Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Keittiötäni on koristanut jo pari kuukautta ripaus rustiikkia. Nappasin jouluna lapsuudenkodistani äitini isän peruja olevan puisen suolasalkkarin.
Puu on ihan oikeaa puuta, jos niin voi sanoa. Ei mitään vaneria tai muuta vastaavaa. Salkkari on todella ajan myötä kulunut ja hieman huterakin.
Pohja lävähtää auki herkästi eikä siksi salkkarissa voi säilyttää mitään painavampaa tai ainakaan silloin ei kannata nostaa sitä ilmaan. 😉 Rakojakin on, joten alkuperäiseen käyttötarkoitukseen tämä ei tällaisenaan enää sovi. En myöskään tiedä, haluaisinko tälle elämän kaunistaneelle astialle mitään isompaa kunnostusta tehdäkään. Ehkä vain nautin siitä juuri tällaisena.
Äitini mainitsi ohimennen liottamisen, mutta siitä en tiedä mitään. Turvottaisiko se puuta ja sitä kautta liotus olisi jotenkin hyödyksi? En tiedä, pitää ottaa selvää. Ja toki, jos joku asiasta jotain tietää tai tällaisista puisista salkkareista, niin mielelläni kuulisin mielipiteitä.
Juuri nyt salkkarissa ei siis ole sisällä mitään. Voisihan siellä säilyttää vaikka valkosipuleita, jos niitä joskus enemmän alan käyttää ruoanvalmistuksessa.
Mitä te laittaisitte tällaiseen vanhaan suolasalkkariin? Vai antaisitteko olla vaan tyhjänä ja koristeena ihan sellaisenaan? 🙂
Ihanan rustiikkinen tunnelma huokuu tuosta. Ja varmasti vahva tunnearvo 🙂
Meena O: On kyllä jännä ajatella, että tuo on kuulunut joskus äitini isälle. 🙂 Ja se on niin käsintehdyn näköinen ja kunnon puuta että tykkään kovasti!
Mulla oli aikoinaan samanlainen, mutta myin sen kirppiksellä pois, auts. Tosin se oli uustuotantoa ja tuliaisena rajan takaa, joten samanlaista kaipuuta ei ole. Kaunis se nyt olisi, toisaalta olen päättänyt kirppismyyntejä ei jäädä suremaan.<br />
Ehdottomasti säilyttäisin tässä suoraa, koska tämä on suola-astian näköinen. Laita suola vaikka rasiaan tai minigrip-pussiin jottei kovetu, vai kovettuuko suola kovin helposti.<br />
Kastelun jälkeen puu turpoo kyllä, mutta tuskin siitä tiivistä tulisi.<br />
<br />
Perintömuistot ovat juuri niitä parhaita.
Lanttuleikkuri: Ei pöllömpi idea laittaa suola ensin muunlaiseen säilytysastiaan/-pussiin ja sitten tuohon salkkariin. 🙂
IHANA ♥ ♥ Mä huolisin tuollaisen ihan heti, tosin varsinkin P:n tuntien, se yritettäisiin kunnostaa alkuperäiskäyttöään vastaavaksi. Meille tuollainen suolakko olisi tosi hyvä 😉 <br />
(Huomaatko murre-erot sanoissa?) ;D<br />
<br />
Oli miten oli, uskon ja ymmärrän, miten suuri tunnearvo tällä salkkarilla on sinulle. Ja se tunnearvo on minusta säilyttämisen arvoista ♥
Dara: Suolakko kuulostaa kyllä omaan korvaani tosiaan paremmalta kuin salkkari. Suolasalkkari-nimellä sitä tosiaan netissä kutsuttiin, kun etsiskelin tietoa. Mä en tiedä, mitä nimeä stadilainen tuosta käyttäisi… täytyypä kysyä isältä, joka handlaa stadin slangin ja jolta löytyy tuommoinen suolakko posliinisena (Arabia). 🙂