Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Nyt vaikuttaisi siltä, että alan olla valmis palailemaan ihmisten ilmoille ja se tarkoittaa myös blogin aktivoitumista. Ihan samoihin ei varmaan vielä päästä postausmäärissä kuin esimerkiksi alkuvuonna ja keväällä, mutta askel kerrallaan. 🙂 Instagramissahan olen ollut aktiivinen koko ankean syksyni ajan. Olen kyennyt kuvaamaan kaikesta huolimatta, mutta kuvien siirtäminen koneelle, blogiin ja tekstin tuottaminen ovat olleet liikaa.
Alkavan sesongin kunniaksi Limited Edition invisibobbleja, jotka sain maistiaisiksi. <3
Mieltä ja sielua voimaannuttanut pikkujoulureissumme CASAlaisten kanssa Tallinnaan, mistä saamme kiittää Matka-Vekkaa, Eckerö Linea ja Solo Sokos Hotel Estoriaa. Tästä reissusta on piakkoin tulossa blogiinkin juttua, kunhan saan kuvat käytyä läpi. Niitä on niin paljon, että hommaan tuntuu menevän päiväkausia. 😉
Pyhäinpäivänä sytytin yhden kynttilän edesmenneille sukulaisilleni ja ystävilleni ja toisen isälleni.
Olen alkanut taas tehdä kotona ruokaa. Prismassa oli lohifilee 4,90 €/kg (siis oikeasti!) ja siitä sai maukkaan aterian kasviksilla höystettynä.
Kaunis oletettavasti jonkun vaahteralajikkeen lehti. Koitin netistä etsiä samanlaista ja hetken mietin, että voisi olla hopeavaahteran tai mongolianvaahteran lehti, mutta jostain syystä kuitenkin aloin epäröidä. Jos joku tietää, mielelläni kuulisin minkä kaunokaisen onnistuin ikuistamaan. 😀
Tässä siis pieniä makupaloja elämästäni, arjestani ja erilaisista asioista, joista inspiroidun. Suosittelen siis seuraamaan minua ja blogiani Instagramissa, sillä se julkaisukanavana ainakin kulkee mukanani. Paljon on kyllä ideoita ja suunnitelmia blogipostauksille, joten kunhan tästä taas hommat palautuu normaaliksi (?), niin hiljalleen niitä juttuja julkaisen. Vielä lauantaina vietämme isäni muistotilaisuutta sukulaisten ja ystävien sekä ammatti- ja harrastuspiirien kesken ja sitten on perunkirjoitusta lukuunottamatta hetkeksi nämä hommat paketissa ennen kuin sitten ensi vuonna kesään mennessä on uurnan lasku. Nyt kuitenkin jo huomaan pienen pientä piristystä itsessäni ja toivon, että tästä on suunta vain parempaan ja iloisempaan elämään.
Tulkaahan siis mukaani Instagramiin!
P.S. Ja blogin Facebookissakin julkaisen aina välillä jotain, ehkä jopa päivittäin. 🙂
Tsemppiä ja kiva kun palaat hiljalleen 🙂
s: Kiva palata tai lähinnä kiva, että tuntuu taas, että asiat inspiroivat ja kiinnostavat. ♥ 🙂
Tulipas herkullisen näköistä ruokaa 🙂 Tsemppiä sinne, otat paluun kaikessa rauhassa ♥
♥ <br />
Kiva kun palailet, vaikka hiljalleen.
Hiljaa hyvä tulee,palailet kun ajankohta tuntuu oikealta.<br />
Kauniita kuvia olet ottanut ja nam tuon lohen kanssa. 🙂
Lohi vihanneksilla oli tosi hyvää, täytyy tehdä uudestaankin. 🙂 Ja nyt tosiaan tuntuu siltä, että jaksan hiljalleen palailla kuvioihin. Ihana tunne, kun asiat alkavat vähän jo kiinnostaa. ♥
Varmaan tuo vaahteralajike osuu oikeaan, mutta voisiko se olla myös punatammi? Vähän liian syvälle liuskoittuneet lehdet ollakseen punatammi, ja koska tuossa ei ole mittakaavaa niin en tiedä, miten iso tuo lehti oli. Punatammessa on yksi todella helposti erotettava ominaisuus: sen lehdet on kuivana semmoisia paperin kaltaisia, ritiseviä, mutta kuitenkin aika kestäviä.<br />
<br />
Mukavaa kun palailet 🙂
Millis: Kyllä se tosiaan voisikin olla punatammi! Löysin kuvia punatammen lehdistä, jotka olivat ihan samanlaisia ja sitten oli lehtiä, jotka eivät olleet. Mutta uskon, että on hyvin mahdollista, että se on juurikin se. Harmi, että ei tullut kokeiltua lehteä käsillä, räppäsin vain kuvan. Ja hei, kiva tulla takas hiljalleen! 🙂
Kuule, tätä tää on… Kiva kun palailet, mutta ota se aika minkä tarvitset. ♥ ♥ ♥ Ja hei, täällä mä oon ♥<br />
Instaan palaan kunnolla heti kun pystyn 🙂
Dara: Palailemme siis molemmat, kun siltä tuntuu ja kun kykenemme. 😉 Minä oon jo hissuksiin alkanut nousta jaloilleni blogin suhteen ja se tuntuu ihan hyvältä pitkästä aikaa. ♥