Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!Lue lisääOta yhteyttä
Tällä kertaa ajattelin tarjota teille katsottavaksi kissakuvia. On se vaan niin hellyyttävä tapaus. Käytiin alkuviikosta lääkärintarkastuksessa ja siellä ollaan aina aivan käsittämättömän kiltisti. Tai siis jos minä seison vieressä niin, että muhun voi nojata. 😉 Jotenkin silloin aina tunnen aivan yletöntä rakkautta tuota olentoa kohtaan, en tiedä miksi.
Otsikosta sen verran, että meillä mennään nimellä Kissa. Sen nimen tuntee. Virallinen nimi on Toffee, mutta sitä käytetään lähinnä vain eläinlääkärissä. Eivät kai ne siellä tosin olisi varmaankaan hämmästyneet Kissa-nimestäkään, sillä meidän jälkeemme eläinlääkärissä oli vuorossa kissa, jonka nimi oli Katti. 😀
Aloitin viime kesänä kuukauden ostoksieni kirjaamisen ylös, ihan vain tutkiakseni, mihin kaikkeen rahaa kuluu. En koe olevani enää nykyään mikään shoppailija, mutta kirjattuja ostoksiani katsellessa ja erityisesti, kun ne tänne blogin puolelle heinä- ja elokuun osalta toin tajusin, että kyllä sitä rahaa silti kului ja pienistä ostoksista loppujen lopuksi kehkeytyi aikamoinen summa – oman tulotasoni ja ajatusmaailmani huomioon ottaen. Olen siis päättänyt jatkaa kuukauden ostoksieni tuomista tänne blogin puolelle. Kuukauden ostokset -postaukseni sisältää kaiken muun paitsi ruoan, päivittäistarpeet kuten pyykinpesuaineet, roskapussit yms. sekä asumiskulut. Myöskään tulojani en täällä avaa. Ja koska tarkoituksenani on hieman seurata sisään tulevien tavaroiden määrää ja laatua, niin kirjaan loppuun myös kuukauden aikana saadut tavarat.
Tammikuussa rahaa kului paljon! Toki tarpeeseen, mutta silti se on ahdistavaa. Odotan sitä kuukautta, kun ei ole pakko (tai pakko ja pakko) ostaa jotain tarpeellista, joka vie isomman lohkon kuukauden tuloista.
Sängynhakureissulla ostin itselleni uudet pyyhkeet. Aiemmin syksyllä ostin hamam-pyyhkeet ja niin toivoin, että niistä olisi tullut mun juttuni, mutta reilu kolme kuukautta yritin eikä meistä vain tullut kavereita. Idea on tosi ihana! Hamam-pyyhkeet ovat ohuita, kevyitä ja vievät äärettömän vähän tilaa verrattuna froteepyyhkeisiin. En kuitenkaan koe, että niillä ihon pyyhkiminen olisi miellyttävää. Vähän kuin jollain ohuella kastuneella rievulla pyyhkisi ihoa sen jälkeen, kun osa pyyhkeestä on jo kuivaamisessa kastunut. Ei tunnu siltä, että iho kuivuisi tarpeeksi. Niinpä ostin itselleni froteepyyhkeet. Mutta jotta asiat eivät menisi niin kuin Strömsössä niin tietenkin uusia pyyhkeitä ostaessa tein tahattoman mokan ja ostin aivan liian paksut pyyhkeet. Käsipyyhkeissä paksuus vielä menee, mutta kylpypyyhkeen käyttäminen on tosi vaikeaa, jos se on liian paksu. Niinpä tässä kevään mittaan joudun ostamaan jälleen uudet pyyhkeet. Kivaa, eikö? 😉
Ja hei! Vinkkinä, että nuo Unit Marktista ostamani tiskirätit on aivan loistavia. Tykkään niistä paaaaljon enemmän kuin aiemmista mikrokuituliinoistani. Ja ne on 100 % puuvillaa.
e-kirja: Maria Lang, Mördaren ljuger inte ensam 5,70 €
Yht. 17,84 €
Liikunta
Yin-joogakurssi (4 krt) 45 €
Sointukylpy (1 krt) 15 €
Kuntosalikortti 3 kk 85,50 €
Yht. 145,50 €
Olen halunnut kokeilla Yin-joogaa ja kurssin hinta hieman kirpaisi, kun alla oli jo muita osteluita, mutta ei se haittaa. Jo kaksi kertaa takana ja kivaa on ollut! Haluan muutenkin kokeilla vähän uusia juttuja tänä vuonna (saa nähdä, miten pitkälle vuotta innostus riittää) ja sillä tuo Sointukylpykin. Se tosin ajoittuu vasta maaliskuulle, mutta piti maksaa jo varatessa.
Aivan järkyttävä summa, joskin sängyn hankkiminen oli pakollista ja erittäin tarpeellista. Ilman siihen liittyviä kuluja kuukauden loppusumma olisi ollut 355,55 €, joka sekin tosin on toivomaani isompi summa. Summa piti sisällään kuitenkin normaalia enemmän liikuntaa, joten se on plussaa vaikka kuukauden loppusummaa hieman kohottikin.
Välillä tuntuu, että en ole täysin varma, mihin tällä ostosten ylöskirjaamisella pyrin. Onko se vain siksi, että hahmottaisin paremmin, mitä kaikkea ostan ja mihin rahani kuluvat vai onko tavoitteena myös jotain muuta? Sekin kyllä riittää syyksi, ei siinä mitään. Ensimmäisessä Kuukauden ostokset -postauksessa pohdiskelin, olinko ostanut jotain sellaista, jota ilman olisin pärjännyt. Nyt en ehkä siihen keskity ellei tosiaan tule tehtyä jotain todella hutiostosta. Olisi kiva kokea ilman suurempaa yrittämistä sellainen kuukausi, jolloin ei tulisi ostettua juuri mitään. Ihan vain kokeeksi vaikkapa. Kuten olen sanonut, en koe ainakaan tällä hetkellä, että minulla olisi tarvetta ostolakolle.
Tammikuussa luin yhdeksän kirjaa. Ihan kiva lukukuukausi, johon mahtui pari aivan loistavaa kirja ja lisäksi kirjoja, joihin en olisi välttämättä oma-aloitteisesti tarttunut. Tällaiset ”en olisi muutoin tullut lukeneeksi” kirjat ovat mainioita: kirja voi olla aivan loistava, jolloin tulee oltua kiitollinen, että tuli luettua. Jos kirja puolestaan ei yllä kovin syvältä koskettamaan, niin voi ainakin todeta, että tuli luettua jotain kenties reilustikin oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ja omanlaisia lukukokemuksia nekin ovat!
Gwen Cooper, Homer-kissan uskomaton elämä
Gwen Cooper adoptoi löytökissanpennun, joka silmäsairauden vuoksi on menettänyt silmänsä. Tämä pieni, mutta uskomattoman reipas sokean runoilijan Homeroksen mukaan nimensä saanut kissa opettaa Gwenille elämästä paljon. Aivan loistava kirja! Upea rohkea kissa tuo Homer eikä yhtään anna sokeutensa estää täydellistä kissanelämää. ✭✭✭✭✭
Rikostarkastaja Emma Skjöld on ollut sairaalassa koomassa viisi kuukautta. Kun hän vihdoin herää, hän muistaa vaan jättäneensä vauvansa isälleen hoitoon ja lähteneensä ratsastamaan. Jotenkin hänestä tuntuu, että onnettomuudessa ei ole kaikki ihan niinkuin pitäisi. Emman miehen entinen tyttöystävä on auttanut vauvan hoidossa ja on kiintynyt lapseen vähän liiankin kanssa. Kun Emma siirretään teho-osastolta osastolle 73 hänen epäilyksensä ja turvattomuudentunteensa kasvavat.
Tykkäsin! Sujuva ja suppeasta tapahtumaympäristöstä huolimatta ja toisaalta siitä johtuenkin mukanaan hyvin kuljettava ja ihan koukuttavakin tarina. Ja voi vitsi, mikä cliffhanger-loppu! Pitää pian päästä lukemaan kolmas osa (Kerjäläinen). ✭✭✭✭
Nuorena naisenalkuna aloitetut teeopinnot, jotka ovat kestäneet jo yli 25 vuotta, näyttävät ja opettavat Norikolle enemmän kuin voisi koskaan uskoa. Käsittämättömän paljon erilaisia sääntöjä sisältävä teeseremonia vuodenajan vaihteluineen antavat kuitenkin vapautta ja rauhaa.
Loistava kirja, jota luki vähän kuin olisi ollut hypnoosissa. Mielenkiintoista oli huomata Norikon kasvu ja kehitys vuosien varrella. Ja miten kaiken sai aikaan ”vain” vuosi toisensa perään harjoitettu tee. ✭✭✭✭✭
Paperilla toinen on Emmi-Liia Sjöholmin esikoinen ja omakohtainen tarina. Tarinan ydin on Emmi-Liian kasvaminen ensin tytöstä naiseksi ja lopulta äidiksi.
Kasvutarina on hyvin seksuaalispainotteinen ja mikäs siinä, onhan nuoren tytön ja naisen elämä hormoneja täynnä. Myös äidiksi tulo herättää lähes kaikissa naisissa vahvoja tunteita, usein myös niitä epävarmoja. Kirja oli rehellinen, avoin ja helppolukuinen. Se oli myös ehdottomasti rohkea. Seksistä ja seksuaalisuudesta pitääkin voida puhua, mutta huomaan itse suhtautuvani kirjallisuudessa olevaan seksiin aika estollisesti. En tunnista itseäni nuoren Emmi-Liian seksuaalisesta kasvusta enkä myöskään ole äiti, joten en kokenut olevani varsinaisesti kirjan kohderyhmää. ✭
Se tosin on mainittava, että joistain ei niin hyvistä lukukokemuksista on tullut parempia lukupiirin kautta. Tässä Emmi-Liian kirjassa kävi juuri niin. Kun kirjaan paneutuu lukemisen lisäksi vielä kuunnellen muita ja keskustellen, niin aukenee usein ihan uusiakin ajatuksia ja ne vaikuttavat lukukokemukseen sitten jälkikäteen. Käyn siis joka kuukausi St. Georgen lukupiirissä, jossa keskustellaan ajankohtaisista kirjoista. Kirjoja luetaan WSOY:ltä, Tammelta, Johnny Knigalta ja Kosmokselta. Lukupiiriläisten kommentteja Paperilla toinen -kirjasta ja lisätietoa lukupiiristä voit käydä lukemassa täältä.
Three Pines on pieni kylä Quebecin lähellä. Kiitospäivänä aamuna rakastettu eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal löytyy kuolleena metsästä, sydämessään jousiaseen nuoli. Yleisesti uskotaan, että kyseessä oli onnettomuus, mutta Quebecin poliisin ansioitunut rikoskomisario Armand Gamache päätyy pian uskomaan jotain muuta.
Ihan mukava ja viihtyisä lukukokemus. Rikoskomisario Gamacheen tykästyin heti ja hiljalleen kylän asukkaatkin alkoivat tuntua tutummilta. Kuolema kiitospäivänä oli varsin leppoisa ja tätä dekkaria voi suositella heille, jotka eivät pidä raakuuksista. Aion lukea seuraavankin osan (Kylmän kosketus). ✭✭✭
Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
