Dekkarifestivaali 2018

Osallistuin eilen jo neljättä kertaa järjestettävään Dekkarifestivaaliin Helsingin Pörssitalolla. Tämä oli minun ensimmäinen kertani, mutta ei varmastikaan viimeinen. Dekkarifestivaali 2018 keräsi yhteen joukon kotimaisia ja ulkomaisia dekkarikirjailijoita sekä meitä lukijoita, jotka rakastamme dekkari- ja jännityskirjallisuutta.

Dekkarifestivaali 2018

Lippuja oli kahdenlaisia: edullisia päivälippuja ja kalliimpia kokopäivälippuja. Päivälipulla pääsi osallistumaan festivaaleille klo 12-18 ja kuuntelemaan kirjailijoiden haastatteluja. Jos oli early bird ja hankki päivälippunsa ajoissa – kuten minä tein – sai festareilta mukaansa kirjakassin. Kirjakassissa oli tänä vuonna neljä kirjaa. Kokopäivälippu puolestaan maksoi huomattavasti enemmän, mutta piti edellä mainitun lisäksi sisällään vielä kolmen ruokalajin illallisen kirjailijoiden seurassa ja mahdollisuuden samalla osallistua murhamysteerin ratkomiseen. 🙂 Myös kokopäivälipun ostaneet saivat kirjakassin.

Dekkarifestivaali 2018

Dekkarifestivaali 2018

Dekkarifestivaali 2018

Festivaaleilla sai ostaa tapahtumassa mukana olleiden dekkaristien tuoreimpia kirjoja festarihintaan ja niihin oli mahdollista saada kirjailijan signeeraus.

Dekkarifestivaali 2018

Dekkarifestivaali 2018

Dekkarifestivaali 2018

Dekkarifestivaali 2018

Arne Dahl oli yksi minulle jo aiemmin tutuista kirjailijoista, joskin olen lukenut vain hänen ensimmäisen Sam Berger & Molly Blom -sarjan kirjan Rajamaat. Sarjan toinen, Sydänmaa on kirjastossa varauslistallani. Arne Dahlia haastatteli muun muassa Maria Kallio -sarjasta tuttu dekkarikonkarimme Leena Lehtolainen. Ajatelkaapa, ensimmäisestä Maria Kallion tähdittämästä kirjasta Ensimmäinen murhani on jo kaksikymmentäviisi vuotta!

Dekkarifestivaali 2018

Dekkarifestivaali 2018

Venäjän varjoja ja villejä bisneskuvioita

Dekkaritutkija FT Paula Arvas haastatteli ruotsalaista dekkaristia Martin Österdahlia, jolta on suomeksi ilmestynyt kirjat Armoton todellisuus ja Kymmenen on kuoltava. Nämä kaksi kirjaa ovat ensimmäinen ja toinen osa Max Anger -sarjasta, joka sijoittuu Ruotsiin ja Venäjälle.

Österdahlin lisäksi haastattelussa oli mukana suomalainen kirjailija Anniina Tarasova, jonka esikoiskirja Venäläiset tilikirjani sijoittuu myöskin Venäjälle, tarkemmin ottaen Pietariin. Tarasovan kirjassa seikkailee Reija Wren, jolle tarjoutuu tilaisuus lähteä Pietariin suorittamaan konserninsa sisäistä tarkastusta.  Tutkimusten edistyessä komennus muuttuu vaaralliseksi ja ystävät vihollisiksi.

Olen jostain syystä vierastanut ajatusta lukea Venäjälle sijoittuvia romaaneja, mutta näiden dekkaristien haastattelua kuunnellessa mielenkiinto hieman kasvoi. On siis hyvinkin mahdollista, että Anniina Tarasovan ja Martin Österdahlin kirjat päätyvät jossain vaiheessa käsiini.

Dekkarifestivaali 2018

Kaksi kovaa Balkanin sotaveteraania

Jone Nikulan haastattelussa kuultiin suomalaista dekkaristia Max Seeckiä ja tanskalaista Jens Henrik Jenseniä. Seeckiltä on ilmestynyt sotaveteraani Daniel Kuismasta ja kumppaneista kertova trilogia – viimeinen eli kolmas osa on uunituore. Suosittelen lukemaan kaikki kolme järjestyksessä (vaikka toimivat itsenäisinäkin teoksina): Hammurabin enkelit, Mefiston kosketus ja Haadeksen kutsu.

Jens Henrik Jenseniltä on alkukesästä ilmestynyt ensimmäinen suomennos Hirtetyt koirat Afganistanin sodan veteraanista Niels Oxenista kertovassa sarjassa. Sain mahdollisuuden lukea tämän ensimmäisen osan ennakkokappaleena jo huhtikuussa. Onneksi seuraava osa Pimeän miehet ilmestyy suomennettuna kesäkuussa 2019. Tanskassa sarjasta on ilmestynyt jo neljä kirjaa. Harmi, etten osaa tanskaa, olisin voinut lukea alkuperäiskielellä.

Dekkarifestivaali 2018

Ruotsin Ocean’s Eleven?

Kirjastossa varauslistallani on myös Jonas Bonnierin kirjoittama Helikopteriryöstö, joka on tositapahtumiin perustuva romaani Ruotsin kohutuimmasta rikoksesta vuonna 2009. Kirjasta ja kirjailijan työstä Jonas Bonnieria haastatteli kirjailija ja rikostoimittaja Jarkko Sipilä. Täytyy kyllä mainita, että Jonas Bonnier osasi puhua ja ottaa yleisönsä äärimmäisen hyvin. Todella hauska heppu!

Dekkarifestivaali 2018

Historiallisesta Helsingistä rikosnäyttämönä keskustelivat Timo Saarto ja Jarkko Sipilä Jone Nikulan johdolla. Timo Saarto on julkaissut neljä dekkaria, joista kaksi tuoreinta kertoo miliisimies Leo Waarasta vuosien 1917 ja 1918 aikana. Saarron Kuoleman kuukausi ja Kevään varjo ovat historiallisia dekkareita ja vievät lukijan menneeseen, erilaiseen Helsinkiin. Nämäkin kirjat ovat ajan saatossa silmiin osuneet, mutta vasta oikeastaan nyt heräsi todellinen mielenkiinto näiden lukemiseen. Lukulistalle siis!

Takamäki-dekkarisarjastakin tuttu Jarkko Sipilä (Tammi) on julkaissut keväällä Helsingin pimeä puoli -kirjan, jossa on sata rikostarinaa 1800-luvulta aina 2000-luvulle asti. Minulla on vahva mielenkiinto rikostarinoihin, ollut jo vuosia ja kunhan akuutin lukusumani saan tästä selätettyä, vapautan kirjaston varauslistalta lukituksen ja otan tämän kirjan luettavakseni. En malta odottaa.

Muut postauksessa mainitsemattomat kirjailijat, jotka osallistuivat Dekkarifestivaali 2018 -tapahtumaan

  • Marko Hautala (Leväluhta)
  • Simo Hiltunen (Lampaan vaatteissa; Ihmisen kuoressa)
  • Liina Putkonen (Jäätynyt tyttö)
  • Ari Räty (Syyskuun viimeinen; Varjomies)
  • Pauliina Susi (Takaikkuna; Seireeni)
  • Heikki Valkama (Pallokala; Laserjuuri)

Millainen oli ensimmäinen Dekkarifestivaali-kokemukseni?

Dekkarifestivaali 2018 oli mukava tapahtuma. Festarille varattu Pörssitalo oli sopiva ottamaan noin kolme sataa osallistujaa vastaan eikä tiloissa pyöriessä tullut hikeä tai ihmisähkyä. Ohjelman aikataulusta pidettiin hyvin kiinni enkä ole koskaan ollut missään tällaisessa tapahtumassa, jossa oltaisiin oltu näin täsmällisiä. Peukku sille! Vaikka mielelläni olisin osallistunut myös illalliselle, niin tykkäsin, että tilaisuuteen pystyy osallistumaan myös päiväseltään eli kuuntelemaan haastattelut, tutustumaan kirjailijoihin ja muihin lukijoihin sekä ostamaan kirjoja. Kokopäivälippu on varmasti monen kukkarolle aika kova pala purtavaksi, joten päivälippumahdollisuus on todella hyvä.

Ainoa himppasen harmittava juttu oli se, että lounasta ja kahvitaukoa lukuunottamatta ei ollut haastattelujen välissä oikein aikaa pyöriskellä ihmisten keskuudessa minglaamassa. Minulla ja ystävälläni meni kyllä sekä lounas että kahvitauko aika pitkälti syömiseen ja juomiseen. Ei siinä sinänsä mitään vahinkoa käynyt, sillä hieman ujona en olisi uskaltanut juurikaan kirjailijoita käydä jututtamassa ja muista osallistujista tiesin “onneksi” vain yhden henkilön, jota olisin mielelläni tervehtinyt. Mutta tosiaan, tämä ainoa miinus ei kuitenkaan mieltänyt todellisuudessa pahoittanut vaan oli lähinnä vain huomio. 🙂

Ensi vuotta ja seuraavaa Dekkaridestivaalia odotellessa!

Irina / White & Fresh - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *