huomiota. Bradley on onnistunut kirjoittamaan tarinan niin, että siinä ei korostu nuoren tytön sanat. Näin ollen kirjaa oli miellyttävä lukea. En mitään superhyperfiiliksiä lukukokemuksesta saanut, mutta aion pian tarttua kuitenkin seuraavaankin osaan. Suosittelen kokeilemaan, jos lempeämmät dekkarit kiinnostavat.

Viikko on pitkä aika, Francesca Hornak

Francesca Hornak, Viikko on pitkä aika

Birchin perhe aikoo pitkästä aikaa viettää joulun koko porukalla, kun Olivia-tytärkin palaa ulkomailta avustustehtävistä kotiin. Olivia on lääkäri ja hän on ollut Liberiassa taistelemassa Haag-virusta vastaan. Niinpä hän joutuu viettämään viikon karanteenissa kotiin palattuaan. Muu perhe päättää osallistua myös karanteeniin, jotta joulun vietto yhdessä onnistuisi. Niinpä edessä on sanalla sanoen mielenkiintoinen viikko perheen lomakartanossa. Jokaisella on omat salaisuutensa eivätkä perheen keskinäiset välitkään ole niin hyvät kuin voisi toivoa.

Pidin tästä kirjasta kovasti! Mielenkiintoiset henkilöt, kaikki erilaisia toisistaan ja tunteet näitä hahmoja kohtaan vaihtelivat tarinan edetessä. Loppu ei ollut ehkä aivan täysin omien toiveiden mukainen (eikä sen toki tarvinnut ollakaan) ja se hieman ehkä laski arvosanaa, mutta ei se loppu kuitenkaan missään nimessä huono ollut. Neljä tähteä viidestä annoin tälle. Suosittelen tätäkin siis!

Luin myös nämä kirjat:

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Resepti: Nachopelti

Nachopelti aka nachomättö on herkullista. Roskaruokaa hyvällä omallatunnolla. Söin tätä ystäväni luona vuosia sitten ja ihastuin. Oli pakko saada resepti itsellekin. Sopii nautittavaksi silloin tällöin vaikkapa illanistujaisissa tai viikonloppuisin, kun ei jaksa panostaa terveellisempään.

Nachopelti (noin 4 annosta)

  • 1 pss tortillasipsejä (200 g)
  • 400 g jauhelihaa
  • 1 prk juustokastiketta
  • 1 prk tacokastiketta (mild)
  • 1 prk guacamolea

Levitä tortillasipsit leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Paista jauheliha ja levitä sipsien päälle.

Levitä tasaisesti mielesi mukaan purkit guacamolea, tacokastiketta ja juustokastiketta sipsien ja jauhelihan päälle.

Lämmitä 175 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia kunnes täytteet ovat sulaneet.

nachopelti nachomättö

Vinkki: Jauhelihaa ei tarvitse maustaa, sillä se saa makua kastikkeista. Lisäksi suolan lisääminen on tarpeetonta, sillä sipseissä ja kastikkeissa on suolaa. 

 

Maistuisiko sinulle nachomättö? Minulle maistuisi, mutta hitto vieköön, kun olen ainakin toistaiseksi laktoositon… ehkäpä juustokastikkeen voisi valmistaa itse? 😉

Oletko koskaan…? – Kysymyksiä ja vastauksia

Törmäsin Facebookin muistiinpanoja siivoillessani tällaiseen Oletko koskaan… -kyselyyn. Joskus kymmenen vuotta sitten Facebookissa oli varsinainen kyselybuumi ja kaikenlaisia kyselyjä täytettiin muistiinpanoihin ja tägättiin ihmisiä. Kaikkea kanssa. 😀 No, minäpä päätin kyselyjä deletoidessani siirtää yhden kyselyn tänne blogin puolelle ja vastata muutamaan siinä olleeseen kysymykseen. Ehkä opit minusta jotain uutta?

huonekasvit

Oletko koskaan…?

Istunut poliisiautossa?

Olen istunut, sekä vapaa-ajalla – tosin en ollut tehnyt mitään pahaa – ja myös työn puolesta.

Ollut masentunut?

Tämän testin tehdessäni silloin kymmenen vuotta sitten en ollut, mutta sittemmin olen kyllä. Minulla on diagnosoitu pitkäaikainen masennus (ja ahdistuneisuushäiriö), jotka juuri nyt onneksi ovat hallinnassa. Juuri nyt voin ihan hyvin. 🙂

Pessyt ikkunoita?

Tältä ei liene mahdollista välttyä, jos hoitaa taloutta. Paitsi jos palkkaa jonkun muun pesemään ikkunat. Ulkopuolisen palkkaaminen houkuttelisi kyllä kovasti, sillä en yhtään pidä ikkunoiden pesemisestä. Onneksi kotonani on vain kolme ikkunaa ja terassin ovi, joten sinänsä pestävien ikkunoiden määrä ei ole suuri.

Ollut ambulanssissa?

Olen kerran. Se oli 2. marraskuuta 1991, jolloin jäin Vantaalla suojatiellä auton alle tai lähinnä töytäisemäksi. Sain vasempaan sääreeni avomurtuman ja ambulanssilla minut kuljetettiin Auroran sairaalaan, joka silloin toimi lastensairaalana.

huonekasvit

Inhoatko ketään tällä hetkellä?

Tätä piti ihan miettiä. Inhoaminen oli nuorempana tosi paljon helpompaa, lieneekö syynä ollut murrosikä ja sanan varsinaisen merkityksen ymmärtämättömyys, mutta sen jälkeen tunteet ovat hieman rauhoittuneet ja vahvojen tunteiden, kuten vihan ja inhon ilmeneminen on harvinaisempaa. On ihmisiä, joista en pidä tai joita kohtaan tunnen jotain sellaista tunnetta, että en halua heitä elämääni, mutta en osaa sanoa inhoanko heitä. En varmaankaan. Eli voi olla tosiaan, että en inhoa ketään. 🙂

Paras ystäväsi?

Minulla on muutama hyvä ystävä, ei varsinaisesti enää lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja bestiksiä.

Mitä teet viikonloppuisin?

Useimmiten olen vain kotona. Teen kotiaskareita, joita ehkä viikolla on jäänyt vähän rästiin ja katselen hyviä tv-sarjoja koneelta. Telkkaria en nykyään enää katsele muuten kuin satunnaisesti.

Kuinka pitkä olet?

Viimeksi mitattuna 152 cm.

huonekasvit

Mitä vihaat itsessäsi?

En varmaankaan vihaa itsessäni mitään, mutta on asioita, joista en pidä. Yritän kuitenkin olla itselleni armollinen ja itse asiassa mitä enemmän vuosia tulee mittariin, sen armollisempi tulee oltua. Ikä pehmentää, ehkä?

Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?

Kyllä minä kaupunkilainen olen ja mieluummin asun kaupungissa. Rakastan kuitenkin luontoa, joten olen onnellinen siitä, että kaikki tärkeät luontoelementit ovat lähelläni myös kaupungissa asuessa. Kodin vieressä on meri ja metsää. Helsingin keskustaan kaupunkivilinään pääsee myös sujuvasti.

Kehen luotat eniten?

Ei ole yhtä ylitse muiden, mutta tietenkin parhaisiin ja läheisimpiin ystäviin luottaa eniten. Samoin perheenjäseniin. Vuosien saatossa olen kuitenkin huomannut, miten läheiset ystävätkin voivat vetää maton jalkojen alta, joten luotan kyllä ystäviini, mutta en elä siinä harhakuvitelmassa, että näin on aina. Ihmisiin on kuitenkin uskallettava luottaa, muutoin elämä on varsin ahdistavaa ja vaikeaa.

Kuinka aikaisin menet yleensä nukkumaan?

Olen ollut aina iltaihminen noin niin kuin luonnostaan. Aikoinaan saatoin valvoa myöhään yöhön ja nukkua pitkälle päivään. Sittemmin olen harjoitellut heräämään suhteellisen ajoissa. Nykyään menen sänkyyn lukemaan kirjaa noin kymmeneltä illalla, joskus jopa aiemmin ja sammutan valot puolilta öin. Aamulla herään yleensä kahdeksalta tai yhdeksältä. Toki joskus aiemminkin, jos jokin meno sitä vaatii. Tarvitsen paljon unta ja alle kahdeksan tunnin yöunet aiheuttaa ongelmia.

huonekasvit

Oletko matkustanut laivalla/minne?

Pääasiassa Helsingistä Tallinnaan ja Tukholmaan. Vuosituhannen alussa piipahdin myös automatkalla Saksassa, Weimarissa. Sillä reissulla tuli lautalla siirryttyä Ruotsin Helsingborgista ja Tanskan Helsingöriin ja Tanskan läpi autolla ajettuamme lautalla Rødbysta Puttgardeniin Saksaan.

Oletko ollut liikenneonnettomuudessa?

Kolmesti olen ollut liikenneonnettomuudessa. Jo aiemmin mainitsemani auton alle jääminen vuonna 1991 oli ensimmäinen. Toinen tapahtui vuonna 1997, kun vedin autolla ajaessa käännöksen huoltoasemalle hieman liian pitkäksi ja törmäsin Mersun vetämään peräkärryyn. En pahasti, mutta muutaman satamarkkasen sain pulittaa korjauksesta. Hölmö minä. Sitten tämän vuosituhannen alkupuolella istuin kaverin kyydissä, kun törmäsimme moottoripyörään. Onneksi ei käynyt mitään kenellekään, mutta katastrofin ainekset olivat kuitenkin olemassa. Istuin itse juuri sillä puolella, jonne moottoripyörä törmäsi, joten jos nopeus olisi ollut suurempi olisi minulle sekä moottoripyöräilijälle käynyt huonosti.

Entä luovuttanut verta?

En ole luovuttanut koskaan verta enkä luovuta. Haluaisin kyllä olla avuksi ja luovuttaa, mutta perussairauteni MS-tauti estää luovuttamisen.

Mietiskeletkö tulevaisuuttasi?

Useinkin itse asiassa. Minulla ei ole koskaan ollut oikein mitään selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia, olen mennyt vähän kuin virran mukana. Välillä kadehdin heitä, jotka tietävät tasan tarkkaan mitä haluavat tehdä työkseen ja niin edelleen. Onhan minullakin toki haaveita, mutta muutoin tulevaisuuden suhteen edessäni on vain tyhjää. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. 😉

Mukavaa uutta viikkoa!

Loppuneet kosmetiikkatuotteet: lokakuu-joulukuu 2018

Voihan loppuneiden kosmetiikkatuotteiden paljous! Loka-joulukuussa tuotteita loppui yhteensä 17. En tiedä, onko se toisaalta kolmelta kuukaudelta paljon, mutta kun tuotteet kasaa lopulta yhteen, niin onhan tuossa aika monta. 🙂

Loppuneet kosmetiikkatuotteet lokakuu-joulukuu 2018

Garnier Respons Oat Milk Delicacy shampoo – Shampoo hennoille hiuksille ja herkälle hiuspohjalle. Ihan ok markettishampoo. Ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen, teki tehtävänsä.

Ekopharma Helsinki Hilla Moisturizing shampoo – Sopii hyvin herkälle ja ärtyneelle hiuspohjalle. Vegaaninen, sertifioitua kotimaista luonnonkosmetiikkaa. Tämän shampoon loput (1/3) sain ystävältä, joka ei jostain syystä tullut käyttäneeksi tätä loppuun. Olin halunnut kokeilla Ekopharman tuotteita ja otin siis vastaan shampoon jämän ja hoitoaineen. Shampoo toimi ihan ok, mutta en saanut siitä mitään ahaa-elämystä. Hoitoaineen (jonka pistin kiertoon aiemmin) tuoksu ei miellyttänyt yhtään – ehkä en sitten pidä hillan tuoksusta? Odotukset olivat korkealla, sillä minulla on herkkä päänahka, mutta en voisi tuoksun puolesta käyttää. Ei siis jatkoon.

Puhas Loodus Oliivi käsivoide – Virolainen tuotemerkki, jonka tuotteet on valmistettu tarkoin valituista luonnon lääkekasveista. Toimiva käsivoide, jonka ensimmäinen käyttökerta antoi aivan huumaavan tuoksun. Toisella käyttökerralla tuoksu muuttui eikä enää tuoksunut yhtä huumaavalta, mutta muutoin oli ihan toimiva käsivoide. Voisin jatkossa uteliaisuuttani kokeilla muitakin sarjan tuotteita.

Rexona Biorythm roll-on antiperspirantti – Vanha vakkarituote, joka on toiminut hyvin. Varmasti ostan jatkossakin. Nyt tosin meneillään muita kokeiluja.

ACO Cano+ Moisturizing Body Spray* – Vartalosuihke kuivalle ja atooppiselle iholle. Aivan loistava idea ja olinkin aivan innoissani saatuani tämän testiin. Helppo suihkuttaa vartalolle. Vaatii tosin levityksen suihkuttamisen jälkeen tai jää muutoin iholle valkoisena nesteenä. Suihke jätti ihon kosteutetuksi ja miellyttävän tuntuiseksi. Mutta: 150 ml:n purkki riitti vain kolmeen koko vartalon rasvauskertaan. En tiedä, oliko kappaleessani jotain vikaa vai onko tämä tuote tarkoitettu käytettäväksi vain pienille ihoalueille kerrallaan, jotta se riittäisi kauemmin. Atoopikkona usein iho on usein kauttaaltaan kuivuuteen taipuvainen, joten soisi tuotteen sopivan kuitenkin koko vartalon kosteuttamiseen. Tästä kaikesta johtuen tuote oli ideaa ja tuntemuksia lukuunottamatta iso pettymys. En osta jatkossa kolmeen koko vartalon rasvauskertaan riittävää suihketta noin 15 eurolla.

Magasin du Nord Cleansing Cream – Tanskalaisen Magasin du Nord -tavaratalon oman merkin puhdistusmaito on oikein passeli. Ostin kolmisen vuotta sitten tällaisen itselleni ja taannoin sain samanlaisen ystävältäni, joka oli käynyt Tanskassa, mutta jolla ei tälle sitten ollutkaan käyttöä. Aiemmin käyttämästäni putelista sanoin, että puhdistusaineen koostumus oli aavistuksen liian ohutta, mutta tällä kertaa en kokenut samaa ongelmaa. Ainakaan en siihen kiinnittänyt huomiota. En tiedä, ostaisinko itse uudelleen, mutta tottahan toki käyttäisin, jos käsiini tällaisen saisin.

Magasin du Nord Night Cream – Sain ystävältäni puhdistusmaidon lisäksi saman sarjan yövoiteen ja sekin oli ihan toimiva. Ei liian tuhti, joten käytin sitä mielelläni myös kesällä. Voisin käyttää jatkossakin. Sekä yövoiteen että puhdistusmaidon tuoksutkin olivat hyvin neutraalit.

TonyMoly Magic Food Banana Sleeping Pack – Korealainen yövoiteen ja naamion yhdistelmä, joka tuoksuu entisajan banaanivaahtokarkeilta. Aivan loistava tuote, jota ehdottomasti aion ostaa joskus uudelleenkin. Kosteuttaa hyvin ja hurmaa aistit tuoksullaan (jos pitää banaanivaahtokarkkien tuoksusta). Suosikkituote!

TonyMoly Master Lab Vitamin C Sheet Mask* – C-vitamiinia sisältävä kirkastava ja heleyttävä naamio ei herättänyt tunteita suuntaan tai toiseen. Olen aina sanonut, että yksittäisen naamion käyttäminen ei tuo heti näkyviä ja pysyviä vaikutuksia ja olen edelleen samaa mieltä. Voi siis olla, että useamman viikon käytöllä jonkinlaisia vaikutuksia ilmenisi, mutta tällä yhdellä kerralla en havainnut mitään. Mukavia ja virkistäviä hetkiähän naamioiden käyttö toki tarjoaa ja kyllähän se iho hetken tuntuu pehmoiselta ja hoidetulta imettyään kosteutta naamion vaikutusajan verran.

Gunry Raspberry & Rhubarb nestesaippua – Yllättäjä Alepan hyllyltä! Viimeksi, kun tarvitsin pikaisesti käsisaippuaa, nappasin lähikaupan hyllyltä mielenkiintoisimman ja edullisimman mahdollisen saippuan ja kappas vain, oikein hyvä saippua. Ei sinänsä mitenkään erityinen vaan lähinnä yllätyksellinen ostopaikkaan ja hintaan (alle kaksi euroa) nähden. Kyllä, voin ostaa Gunryn saippuaa jatkossakin.

Happy Hands Watermelon -käsidesi – Oiva valinta käsidesiksi, kun perinteisten käsidesien ja -huuhteiden haju meinaa tyrmätä. Tämä vesimelonin tuoksuinen oli ihan kiva ja voin ostaa jatkossakin. Plussaa myös pienestä koosta, mahtuu hyvin laukkuun tai taskuun.

Batiste Original Dry Shampoo – Vakkarituotteeni kuivashampoissa, toimii!

I Love… Lemon Sorbet Bath & Shower Creme – Ostin Saiturinpörssistä tämän edullisen ja isokokoisen suihkusaippuan. Hyvä tuoksu ja pesikin ihan kohtuullisesti, mutta isompi miinus liian ohuesta koostumuksesta (liki valui käsistä ennen kuin ehti levittää iholle) ja pienempi miinus aavistuksen liian pienestä vaahtoavuudesta, josta suihkusaippuoissa pidän. Ei jatkoon ellei koostumus paksuunnu.

Sephora Instant nail & cuticle care – Sopii laiskemmalle kynsien ja kynsinauhojen hoitajalle, sillä dippaaminen öljyllä kosteutettuun vaahtomuoviin on vain helpompaa kuin levitys. Itselleni tämä ei tosin lopulta kolahtanutkaan, oli välillä vaikea sormen yltää vaahtomuoviin. Ehkä aavistuksen matalampi purkki olisi ollut parempi? No joo, idea hyvä, toteutus ei niin täydellinen. Silti suosittelen kokeilemaan tällaista systeemiä, jos jostain löytyy sopiva tuote. Tämän ostin itse puolitoista vuotta sitten Tukholman Sephorasta.

Lush Sleepy Body Lotion* – Yksi kaikkien aikojen vartalovoidesuosikeistani! Sleepy on samaa tuoksuperhettä Lushin Twilight-sarjan kanssa ja tuoksuu jumalaiselta. Tuoksussa vaikuttavat laventeli, tonka ja ylang ylang.

Yotuel All-In-One Wintergreen hammastahna – Tämän hetkinen hammastahnasuosikkini, joka on kaikilta osin oikein toimiva. Jo viimeksi sanoin, että en varmaankaan enää sisällytä hammastahnoja loppuneisiin kosmetiikkatuotteisiin ja että vielä tämän kerran mainitsen, kuinka hyvä hammastahna tämä on. No niin, näemmä päätin mainita sen vielä kerran. 😉 On se vaan hyvä!

Lush Butterbear kylpypallo* – Kylpyammetta minulla ei ole, mutta kylpypallot toimivat hyvin myös jalkakylvyissä. Tämän kylpypallon tein itse asiassa ihan itse Lushin tilaisuudessa taannoin. Oli kiva käyttää itse valmistama tuote. 🙂

Loppuneet kosmetiikkatuotteet lokakuu-joulukuu 2018

Kuka jaksoi lukea loppuun asti? Nyt oli tosi paljon loppuneita tuotteita ja olenkin harkinnut, josko siirtyisin tekemään näitä raportteja tänä vuonna kahden kuukauden välein nykyisen kolmen kuukauden sijaan. Saa nähdä, mihin päädyn, mutta joka tapauksessa raportit jatkuvat tänäkin vuonna. 🙂

 

* Tähdellä merkityt tuotteet saatu PR-näytteinä

Ihonhoitotuotteet, joita käytän juuri nyt

Korealaisesta ja japanilaisesta ihonhoidosta tutuksi tullut ihonhoitotuotteiden kerrostaminen on tullut mukaan myös minun ihonhoitorutiiniin, ainakin toistaiseksi. Ainakin siksi aikaa, kun käytössäni on sopivia tuotteita. Alkuun kuvittelin niin kuin moni muukin, että ihonhoitorutiini kestää tällä tavalla iäisyyden, mutta väärässä olin. Loppujen lopuksi kerrostamisessa ei kovin paljon aikaa kulu ja siihen tottuu. Olen myös huomannut, että herkkä ja talvisin pintakuivuva ihoni on tykännyt useamman tuotteen käytöstä. Kosteus säilyy iholla paremmin, kun sitä on tavallista useampi kerros laitettu. Käyttämäni ihonhoitotuotteet eivät ole kaikki samaa sarjaa, mutta ei tarvitsekaan olla. Kerron siis lyhyesti suorittamastani ihonhoitorutiinista, mutta lopulliset tuotearvostelut voitte lukea sitten tuotteen loputtua Loppuneet kosmetiikkatuotteet -sarjan postauksista.

ihonhoitotuotteet

ihonhoitotuotteet

Ihonhoitotuotteet – Puhdistus

Juuri nyt käytössä puhdistukseen on Patyka Remarkable Cleansing Oil, jonka sain ystävältäni hänelle tarpeettomana. Käytän öljyä vain silloin, kun olen laittanut kasvoilleni meikkivoidetta tai -puuteria. Muutoin puhdistan vain Nuxe Micellar Foam Cleanserilla*.

ihonhoitotuotteet

Ihonhoitotuotteet – Kosteutus, vaihe 1

Puhdistuksen jälkeen kerrostan kasvoilleni TonyMoly The Chok Chok Green Tea Watery Skin -kasvovettä*, Exuviance Probiotic Lysate Anti-Pollution Essence -hoitonestettä* ja Nivea Q10 Plus Anti-Wrinkle Replenishing Pearls -seerumia*. Kasvovesi tasapainottaa ihoa, hoitoneste suojaa saasteilta ja ympäristön vaikutuksilta ja seerumi sekä kosteuttaa että kiinteyttää ihoa.

Ihonhoitotuotteet

Ihonhoitotuotteet – Kosteutus, vaihe 2

Viimeisimpänä on varsinaisen kosteutuksen vuoro. Ensin laitan silmänympärysvoiteen ja tällä hetkellä käytössä on Mossa Firming Wrinkle Smoothing Eye Cream*.

Lopuksi on vuorossa kosteusvoide. Käytän aamuisin uutta Nivea Q10 Anti-Wrinkle Sensitive Skin Day Cream SPF 15 -päivävoidetta* ja iltaisin saman sarjan yövoidetta*. Kerran tai pari viikossa – riippuen miten ihoni voi – laitan kasvoilleni TonyMoly Panda’s Dream Sleeping Pack -yönaamion, joka on yövoiteen ja naamion yhdistelmä. Viime aikoina olen käyttänyt sitä saunailtoina.

Yritän kerran viikossa käyttää myös naamiota. Viime aikoina käytössä on ollut Exuviance Detox Mud Treatment*, jota käytän maksimissaan kerran viikossa. Pitäisi näin talvipakkasilla ottaa käyttöön myös kosteuttavia naamioita, joita onneksi löytyy kertakäyttöisinä laatikostani useampia.

Kuvista unohtui täysin muuten kuorinta-aine, jota käytän kerran tai pari viikossa. Kyseessä on Sensai Silky Purifying Peeling Powder -entsyymikuorintajauhe. Yritän nykyään suosia entsyymikuorintoja, sillä ne ovat hellävaraisempia herkälle iholle kuin perinteiset ihon pintaa mekaanisesti kuorivat aineet.

***

Aikamoinen ihonhoitotuoterepertuaari tosiaan tällä hetkellä käytössä, mutta ai miten olenkin tykännyt ihoa tasapainottavien ja kosteuttavien tuotteiden kerrostamisesta. Kuulostaa ehkä ihan pöljältä, mutta ihan kuin sen tuntisi, miten iho imee sille tarjottua kosteutta! Saa nähdä, miten iho reagoi nyt, kun pakkastakin on ollut useammin.

Käytätkö sinä useampia ihonhoitotuotteita vai suositko vain “saippuaa ja perusvoidetta”? 🙂

* Tähdellä merkityt tuotteet saatu PR-näytteinä

Luetut kirjat – joulukuu 2018

Joulukuu on päättymäisillään ja samalla myös kokonainen lukuvuosi. Joulukuussa luin kahdeksan kirjaa ja yhden novellin.

Vuonna 2018 luin yhteensä 115 kirjaa, joiden joukossa oli muun muassa:

  • 23 tietokirjaa tai sellaiseen verrattavaa
  • 54 dekkaria, trilleriä yms.
  • 31 kotimaista
  • 2 lähes klassikkoa

Ensi vuonna aion edelleen jatkaa lukemista ja tulen lukemaan varmasti paljon. Sen kummempaa vakavaa tavoitetta minulla ei ole, mutta aion yrittää olla aavistuksen impulsiivisempi luettavien kirjojen osalta. Nyt on yöpöydälläni ollut paikoitellen isokin kirjapino, kun koko ajan on syy tai useampi lukea joku tietty kirja. Olen vuoden mittaan osallistunut esimerkiksi kahteen lukupiiriin (toinen virtuaalinen ja toinen perinteinen), jonka myötä luettavaa on tullut. Se onkin ollut hyvä – onpahan tullut luettua sellaisia kirjoja, joihin ei muutoin tarttuisi – mutta toisaalta se on rajannut mahdollisuuksiani tarttua mieluisiin kirjoihin impulsiivisemmin. Nyt aion jättää virtuaalisen lukupiirin vähemmälle ja yritän sitä kautta saada hieman tilaa mielihaluille. Oma kirjavalikoimani on kuitenkin aika suuri, joten on kiva päästä kaivelemaan omiakin hyllyjä. 🙂

Mutta nyt joulukuun 2018 luettuihin kirjoihin!

Pyörre, Yrsa Sigurdardottir

Yrsa Sigurdardottir, Pyörre (Lastentalo-sarja #2)

Koulun pihalta kaivetaan aikakapseli, johon oppilaat ovat noin kymmenen vuotta aiemmin kirjoittaneet ajatuksiaan tulevaisuuden Islannista. Niiden joukosta löytyy myös viesti, jossa kerrotaan, että vuonna 2016 tietyt ihmiset kuolevat. Viestissä on kuitenkin vain mainittujen ihmisten nimikirjaimet. Viestin lisäksi erään talon kylpypaljusta löytyy irtonaisia käsiä. Huldarilla poliisina ja Freyjalla lastenpsykologina riittää jälleen työnsarkaa.

Pyörre jatkaa Huldar ja Freyja -sarjaa (aka Lastentalo-sarja) ja sarjan toinen osa. Henkilöhahmot ovat sopivasti kiinnostavia ja mukavia. Tämä sekä sarjan ensimmäinen osa Perimä ovat olleet varsin miellyttävää lukemista ja odotankin jo keväällä ilmestyvää kolmatta osaa (Synninpäästö).

Lemmikki, Camilla Grebe

Camilla Grebe, Lemmikki

Murha eräänä kylmänä talviviikkona Örmbergin kylässä Sörmlandissa yhdistää kolme ihmistä: elämänsä tarkkaan suunnitellun poliisin Malinin, muistisairauden kanssa kamppailevan profiloija Hannen ja teini-ikäisen salaisuutta kantavan Jaken. Murhatutkimus on heille kaikille sekä hengenvaarallinen että elämän muuttava.

Lemmikki on itsenäinen jatko-osa Greben rikosromaanille Kun jää pettää alta ja sen voi tosiaankin lukea ilman ensimmäistä osaa. Pääosin kirjan kertojina toimivat vuorotellen Malin ja Jake, myöhemmin myös Hanne. Tämä kerrontatyyli on mielestäni välillä hieman kiusallinen, mutta aina lopulta siihen totun, niin tälläkin kertaa. Juoni oli aavistuksen kummallinen ehkä, mutta piti loppujen lopuksi kuitenkin hyvin mukanaan. Luen varmasti Camilla Greben kirjoja jatkossakin.

Valhepeli, Ruth Ware

Ruth Ware, Valhepeli

Isa Wilde saa ystävältään tekstiviestin, jossa lukee “Tarvitsen teitä”. Muuta ei tarvitse sanoa, Isa tietää, että nyt on mentävä. Isa ystävystyi aikoinaan sisäoppilaitoksessa kolmen muun tytön kanssa. He pelasivat Valhepeliä, jossa oli tarkoitus valehdella ja kerätä pisteitä. Nyt yksi valheista ja salaisuuksista on vaarassa paljastua.

Valhepeli oli oikein hyvä. Hieman jännitin, tulisinko pitämään tästä, sillä Ruth Waren edellinen Nainen hytissä 10 ei ollut mielestäni kummoinen. Sen sijaan Waren ensimmäisestä Synkän metsän siimeksessä -kirjasta pidin tosi paljon.

Jennifer Egan, Manhattan Beach

Jennifer Egan, Manhattan Beach*

Kirja sijoittuu pääosin toisen maailmansodan aikaiseen New Yorkiin, Brooklyniin ja välillä Manhattanillekin. Anna Kerrigan on sinnikäs ja määrätietoinen nuori nainen, joka pääsee ensimmäisenä naisena sukeltajaksi merivoimien telakalle. Annan elämää kuitenkin ovat varjostaneet äidistä ja vammautuneesta siskosta huolehtiminen sekä isän katoaminen vuosia aiemmin. Anna tapaa yökerhossa Dexter Stylesin, jonka muistaa jo lapsuudestaan. Anna oli usein isänsä mukana, kun isä kävi hoitamassa asioita. Tavattuaan Dexterin Anna alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään asioita menneisyydestä ja isänsä katoamiseen johtaneita syitä.

Manhattan Beach on mielenkiintoinen lukukokemus sodan aikaisesta New Yorkista sekä nais(t)en elämästä ja asemasta yhteiskunnassa. Se on kertomus vahvuudesta ja sinnikkyydestä. Suosittelen!

Luin myös nämä kirjat:

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Näihin tunnelmiin päätän blogivuoteni 2018 ja toivotan teille kaikille onnellista uutta vuotta 2019! ♥

 

*Kirja saatu osana yhteistyötä Tammen kanssa

Raivausriennot – Aloita uusi vuosi karsimalla turhia tavaroita kodistasi!

Ammattijärjestäjä Laura Holmströmin Facebook-sivulla käynnistyy 1.1.2019 Raivausriennot-tapahtuma, jossa karsitaan turhia tavaroita kodista. Kyseessä on koko tammikuun kestävä tapahtuma, joka on oikeastaan haaste. Joka päivä luovutaan tietystä määrästä tavaroita – kodin papereista, tavaroista, vaatteista – minimalismipelistä/-haasteesta tutuilla säännöillä, tosin aavistuksen muutettuna.

Raivausriennot, oma koti, sisustus, huonekasvit

Minimalismihaasteeseen olette törmänneet ainakin hiljattain täällä minun blogissani, sillä toteutin 30 päivän minimalismihaasteen viime kuussa. Ensimmäisenä päivänä luovuin yhdestä tavarasta, toisena päivänä kahdesta tavarasta kunnes kolmantenakymmenentenä päivänä luovuin 30 tavarasta. Yhteensä luovuin siis 465 tavarasta.

Raivausriennot, oma koti, sisustus, huonekasvit

Lauran järjestämässä tapahtumassa luovutaan ensimmäisenä päivänä 31 tavarasta, toisena päivänä 30 tavarasta ja niin edelleen, kunnes tammikuun 31. päivänä luovutaan yhdestä tavarasta. Raivausriennot kulkee siis päinvastoin kuin 30 päivän minimalismihaaste ja kestää päivän kauemmin. Jos pääsee loppuun asti – eli jos tavaraa on tarpeeksi luovuttavaksi – luopuu tammikuussa yhteensä 496 tavarasta.

Raivausriennot, oma koti, sisustus, huonekasvit

Raivausriennot, oma koti, sisustus, huonekasvit

Lähde siis uuden vuoden kunniaksi mukaan ja raivaa kodistasi pois turhat tavarat. Ja muista: vaikka tavaraa raivataan ja Raivausriennot on muunnelma minimalismipelistä, sinun ei tarvitse tavoitella minimalismia! Meillä ihmisillä vaan on hassu taipumus säilöä kaikenlaista tavaraa, joita emme kuitenkaan tarvitse, ja haasteen avulla saa vähän tilaa kaappeihin ja laatikoihin. Lisäksi meille turha tavara voi olla jollekin toiselle aarre. Kuten Laura Holmström sanoo: Älä siis jemmaile pahan päivän varalle vaan laita hyvä kiertämään!

Raivausriennot, oma koti, sisustus, huonekasvit

Lue lisää:

30 päivän minimalismihaaste: päivät 1-10

30 päivän minimalismihaaste: päivät 11-20

30 päivän minimalismihaaste: päivät 21-30

Itselläni on vielä reilusti esimerkiksi muistokrääsää – lippuja, lappuja ja valokuvia – joita jäi käymättä läpi toteuttamani minimalismihaasteen aikana, joten innolla odotan Raivausrientojen alkamista. En tiedä, pääsenkö tällä kertaa loppuun asti, mutta se selvinnee sitten. Dokumentoin suoritukseni jollain tavoin ja teen postauksen siitä sitten tapahtuman päätyttyä. 🙂

 

Tomaattipesto-valkohomejuusto -tortut

Monesti jouluisin jää yli torttutaikinaa, mutta ehkäpä joulutorttukiintiö on tullut täyteen? Kokeile vaihteeksi suolaisia torttuja tällä ohjeella, joka myös CASA Blogien joulukalenterissa tänä vuonna julkaistiin.

tomaattipesto-valkohomejuusto -tortut

Täytteeksi valikoituivat tomaattipesto ja valkohomejuusto. Juustoksi toki kelpaa mikä vain mieleinen, mutta alkuperäisessä ohjeessa käytettiin parmesaania. Kiitos vielä Riikalle tästä mainiosta parin vuoden takaisesta vinkistä!

Tortut valmistuvat aivan perinteisten tapaan: marmeladin sijasta nokare tomaattipestoa, sakarat kiinni ja päälle siivu juustoa. Sitten vain uuniin 225 asteeseen ja noin 10-15 minuuttia, uunista riippuen. Anna hetki jäähtyä ja sitten vain nauttimaan!

tomaattipesto-valkohomejuustotortut, suolaiset tortut

tomaattipesto-valkohomejuustotortut, suolaiset tortut

Nämä tortut sopivat loistavasti arkeen ja juhlaan, vaikkapa uudenvuoden tarjoiluun. 🙂