Elämänkumppanini MS

Aivan ihana aurinkoinen ja lämmin päivä ollut. Kävin lounastamassa lapsuudenkodissani ja sen jälkeen kaupassa. Ostin kevään ensimmäiset jäätelötkin (kaksin aina kaunihimpi ;)): Kismet-jäätelön sekä uuden limited edition Magnumin, makuna omenapiirakka. Tuli aavistuksen mieleen joskus aikoinaan Carrolssissa myytävät lämpimät omenapiirakat. Ostin myös tämän postauksen kuvissa näkyvän kauniin keltaisen ruukkuruusun. 🙂

IMAG4417.jpg 

Alkuillasta, kun aurinko vielä paistoi hyvin parvekkeelle nappasin aurinkolasit päähän ja mp3-soittimen ja menin nauttimaan vartiksi hyvästä musiikista ja nautin ihon kautta hieman D-vitamiinia. Kauaa en kuumassa paisteessa jaksa olla, mutta juuri sopivasti, jotta D-vitamiinia alkaa muodostua. Siihen riittää 6-10 minuuttia, kun aurinko pääsee paistamaan kasvoille, käsivarsille ja/tai jaloille. Siinä musiikin virratessa korvien kautta sisimpään tuli ajateltua kaikenlaista.

IMAG4419.jpg

Tämän kuukauden eli toukokuun viimeisenä keskiviikkona vietetään maailman MS-päivää. Silloin ympäri Suomen (maailman) järjestetään tapahtumia, joissa on esiintyjiä sekä mahdollisuus saada lisätietoa MS-taudista. Helsingissä Narinkkatorilla juhlistetaan maailman MS-päivää keskiviikkona 29.5.2013 klo 15-18. Tapahtumaa juontaa Jani Toivola ja paikalla on muun muassa myös Saija Varjus. Varjuksella on MS-tauti.

“MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus. Tauti ei suoraan vaurioita muuta elimistöä. Immuunijärjestelmä puolustaa kehoa esimerkiksi haitallisilta bakteereilta. MS-tautiin sairastuneen immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja hyökkää omaa hermostoa vastaan. MS-tauti kuuluu ns. autoimmuunisairauksiin.”

Teksti: MS-liitto

IMAG4420.jpg

MS-tauti on myös minun kumppanini. Itse en tätä kumppanin valintaa tietenkään päässyt tekemään vaan päätös tehtiin puolestani. Minä ja MS emme ole ystäviä, ehkä emme edes kavereita, mutta ollaan hyväksytty toistemme läsnäolo. Hyväksyminen on sinänsä tärkeää, sillä tulemme viettämään loppuelämämme yhdessä niin hyvässä kuin pahassa.

Suhteemme virallistui joulukuussa 2006 ja sen jälkeen olemme olleet nokikkain vain pari kertaa. Ensimmäisen kerran alkutapaamisen jälkeen vuonna 2008 tammikuussa ja toisen kerran kesäkuussa 2009. Pahasti ei otettu yhteen eikä jäänyt kovin vakavia arpia, mitä nyt jotain pientä. Arjessa tuskin näitä arpia huomaa, niiden olemassa oloon on jo tottunut. Muutaman vuoden olen nyt yrittänyt pitää kumppanin tyytyväisenä lääkityksellä ja testien mukaan hoitovastetta löytyy hyvin. Tämän vuoksi pistelen itseäni milloin mihinkin kolmesti viikossa. Mielelläni. Ja silti sitä touhua vihaan. Jep, sanovat rakkauden ja vihan rajan olevan häilyvä…

IMAG4421.jpg

Kuusi ja puoli vuotta sitten kun tuleva kumppani vihjasi saapumisestaan elämääni, en nähnyt järkeä missään. Kaikki oli yhtä tunnemyrskyä ja itkua. En minä tällaista elämänkumppania tahtonut, en minä sitä ollut ansainnut! Mitä järkeä oli kastella kukkia, viikata lakanoita kaappiin tai tehdä mitään… kuolisin kumminkin. Tai no ensin joutuisin pyörätuoliin ja sitten kuolisin. En uskaltanut kertoa kellekään (paitsi läheisilleni), koska ajattelin, että kukaan ei halua olla kanssani kauaa, sillä vaikka en kuolisi, niin minusta tulisi rampa ja olisin muille pelkkä taakka.

IMAG4422_BURST002.jpg

Nyt olen alkanut jo nähdä toivoa elämässä. Ehkä me voidaankin olla elämänkumppaneita ja elellä rauhallisesti rinnakkain. Lääketiede kehittyy koko ajan, tutkimuksia tehdään jatkuvasti ja voihan se olla, että juuri minun kumppanini ei ole sieltä pahimmasta päästä ja jättää isommat rettelöinnit väliin.

Nyt uskallan sanoa sen ääneen ja aloitan sanomalla sen teille: Minulla on MS-tauti.

Tällä hetkellä olen kuitenkin perussairaudestani huolimatta terve. Tämä tarkoittaa sitä, että MS-tautini on remissiossa eli ainakin tilapäisesti pysähtynyt ja rauhallinen. Muutos voi toki tulla tilanteeseen vaikka heti huomenna, viikon päästä, parin kuukauden kuluttua, vuosien päästä tai ei koskaan.

“For everyone, MS makes life unpredictable.”

IMAG4424.jpg

Paljon olen elämästä ja itsestäni oppinut näiden vuosien aikana ja asenteeni ovat monessa asiassa muuttuneet ja olen aikuistunut. Ja mikä tärkeintä…

Muistetaan elää ja nauttia omasta terveydestämme ja pidetään toivoa yllä!

 

Mukavaa iltaa kaikille <3

73 kommenttia “Elämänkumppanini MS

  1. Tiedätkö, sä olet todella rohkea nainen, kun pystyt suhtautumaan asiaan noin valoisasti, toiveikkaasti ja väistämättömän hyväksyvästi. Erityistä rohkeutta osoittaa se, että tämän kerroit blogissa! Saat syvimmän arvostukseni, kunnioitukseni ja ihailuni! &hearts; &hearts; So happy you're my friend &hearts; &hearts; &hearts;

    1. Dara: Kiitos kauniista sanoistasi. &hearts; Väistämättömän hyväksyvästi onkin pakko suhtautua, kun ei tätä paranemaankaan saa. Jotenkin koin, että mun on avattava tämä asia täällä. Ei sillä, että kukaan minua julkisesti salaisuuteni pakottaisi kertomaan, mutta kun tämä on niitä isoimpia asioita elämässäni niin mikä jottei, menköön! 😀

  2. AITO!!!! REAL!!!! YOU!!!!<br />
    <br />
    Mä oon hokenut alusta lähtien. Ihannoin sun aitoutta ja rehellisyyttä! Taas sen todistit!!&hearts;<br />
    <br />
    &hearts; major respect &hearts;<br />
    <br />
    Halit rakas!!!

    1. Love: Kiitos rakas, mä olen vain mä. &hearts; Kuten Darallekin sanoin, väistämätön on melkein pakko hyväksyä, jos meinaa pystyä elämään. Ei tää helppoa ole, ainakaan sitten kun taas koetellaan sairauden osalta. Peukut pystyyn, että pysyy kauan oireettomana! 🙂

  3. Komppaan Daraa, olet rohkea nainen! Ihailen todella asennettasi, tartut härkää sarvista ja näytät taudille, kuka on loppupeleissä pomo. Ihaninta on kuitenkin se, että olet hyväksynyt taudin ja ymmärtänyt sen, että tauti on vain osa sinua, se ei määritä sinua ihmisenä, naisena. Aurinkoista iltaa ihanalle ja rohkealle naiselle &hearts;

    1. Jossu: Kokonaan tätä ei vaan voi hyväksyä, mutta sen kanssa on opittava elämään. Tässä se kulkee mukana, hyvinä ja pahoina päivinä. Toivotaan vain, että niitä hyviä päiviä riittää vielä pitkään. 🙂 Kiitos kannustavista sanoistasi &hearts;

      1. Mervi: Kiitos kaunis &hearts; Kyllä se vaan on niin, että joillakin elämä säilyy pitkään hyvänä sairaudesta huolimatta, toivotaan että olen yksi heistä! 🙂

  4. Ihailtava elämänasenne! Kunpa kaikki suhtautuisivat yhtä valoisasti ja samalla realistisesti. 🙂 Pärjäät sairauden kanssa varmasti kerrassaan hienosti. &hearts;

    1. Kiitos Heidi! &hearts; Mä en ole kokonaan ihan niin rohkea ja positiivinen tämän sairauden suhteen kuin mitä kirjoituksestani saattoi ymmärtää. Realisti kylläkin, mitä vain voi tapahtua. Tämä on vaan semmoinen mörkö, joka kulkee mukana eikä siihen voi vaikuttaa. Onneksi lääkkeillä voi hidastaa sairauden etenemistä ja saatan voida nauttia vielä monista terveistä vuosista! 🙂

  5. Eipä sitä voi koskaan tietää mitä toisen oven takaa löytyy. Elämä on epäreilua ja tuntuu, että vakavimmat vastoinkäymiset tulee ihmisille jotka ei niitä ansaitsisi. Toisaalta vakavat sairaudet valitsee meistä ne vahvimmat, koska kestämme ja näemme positiivista elämässä silti. Arvostan, että tulit niin sanotusti kaapista, itselläni ei varmaan rohkeutta olisi. Tarinasi kosketti mua todella &hearts; &hearts; &hearts; Paljon tsemppiä ja voimahaleja &hearts;

    1. Ihana Suvi, kiitos! &hearts; Vaikka olenkin blogissani ollut alusta asti rehellisen oma itseni, niin olihan se pakko &quot;tulla kaapista&quot;, koska kyseessä on asia, joka voi vaikuttaa elämään pahimmillaan hyvinkin laajasti ja aikanaan se sitten näkyy kyllä ulos päin. Välillä tuntuu, että mikä lie kohtalon kortteja jakelee taitaa olla vähän erehtynyt mun voimavaroista. 😉

  6. Olet rohkea, kun uskaltuiduit näin avoimesti kertomaan tästä! Voin sen verran kertoa, että olen nähnyt tämän taudin &quot;läheltä&quot; sukulaisen sairastamana. Toivon sinulle paljon kaikkea hyvää elämääsi ja enkeleitä olkapäillesi&hearts;

    1. Jenna: Kiitos enkeleistä ja kauniista sanoistasi &hearts; Tiedät sitten mitä tämä sairaus voi olla. Monilla sairailla on samanlaisia oireita, mutta toisaalta oireet voivat erota toisistaan paljonkin. Tämä on tämmöinen kummajainen, josta ei koskaan tiedä miten ja milloin reagoi. Toivotaan paljon hyviä päiviä! 🙂

  7. hyvä asenne siulla. Miun sukulaisella(läheisellä) oli 9 vuotta nolla tilassa ms ja nyt alkaa taas viedä..lenkkeile,lenkkeile ja lenkkeile..siinä minun ohjeeni sinulle. Motoriikka tahtoo ekana pettää siitä ms taudissa joten huolehdi siitä. Seiso yhdella jalalla tyynyn päällä ja tasapainoile. auttaa todella pitkälle tämän sairauden kanssa 😉 lykkyä 🙂

    1. Mehtäemäntä: Sinä ootkin sitten nähnyt tätä sairautta läheltä. Toivon toki, että et olisi vaikka sen näkeminen laajentaakin ymmärrystä. Moni ei tiedä MS-taudista mitään ja usein se siksi kuulostaakin niin hurjalta sairaudelta. Kuten minäkin alussa luulin joutuvani hetipian pyörätuoliin ja kuolonvuoteeseen.<br />
      <br />
      Motoriikassa on hieman epätasapainoa jo nyt, hieman lihasheikkoutta toisessa jalassa ja toisessa jalassa puolestaan hieman omituinen tunto. Ovat jäänteitä niistä kahdesta pahenemisvaiheesta (2008 ja 2009). Niitä ei läheskään aina arjessa huomaa, välillä vain. Olen laiska lenkkeilijä nykyään, mutta olet oikeassa, että hyvä yleiskunto auttaa myös tämän sairauden kanssa. 🙂

  8. Todella rohkeaa kertoa&hearts; Minun lähipiirissä on yhdellä MS enkä sitä todellakaan olisi uskonut. Niin sitkeä sissi 🙂

    1. Rebecca: Kiitos &hearts; Ei MS-tautia läheskään aina näekään päälle päin. Varsinkin remissiovaiheessa voi olla ettei ole merkkiäkään mistään. Toivotaan, että pysyy tällasena mahdollisimman pitkään. 🙂

  9. voi irina… ♥ vaikken sua juurikaan tai oikeasti ollenkaan tunne, niin tämä kirjoitus kertoo juuri siitä miten vain sun osaisin ajatella osaavan suhtautua tällaiseen sairauteen. sun elämänasenteesi on mahtava ja ihastuttavan hassuttelevalla tavalla kerroit vaikeasta asiasta. kuten yllä moni jo totesi, oot todella rohkea, aito ja upea nainen. *rutistus*

    1. neela: Jonkin verran vaati kyllä rohkeutta kirjoittaa tämä postaus ja vielä enemmän julkaista se. Toisaalta olen ollut alusta asti suhteellisen avoin blogissani ja teeskentelystä en tykkää yhtään. Omista henkilökohtaisista asioista blogissa kertomatta jättäminen ei tietenkään ole teeskentelyä, mutta mitä sitä toisaalta salaamaankaan, varsinkin kun asia voi joskus näkyä blogissa ja vaikuttaa näkyvästi. Kiitos kannustavista sanoistasi. &hearts;

  10. Voi vitsi miten mahtavaa tekstiä, olet Irina ihanan rohkea,rehellinen ja aito ihminen! Ala-asteen luokkakaverillani on myös MS-tauti, hänelle se taidettiin todeta jo yläasteella ja eteneminen oli hänellä nopeaa. Siitä huolimatta hänellä on puoliso ja lapsia. Muista, että sairaus ei sanele elämää vaan sinä itse sanelet! Olet Irina onnekas kun sinulla on lääkitys mikä on pitänyt sairauden aisoissa ja toivottavasti tämä jatkuukin näin! Tsemppiä! &hearts;

    1. Tarja: Olen todella kiitollinen siitä, että lääkitys puree eikä ole edes aiheuttanut sivuvaikutuksia, jotka ovat todella yleisiä. Pitää vaan yrittää elää ja ottaa vastaan mitä annetaan! :)<br />
      <br />
      Kiitos tunnustuksesta, tulen sen heti kurkkaamaan!

  11. Rohkea teko Irina! Annat upeaa esimerkkiä meille muille postiivisesta suhtautumisestasi elämään ja niihin kolhuihin mitä elämä väistämättä mukanaan kantaa. &hearts;

  12. Nyt nostan sulle ihan mielettömästi hattua. On nimittäin mullakin ihan lähipiirissä samainen kutsumaton elämänkumppani. Kurja tauti, kun etenemistä ei voi ennustaa, eikä aiheuttajaa tunneta. <br />
    <br />
    Mun mielestä ainut plussa tässä inhottavassa taudissa on se, et toisin kuin monissa muissa taudeissa, niin tässähän voi välillä oireet myös hävitä ja vointi parantua. Monissa taudeissahan ilmenneet oireet eivät koskaan häviä, vaan pahenevat ja saavat rinnalleen uusia vitsauksia. <br />
    Toivottavasti vointisi pysyy jatkossakin hyvänä ja tauti kurissa &hearts;

    1. Anna: Todellakin positiivinen juttu tässä on juurikin se, että sairaus voi myös pysyä rauhallisena, jopa lopun ikää. Hetki kerrallaan mennään, toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan! :)<br />
      <br />
      Kiitos kivoista sanoistasi! &hearts;

  13. Olet kyllä todella rohkea nainen! Hienoa kuinka olet päättänyt että MS-tauti ei täysin ohjaa elämääsi. Tsemppiä oikein paljon! &hearts;

    1. Marru: Kiitos &hearts; Ei voi antaa sairauden hallita elämää, koska elämisestä ei tulisi muuten mitään. Kyllä mua pelottaa sairauden mahdollinen paheneminen aika paljonkin ja varmaan romahdan hetkeksi kun seuraava pahenemisvaihe tulee, mutta siihen asti yritän olla ajattelematta koko asiaa! 🙂

  14. WAU! Sä oot rohkea ja vahva nainen! Ja niinku Suvi kirjottikin, vain vahvoille annetaan vaikeita sairauksia, koska vain vahvat hartiat jaksaa raskaat taakat kantaa! Ihana kuulla, että sulle on löytynyt apu lääkityksestä!<br />
    Mun isälläni on myös MS, joten tuo sun elämänkumppanisi on hyvinkin tuttu tyyppi myös meidän elämässä. Isälläni ei lääkkeistä ole apua, tosin, hänellä sairaus eteni aika agressiivisesti 20 vuotta sitten ja koska hänellä on myös vahvat hartiat, hän on saanut myös reuman, diabeteksen, sydänvian ja allergioita kantaakseen, joten näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta vointi ei aina ole kovinkaan hyvä. MUTTA, hänellä tuo kaveri oli lähes oireeton ensimmäiset 20 vuotta, joten ei hänelläkään aina ole pelkkää takkuamista ollut. Nyt on kuitenkin sen verran pitkälle edennyt tuo MS, että lääkkeillä ei ole mitään vaikutusta.<br />
    Sinänsä hassua on, että vaikka MS ei ole periytyvä, eikä millään muotoa tarttuva, on äidilläni ja minullakin tuota epäilty, mutta ei todettu!<br />
    <br />
    Voimia, iloa ja aurinkoa sinulle, Rohkea, Vahva Nainen &hearts; Kenties tavataan Narinkkatorilla 🙂

    1. Teija: Kiitos, että jaoit oman kokemuksesi tämän sairauden läsnäolosta. Hankala sairaus tämä on, mutta luojan kiitos tiede kehittyy ja ehkä tämä sairaus voidaan parantaa tai ainakin pysäyttää sen eteneminen. Nyt onneksi omalla kohdallani lääkitys puree ja eteneminen on ainakin toistaiseksi jäissä. <br />
      <br />
      Narinkkatorille ajattelin mennä piipahtamaan kyllä, vaikka en yleensä haluakaan arkeeni MS-tautiin liittyviä juttuja. Aiheen pitäminen pois perus arjesta auttaa mua &quot;unohtamaan&quot; asian ja pystyn siten elämään kuta kuinkin ilman murheita ja pelkoja. :)<br />
      <br />
      Terkkuja muuten isällesi kohtalotoverilta. &hearts;

  15. Tsemppiä! Minun ja miehen lähiperheessä on myös yhdellä henkilöllä ms-tauti. Minäkin uskon, että lääketiede kovaa vauhtia kehittyessään voi lähitulevaisuudessa löytää ongelmaan ratkaisun tai ainakin lisää helpotusta.

    1. Rouva Jii: Kiitos tsempistä! Toivotaan että lääketiede hurahtaa eteenpäin ja joku nuori nero keksii parannuksen tai pysäyttämisen MS-taudille! 🙂

  16. Rohkea Irina. Sairauden hyväksyminen on varmasti ollut vaikeaa,<br />
    mutta se auttaa taistelussa. Ja selvästi olet taistelija . Kovasti voimia<br />
    sinulle. Toivottavasti oireet pysyvät poissa .

    1. Kiitos Hanna! Hyväksyminen on ollut TODELLA vaikeaa ja vieläkään en ole sitä täysin hyväksynyt. Jos hyväksyisin, kokisin antavani sairaudelle periksi. Siksi olenkin vain pyrkinyt oppimaan elämään tämän kanssa, toivomalla parasta ja varautumalla pahimpaan. Aika näyttää, mitä tapahtuu ja sen ajan koitan vain elää elämääni. 🙂

    2. Nautit vaan täysillä elämästä. Periksi ei pidä antaa ja sinusta huokuukin<br />
      taisteluntahto. Niin paljon tsemppiä ja kivaa viikonloppua Irina 🙂

    3. hanna: Näin yritän! Kiitos paljon ja ihanaa viikonloppua sullekin. 🙂

  17. Olet kyllä todella rohkea kun tämän kerroit blogissasi! Ihailen elämänasennettasi, voisin siitä itsekin jotain oppia. Tämän diagnoosin tietäminen ei tee sinusta vältettävää ihmistä vaan ihmisen, jonka elämää ja ihanaa blogia haluaa seurata vieläkin tiiviimmin. &hearts;

    1. H-EHHASL: Voi sinua ihanaa, sanasi lämmittävät mieltä &hearts; Mä koin itseni huonommaksi ja epäonnistuneemmaksi kuin muut, kun sain diagnoosin. En uskonut, että kelpaan kellekään rampana ja sairaana ja uskoin tosiaan elämäni olevan ohitse. Nyt tiedän paremmin, pystyn elämään ihan normaalisti ja sitten jos pahenemisvaihe tulee niin sovelletaan!

  18. Rohkea olet ja toivottavasti tauti pysyy piiiiiiiiiiiiiiitkäääääään aisoissa ja terveys hyvänä! Halaus sulle! &hearts;

    1. Suffeliini: Kiitos halauksesta ihana &hearts; Pitkää terveellistä elämää toivon minäkin ja jos pahenemisvaiheita tulee, toivottavasti ovat lieviä eivätkä pahasti invalidisoi. 🙂

  19. Kiitos Irina että jaoit tämän asian kanssamme ja olet noin rohkea nuori nainen, ymmärrän sinua todella hyvin, ihanaa että olet ollut hyvässä kunnossa ja uskon että kun olet fyysisesti noin pirteä se pitää mielenkin pirteänä, oletko tutustunut Maija Haaviston blogiin ja kirjoihin, mulla on hankittuna pari kirjaa, mutta en ole niitä vielä lukenut, Maija kirjoittaa elämästään ja monista hankalista sairauksista mm. väsymysoireyhtymästä ja MS-taudista. Kaikkea parasta sinulle ja pidä mieli hyvänä ja lippu korkealla, halaus! Siellä Pk-seudulla on hyvät neurologit ja saat varmastikin kaiken parhaan tiedon ja tarvittaessa myös hoidon, käytkö usein kontrolleissa? Sairaudet kasvattavat ja opettevat nauttimaan elämän pienistä asioista ja sitä osaa laittaa asiat ihan eritavalla tärkeysjärjestykseen &hearts;

    1. t: Kiitos asiallisesta ja kiinnostavasti kommentistasi. &hearts; Mä en ole Haaviston blogiin ja kirjoihin tutustunut, mutta avasin tuohon selaimeen nyt hänen bloginsa ja tutustun asiaan tarkemmin. <br />
      <br />
      Mä käyn pari kertaa vuodessa labrakokeissa, joissa tutkitaan lääkkeen vasta-aineet ja toistaiseksi lääke tehoaa moitteetta. Kerran vuoteen kesäisin käyn neurologin vastaanotolla, jossa tsekataan yleiskunto ja tehdään perus neurologiset testit. Ihan perus kontrollointia siis.<br />
      <br />
      Mä olen diagnoosin jälkeen suhtautunut elämään ja asioihin aika eri tavalla kuin aikoinaan. Myös muutaman vuoden takainen paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöön sairastuminen on vaikuttanut. Olen ihmisiä ja ympäristöä kohtaan paljon suopeampi, kärsivällisempi ja hyväksyvämpi. Meitä on niin moneen junaan täällä. Jotkut asiat, kuten toisten ihmisten kohtelu ja semmoiset jutut ovat muuttuneet tärkeämmäksi kuin koskaan ja ihmettelen välillä ihmisten ajankäyttöä esimerkiksi kiusaamiseen, arvostelemiseen ja vihanpitoon. Tässä siis pienesti juttuja, joihin sairastumiset ovat vaikuttaneet. Toki sitä itsekin joskus sortuu pikkumaisuuksiin – ihminenhän minäkin vain olen – mutta aivan eri mittasuhteissa kuin aiemmin.<br />
      <br />
      Jopas tuli pitkä sepustus 😀

  20. se on kyllä niin totta, ettei koskaan voi tietää millanen tarina siellä ruudun toisella puolella odottaa.. mutta olipas kauniista jaettu iso pala omaa elämää &hearts; rohkea teko ja varmasti hyvinkin tarpeellinen esimerkki monille!! (mulle myös)

    1. Ruut: Kiitos &hearts; Halusin jakaa tämän, koska olen aika avoimesti ollut oma itseni alusta lähtien ja tämä vaan on ja tulemaan iso osa minua ja elämääni. Lisäksi myös halusin tehdä jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt, eli sanonut ääneen jotain mitä pelkään. Ja toki siellä taustalla voi olla muitakin samasta vaivasta kärsiviä tai vastaavasti jostain muusta isosta. Vaikeistakin asioista on joskus hyvä puhua ja jos ei puhua niin ainakin sanoa se ääneen.

  21. Kyllä oli rohkea ja koskettava postaus. Hienoa, että uskallat näinkin kipeän ja henkilökohtaisen asian itsestäsi paljastaa meille lukijoille. Hieno juttu! Tämä varmasti auttaa monia muita, jotka saman sairauden kanssa kamppailevat ja myös tuo sinua lähemmäksi lukijaa. Tsemppiä sinulle kovasti tuleviin vuosiin ja koitoksiin. Olet rohkea ja voimakas nainen! =)

    1. Kiitos Kati 🙂 Tämä oli tosi iso juttu mulle, paljastaa jotain näin isoa ja jotain, mitä itsekin pelkään. Nyt se on tehty, sanottu ääneen.

    2. Kiitos paljon Sofia! &hearts; Pitää antaa kyllä kiitosta teille lukijoille ja kommentin jättäneille. Todella hyvän vastaanoton tämä postaus sai ja mä jännitin tosi paljon, kun painoin julkaisu-nappulaa. 🙂

  22. Upea nainen olet kun tästä asiasta voit näin avautua! Elämä nakkelee meitä välillä miten sattuu. Usein on vaikea ymmärtää että miksi. Toivon koko sydämmestäni että saat elää pitkän ja terveen elämän &hearts;

    1. Fanni: Kiitos, tämä olikin aika iso juttu. Ehkä isompi kuin osasin alun perin kuvitellakaan. Jotenkin vaan tuntui, että on tarpeen sanoa tämä ääneen. En mä osaa kuvitellakaan, miksi juuri minulle tämä sairaus tuli, mutta sen kanssa on vain opittava elämään ja toivottava, että pysyn oireettomana tai ainakin lähes oireettomana vielä pitkään.

  23. minäkään en tiedä mitä enää lisäisin, kaikki on jo edellisissä kommenteissa sanottu. <br />
    arvostan tätä tekoasi suuresti, sulla on ihailtava asenne ja hienoa että lääkkeet tehoavat. helatorstaiterkkuja &hearts;<br />
    🙂

    1. S: Kiitos ihanasta kommentista ja helatorstaiterkuista! &hearts; Oli vain aika sanoa tämä iso asia ääneen ja se tuntui luontevalta tehdä täällä blogissa. 🙂

  24. Ihailtavaa rohkeutta sinulla 🙂 Tädilläni on myös MS-tauti, sairastui 46 vuotiaana, yli 20 vuotta sitten, nyt on vaikeuksia liikkumisessa. Ihanaa että lääkkeet ovat auttaneet sinua, pidä itsestäsi hyvää huolta ja positiivinen mieli, vaikka se vaikeeta tietysti välillä onkin. Tsemppiä toivottelen sinulle ja kaikkea hyvää tulevaan 🙂

    1. Susanne: MS-tautia sairastavia on yllättävän paljon, aika monen lähipiiristä tai ainakin tuttavapiiristä löytyy nykyään jo joku, jolla tämä sairaus on. Tietoisuutta pitäisi levittää vieläkin enemmän, jotta voisi välttyä esimerkiksi juuri siltä kuolemantuomio-fiilikseltä, jonka itse koin kun kuulin sairaudesta. Kiitos kauniista kommentistasi! &hearts;

  25. Olet kyllä ihan mielettömän rohkea kun jaoit tämän meidän kanssa! Siis en voi kuin ihailla. 🙂 Olet super!

    1. Kiitos Sarafina! &hearts; Kyllä tämän ääneen sanominen jännitti tosi paljon ja vieläkin olen hieman hämmentynyt… nyt kaikki tietää. Mut uskon, että tää oli silti oikea ratkaisu. Minä oon kuitenkin minä vaikka voissa paistaisi tai vaikka olisi MS-tauti. 😀

  26. Olet kyllä rohkea nainen Irina! Koskettavaa luettavaa, ei voi kyllä muuta kun ihailla sinun avoimuutta täällä blogissa. Toivon sinulle sydämmeni pohjasta kaikkea hyvää &hearts;. Uskot vaan lujasti siihen mitä elämältä haluat ja siihen että oireet pysyvät poissa &hearts; Tahdon ja ajatuksen voimalla! Iso karhun halaus!

    1. Marit: Kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi &hearts; Sissinä vaan eteenpäin elämässä ja aika näyttää, mitä elämä tuo tullessaan. 🙂

  27. Upea kirjoitus erittäin rohkealta naiselta. Iso hali!<br />
    <br />
    Sinussa on lämpöä ja ymmärrystä, joka kertoo siitä että sydän on paikallaan. Minullakin on salaisuus jota en ole viitsinyt kertoa blogissani. Salaisuuteni on opettanut minulle nauttimaan jokaisesta päivästä täysillä. Ehkä jonain päivänä olen kyllin vahva kertomaan kokemastani.

    1. Ninni: Kiitos &hearts;<br />
      <br />
      Vaikkei ikäviä asioita elämään toivoisi, niin jos ei muuta, niin niistä voi yrittää oppia ja niitä voi yrittää hyödyntää parhaalla katsomallaan tavalla. Kyllä tämä sairastuminen on antanut elämään syvyyttä ja toisaalta rohkeutta luopua asioista, jotka vain kuluttavat. Toivottavasti joskus rohkenet kertomaan omasta jutustasi, jos sen kertomiselle koet tarvetta. Tsemppiä sullekin! &hearts; 🙂

  28. Rohkea postaus sinulta, joka herätti minussa valtavasti tunteita! Oot todellakin ihailtavan rohkea ja vahva nainen! &hearts; Elämässä on asioita, joita ei voi valita ja joiden kanssa on elettävä. Mutta muista, että oot täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Iso halaus! &hearts;

    1. Little White Home: Kiitos &hearts; Toivottavasti aihe ei liikaa yöunta vaivaavia ajatuksia kuitenkaan aiheuttanut. Mutta hyvä näistäkin asioista on joskus puhua, en varmasti ole ainoa jolla tämä sairaus tai muu vakava sairaus on. Ja kyllä ne pienemmätkin vaivat, kivut yms. vaivaavat eikä niitä tietenkään pidäkään lähteä vertailemaan. Kaikilla meillä on omat taakkamme ja suhtaudumme niihin eri tavoin. Voihan jollakin on kipeä sormi, kun kynsi repeää ja toisella kovat kivut vaikka jalan murtuessa. Eivät ole saman tasoisia ongelmia, mutta tietyllä hetkellä varmasti molemmat ovat ikäviä. 🙂

    2. Minusta on valtavan hienoa, että uskalsit kertoa näin henkilökohtaisesta asiasta! Varmasti löytyy ihmisiä, jotka voivat samaistua sinuun ja tälläisillä kirjoituksilla saavat vertaistukea. 🙂 Tunteita heräsi paljon sen takia, miten koskettavan kauniisti ja positiivisesti kirjoitit vakavasta sairaudesta. Minullakin on oma sairaus taakkanani, joka seuraa läpi elämän. Siksi voin osaltani samaistua tunteisiisi! <br />
      Aurinkoa päiviisi! 🙂

    3. Little White Home: Moni ei tosiaan julkisesti puhu kipeistä asioista, vakavista sairauksista. Mun piti vaan sanoa se ääneen, nyt kun hieman sain rohkeutta. Ei se mitään muuta, mutta näin oli tehtävä. Tsemppiä sullekin sun taakkasi kanssa! &hearts;

  29. yhdyn täysin edellisiin! :)<br />
    <br />
    Paitsi siitä en ole samaa mieltä että vain vahvoille ihmisille annetaan tälläiset kortit, tiedätkin varmaan mitä tarkoitan 🙂 Ei ne vahvatkaan ihmiset ole ansainnut sellaista joskus todella raskasta arkea, tai miksi vahvojen ihmisten pitäisi sellaista koettelumusta kestää? jaa a. :)<br />
    <br />
    Mutta ihanan rehellinen olet &hearts; paljon tsemppiä ja sulla on asenne kohdillaan.

    1. Jenna: Tiedän, mitä tarkoitat ja olen kanssasi pitkältikin samaa mieltä. Eihän tämä sairaus ole ainoa vaikea elämässäni, niin menneessä kuin nykyhetkessäkään. Tuolla ajatusmallilla mä olisin jo supernainen!<br />
      <br />
      Kiitos muutenkin tosi kivasta kommentista, olet tärkeä. &hearts;

  30. Moi, vanha bloggauksesi tuli eteen google-haun kautta. Mullakin on MS. Jatkan tutustumista sun blogiin ja jos haluat, voit käydä vierailulla mun blogissa. Mua tauti ei ole kohdellut yhtä pehmeästi, mutta jos uskallat kurkata 🙂

    1. Sinnocence: Kiva, kun löysit tänne. Kurja, että tämä sairaus ei ole sua ihan niin nätisti kohdellut, mutta toivottavasti vielä on paljon hyviä hetkiä. Mä tulen ehdottomasti kurkkimaan sun blogiin, kunhan saan sopivan hetken 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *