Minimalismipeli & Raivausriennot: päivät 21-31

On aika vihdoinkin katsoa, mistä tavaroista luovuin viime kuun Raivausriennoissa. Muut menivät Raivausriennot läpi minimalismipelin säännöillä käänteisesti niin, että ensimmäisenä päivänä luovuttiin 31 tavarasta, toisena päivänä 30 tavarasta ja niin edelleen kunnes viimeisenä päivänä oli luovuttavana vain yksi tavara. Minä menin alkuperäisillä säännöillä, joissa aloitetaan ensimmäisenä päivänä vain yhdestä tavarasta. Oma karsimisprojektini on jo niin pitkällä, että en ollut varma, selviäisinkö pelissä loppuun asti. Sain kuitenkin kaikkina päivinä tarpeellisen määrän tavaraa karsittavaksi eikä edes tarvinnut luopua mistään tärkeästä. 😉 Enhän toki olisi luopunutkaan, mutta loppuvaiheessa sai jo ihan oikeasti miettiä tarkemmin.

Kuvat ovat jälleen tallennettuja Instagram-tarinoistani. Olen tallentanut jokaisen päivän kuvan ja muita satunnaisia ajatuksiani kohokohtiin, joten koko projekti on myös sieltä katsottavissa näin jälkikäteen.

Lue myös: Minimalismipeli & Raivausriennot: päivät 11-20

Päivä 21: muovivati ja muovijakkara, pieni säilytyskori, vanhoja lääkkeitä + dosetti, 2 kirjaa, 2 CD:tä, tyhjä ja tarpeeton postikortti, pieni paperikassi, nippu kodin papereita, 2 heijastinta, luomiväri, hajuvesi, muumimuki ja kenkälusikka

Näistä muutama maininta… hajuvesi oli ainoa omistamani, joten nyt elellään kokonaan ilman. En tosin ole hajuvettä kovin usein viime aikoina iholle pirskotellutkaan, joten uskoisin etten tuota kaipaa. Viimeiset omistamani CD:t myös hieman kirpaisi, mutta onhan se niin, että fyysisiä levyjä ei enää tule soittaneeksi. Niinpä siirsin levyjen sisällön koneelleni ja päätin luopua levyistä.

Päivä 22: Iso matkalaukku, 5 henkaria, 3 viirivehkan taimea, Elmu-kelmun jämät, 6 kirjaa, 1 muistiinpanot, 2 kestomukia, dödön jämät, lyijytäytekynä + lyijyä.

Päivä 23: juliste, 2 housut, 2 koristetyynynpäällistä, pieni kuparipannu, merkonomilakki, 3 onnittelukorttia, tarjotin, lehti, viivoitin, pussillinen koristekiviä, varavirtalaturi, adapteri, muistikortin säilytyskotelo, kastelukannu, muovirasia, kastelupullo (tai mikä se nyt onkaan), 3 kukkaruukkua

Merkonomilakista luopuminen teki aavistuksen tiukkaa, mutta enhän minä lakkeja käytä edes vappuisin. Minulla on siis myös yo-lakki. Sen säilytän ainakin toistaiseksi, sillä yo-tutkinnon suorittamiseen liittyy kaikenlaisia asioita ja tunteita.

Päivä 24: lenkkarit, korkokengät, lapsuuden retro sadetakki, pahvilaatikko, käsipainot, kylmälaukku, Tanskan ja USA:n kolikoita, jakkara

Korkokengät… en lainkaan ole korkokenkätyyppi, mutta täytyyhän sitä kaapissa olla moiset sen varalta, että tulee jotkut juhlat, joissa niitä tarvitsee. No eikä täydy! Niin olen nyt päättänyt, että en ehkä-kenties-joskus tarvitse enää korkokenkiä. Mahdollisiin juhliin laitan vaikka siistit balleriinat tai jätän juhlat väliin. Tai lainaan jostain korkkarit tai jotain. Ai miten huojentunut olinkaan tehtyäni päätöksen, että luovun korkokengistä.

Päivä 25: vaatteita, froteisia käsipyyhkeitä 6 kpl, laattapesin, kukkaro, kirjoja, kankainen säilytyslaatikko, läppärin suojapussi/kotelo, ikkunanpesimen päällinen, lankarullia, tyhjä pahvipakkaus, muistikirja, muistiinpanot ja adapteri

Päivä 26: tyyny, muovivati, karahti ja 23 valokuvaa

Päivä 27: 2 kasvia, 4 vanhaksi mennyttä tuotetta jääkaapista, paketti vanhentuneita lääkkeitä, lämpömittari ja 19 valokuvaa

Lihansyöjäkasvista (kärpäsloukku) luovuin, sillä se olisi pitänyt talvettaa jääkaapissa ja juuri nyt tuntuu, että en jaksa ryhtyä siihen projektiin. Ihmepensas puolestaan on kaunis ja veikeä kasvi, mutta emme ainakaan tällä kertaa tulleet toimeen kovin hyvin – siitä kertoivat kasvin muutamien lehtien kunto.

Päivä 28: tuoli ja 41 valokuvaa (eli enemmän kuin 28 kpl)

Päivä 29: kävelykeppi ja valokuvia 41 kpl (enemmän kuin 29 kpl)

Äidinisän vanha kävelykeppi oli hieman haikea luovuttava. Äidinisään minulla ei juuri tunnekytköstä ole, mutta tätä kävelykeppiä isäni käytti hetki ennen kuolemaansa. En kuitenkaan pidemmän päälle voi kaikkia isään liittyviä tavaroita säilyttää, joten luopumislihas tulee olemaan tässä jossain vaiheessa varsin harjoitettu lihas.

Päivä 30: valokuvia 43 kpl eli enemmän kuin 30 tavaraa

Päivä 31: Kuvakuoria 5 kpl ja valokuvia 99 kpl (enemmän kuin 31 tavaraa)

***

Lue myös: Minimalismipeli & Raivausriennot: päivät 1-10

I did it! Aika jännittävää, että todella selvisin koko 31 päivän mittaisesta karsimishaasteesta. Olen jo niin pitkällä tavaroiden karsimisessa, että likipitäen kaikki tavarani ovat jollain mittarilla tarpeellisia. Se on toki hieman harmittavaakin, sillä haluaisin pystyä vähentämään vielä lisää tavaraa kodistani, jotta lopputulos olisi sen mukainen, mistä olen hieman haaveillut. Se kuitenkin vaatisi luopumista paikoitellen kivoistakin tavaroista. Sen vuoksi tässä kohtaa on aika pitää tuumaustauko ja elää hetki nykyisten tavaroiden kanssa. Antaa ajatusten ja ajan auttaa selvittämään, mikä on seuraava askel.

Olohuoneessani on kaiken lisäksi vielä yksi nurkka, jossa on jonkin verran näitä tavaroita, joista olen luopunut. Aika ahdistavaa, mutta se on ihan itse aiheutettua. Itse olen nämä kaikki tavarat vuosien myötä kotiini tuonut, joten on myös vastuullani hankkiutua niistä eroon mahdollisimman vastuullisesti. Jotkut tavarat myyn, jotkut annan ilmaiseksi niitä tarvitseville ja jotkut vien Fidaan. Roskiin menee tavaraa vain äärimmäisessä poikkeustapauksessa eli jos on rikki tai kunto muutoin sellainen, ettei eteenpäin antaminen ole mahdollista. Tämä prosessi vie aikaa, joten kodin yleisilme siistiytyy vasta myöhemmin. Sen lisäksi minua ja uutta raivausintoa odottavat jo aiemminkin mainitsemani muistolaatikot, joissa on omien muistojeni lisäksi isän jäljiltä jääneitä asiapapereita, muistoja omasta elämästään jne. Hurja tavoitteeni on saada loppupeleissä kaikki muistot mahtumaan yhteen pahvilaatikkoon. Tämä voi toki vaatia useamman karsimiskierroksen.

Tällainen projekti tällä kertaa. Tämä oli tähän mennessä kaikkein vaikein karsimiskierros siksi, ettei jäljellä olevat tavarat olleet enää yhdentekeviä – ne olivat jo monen monta kertaa selvinneet karsimiselta. Toisaalta tämä oli kaikkein antoisin kierros, sillä jouduin jo ihan tosissani puntaroimaan tavaroiden tarpeellisuutta. Siinä tulee meinaan pohdittua jo omia elämänarvojakin ja sitä, kuka minä olen. Yksi helppo esimerkki on ne korkokengät joista luovuin: jouduin miettimään, olenko minä ihminen, joka käyttää korkokenkiä ja olenko ihminen, joka käy juhlissa joissa tarvitaan korkokenkiä. Ja vastaus oli että ei, en ole. En ole oikeastaan kai koskaan ollutkaan vaikka olen kuvitellut nauttivani, kun voi joskus tälläytyä. Se taitaa olla vain haaveminä, jota ei oikeastaan ole olemassa ja se on opittava hyväksymään. Oikea minä nauttii enemmän, kun saa pukea omat mukavat arki- tai kotivaatteet päälle eikä tarvitse koreilla. 😉 Mutta joo, tällaisia kaikenlaisia juttuja tavaran karsiminen pistää miettimään mitä pidemmälle pääsee.

Säilytätkö sinä tavaroita haaveminällesi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *