Siitä taitaa olla jo vuosia, kun olen kertonut itsestäni jotain täällä blogista. Toki erilaisista postauksista voi päätellä, lukea rivien välistä, mutta suoranaisia faktoja… niitä ei ole nähty aikoihin. Tämän ”epäkohdan” ajattelin nyt korjata ja tässä postauksessa raotan itseäni aiempaa enemmän. Menen pintaa syvemmälle. Hieman jännittää, mutta koska olen, kuka olen niin aion piipahtaa mukavuusalueeni ulkopuolella. Joten olkaa hyvät, tässä faktoja minusta.
Olen 38-vuotias, ihan pian 39.
Herään herätyskellon avulla joka päivä, ympäri vuoden – jouluaattonakin. Kesällä kokeilin herätä ilman kelloa, mutta vaikka olen jo useamman vuoden herännyt about tiettyyn aikaan aamusta niin minulle ei vain ole kehittynyt sisäistä herätyskelloa. Ilman kelloa nukkuisin aamuisin pitkään ja sitten huomaan ärsyyntyväni siitä, että ”päivästä menee osa hukkaan”.
Olen katsonut Kauniita ja rohkeita siitä asti, kun sitä on Suomessa esitetty eli 26 vuotta.
Vaikka rakastankin suihkunjälkeistä puhtautta ja tunnetta, koen suihkussa käymisen vaivalloiseksi prosessiksi. Pitää riisua, mennä suihkuun, peseytyä, kuivata itsensä ja lattia, rasvata naama, laittaa dödöä, rasvata mahdollisesti kroppa ja pukea. Ja sitten kaiken tämän jälkeen on pahimmillaan hiki. 😀
Sairastuin vuonna 2009 ahdistuneisuushäiriöön ja matkan varrella olen sairastunut myös masennukseen. Kaikki alkoi paniikkikohtauksesta, jonka muistan varmasti koko loppuelämäni. Elämäni muuttui ratkaisevasti torstaina 10.9.2009 klo 17 jälkeen bussissa matkalla töistä hierojalle.
Minulla on kissa, joka toissa kesänä pyytämättä muutti luokseni. Kissa on nyt sirutettu ja sen virallinen nimi on Toffee. En kuitenkaan itse käytä kissasta tätä nimeä vaan se on vain kissa. Tai no, tunnistaa se itsensä myös lauseista ”Tuutsä”, ”Onks sul nälkä?” ja ”Haluutsä ruokaa?”.
Olen intohimoinen lukija (nykyään) ja tv-sarjojen kuluttaja. Minulla on muistikirjassani lista kaikista seuraamistani sarjoista ja niiden tuotantokausista, jotta pysyn kärryillä siitä, missä mennään. Samoin kirjoista minulla on kaksi listaa: luetut kirjat ja kirjat, jotka haluaisin lukea. Ja ne listat ovat pitkiä!
Suosikkivaatteeni ovat kotivaatteet. Voisin shoppailla loputtomiin ihania kotihousuja ja -paitoja. Niin ja villasukkia!
Minulle tulee herkästi kuuma, joten en voi käyttää villapuseroita ja mitään muita paksumpia yläosia. Kun toiset syksyn ja talven tullen ostavat ihania lämpimiä villapuseroita, kaulaliinoja ja myssyjä, niin minä vain haaveilen haaveilemasta päästyäni ja tyydyn pitkähihaisiin trikoopaitoihin tai korkeintaan hyvin ohuisiin neuleisiin. Kaulassa trikoohuivi ja päässä trikoopipo. Kovilla pakkasilla voi olla hieman paksumpi pipo, mutta sekin on napattava päästä heti sisätiloihin tullessa.
Minulla on MS-tauti (multippeliskleroosi). Sain diagnoosin joulukuussa 2006. Minulla oli jalkoihin kohdistuneet pahenemisvaiheet alkuvuonna 2008 ja kesällä 2009, mutta sen jälkeen olen ollut täysin oireeton, mitä nyt vähän arkea haittaamattomia jälkiä aiemmat pahenemisvaiheet jättivät. Kahdeksan vuotta olen pistänyt ihon alle lääkettä kolmesti viikossa ja se on varmasti ollut syynä oireettomuuteeni. Olen siis äärimmäisen onnekas tässä suhteessa!
Kotonani ei ole ruokapöytää, mattoja eikä verhoja. Syön ruokani sohvan ääressä (sohvassa on leveä käsinoja, jolle lautanen mahtuu). Matoista haaveilen aina silloin tällöin, mutta koska olen laiska siivoamaan niin paljaat lattiat helpottavat siisteyden ylläpitoa. Myöskään sivuverhoille en ole kokenut tarvetta, sillä ikkunoissa on sälekaihtimet. Esimerkiski valkoiset pellavaverhot olisivat varmasti kauniit ja toisivat sisustukseen hieman kotoisuutta, mutta mitään tarvetta niille ei ole ja siksi en olekaan lähtenyt niihin tuhlaamaan rahaa. Kotini on kuitenkin kaikkien muiden yksityiskohtien myötä kodikas. 🙂
Inhoan sitä, että keittiössä touhutessa käteni kastuvat. Yritän hoitaa kaiken mahdollisimman pitkälle niin, ettei käteni kastuisi. Käsien kastuminen toki tietyissä hommissa on välttämätöntä, mutta silti. Käsien pesu tarkoituksella ei minua kuitenkaan häiritse, päinvastoin.
Tarvitsen paljon unta. Nukun pääsääntöisesti 8-9 tuntia yössä – vähemmällä ei meinaa pärjätä – ja sen lisäksi nukun joitain poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä päiväunet.
Sellaisia faktoja minusta tällä kertaa. Tavallisia juttuja, henkilökohtaisia tunnustuksia ja joitain outoja tapojakin. Mitä ajatuksia ne herättivät? Löytyikö kenties jotain samaa kuin itsellä? Tuliko naurahdettua, pudisteltua päätä tai tunsitko ehkä myötähäpeää? 😉
Mukavaa viikonloppua!
Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
