Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Tämän kodin ensimmäinen kattovalaisin päätyi keittiöön ja kyseessä on Juho Pasilan Innoluxille suunnittelema Pasila-riippuvalaisin. Olisin halunnut tämän ennemmin olohuoneeseen, mutta asunnon valaisinpaikat on aivan käsittämättömästi sijoitettu ja siksi valaisimen saaminen kattoon olisi vaatinut poraamista ja muuta askartelua. Näin ollen valaisin päätyi keittiöön, jossa eteisen lisäksi on valaisimen paikka järkevästi sijoitettu. Eteisessäkin tämä olisi ollut kiva, mutta ei käytännössä toimi madalletun katon vuoksi.
Kuva: Innolux
Valaisimen suunnittelussa on inspiroiduttu 1950-luvun muotokielestä ja haluttu yhdistellä pyöreää ja kulmikasta muotoa. Siitä syntyi Pasila-valaisinperheen hauskannäköinen kulmikas ”vino” muoto. Pasila-valaisinta saa riippumallin lisäksi myös pöytä-, seinä- ja lattiavalaisimina niin mustana kuin valkoisenakin. Valaisimen suunnitellut Juho Pasila on suunnitellut myös toisen suosikeistani eli Murakka-valaisimen.
Valaisimen asentaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista; pistoke kattoon ja sillä selvä. Tuotelahjaksi saadussa valaisimessani on kuitenkin kolmen metrin (!) jäykähkö kangasjohto, joten sitä ei saanut mitenkään kattokuvun sisään nätisti, vaan johto oli lyhennettävä ”nykyajalle muodikkaasti” eli rullalle näkyviin ja nippusiteillä kiinni. Miten se sanonta menikään… mitä et voi piilottaa, korosta?!
Tykkään tästä valaisimesta kovasti ja sillä on minulle ulkonäön lisäksi myös tunnearvoa. Tunnearvo syntyy valaisimen nimestä. Olen asunut lapsuuteni Pasilassa ja siellä edelleen sijaitsee lapsuudenkotini. Näin ollen valaisin muistuttaa minua jatkuvasti lapsuudestani ja ennen kaikkea isästäni. Valaisin on siis saapunut oikeaan osoitteeseen. 🙂
Valaisin saatu Innoluxilta
Hauskan muotoinen valaisin! Johto on just hyvä noin! :)<br />
<br />
Tänään on muuten ollut vähän huonompi päivä… tuo viimeinen lauseesi isästä ja hänen muistamisesta osui ja upposi… ♥
Heidi: Ai vitsi, kun voisin sua lohduttaa jotenkin… se ei vaan oikein onnistu. Vaikka pian tulee vuosi täyteen, tuollaisia mainitsemiasi ajatuksia ja tunteita tulee vastaan edelleen. Mä en ihan kovin syvälle uskalla antaa omien tunteiden mennä, sillä pelkään, että jään sitten jumiin. Saa nähdä kauanko tässä menee, että alkaa oikeasti helpottaa. :/ ♥
Näyttää todella kivalta. ♥ ♥ Valaisimessa on mukavan rouhea industriaalinen look kun tuo johto on kieputettu lenkille. Hyvä ettei johtoa pätkitty, näyttää mielestäni kivemmalta näin. ♥
Miia: Niinpä! Jossain vaiheessa voi joutua vielä aavistuksen lyhentämään, mutta muuten on totuteltava tuollaisiin johtovirityksiin. 🙂
Siis ymmärsinkö oikein, että kodissasi ei ole aikaisemmin ollut kattovalaisimia missään huoneessa ja nyt on yksi keittiössä?
Ihana valaisin! Toi johto on kertakaikkiaan hervoton, ei meillä kaikilla oli huonekorkeus viittä metriä. 😀
JonnaH.: Jälleenmyyntiin tuleviin valaisimiin tulee onneksi vissiin "vain" kahden metrin johdot. Toisaalta onhan se totta, että joillain oikeasti on niitä korkeita huoneita, jolloin pitkälle johdolle onkin tarvetta. 🙂
Eikä mä oon haaveillut tosta! Niin upea, ja hyvältä näyttää keittiössä!
Millis: Tämä uutuusvalaisin tulee varmasti olemaan suosittu, erityisesti sen hitusen erikoisemmasta muodosta johtuen! 🙂