Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Vuosi sitten sunnuntaina 2. heinäkuuta ystäväni soitti ja kysyi, lähtisinkö ex tempore kuntosalille. Olin kevään ja alkukesän aktiivisesti (passiivisemmin jo useamman vuoden) pohtinut, josko yrittäisin ihan tosissani aloittaa kuntosaliharrastuksen – en vain koskaan ollut tullut lähteneeksi laiskuuttani ja rahattomuuttani. Niinpä ystäväni meinasi tipahtaa pyrstölleen, kun totesin, että mikä jottei mennään vaan! Niin, siitä on nyt vuosi ja edelleen käyn salilla raajojani liikuttelemassa. Enpä olisi uskonut itsekään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun elämässäni jokin liikuntaan liittyvä kestää näin pitkään! Voisi sanoa siis, että tältä osin elämäntapamuutos on onnistunut.
Aluksi harjoittelin omatoimisesti laitteilla, sitten pitkän tovin pt:n tekemällä harjoitusohjelmalla tehden pääosin toiminnallisia harjoitteita. Sittemmin olen hakenut vaihtelua ja muutosta siirtymällä jälleen kuntasalilaitteiden pariin pitäen mukana muutaman toiminnallisen harjoituksen. Olen toki pohtinut, josko jossain vaiheessa ottaisin taas pt:n tekemän ohjelman, mutta toistaiseksi olen pärjännyt vielä omin voimin.
Ajan myötä viikkoharjoittelumääräksi on vakiintunut kaksi. Toistaiseksi olen tehnyt yksijakoista ohjelmaa eli harjoitan koko kropan kahdesti viikossa. Olen miettinyt, jos ottaisin kaksijakoisen ohjelman käyttöön ja pitäisin jalka- ja käsipäivät erillään. Saisin ehkä hieman monipuolisemmin harjoitettua ylä- ja alakroppaa. Kun tekee yksijakoisena, ei älyttömän paljon liikkeitä pysty suorittamaan ellei sitten tahdo viettää salilla tunteja kerrallaan. 😉
Treenini on juuri nyt seuraavanlainen:
- Alkulämmittely (soutu 5 min)
- Etureidet (25 kg)
- Takareidet (25 kg)
- Leuanvetolaite (vastapaino, 64 kg)
- Rintalihakset (15 kg)
- Selkälihakset (rintauintiliikkeenä matolla + 2 kg:n käsipainot)
- Pakaralihakset lantionnostolla (+ 5 kg:n levypaino)
- Olkapäät käsipainoilla (juuri nostin painot 3 kg:sta 4 kg:n)
- Hauikset käsipainoilla (sama, eli nosto kolmesta neljään kiloon)
- Vatsat penkissä (eivät ole varsinaisesti osa harjoitusohjelmaa vaan teen ajankuluksi olkapäiden ja hauisten välissä)
- Pakarat, reidet yms. jalkaprässissä (70 kg)
- Loppulämmittely (soutu/crosstrainer 5 min)
- Pikavenytys harjoitetuille lihaksille (perusteellisempi venyttely parin tunnin päästä treenistä)
Teen liikkeitä yleensä 10-15 toistoa ja kolme sarjaa. Aikaa itse treeniin alku- ja loppulämmittelyineen menee plusmiinus tunti ja olen ulkona salilta noin puolessatoista tunnissa.
Elokuussa kirjoittamassani postauksessa kerroin myös tavoitteistani kuntosaliharjoittelussa. Tavoitteet ovat edelleen samat, mutta ehkä hieman hioutuneet. Sieluni silmissä vielä vuosi sitten kiilsi kuva laihtuneesta Irinasta (joskus vieläkin), mutta pakko myöntää, että paino ei ole laskenut. Sen sijaan vyötärö erottuu selvemmin (se minulla aina on ollut, joten en koe älyttömän isoksi muutokseksi), en ole lihonut vaikka olen rentouttanut suhtautumistani syömiseen (iso juttu!), turvotusta ei juurikaan enää ole – se tosin voi johtua myös suolan määrän vähentämisestä 😉 – ja painoja pystyy silloin tällöin lisäämään käsipainoissa ja laitteissa.
Vaikka se ei arjessa mitenkään isosti näy, niin tiedän myös, että lihakseni saadessaan liikettä pari kertaa viikossa voivat nyt varmasti paremmin kuin vuosi sitten. Ja siitä edistyksestä minun on pakko pitää kiinni laihtumistoiveistani huolimatta, sillä hyvinvoivat lihakset ovat avainasemassa tällä hetkellä onneksi jo vuosia remissiossa olleen MS-taudin suhteen. Mahdolliset tulevat pahenemisvaiheet on tutkimusten perusteella helpompi käydä läpi, kun lihaskunto on kunnossa. Lisäksi myös ikä tekee meille ihmisille kepposiaan eli hyviä syitä voimaharjoitteluun on monia.
Uusi tavoitteeni onkin jatkaa voimaharjoittelua ja hyväksyä itseni muilta osin sellaisena kuin olen. Vaikka sitten tällaisena aavistuksen pullukkana. Terveys ja onnellisuus ennen kaikkea. Jos jossain vaiheessa pienenenkin, niin se on sitten vain plussaa. Hyvä minä! ♥
