Kirja-arvonta [Maria Adolfsson, Harha-askel]

EDIT: Arvonta on päättynyt

Tämän vuoden ensimmäisenä kirjana luin ennakkokappaleena saamani ruotsalaisen Maria Adolfssonin dekkarin Harha-askel, joka aloittaa uuden Karen Eiken Horbystä kertovan Doggerland-dekkarisarjan. Nyt sain yllättäen kirjasta toisen, kovakantisen kappaleen ja koska olen jo itse lukenut tämän niin haluan ilahduttaa jotakuta dekkarinnälkäistä lukijaani arpomalla kirjan. 🙂

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

Uusi murhasaari on noussut merestä!

Harha-askel on ensimmäinen osa kuvitteelliseen Doggerlandin saarivaltioon sijoittuvaa rikossarjaa, jossa tuulisen saariryhmän suolantuoksuinen elämä avautuu lukijalle hämmästyttävän todellisena. Tervetuloa Doggerlandiin!

Komisario Karen Eiken Hornbylla on kamala krapula. Ja morkkis. Juuri tämän miehen vierestä hän ei olisi koskaan halunnut herätä. Ja pahempaa on edessä: hänet kiskotaan suoraan sängystä tutkimaan murhaa, jonka uhri ei voisi olla hänen kannaltaan kiusallisempi. Pitkään Britanniassa asunut Karen on palannut kotiin Doggerlandiin nuolemaan haavojaan, ja nyt hän joutuu peittelemään omia harha-askeleitaan voidakseen tutkia murhaa. Paluumuuttajaan ei suhtauduta ystävällisesti töissä eikä kylillä, ja Karenin oma objektiivisuus alkaa horjua, kun hän kiintyy uhrin tyttäreen. Onko murha hetken kiivastuksissa tehty, vai vievätkö jäljet vuosikymmenten taa kummalliseen jaksoon saarivaltion historiassa? Ja haluaako Karen edes tietää vastausta? (Teksti: Tammi)

Lue myös: Luetut kirjat – Tammikuu 2019

harha-askel, maria adolfsson, kirja-arvonta

Osallistu arvontaan ja voita uunituore dekkari!

Arvontaan osallistuaksesi jätä vapaamuotoinen kommenttisi tähän postaukseen. Liitä mukaan toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden arvonnan päätyttyä, jos voitto osuu kohdallesi. Sähköpostiosoitteet eivät näy julkisesti ja niitä käytetään ainoastaan tämän arvonnan voittajan tavoittamiseen. Arvonta päättyy sunnuntaina 24.2.2019 klo 23:59.

Arvonnan palkinto saatu Tammelta

Kellarikomeron raivaus [Hyvästit turhille tavaroille!]

Tammikuu alkoi ja loppui tavaran karsimisen ja raivaamisen merkeissä, kun osallistuin Facebookin kautta ammattijärjestäjä Laura Holmströmin järjestämään Raivausriennot-tapahtumaan. Raivausriennot oli kuin minimalismipeli/-haaste, jossa luovutaan tietystä määrästä turhia tavaroita joka päivä kolmenkymmenen päivän ajan, mutta toisin päin. Minimalismihaasteessa aloitetaan ensimmäisenä päivänä yhdestä tavarasta kunnes kolmantenakymmenentenä päivän luovutaan 30 tavarasta, mutta Raivausriennoissa sukellettiin heti syvään päähän ja aloitettiin 31 tavarasta tammikuun 1. päivä. Haaste siis kesti päivän alkuperäistä haastetta kauemmin ja jos haasteen pääsi loppuun asti edellä mainituilla säännöillä, tuli luopuneeksi 496 tavarasta. Suoritin 30 päivän minimalismihaasteen marraskuussa ja hyvin riitti tavaraa vielä tällekin Kellarikomeron raivaus -kierrokselle vaikka olen karsinut tavaraa jo vuosia. 😉

Olen säilyttänyt pahvilaatikoissa kellarissa vuosien takaisia muistoja, valokuvia ja muuta tavaraa ja kyseiset pahvilaatikot ovat kulkeutuneet useiden muuttojen yhteydessä kodista toiseen. Tai oikeammin kellarikomerosta toiseen. Kellarikomeron raivaus oli siis enemmän kuin paikallaan. Tällaiset karsimispelit ja -haasteet on oiva tapa tsempata itseään, kun on tarve käydä läpi tavaroitaan ja päättää, mitä todella tarvitsee. En tiedä, olisinko muuten saanut aikaiseksi raahautua kellariin ja käytyä läpi sinne hautautuneita tavaroita. Muutaman tavaran karsin kellarin lisäksi myös kotoa.

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Hyvin mahtui näin pieneen laatikkoon ison banaanilaatikon ja kenkälaatikon sisällöt.

Päivä 1

  • 5 huonekasvia, virsikirja, 25 valokuvaa

Päivä 2

  • 35 valokuvaa

Päivä 3

  • 30 postikorttia

Päivä 4

  • 245 valokuvaa

Päivä 5

  • 5 psykologian oppikirjaa, kauppaoppilaitoksen opinnäytetyö ja liiketoimintasuunnitelma, Aku Ankka -sarjakuva stadin slangilla, valokuva-albumi, terassin istuintyyny, 1 postikortti, hiusklipsi, 4 kosmetiikkatuotetta, saunatuoksu, saippua-alusta, matkakosmetiikkapakkaus (sellaisia täyttöputeleita), kirjanmerkki, sauvasekoittimen käyttöohje, 6 kappaletta papereita, lehtiä ja artikkeleita.

Päivä 6

  • Purkki aikoja sitten vanhentunutta kookosöljyä, huonokuntoinen t-paita, 2 valokuva-albumia, 3 kalenteria, 2 C-kasettia, valokuvakehyksen metallinipsu, 16 postikorttia

Päivä 7

  • 40 postikorttia ja kirjettä

Päivä 8

  • vanhassa harrastuksessani käyttämäni asu, vanha kivipora, taulu, nippu negatiiveja, nippu kuvakuoria, penaali, osoitekirja, nippu postikortteja, nippu tyhjiä postikortteja ja kirjeitä ja lippulappuja, 9 koulukirjaa, muutama lehtiartikkeli, 2 lehteä, Asterix-sarjakuva, ystäväkirja, slämäri

Päivä 9

  • Nilkkurit, 6 kosmetiikkatuotetta, matkamuisto, 1 postikortti, 5 kirjettä, 9. luokan yhteiskuntaopin kirjallinen esitys, yläasteen jaksotiedote, rippikoulupapereita, vanha vihko jossa muistoja, 6 nippua opiskelumuistiinpanoja

Päivä 10

  • Läppärin pahvilaatikko, 5 kansiota Aku Ankka -lehtiä vuosilta 1998-2001, 16 irrallista sarjakuvalehteä

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Päivä 11

  • 2 tyhjää pahvilaatikkoa, 6 kouluvihkoa, 5 vanhaa kirjaa äitini lapsuudesta, tuttipullo (Whaaat?!), 3 koriste-esinettä, aktiivisuusrannekkeen ”nettitikku”, 3 valokuvaa

Päivä 12

  • 31 kirjettä ja postikorttia

Päivä 13

  • 2 kouluainetta, 6 lehtiartikkelia, 12 valokuvaa, c-kasetti

Päivä 14

  • 18 valokuvaa

Päivä 15

  • 23 valokuvaa, 1 valokuva-albumi

Päivä 16

  • 25 postikorttia

Päivä 17

  • Tyhjä konvehtirasia jossa säilytetty muistoja, 3 postikorttia, 13 valokuvaa, automaattinostokuitti vuodelta 1997, 3 käyntikorttia, asiakaskortti Pukinmäen Esson videovuokraamoon 😀

Päivä 18

  • 4 lehteä/lehtiartikkelia, Aku Ankan taskukirja vuodelta 1996, Radio Mafia -penaali, Ykkösbonuslaskelma vuodelta 1997, rikkinäinen valokuvakehys, itse kuvitettu paperipussi, 17 kirjettä ja postikorttia, 16 lapsuuden tuttujen koulukuvaa

Päivä 19

  • 2 kansiollista lukion psykologian monisteita, 2 äidinkielen tehtävää, yläasteaikainen esitelmä Svinhufvudista, 8 oppikirjaa lukiosta ja kauppaoppilaitoksesta

Päivä 20

  • 1 lehtiartikkeli, ala-asteen 3. luokan englannin kirja, ala-asteen musiikinkirja, poliisin tiedote Itä-Pasilassa sattuneesta autopommiräjähdyksestä, 1 postikortti, 7 kirjettä

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Päivä 21

  • 41 kirjettä, 1 postikortti

Päivä 22

  • 62 valokuvaa

Päivä 23

  • 1 kirje, 1 postikortti, 21 liuskaa/yksittäistä koulukuvaa (omia)

Päivä 24

  • 70 valokuvaa, nippu negatiiveja, valokuva-albumi, päiväkirjan avaimet

Päivä 25

  • 122 valokuvaa, nippu negatiiveja, valokuva-albumi

Päivä 26

  • 100 valokuvaa, valokuva-albumi

Päivä 27

  • 125 valokuvaa, valokuva-albumi

Päivä 28

  • 108 valokuvaa, valokuva-albumi

Päivä 29

  • 62 valokuvaa, nippu negatiiveja, valokuva-albumi

Päivä 30

  • 2 kirjaa

Päivä 31

  • 1 kirja

Kellarikomeron raivaus, kellarin raivaus, varaston raivaus, tavaran karsiminen

Jestas, että siinä olikin paljon karsituksi tulleita tavaroita. Määrä on enemmän kuin 496 tavaraa, sillä tottuneena karsijana luopuminen oli helppoa ja tiukka tavoite oli ihan oikeasti karsia kellarissa olleet viisi pahvilaatikollista tavaraa tämän tammikuun aikana. Monena päivänä luovuin selkeästi enemmästä määrästä tavaraa kuin haasteen mukaan piti.

Lyhyt tiivistelmä:

  • 1039 kuvaa + omat koulukuvat
  • 79+ postikorttia
  • 54+ kirjettä
  • 24 koulukirjaa
  • 8 kirjaa + virsikirja
  • 8 isoa ja 2 pientä valokuva-albumia
  • 5 kansiollista Aku Ankkoja
  • paljon muuta sekalaista

Nyt on kellarikomeron raivaus suoritettu ja koppero on vihdoin kuten haluan eli melkein tyhjä. Ai, miten helpottunut olo! Kellarissa on enää tyhjiä pahvilaatikoita (koskaan ei tiedä, tuleeko muutto eteen eikä tyhjät laatikot ärsytä lainkaan siellä kellarissa) ja joulukoristeita. Jotain muutakin tietty, mutta ei oikeastaan mitään pois heitettävää. Vielä pitää tehdä jossain vaiheessa lisäkarsintakierros muistotavaroille, jotka päätin säilyttää. Nyt muistot kuitenkin mahtuvat yhteen pahvilaatikkoon, joka on tarkoitus saada mahtumaan ihan tänne kotiin eikä kellariin unohduksiin.

Täytyy sanoa, että en ole varma, onnistuisinko tätä haastetta enää kolmatta kertaa suorittamaan. Riittäisiköhän tarpeeksi tavaroita, joita ei tarvitse? Kodin papereissa riittäisi ainakin karsittavaa, mutta muutoin en tiedä. Aion kyllä edelleen tarkastella omistamiani tavaroita tiukalla seulalla. Haluan, että omistamani tavarat ovat kaikki joko tarpeellisia tai tavalla tai toisella minulle tärkeitä.

Säilytätkö kellarissa tai varastossa tavaroita, joita et tarvitse? Olisiko kellarikomeron raivaus ajankohtainen myös sinulle? 🙂

Luetut kirjat – Tammikuu 2019

Uusi vuosi ja uudet kirjat! Pääsin vihdoin varmaan parin vuoden jälkeen eroon yöpöydän kirjapinosta ja nyt yritän olla kasaamatta siihen enää muita kuin kirjastosta lainattuja lukuvuoroon tulevia kirjoja ja satunnaisia lukupiirikirjoja. Alun perin yöpöydän pino kasvoi, kun valitsin kirjoja, jotka haluan lukea. Olen sen verran sääntöjä ja suunnitelmia noudattava, että en voinut poistaa pinosta kirjoja ennen kuin todella olin ne lukenut (tai ainakin yrittänyt). Niinpä impulsiivinen kirjastosta lainaaminen tai omasta hyllystä kirjan nappaaminen oli vaikeaa, kun pinossa odotteli jo luettavaa. Niinpä päätin antaa tänä vuonna sijaa impulsiivisuudelle ja luin yöpöydän kirjapinon kirjat pois ja nyt menen hieman vapaammin eteenpäin.

Tammikuussa luin seitsemän kirjaa. Keskitytäänpä nyt niihin.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Mary Ann Shaffer

Mary Ann Shaffer, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä, Dawsey Adamsilta Guerseyn saarelta, joka kuuluu Englannin Kanaalisaariin. Dawsey on löytänyt kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Dawsey kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin. Juliet kirjoittaa takaisin Dawseylle ja muillekin kirjallisuuspiiriin kuuluville. Kirjeiden kautta Juliet kuulee mielettömiä tarinoita Guernseystä ja sen asukkaista. Lopulta Juliet matkustaa itse saarelle, löytää aiheen tulevalle kirjalle ja paljon muutakin.

Odotin tältä kirjalta paljon, kenties kirjallisen aiheensa vuoksi, mutta tarina ylitti odotukseni huikeasti. Kirjan tarina on kirjoitettu kirjemuodossa ja aluksi arastelin sitä, mutta turhaan. Kirjeinä luettu tarina oli helppoa luettavaa ja kirjan alun jälkeen uppouduin mukaan täysillä. Ehdoton suositus!

Harha-askel, Doggerland, Maria Adolfsson

Maria Adolfsson, Harha-askel (Doggerland, #1), ilmestyy 12.2.2019

Ruotsalaisen Maria Adolfssonin Harha-askel aloittaa kuvitteelliseen Doggerland-saarivaltioon sijoittuvan dekkarisarjan. Doggerland sijoittuu kartalla Tanskan ja Ison-Britannian väliin ja kirjan kuvataankin olevan sekoitus skandinaavista ja brittiläistä jännityskirjallisuutta.

Kirjan päähenkilö komisario Karen Eiken Hornby on asunut pitkään Isossa-Britanniassa ja on palannut kotimaahansa nuolemaan haavojaan. Osterijuhlan jälkeisenä aamuna Karen löytää itsensä krapulassa hotellin sängystä miehen vierestä. Miehen, jonka vierestä hänen ei koskaan olisi pitänyt herätä. Saman päivän iltapäivänä Karen joutuu tutkimaan murhaa, joka on äärimmäisen kiusallinen ja jonka myötä hänen edellisen yön hairahduksensa aiheuttaa lisää ahdistusta.

Harha-askel oli ihan kelpo dekkari. Pidin päähahmosta Karenista ja siitä, miten hän sinnikkäästi taistelee miehisessä ja vanhoillisessa ilmapiirissä. Luen varmasti jatko-osiakin.

Piiraan maku makea, Flavia de Luce, Alan Bradley

Alan Bradley, Piiraan maku makea (Flavia de Luce, #1)

Piiraan maku makea aloittaa 11-vuotiaan harrastelijasalapoliisin Flavia de Lucen seikkailuista kertovan dekkarisarjan. Eletään 1950-lukua Englannin maaseudulla Buckshawssa, jossa Flavia asuu leski-isänsä ja kahden vanhemman siskonsa kanssa. Eräänä päivänä oven edestä löytyy kuollut lintu, jänkäkurppa, jolla on suussaan postimerkki. Seuraavana aamuyönä Flavia löytää kurkkupenkistä kuolleen miehen ruumiin ja päättää ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kuka tämä mies on? Miksi hän on kuollut, onko joku murhannut hänet?

Alan Bradleyn Flavia de Lucesta kertova dekkarisarja on todella tykätty. 11-vuotiaan kemiaa rakastavan harrastelijasalapoliisin seikkailuista nauttivat nekin, jotka eivät pidä raaoista dekkareista. Olin hyvin kiinnostunut ennen kirjan lukemista, mutta hieman ennakkoluuloinen lapsipäähahmon vuoksi. Miltä tuntuisi lukea kirjaa, jossa seikkailee vasta aavistuksen toisella vuosikymmenellään oleva tyttö? Olisiko tämä paluu Neiti Etsivä -kirjojen maailmaan, takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen? Olkoonkin, että Flavia on vasta 11-vuotias, siihen ei kirjaa lukiessaan kiinnitä juurikaan huomiota. Bradley on onnistunut kirjoittamaan tarinan niin, että siinä ei korostu nuoren tytön sanat. Näin ollen kirjaa oli miellyttävä lukea. En mitään superhyperfiiliksiä lukukokemuksesta saanut, mutta aion pian tarttua kuitenkin seuraavaankin osaan. Suosittelen kokeilemaan, jos lempeämmät dekkarit kiinnostavat.

Viikko on pitkä aika, Francesca Hornak

Francesca Hornak, Viikko on pitkä aika

Birchin perhe aikoo pitkästä aikaa viettää joulun koko porukalla, kun Olivia-tytärkin palaa ulkomailta avustustehtävistä kotiin. Olivia on lääkäri ja hän on ollut Liberiassa taistelemassa Haag-virusta vastaan. Niinpä hän joutuu viettämään viikon karanteenissa kotiin palattuaan. Muu perhe päättää osallistua myös karanteeniin, jotta joulun vietto yhdessä onnistuisi. Niinpä edessä on sanalla sanoen mielenkiintoinen viikko perheen lomakartanossa. Jokaisella on omat salaisuutensa eivätkä perheen keskinäiset välitkään ole niin hyvät kuin voisi toivoa.

Pidin tästä kirjasta kovasti! Mielenkiintoiset henkilöt, kaikki erilaisia toisistaan ja tunteet näitä hahmoja kohtaan vaihtelivat tarinan edetessä. Loppu ei ollut ehkä aivan täysin omien toiveiden mukainen (eikä sen toki tarvinnut ollakaan) ja se hieman ehkä laski arvosanaa, mutta ei se loppu kuitenkaan missään nimessä huono ollut. Neljä tähteä viidestä annoin tälle. Suosittelen tätäkin siis!

Luin myös nämä kirjat:

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.