Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Nyt on vuorossa lokakuun luetut kirjat. Toki ollaan jo marraskuun puolessa välissä, mutta muuttotouhut ja nyt tämä flunssaan sairastuminen vie aikaa ja energiaa. No joo, yritetäänpä silti saada nämä luetut kirjat tänne jotenkin järkevään muotoon. 😉
Heli Isomäki ja Nina Uusitalo, Aivotaidot – Käytä päätäsi paremmin
Aivotaidot antaa ohjeita ja vinkkejä aivojen huoltoon ja käyttöön. Kirjassa on myös runsaasti niin sanotusti teknistä tietoa, joten tästä saanee aivoista muutenkin kiinnostunut jotain irti. Itse tosin en ollut tätä lukiessa teoriamoodissa, joten en jaksanut ihan täysillä keskittyä juuri muuhun kuin niihin huolto- ja hoitovinkkeihin.
Noah Hawley, Ennen syöksyä
Pienkone putoaa mereen New Yorkin lähellä ja selviytyjiä on vain kaksi: Scott ja hänen pelastamansa 4-vuotias JJ. Ennen syöksyä kertoo tarinan tästä selviytymisestä ja siitä, miten asiat etenevät sen jälkeen. Selviää myös, että kyse ei tainnutkaan olla onnettomuudesta. Ennen syöksyä oli mielenkiintoinen tarina tapahtuneesta ja selviytymisestä ja kaikesta, mikä siihen liittyy. Erityisen jännittävä tämä ei ollut, toisin kuin olin aluksi ajatellut.
Emelie Schepp, Ikuisesti merkitty
Ikuisesti merkitty aloittaa syyttäjä Jana Berzeliuksesta kertovan dekkarisarjan. Maahanmuuttoviraston johtaja löydetään kotoaan ammuttuna kuoliaaksi. Paikalta löydetään myös lapsen kädenjälki vaikka talossa ei lapsia ole. Jana osallistuu syyttäjänä murhatutkimuksiin, mutta tilanne alkaa käydä jännittäväksi, kun Janan oma menneisyys alkaa nostaa päätään ja uhkaa paljastua. Jännityksen nälkäisille ehdoton lukusuositus! Kirja on saanut myös suomennetun jatko-osan Valkoiset jäljet, jota jo kuumeisesti odottelen kirjastosta saapuvaksi.
Meik Wiking, Hygge – Hyvän elämän kirja
Vihdoin myös minä pääsin lukemaan tämän kohkatun ja kehutun kirjan lemppariharrastuksestani eli hyggeilystä, jota voi yksinkertaistettuna kutsua myös rentoutumiseksi ja kotoiluksi. Hygge – Hyvän elämän kirja sisältää ihania hyggeily-vinkkejä, herkullisia reseptejä ja yleistä tietoa aiheen tiimoilta. Tämä kirja sopii luettavaksi juurikin lämpimän juoman ja kynttilöiden äärellä, pääsee paremmin tunnelmaan. Ja kun on lukenut tämän, kannattaa lukea Wikingin seuraava kirja Lykke – Onnellisten ihmisten salaisuudet.
Ninni Schulman, Tyttö lumisateessa
Magdalena on eronnut ja muuttanut poikansa kanssa takaisin kotikaupunkiinsa Hagforsiin. Uudenvuodenyönä katoaa 16-vuotias tyttö. Nuori tyttö löytyy ammuttuna. Onko hän kadonnut Hedda? Magdalena, joka on toimittaja paikallislehdessä, alkaa kirjoittaa tapauksesta. Hagfors on pikkukaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa. Se pistää Magdalenan miettimään, mahtaako hän tuntea murhaajan… Tämän Ruotsin Värmlandiin sijoittuvan dekkarisarjan aloitusosa Tyttö lumisateessa oli kyllä jokaisen kehunsa arvoinen. Kesäkuussa 2018 julkaistaan sarjan toinen osa (Poika joka ei itke) suomennettuna enkä malttaisi odottaa!
Minna Rytisalo, Lempi
Facebookin lukupiirin kautta valitsin luettavaksi Minna Rytisalon Lempi-kirjan. Ajattelin, että tarina on jotain perinteisen sota- ja rakkaustarinan väliltä, mutta vähänpä tiesin. Lempi on kolmen ihmisen todistus rakkaudesta ja sodasta sekä perhettä kohdanneesta tragediasta, mutta niin eri tavalla kuin odotin, että olin hämmästynyt. Kirjan kieli oli varsin nokkelaa ja sujuvaa, ja kirjan ahmaisi lopulta aika nopeasti. Onneksi tartuin tähän, oli meinaan positiivinen yllätys!
Paul Auster, Sattumuksia Brooklynissa
Lukupiirin kautta sain myös tartuttua vihdoin ensimmäiseen Paul Austerin kirjaan. Päähenkilö Nathan Glass vetäytyy takaisin synnyinkaupunkiinsa New Yorkin Brooklyniin, kun hän uskoo kuolevansa keuhkosyöpään. Hän päättää aloittaa kirjoittamaan ylös ihmisille sattuneita hassuja juttuja. Nathan kuitenkin huomaa omaan elämäänkin ilmestyvän kaikenlaisia sattumuksia. Hän tapaa siskonpoikansa Tomin, kirjakaupan omistajan Harry Brightmanin ja tupsahtaapa kuvioihin myös sukulaistyttö, jotka kaikki tuovat mukanaan odottamattomia käänteitä.
Sattumuksia Brooklynissa tarjosi varsin leppoisan lukukokemuksen ja saa minut tarttumaan jatkossa myös muihin Austerin kirjoihin. Tykkäsin!
Stephen King, Etsivä löytää
Etsivä löytää on Stephen Kingin Mersumies-trilogian toinen osa. Tämä oli pakko lukea, koska elokuussa lukemani Mersumies jätti houkuttelevasti tarinan auki. Kumpikaan näistä ensimmäisestä ja toisesta osasta ei ole aiheuttanut riemun kiljahduksia, mutta jokin näissä on ollut, että on pitänyt lukea alusta loppuun. Sanoisin ehkä kuitenkin, että tykkäsin enemmän Mersumiehestä. Vaikka sarjan päähenkilöt Bill Hodges ja kumppanit esiintyvät tässäkin kirjassa, niin kirja tuntui silti olevan suurelta osin muiden henkilöiden tähdittämä. Hodges ja kumppanit tulivat kirjassa kuvioihin vasta aika loppuvaiheessa. Tammikuussa julkaistava trilogian päätösosa Viimeinen vartio on sekin kuitenkin luettava, sillä edelleen tarina jäi auki. 😉
Ruth Ware, Synkän metsän siimeksessä
Laitoin tämän kirjan kirjastoon varaukseen lähinnä muiden kehujen perusteella. En itse ollut kovinkaan vakuuttunut. Ajatus kirjasta, joka liittyy polttareihin ei saanut minua innostumaan. Jälleen voisin sanoa, että vähänpä tiesin! Synkän metsän siimeksessä veti tosi hyvin mukaansa heti alusta lähtien ja kuljetti mukanaan koko matkan pitäen mielenkiinnon ja uteliaisuuden hereillä.
Polttarit metsän keskellä, haulikko jonka ei pitänyt olla ladattu. Salaisuuksilla on tapana paljastua.
Nora herää sairaalasta vahingoittuneena ja muistinsa menettäneenä. Hän muistaa osallistuneensa polttareihin mökissä keskellä synkkää, lumista metsää. Hän muistaa kireän tunnelman ja kaason pakkomielteen järjestää morsiamelle täydelliset juhlat. Hän muistaa katuneensa, että ylipäätään osallistui juhliin. Eihän hän ole ollut morsiamen kanssa vuosiin missään tekemisissä!
Mutta nyt joku on murhattu. Mitä mökillä on oikein tapahtunut? Voiko Nora itse olla murhaaja? (Otava)
Paulo Coelho, Alkemisti
Jo vuosituhannen alussa hankin itselleni Coelhon Alkemistin, mutten koskaan saanut sitä luettua ennen kuin lukuintoni lopahti kokonaan. Nyt sitten lukuinnon palattua ostin tämän kirjan kirpparilta ja sain sen viime kuussa vihdoin luettua. Alkemisti oli todella helppolukuinen ja tarina Santiago-nimisestä paimenesta oli mukava kertomus itsensä etsimisestä ja haaveiden toteutumisesta. Olen tyytyväinen, että vihdoin sain luettua tämän. 🙂
Mitään varsinaisia huteja ei lokakuun luetut kirjat pitänyt sisällään, jos ei oteta huomioon sitä, että Aivotaidot-kirja ei ihan ollut sitä mitä olin toivonut. Hittejä oli todella monta, erityisesti Ikuisesti merkitty, Tyttö lumisateessa, Synkän metsän siimeksessä ja Sattumuksia Brooklynissa. Löysitkö sinä näiden joukosta jo luettuja kirjoja tai uusia kirjoja lukulistalle laitettavaksi? 🙂
Hei!
Minun lukulistalle meni heti Synkän metsän siimeksessä ja Tyttö lumisateessa -kirjat 🙂
Vanha tuttu on tuo Alkemisti – kirja, josta varmasti jokainen voi löytää itselleen sopivaa voimaantumista ja oivalluksia. Jossain vaiheessa luin paljonkin tämän tyyppisiä kirjoja, mutta hyvin pian huomasin, että ne ovat vain saman asian toistoa eri nimillä.
Noh, ehkä me tarvitsemme sitä toistamista joskus 😉
Ihanaa alkavaa talvea sinulle!
-Katerina-
Heippa Katerina! Kiva kuulla, että näistä kirjoista löysit itsellesi uutta luettavaa. 🙂 Olet oikeassa tuossa voimaantumisessa ja oivaltamisessa, sitähän Alkemisti oli. Ja siitä pystyi itse asiassa saamaan parikin erilaista tulkintaa aikaiseksi. Ehkä tuollaisia ei jaksaisi alituiseen lukea, mutta silloin tällöin ihan kivoja ovat. Täytyy kyllä lukea muitakin Coelhon kirjoja. Tämä oli ensimmäiseni. 🙂
Kiitos lukuvinkeistä! Useampi lähti varauslistalle 🙂
Ole hyvä, Zenobia! Kiva, että löytyi uutta luettavaa. 🙂
Minäkin nappasin taas muutaman vinkin listalleni?
Ja antaisin pikku vinkin sinulle.. en tiedä muista, minusta olisi jotenkin helpompi lukea näitä vinkkejä esim. muutama kerrallaan, kuin että kymmenisen kirjaa on listattuna putkeen?
Tiedätkö Teako, mä olen miettinyt ihan juuri tuota samaa. Siis, että olisi ehkä helpompi mun ja lukijankin kannalta, jos kirjoja olisi kerralla vähemmän. En ole vain oikein keksinyt vielä, miten sen teen, kun haluan kertoa kuukauden aikana luetuista kirjoista, mutta luen kuitenkin niin monta sen kuukauden aikana. 😀 Postauksen voisi toki jakaa vaikka kahteen osaan, mutta en toisaalta halua hirveästi niitä ”osa 1, osa 2” postauksiakaan viljellä. Ja sitten toisaalta olen niin kehno arvostelemaan kirjoja ja keksimään niistä monipuolista sanottavaa ettei yksittäinkään viitsi kirjoista kirjoittaa (lukuunottamatta erityistapauksia). Ja jos yksittäin kaikista kertoisin, niin tästä tulisi kirjablogi. Otan siis vinkkejä vastaan, jos on jotain ratkaisuideoita tähän, mutta muutoin jään pohtimaan tätä. Kiitos siis ajatuksestasi ja kiva myös, että sait listallesi uutta luettavaa. 🙂
Ajattelin vaihtoehtoa, että sitä mukaa kun olet lukenut kirjan.. mutta sitten tosiaan jos haluat pysyä kk aikana luetuissa, niin tulisi sinun lukutahdilla aika monta osaa kk kirjoihin?
Mä olen nyt pyöritellyt kaikenlaisia vaihtoehtoja ja jokaisessa vaihtoehdossa on ollut omat hyvät ja huonot puolet. Ehkä yksi vaihtoehto voisi olla, että esittelen kaikki kuukauden aikana lukemani kirjat samassa postauksessa, mutta valitsen vaikka viisi mieluisinta kirjaa esittelyyn samalla tavalla kuin aiemmin ja loput kirjoitan postauksen loppuun tyylillä ”Luin myös nämä” ja niihin vain linkit, mutta ei kuvia. Tätä taktiikkaa voisin kokeilla seuraavalla kerralla ja katsoa, miltä se vaikuttaa. 🙂