Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Katselin Goodreadsista, millaiselta tämä pian lopussa oleva lukuvuosi näyttääkään. Olen lukenut tähän mennessä 98 kirjaa ja yhteensä yli 30 000 sivua. Lyhyin kirja on ollut sivumäärältään 100 ja pisin 589. Keskimäärin lukemani kirjat ovat olleet noin 300 sivun mittaisia. Vielä on aikaa lukea pari kirjaa. Selailin listaa lukemistani kirjoista ja mietin, mitkä kirjat jättivät tavalla tai toisella minuun suurimman vaikutuksen. Tässä tulee siis minun TOP 10 kirjat 2019 vaikka vuosi ei olekaan ihan vielä lopussa.
Mary Ann Shaffer, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä, Dawsey Adamsilta Guerseyn saarelta, joka kuuluu Englannin Kanaalisaariin. Dawsey on löytänyt kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Dawsey kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin. Juliet kirjoittaa takaisin Dawseylle ja muillekin kirjallisuuspiiriin kuuluville. Kirjeiden kautta Juliet kuulee mielettömiä tarinoita Guernseystä ja sen asukkaista. Lopulta Juliet matkustaa itse saarelle, löytää aiheen tulevalle kirjalle ja paljon muutakin.
Odotin tältä kirjalta paljon, kenties kirjallisen aiheensa vuoksi, mutta tarina ylitti odotukseni huikeasti. Kirjan tarina on kirjoitettu kirjemuodossa ja aluksi arastelin sitä, mutta turhaan. Kirjeinä luettu tarina oli helppoa luettavaa ja kirjan alun jälkeen uppouduin mukaan täysillä. Ehdoton suositus!
Pascal Engmanin esikoinen Patriootit on aihepiireiltään ajan hermoilla. Tässä toimintatrillerissä vihapuhe muuttuu todeksi: positiivisesti maahanmuuttajista kirjoittavia toimittajia murhataan. Tukholmasta kolmekymmentä vuotta sitten turvapaikan saanut taksikuski Ibrahim pakotetaan vaikeiden valintojen eteen. Iltapäivälehdessä työskentelevä toimittaja Madeleine on valmis riskeeraamaan paljon menestyäkseen. Ruotsalainen kotimaahansa kaipaava August toimii Chilessä venäläisen mafiapomon henkivartijana. Yläluokkaisen Carl Cederhielmin mielestä Ruotsi kuuluu vain ruotsalaisille. Trilleri kuljettaa näitä jokaista neljää tarinaa erikseen, mutta niillä on jokin yhteys toisiinsa.
Tämä yhteiskunnallisesti kantaaottava jännitystarina sai karvat nousemaan pystyyn, mutta lukemista ei millään voinut lopettaa kesken: todella koukuttava! Tarina oli paikoin pelottavakin. Ei siksi, että kokisin fiktion juurikaan pelottavana vaan ajatus siitä, että tämä voisi olla totta. Ja toisaalta miksei, vihapuhetta on meilläkin ja jos sitä ei saada pidettyä aisoissa, voi tilanne räjähtää käsiin. Vahva suositus, joskin erityisen herkille lukijoille voi olla liian rankka. Aihepiirinsä ja koukuttavuutensa vuoksi tämä oli aivan ehdoton TOP 10 kirjat 2019 -listalle. Ja sitten jäädään odottelemaan muutaman kuukauden päästä suomeksi julkaistavaa seuraavaa Pascalin kirjaa Polttava maa.
Max Manner, Kadotettujen kahvila
Kathrine “Kathi” Schulz asuu äitinsä ja isänsä kanssa 1930-luvun Wienissä. Perheellä on kahvila, jonka hoidossa myöhäisteini-ikäinen Kathi auttaa koulunkäynnin ohessa. Pian Kathin juutalainen isä vangitaan ja pian Kathi ja hänen äitinsäkin. Vankilasta kidutuksen jälkeen Kathi lähetetään vankileirin komentajan kotiapulaiseksi, mutta pesti ei kestä kauan. Kathia ollaan lähettämässä takaisin Wieniin kohtaloon ties mikä kamaluus. Kathi onnistuu kuitenkin pakenemaan kuljetusautosta ja saa ystävältään tämän henkilöpaperit, joiden avulla hän pakenee Pariisiin. Siellä alkaa aivan toisenlainen elämä, mutta onko sekään elämää?
Tarina koukutti ihan alusta lähtien täysillä. Alkuun tuntui jopa hieman perhosia vatsassa, niin kutkuttavaa lukeminen oli. En kai ikinä ennen ole fyysisesti reagoinut lukiessani. Kathi oli alkuun reipas ja sinnikäs (tai toki siis ihan loppuun asti), mutta en kaikista hänen ratkaisuistaan pitänyt. Tietysti on huomioitava, että ei tainnut siihen maailman aikaan olla järisyttävästi ratkaisuja valittavanakaan eikä taida oma mielikuvituksenikaan riittää kuvittelemaan, millaista elämä noihin aikoihin oli. Ällistyttävä selviytymistarina, mutta saattoi ehkä hieman lopussa lässähtää – loppuratkaisusta huolimatta. Ehdottomasti kuitenkin yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen lukenut!
Laurent Gounelle, Sinä päivänä opin elämään
Jonathan myy työkseen vakuutuksia firmassa, jonka omistaa yhdessä ex-vaimonsa ja ystävänsä kanssa. Elämä on tasapaksua arkea. Eräänä päivänä rannalla mustalaisnainen ennustaa Jonathanin kädestä ja ennustus on hirveä. Sen jälkeen Jonathanin elämä ei ole ennallaan.
Juoni on kliseinen, myönnetään, mutta jotenkin todella voimaannuttava. Kirjassa oli paljon juttuja, jotka voisin täysin allekirjoittaa. Sinä päivänä opin elämään on romaanin muotoon rakennettu self help -kirja, jota ei missään nimessä kannata tuomita ennakkoon sanan self help vuoksi. Rakastin Laurent Gounellen edellistäkin samantyyppistä kirjaa Matka yli onnen esteiden enkä malta odottaa kevättä, jolloin kirjailijan kolmas suomennettu teos Lupaan sinulle vapauden ilmestyy.
Johan Hari, Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt
Toimittaja Johann Hari sairastui masennukseen jo lapsena ja sai masennuslääkkeet. Harille kerrottiin, että masennuksen syynä on aivojen kemiaepätasapaino – siihen meistä moni uskookin. Ryhtyessään tutkimaan masennusta ja ahdistuneisuutta Harille selvisi, että se, mitä meille kerrotaan masentuneisuudesta ja ahdistuneisuudesta ei pidäkään paikkaansa. Ei ainakaan kokonaan. Syynä oikeasti on meidän tapamme elää elämäämme. Tätä ajattelutapaa Johann Hari avaa kirjassaan Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt (The Lost Connections).
Suosittelen kaikille! Erityisesti kuitenkin kaikille heille, jotka eivät ole aivan varmoja syistä, jotka ovat johtaneet sairastumiseen. Tämän kirjan pitäisi olla lääkäreiden raamattuna masennukseen ja olla perustana Käypä hoito -suosituksiin. Viiden tähden kirja!
Mariette Lindstein, Ehdoton valta
Sofia Bauman kiinnostuu karismaattisen Franz Oswaldin esitelmän myötä henkistä ja fyysistä oloa parantavasta ohjelmasta ViaTerrasta ja päätyy ohjelman läpikäytyään ottamaan vastaan Franzin tarjoaman työn ViaTerrasta Dimön saarelta upeasta kartanosta. ViaTerraa kutsutaan kultiksi, mutta Sofiasta se ei siltä tunnu. Hän nauttii mielekkäästä työstään, saaren luonnosta ja ViaTerran yheisöllisyydestä. Kunnes pikkuhiljaa tilanne yhteisössä pahenee ja Sofia tajuaa, mihin on joutunut eikä pääse pois. ViaTerrasta ei kukaan ole päässyt pois.
Aina silloin tällöin saa käsiinsä kirjan, jota ei malttaisi laskea käsistään, ja tällä kertaa sen teki Mariette Lindsteinin Ehdoton valta, joka imaisi mukaansa vahvasti. En ole aikoihin ollut näin voimakkaasti koukussa mihinkään tarinaan. Syksyllä luin vielä sarjan toisen osan, joka kantaa nimeä Tuomiopäivä. Sekin oli tosi hyvä. Nyt vaan odotellaan kolmatta osaa, sillä on kyllä todella koukuttava sarja!
Sofia Lundberg, Punainen osoitekirja
Doris on 96-vuotias ja asuu yksin Tukholman keskustassa, seuranaan vain joukko kiireisiä kotiavustajia, jotka tulevat ja menevät sekä sisarentyttären tytär Jenny, johon Doris pitää yhteyttä Skypellä. Doriksella on paljon muistoja elämästään, joita hän alkaa käydä läpi punaisen osoitekirjansa avulla. Osoitekirjan hän sai ollessaan 10-vuotias. Siihen hän on merkinnyt kaikkien ihmisten yhteystiedot, joiden kanssa hän on pitkän elämänsä aikana ollut tekemisissä. Nyt tosin melkeinpä kaikkien yhteystietojen perässä lukee “kuollut”. Muistonsa Doris kirjoittaa Jennylle.
Punainen osoitekirja oli todella hyvä. Doriksen elämä vei mennessään ja sai jopa silmät kostumaan.
Elina Hirvonen Punainen myrsky
Punainen myrsky on tarina äidinrakkaudesta, hyväksynnän tarpeesta, uskosta, toivosta, pelosta. Tarina kunnioituksesta, sitkeydestä, pakolaisuudesta, Irakista. Tarina Suomesta, selviytymisestä, nöyryydestä, tuskasta ja niin paljon muustakin, että sanat eivät riitä kertomaan. Tämä tarina on luettava ja sillä tavoin itse koettava.
Tämä on romaani Elinan perheestä 1980-luvulta 2000-luvulle; kun ensin rakennusalalla meni hyvin ja Suomella lujaa, kunnes tuli 1990-luvun lama. Talous romahti ja sen mukana meni yrityksiä alas, työpaikkoja hävisi ja perheitä rikkoontui.
Älyttömän mielenkiintoinen ajankuvaus vaikka kovin paljon ei talous aiheena kiinnosta. Kirjan ydin olikin siinä, millaista elämä tarinan perheellä oli ennen ja jälkeen laman. Kuinka lama vaikuttaa ihmiseen vielä vuosikymmenien jälkeen… Itse samastuin iällisesti päähenkilöön Elinaan, sillä hän oli pari vuotta minua vanhempi. Näin ollen on eletty samassa ikäpolvessa ja joitain tuttuja asioita ja ilmiöitä pystyi tunnistamaan tarinan edetessä. Hauska yksityiskohta oli muun muassa, kun kirjassa mainittiin vihkoon liimailtavat Kukkura-merkit. Kuka muistaa punaiset oravan (?) kuvalla kuvitetut Kukkura-merkit?
Testamentit on huikean suosion saaneen Orjattaresi-klassikon jatko-osa. Kirjan tarina ajoittuu viisitoista vuotta sen jälkeen, kun edellisen kirjan tarina päättyi. Tai ehkä pikemminkin siihen, missä TV-sarjassa ollaan juuri nyt. Pääosassa ovat frediläisen sijaan kolme eri naista, joiden elämät ovat nivoutuneet yhteen. Tarina antoi vastauksen moneen eri kysymykseen, mutta vielä jäi jotain pimentoon. Ehkä vastauksia saa TV-sarjasta tai kolmannesta kirjasta, jos sellaisen Atwood vielä kirjoittaa. Testamentit tuli ahmittua yhtä suurella ruokahalulla kuin Orjattaresi ja kyllähän tälle nyt viisi tähteä antoi vaikka tarinassa ei seurattukaan aiempaa päähenkilöä.
Ja TOP 10 kirjat 2019 bonuskirja:
James Bowen on huumekorvaushoidossa oleva ja vain vähän aikaa sitten kadulta pois päässyt, kun hän tapaa ulkona rähjääntyneen ja loukkaantuneen kulkurikissan. James nimeää kissan Bobiksi, hoitaa sen terveeksi ja on valmis luopumaan siitä. Bob on kuitenkin toista mieltä ja niinpä syntyy uudet ja erottamattomat kaverukset.
Oli ihana lukea Bobin ja Jamesin touhuista. Miten voikaan eläin läsnäolollaan parantaa paljon! Tuli niin mieleen oma tilanteeni, kun reilu kolme vuotta sitten minunkin elämääni tupsahti kissakaveri. Sinnikkäästi se kesän 2016 teki töitä saadakseen luotani kodin ja niin vaan jossain vaiheessa sydämeni suli. Ja yhdessä onnellisina olemme edelleen! ?
Lue myös: Kissakuvia – Kissa tuli ja jäi taloon
Millainen sinun TOP 10 kirjat 2019 on?
Mielenkiintoinen lista. Kiitos!
Kiva kuulla! Hyvää joulua! 🙂