Vietin eilen pitkän päivän Messukeskuksessa, sillä parhaillaan on käynnissä Helsingin Kirjamessut 2018. Viime vuonna olin kirjamessuilla kahtena päivänä, mutta tänä vuonna vain yhden päivän. Aika hyvin sain käytyä läpi kaiken, minkä halusinkin. Vuosi sitten istuin pitkät tovit Dekkarilauantain luentoantia kuunnellen, mutta tänä vuonna seurasin vain paria haastattelua. Muutoin tutkiskelin kirjatarjontaa ja pikaisesti piipahdin viini- ja ruokamessuillakin. Postauksen lopussa myös kirjaostokseni.
Odotettu uutuus, Elena Ferranten Napoli-sarjan neljäs ja viimeinen osa Kadonneen lapsen tarina jo kovasti houkuttelee.
Elly Griffithsin ihana Ruth Galloway -sarja kannattaa kaikkien dekkareista pitävien lukea. Hyviä tarinoita ja mukavat päähenkilöt. Sopii heillekin, jotka eivät raa’asta jännityskirjallisuudesta välitä.
Keri Smithin Tuhoa tämä kirja -sarjan kirjoista olen kyllä kuullut, mutta ensimmäistä kertaa niitä selailin WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan yhteisosastolla. Tuntuuhan se vähän hölmöltä ostaa ensin kirja ja sitten erilaisten tehtävien myötä kirjaimellisesti tuhota se. Silti voisi olla älyttömän hauskaa toheltaa tämän kirjan parissa!
Ainoa varsinainen kirjailijatapaamiseni oli Arktisen Banaanin osastolla, kun piipahdin tervehtimässä Max Manneria. Manner on Luxemburgissa asuva turkulainen kirjailija, joka on kirjoittanut hyviä dekkareita. Hän on kirjoittanut sittemmin myös muunlaisia kirjoja ja tuorein niistä on epookkiromaani ja selviytymistarina Kadotettujen kahvila. Tämä oli ainoa normaalihintainen kirja, jonka ostin ja samalla myös ensimmäinen signeerattu kirjani.
Marko Kilpi ja Undertaker-kirjasarjan lisäksi myös Undertaker-pipoja ja -kahvia.
Antikvariaattipuoli on tänä vuonna mielestäni pienempi kuin viime vuonna. Yritin etsiskellä paria osastoa, joilta viime vuonna tein hyviä ja edullisia löytöjä, mutta en löytänyt. Ehkä tänä vuonna messuilla oleva lastenosasto on jonkin verran syönyt antikvariaattipuolen kokoa.
Oih ja voih, näihin Kirjansitojattaren kirjakorvakoruihin rakastuin! Jos olisi ollut varaa, olisin ehdottomasti ostanut tällaiset. Nämä vihreäsävyiset olivat tosi kivat, mutta olisin varmaankin päätynyt kuitenkin mustan ja ruskean sävyisiin koruihin.
Ne pari kirjailijahaastattelua, joita kuuntelin olivat ihan illan viimeisimpiä ohjelmanumeroita ja menivät päällekkäin, mutta osia onnistuin kuulemaan molemmista. Aiemmin jo mainittu Max Manner kertoi Kadotettujen kahvilasta. Suomalaisen kirjakaupan pisteellä dekkaristit Marko Kilpi, Harri Nykänen ja Max Seeck keskustelivat muun muassa kirjojensa päähenkilöistä.
Helsingin Kirjamessut 2018 ja Viini- ja ruoka 2018 järjestetään samaan aikaan. En ole varmaan koskaan aiemmin käynyt viini- ja ruokamessuilla, joten vielä kun jaloissa oli aavistus voimaa jäljellä niin olihan siellä piipahdettava. Alkoholiin en koskenut – joskin noita japanilaisia Hitachino Nestin oluita olisin voinut hieman maistaa – mutta nälän kurniessa vatsassa söin palan pizzaa ja söin jälkkäriksi gelatoa. Ihan mielenkiintoiset messut sinänsä, mutta jotenkin tuntui pääpaino olevan kuitenkin alkoholissa. Olisin mielellään nähnyt hieman enemmän ruokajuttuja. No, ehkä nimikin sen jo sanoo: Viini- ja ruokamessut. Ei toisinpäin.
Kirjaostokseni
- Denise Rudberg, Yksi tappava syrjähyppy (Marianne Jidhoff -sarja #1)
- Gwen Cooper, Homer-kissan uskomaton elämä
- Max Manner, Kadotettujen kahvila
- Anna Jansson, Hopealantti (Maria Wern -sarja #4)
- Karin Slaughter, Triptyykki (Will Trent -sarja #1)
- Alan Bradley, Piiraan maku makea (Flavia de Luce -sarja #1)
Kiitos ja kumarrus, Helsingin Kirjamessut 2018, oli jälleen ihanaa ja inspiroivaa! Monesti toivoo, että nämä messut olisivat useamminkin. Siitä huolimatta vaikka sitä on aivan puhki, kun on kierrellyt ja kaarrellut pitkin messukäytäviä painava reppu selässä. Niinpä yritämme siis maltilla odottaa ensi vuotta! 🙂
Lue lisää: Helsingin Kirjamessut 2017
Lue lisää: Dekkarifestivaali 2018
Lue lisää: Luetut kirjat – syyskuu 2018
Kävitkö sinä tänä vuonna kirjamessuilla tai aiotko käydä?
Helsingin Kirjamessut 2018
Messukeskus
Avoinna to-la 10-20, su 10-18