Luetut kirjat – lokakuu 2017

Nyt on vuorossa lokakuun luetut kirjat. Toki ollaan jo marraskuun puolessa välissä, mutta muuttotouhut ja nyt tämä flunssaan sairastuminen vie aikaa ja energiaa. No joo, yritetäänpä silti saada nämä luetut kirjat tänne jotenkin järkevään muotoon. 😉

Heli Isomäki ja Nina Uusitalo, Aivotaidot – Käytä päätäsi paremmin

Aivotaidot antaa ohjeita ja vinkkejä aivojen huoltoon ja käyttöön. Kirjassa on myös runsaasti niin sanotusti teknistä tietoa, joten tästä saanee aivoista muutenkin kiinnostunut jotain irti. Itse tosin en ollut tätä lukiessa teoriamoodissa, joten en jaksanut ihan täysillä keskittyä juuri muuhun kuin niihin huolto- ja hoitovinkkeihin.

Noah Hawley, Ennen syöksyä

Pienkone putoaa mereen New Yorkin lähellä ja selviytyjiä on vain kaksi: Scott ja hänen pelastamansa 4-vuotias JJ. Ennen syöksyä kertoo tarinan tästä selviytymisestä ja siitä, miten asiat etenevät sen jälkeen. Selviää myös, että kyse ei tainnutkaan olla onnettomuudesta. Ennen syöksyä oli mielenkiintoinen tarina tapahtuneesta ja selviytymisestä ja kaikesta, mikä siihen liittyy. Erityisen jännittävä tämä ei ollut, toisin kuin olin aluksi ajatellut.

Emelie Schepp, Ikuisesti merkitty

Ikuisesti merkitty aloittaa syyttäjä Jana Berzeliuksesta kertovan dekkarisarjan. Maahanmuuttoviraston johtaja löydetään kotoaan ammuttuna kuoliaaksi. Paikalta löydetään myös lapsen kädenjälki vaikka talossa ei lapsia ole. Jana osallistuu syyttäjänä murhatutkimuksiin, mutta tilanne alkaa käydä jännittäväksi, kun Janan oma menneisyys alkaa nostaa päätään ja uhkaa paljastua. Jännityksen nälkäisille ehdoton lukusuositus! Kirja on saanut myös suomennetun jatko-osan Valkoiset jäljet, jota jo kuumeisesti odottelen kirjastosta saapuvaksi.

Meik Wiking, Hygge – Hyvän elämän kirja

Vihdoin myös minä pääsin lukemaan tämän kohkatun ja kehutun kirjan lemppariharrastuksestani eli hyggeilystä, jota voi yksinkertaistettuna kutsua myös rentoutumiseksi ja kotoiluksi. Hygge – Hyvän elämän kirja sisältää ihania hyggeily-vinkkejä, herkullisia reseptejä ja yleistä tietoa aiheen tiimoilta. Tämä kirja sopii luettavaksi juurikin lämpimän juoman ja kynttilöiden äärellä, pääsee paremmin tunnelmaan. Ja kun on lukenut tämän, kannattaa lukea Wikingin seuraava kirja Lykke – Onnellisten ihmisten salaisuudet.

Ninni Schulman, Tyttö lumisateessa

Magdalena on eronnut ja muuttanut poikansa kanssa takaisin kotikaupunkiinsa Hagforsiin. Uudenvuodenyönä katoaa 16-vuotias tyttö. Nuori tyttö löytyy ammuttuna. Onko hän kadonnut Hedda? Magdalena, joka on toimittaja paikallislehdessä, alkaa kirjoittaa tapauksesta. Hagfors on pikkukaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa. Se pistää Magdalenan miettimään, mahtaako hän tuntea murhaajan… Tämän Ruotsin Värmlandiin sijoittuvan dekkarisarjan aloitusosa Tyttö lumisateessa oli kyllä jokaisen kehunsa arvoinen. Kesäkuussa 2018 julkaistaan sarjan toinen osa (Poika joka ei itke) suomennettuna enkä malttaisi odottaa!

Minna Rytisalo, Lempi

Facebookin lukupiirin kautta valitsin luettavaksi Minna Rytisalon Lempi-kirjan. Ajattelin, että tarina on jotain perinteisen sota- ja rakkaustarinan väliltä, mutta vähänpä tiesin. Lempi on kolmen ihmisen todistus rakkaudesta ja sodasta sekä perhettä kohdanneesta tragediasta, mutta niin eri tavalla kuin odotin, että olin hämmästynyt. Kirjan kieli oli varsin nokkelaa ja sujuvaa, ja kirjan ahmaisi lopulta aika nopeasti. Onneksi tartuin tähän, oli meinaan positiivinen yllätys!

Paul Auster, Sattumuksia Brooklynissa

Lukupiirin kautta sain myös tartuttua vihdoin ensimmäiseen Paul Austerin kirjaan. Päähenkilö Nathan Glass vetäytyy takaisin synnyinkaupunkiinsa New Yorkin Brooklyniin, kun hän uskoo kuolevansa keuhkosyöpään. Hän päättää aloittaa kirjoittamaan ylös ihmisille sattuneita hassuja juttuja. Nathan kuitenkin huomaa omaan elämäänkin ilmestyvän kaikenlaisia sattumuksia. Hän tapaa siskonpoikansa Tomin, kirjakaupan omistajan Harry Brightmanin ja tupsahtaapa kuvioihin myös sukulaistyttö, jotka kaikki tuovat mukanaan odottamattomia käänteitä.

Sattumuksia Brooklynissa tarjosi varsin leppoisan lukukokemuksen ja saa minut tarttumaan jatkossa myös muihin Austerin kirjoihin. Tykkäsin!

Stephen King, Etsivä löytää

Etsivä löytää on Stephen Kingin Mersumies-trilogian toinen osa. Tämä oli pakko lukea, koska elokuussa lukemani Mersumies jätti houkuttelevasti tarinan auki. Kumpikaan näistä ensimmäisestä ja toisesta osasta ei ole aiheuttanut riemun kiljahduksia, mutta jokin näissä on ollut, että on pitänyt lukea alusta loppuun. Sanoisin ehkä kuitenkin, että tykkäsin enemmän Mersumiehestä. Vaikka sarjan päähenkilöt Bill Hodges ja kumppanit esiintyvät tässäkin kirjassa, niin kirja tuntui silti olevan suurelta osin muiden henkilöiden tähdittämä. Hodges ja kumppanit tulivat kirjassa kuvioihin vasta aika loppuvaiheessa. Tammikuussa julkaistava trilogian päätösosa Viimeinen vartio on sekin kuitenkin luettava, sillä edelleen tarina jäi auki. 😉

Ruth Ware, Synkän metsän siimeksessä

Laitoin tämän kirjan kirjastoon varaukseen lähinnä muiden kehujen perusteella. En itse ollut kovinkaan vakuuttunut. Ajatus kirjasta, joka liittyy polttareihin ei saanut minua innostumaan. Jälleen voisin sanoa, että vähänpä tiesin! Synkän metsän siimeksessä veti tosi hyvin mukaansa heti alusta lähtien ja kuljetti mukanaan koko matkan pitäen mielenkiinnon ja uteliaisuuden hereillä.

Polttarit metsän keskellä, haulikko jonka ei pitänyt olla ladattu. Salaisuuksilla on tapana paljastua.

Nora herää sairaalasta vahingoittuneena ja muistinsa menettäneenä. Hän muistaa osallistuneensa polttareihin mökissä keskellä synkkää, lumista metsää. Hän muistaa kireän tunnelman ja kaason pakkomielteen järjestää morsiamelle täydelliset juhlat. Hän muistaa katuneensa, että ylipäätään osallistui juhliin. Eihän hän ole ollut morsiamen kanssa vuosiin missään tekemisissä!

Mutta nyt joku on murhattu. Mitä mökillä on oikein tapahtunut? Voiko Nora itse olla murhaaja? (Otava)

Paulo Coelho, Alkemisti

Jo vuosituhannen alussa hankin itselleni Coelhon Alkemistin, mutten koskaan saanut sitä luettua ennen kuin lukuintoni lopahti kokonaan. Nyt sitten lukuinnon palattua ostin tämän kirjan kirpparilta ja sain sen viime kuussa vihdoin luettua. Alkemisti oli todella helppolukuinen ja tarina Santiago-nimisestä paimenesta oli mukava kertomus itsensä etsimisestä ja haaveiden toteutumisesta. Olen tyytyväinen, että vihdoin sain luettua tämän. 🙂

Mitään varsinaisia huteja ei lokakuun luetut kirjat pitänyt sisällään, jos ei oteta huomioon sitä, että Aivotaidot-kirja ei ihan ollut sitä mitä olin toivonut. Hittejä oli todella monta, erityisesti Ikuisesti merkitty, Tyttö lumisateessa, Synkän metsän siimeksessä ja Sattumuksia Brooklynissa. Löysitkö sinä näiden joukosta jo luettuja kirjoja tai uusia kirjoja lukulistalle laitettavaksi? 🙂

Terveisiä ja kuulumisia muuttotohinoiden keskeltä

Moikka moi! Mitä teille kuuluu? 🙂

Täällä ollaan keskellä muuttotohinoita ja laitellaan pakettiin lapsuudenkotiani. Perheemme muutti tähän itäpasilalaiseen kaksioon vuonna 1981, ja nyt kolmenkymmenenkuuden vuoden jälkeen on aika päästää irti. Hommat on hyvällä mallilla ja parin viikon päästää saapuu muuttofirman auto ja siirtää lapsuudenkotini arjen toiseen osoitteeseen.

Tähän kaikkeen touhuun on tämä marraskuu varattu ja kovin paljon muuta ei ehdi edes miettimään. Vähän kehnosti olen ehtinyt blogiinkaan keskittymään ja siksi mennään tällaisella postaus/viikko -tahdilla (ellen jostain onnistu nappaamaan aikaa ja energiaa tiiviimpään postaustahtiin. 😀 ). Sen sijaan yritän pitää Instagram-tilini aktiivisemmin pyörimässä, joten kurkatkaahan sinne, jos kaipaatte säännöllisiä kuulumisia!

Lisäksi olen onnistunut saamaan nyt jonkinlaisen flunssanpoikasen ja sekin varmaan verottaa jonkin verran energioita. Edellisen flunssan sairastin puolitoista kuukautta sitten. Syytän tästä sairastumisesta kesän aikana syötyjä kolmea antibioottikuuria. Sitä ennen olin kolme vuotta terveenä, ilman minkäänlaisia flunssia.

Yritän levätä niin paljon kuin mahdollista, mutta kovin helppoa siitä ei tule, kun on tuo muutto. Kuntosalihan nyt sitten taas jää tauolle varmaankin, kuten viimeksikin. Harmittaa vaan vietävästi, että meillä ei salilla pysty kausikortteja tauottamaan eli menee hyvää aikaa ja rahaa hukkaan.

Siinä nyt oikeastaan tärkeimmät kuulumiset täältä. Vähän negatiivista vibaa aiheuttaa tämä sairastaminen keskellä muuttopakkausrumbaa, mutta onneksi ei sentään maailma ole kaatumassa. 😉 Muutoin kaikki on ihan mallillaan. Blogini FB-sivulle pistin tuossa viikolla muuten kuvan suloisesta vanhasta lipastosta, joka minua houkutteli lapsuudenkodissani. Sen nyt päätin sitten ottaa itselleni ja saan sen kotiin ensi viikolla. Siitä on ainakin sitten tulossa juttua tänne blogin puolelle. 🙂

Oikein mukavaa sunnuntaita!

Eteinen – kaaos selätetty

Eteinen on nyt siivottu kaaoksesta. Tavarat on karsittu ja järjestelty naulakosyvennykseen ja kaappiin. Ehkä kestää jo kutsua ihmisiä kylään, mutta silti tuntuu, että eteinen on edelleen varsin keskeneräinen. Ei siisteydeltään niinkään vaan sisustuksen osalta. Sisustusta voi tosin mietiskellä hissukseen, tärkeintä on, että tavarat ei loju missä sattuu.

Kaikille takeille on henkarit, kesäkengät on talviteloilla ja jäljelle jääneille on eteisessä oma paikkansa. Talvikenkiä ei ole vielä tarvittu, mutta nilkkurit on otettu jo käyttöön. Puulaatikoiden päällä on kori pipoille ja hanskoille ja yhden laatikon päällä on viikattuna ulkoiluhousut ja kissan pyyhe. Osa laukuista roikkuu henkarissa ja osa on hattuhyllyllä. Niille täytyy miettiä ehkä muuta paikkaa. Michael Korsin laukun paikka ei ole pitkällä tähtäimessä kyllä tuossa. 😉

Kasvopyyhkeet saivat viereen kaverikseen salipyyhkeet, mutta muutoin ei oikein muutosta pyyheosastolla ole. Kuten Kaaos eteisessä -postauksessa kerroin, tuon pyyhesäilytyksen osalta ei ole ongelmaa ollutkaan. Ihanteellisinta tosin olisi, että olisi kylppärissä kaappi, jossa voisi säilyttää pyyhkeitä.

Pyyhkeiden alapuolella olevalle hyllylle yritin nyt jotenkin järjestellä säilytettävät tavarat. Erilaiset pussukat, teippiharja, silmälasikotelot ja mitä kaikkea eteisessä nyt säilytänkään ovat järjesteltynä pyyhkeiden alla olevalle hyllylle ja kahteen vedettävään korihyllyyn. Sieltä löytyy kenkätarvikkeita, kipukoukkua, hierontapähkinä, pukupusseja yms. Alemmassa korissa on isot kestokassit viikattuna muovipunoskoriin.

Eteispenkkikin on nyt raivattu tavaroista, mutta kokonaisuus on vielä vähän keskeneräinen. Musta jakkara etsii edelleen uutta paikkaa ja löytyypä eteisestä vielä kierrätykseenkin matkalla olevaa tavaraa. Täytyy kuitenkin yrittää muistuttaa itselleen, että ei sen niin väliä, jos jokainen tavara ei vielä ole aivan ihanteellisella paikalla, kunhan vain on periaatteessa siistiä ja tavarat löytyvät jostain. Hienosäätöä ehtii tekemään myöhemminkin! 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!