Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Vietin viime viikonlopun ystäväni luona Lopella. Kävimme lauantaina tutustumassa Lopen Sajaniemessä sijaitsevaan kirpputori Soukin Navettaan. Aivan upea miljöö ja mikä ihana ajatus kirpputorista vanhassa navetassa. 🙂
Voitte kuvitella, että meni hetki aikaa, kun kierreltiin ja tutkittiin valikoimaa. Itse asiassa piti kiertää kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kierroksella ei osunut varmasti jokainen tavara silmiin. Ja varmasti jäi vielä jotain bongaamatta. 😉
Vintage- ja retrovaatteita, -kenkiä ja laukkuja. Ja paljon muuta!
Yllä olevassa kuvakollaasissa näkyvä omena-astia meinasi lähteä mukaan. Päädyin kuitenkin kirppiskolehtini pienuuden vuoksi jättämään sen jonkun toisen saataville.
Pinnatuoleja! Niin tahtoisin pinnatuolin, mutta ovat kyllä hankalasti saatavilla; jos moisen onnistuu bongaamaan niin ehjä maksaa hunajaa ja rikkoutuneelle en osaisi tehdä mitään. 😀 Myöskin tuon puunvärisen tuolin olisin mielelläni kotiuttanut.
Ja vau, mikä auto! Tämä amerikanautojen ihastelija tykkäsi. Hauska tuo matkalaukku vielä tuolla takana telineessä.
Ja lopulta mukaani lähti pärekori. Vielä en ole sille keksinyt paikkaa, mutta sisustukseen sen on tulossa ja kunhan sille löytyy paikka ja virka, niin kerron teillekin. 🙂
Soukin Navetalla on myös nettisivut, ne löytyvät täältä. Löytyypä sivuilta myös informaatiota mainos- ja sisustussuunnitelusta. Tämä oli minulle ainakin yllätys, kun kävin nettisivuilla. Eipä ehtinyt kirppiksen pitäjän kanssa tulla tällainen puheeksi, niin intensiivisesti keskityin itse kirpputoriin. 🙂
Soukin Navetta on heinäkuun ajan auki perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-17 eli vielä huomisen. Sen jälkeen eli 1.8. alkaen sopimuksen mukaan. Kannattaa siis soittaa, jos tahtoo mennä ihastelemaan ja katselemaan. 🙂 Ei ole edes mahdottoman matkan päässä vaikkapa Helsingistä. Yhteystiedot löytyvät nettisivuilta.
Saa nähdä, joutuuko käymään tuolla uudelleen vielä elokuussa, kun suuntaan uusintareissulle ystäväni hoteisiin. Tällaisia pitäisi olla Helsingissäkin. Tosin, ei täällä ihan joka kadun kulmassa ole idyllisiä navettoja. 😀
Ihana paikka!
JohannaL: Todellakin oli ihana! Tuollaisia pitäisi olla täällä lähempänäkin. 🙂
Mua viehättää noi vanhat kirjoituskoneet! Jotenkin tulee nostalgiafiilikset, kun kouluaikana sellaisella räppäilin koulujuttuja puhtaaksi ;D Tulipas mieleen vanha vitsikin:<br />
<br />
Pikku-Ville, tietokoneajan kasvatti, oli mummolassa kesälomalla. Sadepäivänä hän kiipesi mummolan vintille mummin vanhoja aarteita (romuja) tutkimaan ja löysi vanhan kirjoituskoneen. Koska pikku-Ville ei tiennyt mikä se on, hän kantoi sen alas tupaan ja kysyi mummolta. Mummopa päätti näyttää Villelle, mikä se on, viritti puhtaan valkoisen paperin kirjoituskoneen rullaan ja kehotti Villeä alkaa kirjoittamaan vaikka kirjettä äidille. Ville alkoi painelemaan kirjainnappuloita ja katsoi ihmeessään, kuinka kirjaimet ilmestyivät valkoiselle paperille. Sitten hänen kasvoilleen levisi iso virnistys, kun hän hoksasi, mikä tämä omituinen laite oikein oli: "Siis WAU!! Reaaliaikainen printteri!!"
Dara: Haha! Vanhat kunnon pikku-Kalle (Ville) vitsit. 😀
Oi oi.mikä taivas. Näen paljon ihanaa.. Tuollaisia ei ole enää paljon ja kaipasin niitä kun olin Ahvenanmaalla. Ei voi sanoa että itsepalvelukirppikset ovat yhtä kivoja ;))
Aivan mieletön paikka! Läyliäisten Loppiko tuo on? Loppi-nimisiä paikkoja kun on Suomessa aika paljon :). Minulle kelpaisi tuo puunvärinen tuoli, ihana!
Millis: On joo Läyliäisten Loppi, kuten kirppiksen yhteystietolinkistä näkyy. 😉 Mä olisin tuon puunvärisen tuolin varmaan kantanut mukaani, jos olisi ollut mahdollista. Ehkä noita tuoleja vielä joskus tulee vastaan ja saan omani… joko samanlaisen tai jonkun muun kivan vanhan. ♥