Luetut kirjat – tammikuu 2020

Tammikuussa luin yhdeksän kirjaa. Ihan kiva lukukuukausi, johon mahtui pari aivan loistavaa kirja ja lisäksi kirjoja, joihin en olisi välttämättä oma-aloitteisesti tarttunut. Tällaiset “en olisi muutoin tullut lukeneeksi” kirjat ovat mainioita: kirja voi olla aivan loistava, jolloin tulee oltua kiitollinen, että tuli luettua. Jos kirja puolestaan ei yllä kovin syvältä koskettamaan, niin voi ainakin todeta, että tuli luettua jotain kenties reilustikin oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ja omanlaisia lukukokemuksia nekin ovat!

Gwen Cooper, Homer-kissan uskomaton elämä

Gwen Cooper adoptoi löytökissanpennun, joka silmäsairauden vuoksi on menettänyt silmänsä. Tämä pieni, mutta uskomattoman reipas sokean runoilijan Homeroksen mukaan nimensä saanut kissa opettaa Gwenille elämästä paljon. Aivan loistava kirja! Upea rohkea kissa tuo Homer eikä yhtään anna sokeutensa estää täydellistä kissanelämää. ✭✭✭✭✭

Sofie Sarenbrant, Osasto 73 (Emma Skjöld, #2)

Rikostarkastaja Emma Skjöld on ollut sairaalassa koomassa viisi kuukautta. Kun hän vihdoin herää, hän muistaa vaan jättäneensä vauvansa isälleen hoitoon ja lähteneensä ratsastamaan. Jotenkin hänestä tuntuu, että onnettomuudessa ei ole kaikki ihan niinkuin pitäisi. Emman miehen entinen tyttöystävä on auttanut vauvan hoidossa ja on kiintynyt lapseen vähän liiankin kanssa. Kun Emma siirretään teho-osastolta osastolle 73 hänen epäilyksensä ja turvattomuudentunteensa kasvavat.

Tykkäsin! Sujuva ja suppeasta tapahtumaympäristöstä huolimatta ja toisaalta siitä johtuenkin mukanaan hyvin kuljettava ja ihan koukuttavakin tarina. Ja voi vitsi, mikä cliffhanger-loppu! Pitää pian päästä lukemaan kolmas osa (Kerjäläinen). ✭✭✭✭

Noriko Morishita, Tyttö ja teeseremonia – 15 oivallusta elämästä

Nuorena naisenalkuna aloitetut teeopinnot, jotka ovat kestäneet jo yli 25 vuotta, näyttävät ja opettavat Norikolle enemmän kuin voisi koskaan uskoa. Käsittämättömän paljon erilaisia sääntöjä sisältävä teeseremonia vuodenajan vaihteluineen antavat kuitenkin vapautta ja rauhaa.

Loistava kirja, jota luki vähän kuin olisi ollut hypnoosissa. Mielenkiintoista oli huomata Norikon kasvu ja kehitys vuosien varrella. Ja miten kaiken sai aikaan ”vain” vuosi toisensa perään harjoitettu tee. ✭✭✭✭✭

Emmi-Liia Sjöholm, Paperilla toinen

Kirja saatu kustantajalta

Paperilla toinen on Emmi-Liia Sjöholmin esikoinen ja omakohtainen tarina. Tarinan ydin on Emmi-Liian kasvaminen ensin tytöstä naiseksi ja lopulta äidiksi.

Kasvutarina on hyvin seksuaalispainotteinen ja mikäs siinä, onhan nuoren tytön ja naisen elämä hormoneja täynnä. Myös äidiksi tulo herättää lähes kaikissa naisissa vahvoja tunteita, usein myös niitä epävarmoja. Kirja oli rehellinen, avoin ja helppolukuinen. Se oli myös ehdottomasti rohkea. Seksistä ja seksuaalisuudesta pitääkin voida puhua, mutta huomaan itse suhtautuvani kirjallisuudessa olevaan seksiin aika estollisesti. En tunnista itseäni nuoren Emmi-Liian seksuaalisesta kasvusta enkä myöskään ole äiti, joten en kokenut olevani varsinaisesti kirjan kohderyhmää. ✭

Se tosin on mainittava, että joistain ei niin hyvistä lukukokemuksista on tullut parempia lukupiirin kautta. Tässä Emmi-Liian kirjassa kävi juuri niin. Kun kirjaan paneutuu lukemisen lisäksi vielä kuunnellen muita ja keskustellen, niin aukenee usein ihan uusiakin ajatuksia ja ne vaikuttavat lukukokemukseen sitten jälkikäteen. Käyn siis joka kuukausi St. Georgen lukupiirissä, jossa keskustellaan ajankohtaisista kirjoista. Kirjoja luetaan WSOY:ltä, Tammelta, Johnny Knigalta ja Kosmokselta. Lukupiiriläisten kommentteja Paperilla toinen -kirjasta ja lisätietoa lukupiiristä voit käydä lukemassa täältä.

Louise Penny, Kuolema kiitospäivänä (Three Pines, #1)

Three Pines on pieni kylä Quebecin lähellä. Kiitospäivänä aamuna rakastettu eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal löytyy kuolleena metsästä, sydämessään jousiaseen nuoli. Yleisesti uskotaan, että kyseessä oli onnettomuus, mutta Quebecin poliisin ansioitunut rikoskomisario Armand Gamache päätyy pian uskomaan jotain muuta.

Ihan mukava ja viihtyisä lukukokemus. Rikoskomisario Gamacheen tykästyin heti ja hiljalleen kylän asukkaatkin alkoivat tuntua tutummilta. Kuolema kiitospäivänä oli varsin leppoisa ja tätä dekkaria voi suositella heille, jotka eivät pidä raakuuksista. Aion lukea seuraavankin osan (Kylmän kosketus). ✭✭✭

Luin myös nämä kirjat:

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadsissa tai vaikkapa molemmissa.

Irina / White & Fresh - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *