Luetut kirjat – lokakuu 2020

Lokakuussa luin vain kolme kirjaa. Jostain syystä lukutahtini on hidastunut ja viime aikoina vielä entisestään, kun olen innostunut iltaisin selaamaan Instagramia (en tajua 😀 ). Kai tämä on vain jokin vaihe. Kyllä se siitä vielä tasaantuu ja saa luettua enemmän. Sinänsähän hitaamman lukemistahdin vuoksi ei kannata stressata, mutta harmittaa kun kiinnostavia kirjoja on niin paljon. Mutta katsotaanpa ne kolme kirjaa!

Satu Vasantola, Kaikki kadonneet

Kirja saatu kustantajalta

Kirja kertoo Annusta, joka on menettänyt molemmat vanhempansa ja pikkusiskonsa. Äiti on kuollut, isä vankilassa ja sisko kadonnut. Annu on aikuisena – syystä tai toisesta – opiskellut naistentautien lääkäriksi. Työssään hän on hyvä, mutta menneisyyden tapahtumat vaivaavat häntä.

Kaikki kadonneet kertoo naisten oikeudesta (ja oikeudettomuudesta) tehdä päätöksiä koskien omia kehojaan. Se kertoo samalla myös katkenneista ihmissuhteista ja ihmissuhteiden elvyttämisestä. Sinänsä aika ajankohtainen tarina, kun viime aikoina on paljon puhuttu naisten aborttioikeuksista. Mielenkiintoinen lukukokemus vaikka ei itseeni kovin kovaa kolahtanutkaan. ★★

Kuva: Harper Collins

Judy Leigh, Suurenmoinen irtiotto – Tarina naisesta, joka osti auton ja ajoi vapauteen

Evie Gallagher on 75-vuotias. Hän on myynyt talonsa miehensä kuoleman jälkeen ja poikansa painostuksesta muuttanut hoivakotiin. Evie ei kuitenkaan koe paikkaa omakseen vaan karkaa ja lähtee seikkailemaan ja kokemaan asioita. Vaikka hänen poikansa on kauhuissaan äitinsä tempauksesta, ei Evie ole moksiskaan, sillä eihän 75-vuotias vielä kuollut ole.

Mukava ja viihdyttävä kirja. Tätä lukiessa tuli tosiaan ajateltua, että ei pidä olettaa, että yli 70-vuotiaat olisivat liian vanhoja vielä kokemaan kaikenlaista. 😉 ★★★

Kuva: Gummerus

Jenny Offill, Ilmastoja

Kirjastonhoitajana työskentelevän Lizzie Bensonin vanha mentori Sylvia pestaa Lizzien assistentikseen ja vastaamaan podcastinsa yleisön lähettämiin kysymyksiin. Samaan aikaan Lizzien oma elämä tuntuu olevan jotenkin hukassa samoin kuin hänen veljensä elämä.

En ole ehtinyt lukea Offillin edellistä kehuttua kirjaa Syvien pohdintojen jaosto, mutta se sekä tämä uusin olivat niin kehuttuja, että odotukset olivat korkealla. Valitettavasti tämä kirja ei iskenyt minuun ja putosinkin aika korkealta. Aihe itsessään oli mielenkiintoinen, mutta Offillin rikkonainen tajunnanvirta-tyyli ei puhutellut minua enkä saanut kiinni oikein mistään. Jos Syvien pohdintojen jaosto on tyyliltään samanlainen, jätän sen kyllä lukematta. ★

***

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua goodreadsissa. Julkaisen lukemiani kirjoja myös Instagramissa, joten tervetuloa seuraamaan!

Vuosi ilman tupakkaa!

En olisi koskaan voinut uskoa tätä (vaikka aina toivoinkin) ja vähän on vieläkin hankala uskoa, mutta tänään olen ollut savuton jo kokonaisen vuoden. Vuosi ilman tupakkaa on lähemmäs 30 kuin 20 vuotta tupakoineelle jotain aivan käsittämätöntä. Tai on ainakin minulle, sillä en ole koskaan oikein ollut hyvä itsekuria vaativissa asioissa. Mutta nyt juhlitaan!

Miten lopetin tupakoinnin?

Lopettamispäätöksen tein hyvissä ajoin, jo joskus lopputalvesta/alkukeväästä 2019. Olen aiemminkin joissain asioissa kokenut parhaaksi sen, että ehdin päässäni käsitellä tärkeitä, mutta epämukavia päätöksiä hyvän aikaa ja sitten ne on jotenkin “helpommin” toteutettavissa. Tein siis päätöksen, että lopetan tupakoinnin joskus syksyn jälkeen, kun kelit viilenevät. Ajattelin, että lopetustani voi edes hieman auttaa se, että ulkona on kylmä. Lisäksi lokakuun lopussa oli kalenterissa vielä kahdet isot messut ja niiden jälkeen oli tulossa hiljaisempaa, jolloin voisin keskittyä täysin tupakoinnin lopettamiseen. Päätin myös, että otan lääkäriin yhteyttä ja pyydän tueksi sekä lääkkeen että pääsyn jonkinlaiseen tukiryhmään. Kaikki keinot käyttöön!

Lokakuussa 2019 ennen lopettamistani kävin kerran tupakkaryhmää vetävän sairaanhoitajan puheilla ja kerran itse tupakkaryhmässä. Sitten kuun viimeisinä päivinä aloitin Champix-kuurin. Ajattelin ensin, että eihän tämä tunnu missään. Sitten yhtäkkiä kerran tupakoidessani tajusin, että tupakka ei “mene perille asti” (eli aivoihin) ja niin ymmärsin lääkkeen vaikuttavan. Siinä sitten pikkuhiljaa tupakka alkoi tökkiä, kun ei siitä kerran mitään nautintoa saanut. Viimeiset pari päivää vedin sitten ihan väkisin vain, jotta varmasti olisin valmis lopettamaan. 6.11.2019 yöllä yhden aikaan vedin viimeisen tupakkani ja menin nukkumaan.

Lopettaminen Champixin osalta meni ihan hyvin enkä saanut mitään järjettömän isoja haittavaikutuksia. Lääkkeen aiheuttaman pahoinvoinnin estin syömällä AINA ennen lääkkeen ottamista. Loppujen lopuksi käytin lääkettä vain kolmisen kuukautta vaikka olin varautunut puoleen vuoteen. Itselläni lääkkeen käyttö jäi pois vahingossa, kun testailin pienempää annosta, mutta suosittelen kaikille Champixin käyttöä niin pitkään kuin sitä lääkäri on suositellut.

Lopettaminen sitten muutoin oli ehdottomasti helpompaa kuin olin etukäteen pelännyt. Kuten alussa kerroin, minulla on hankaluuksia itsekuria vaativien asioiden kanssa ja sen lisäksi olen vahvasti etukäteen-murehtija. Pelkään ja murehdin paljon ja kaikenlaista – erityisesti pahoinvointia (oksennusfobia) ja kaikenlaista epämukavaa oloa. Se juontaa suurelta osin siitä, että sairastamieni masennuksen ja ahdistuksen vuoksi olen jo tuhottomasti kestänyt pahaa oloa (ihan fyysistäkin) ja sitä ei enää millään haluaisi kokea ylimääräistä. Toki lopettamisen aikana koin paljonkin epämukavia hetkiä ja (silloin) loputtomalta tuntuvan ajan tupakanhimoa. Pikatietä ei tupakoinnin lopettamisessa kovin monelle ole tarjolla. Ehdottomasti parasta oli se, että Champixin takia minulla ei ollut lainkaan nikotiinista johtuvia vierotusoireita. Sen sijaan tupakoinnin tapa oli se juttu, mistä piti päästä eroon. Ai miten monesti olinkaan menossa tupakalle vaikken enää tupakoinutkaan.

Isäni lopetti aikoinaan tupakoinnin ja vanhoilla päivillään vielä sanoi, että aina välillä tekee jumalattomasti mieli kupillista kahvia ja siihen päälle yhtä savuketta. Olin itse jo lopetuspäätöstä tehdessä varautunut valmiiksi siihen, että minäkin saatan kaivata tupakointia vielä pitkään lopettamisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa kaipaisin tupakointia lopun elämääni. Tämä ajatustyö ja kaipauksen salliminen itselle ovat olleet minulle loistava päätös, sillä nyt minun ei tarvitse soimata itseäni siitä, että tupakointia tekee mieli vielä pitkän ajan päästä. Joillain himot loppuu pian, mutta ei kaikilla. Jotkut ihmettelivät sitä, että sallin itselleni kaipauksen (eikö tupakan kaipaaminen olisi parempi saada heti pian loppumaan), mutta itselleni se on ollut ihan täydellinen ratkaisu. Ei tarvitse pettyä tai kokea oloaan heikoksi vaikka sattuisikin kaipaamaan tupakkaa kauemmin kuin muut.

Tupakkaryhmässä kävin säännöllisesti aina viime kevääseen asti, jolloin korona tuli ja sotki kuviot. Tupakkaryhmän vetäjä kuitenkin soitti meille ryhmäläisille kerran kuukaudessa ja kyseli kuulumisia. Viimeisimmän puhelinsoiton sain itse asiassa vielä syyskuussa. 🙂 Tämän lisäksi sain todella isoa vertaistukea Hengitysliiton Veikkauksen tukemana ylläpitämän stumppi.fi -sivuston keskusteluryhmästä. Siellä lämpimällä otteella tukevat toisiaan juuri lopettaneet kuin jo vuosia sitten lopettaneet ihmiset. Siellä sai jakaa fiilikset niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Kiitollisuuteni keskusteluryhmää ja erityisesti minun kanssa siellä yhdessä taistoa käyneitä tyyppejä kohtaan on sanoinkuvaamatonta. Jos sinä tupakoit ja päätät joskus lopettaa, niin forum.stumppi.fi on osoite, johon suosittelen menemään.

Miltä tuntuu nyt, vuosi ilman tupakkaa?

Edelleen kaipaan tupakointia. En koko ajan, mutta kyllä se käy joka päivä mielessä. Se ei viivy ajatuksissa kauaa ja siten se ei myöskään aiheuta sen kummempia tuskia. Fyysisesti en koe minkäänlaista tarvetta saada tupakkaa, mutta kaipaan välillä sitä tunnetta. Kun istahti alas vaikkapa imuroinnin tai muun askareen jälkeen, sytytti tupakan ja imasi ensimmäiset savut. Sitä rentoutumista. Mutta minä olin korsteeni ja poltin tupakkaa silloinkin, kun ei tehnyt mieli. Sitä en kaipaa. En kuitenkaan voi valita vain niitä parhaita tupakoita, sillä en kykene millään tavalla kontrolloimaan tupakointiani. En pysty polttamaan vain silloin, kun ihan oikeasti tekee mieli. Olen addikti ja siksi en voi ottaa enää henkostakaan. Juhannuksena, kun otin pari alkoholiannosta teki kamalasti mieli tupakkaa, mutta en sortunut. Ja oikeasti vaikka se tuntui vaikealta niin ei se sitten kuitenkaan tuntunut vaikealta. Vaikea selittää. 😉

Summa summarum: Kaipaan silloin tällöin tupakointia, lähinnä sitä “hyvän tupakan hetkeä” ja pysähtymistä, rentoutumista. En kuitenkaan koe tarvetta polttaa enkä myöskään halua olla enää tupakoitsija. On kulunut vuosi ilman tupakkaa. Olen savuton. Ja aivan hemmetin ylpeä itsestäni! ❤︎

Lue myös: Elämäntapamuutos – Mitä syön päivän aikana?

Kuukauden ostokset – syyskuu 2020

Olin ennen himoshoppaaja. Ostin kaikenlaista mielitekojen perusteella ja myös yli varojeni. Sittemmin olen opetellut pois turhan ostamisesta ja vaikka välillä vieläkin tulee ostohaluja, niin pääasiassa teen kuitenkin järkeviä ostoksia.

Kuukauden ostokset -postaukseni sisältää kaiken muun paitsi ruoan, päivittäistarpeet kuten pyykinpesuaineet, roskapussit yms. sekä asumiskulut. Myöskään tulojani en täällä avaa. Ja koska tarkoituksenani on hieman seurata sisään tulevien tavaroiden määrää ja laatua, niin kirjaan loppuun myös kuukauden aikana saadut tavarat.

Syyskuu oli omien ostosten osalta maltillinen. Syyskuussa meni sen sijaan satoja euroja kissan lääkäri- ja lääkekuluihin, joten rahanmenolta ei säästytty.

Kuukauden ostokset – syyskuu 2020

Matkustus

  • Arvoa HSL-kortille 40 €

Kosmetiikka, hygienia ja terveys

  • Kestovanulaput 8 kpl 9,90 €
  • Kestoside (yö) 9,50 €
  • Apteekkiostoksia 29,44 €
  • Weleda Manteli suihkusaippua 10,55 €
  • Villipuro KINOS suolasaippua 9,95 €
  • Yht. 69,34 €

Ostin vihdoin testaukseen kestovanulappuja. Meidän taloudessa vanulappuja käyttää pääasiassa kissa, joten ostin itselleni neljä ja kissalle saman verran. Yhden sain kaupan päälle. Ei niitä kertakäyttöisiäkään meillä paljon kulu ja yksi paketti voikin kestää pari vuotta. Mutta jos kestovanulappujen kanssa pärjää niin säästyypähän se yksikin kertakäyttöisten vanulappujen paketti.

Kuukauden ostokset syyskuu 2020, kestovanulaput, Onnikas
Kuukauden ostokset syyskuu 2020, Weleda manteli suihkusaippua, Villipuro KINOS suolasaippua, Greendeal.fi

Kodin tavarat

  • Teippiharjaan uusia rullia 4,75 €

Vaatteet

  • Pitkähihainen T-paita 9,95 €

Viihde

  • Viaplay 12,99 €
  • Ruutu+ 4,15 €
  • Yht. 17,14 €

Muut kulut

  • Postikulut verkkokauppatilauksista 10 €
Kuukauden ostokset syyskuu 2020, Everest, kevyttoppatakki, Stadium

Saadut tavarat

  • 3 kirjaa
  • Pidempi kevyttoppatakki

Olen viime tai toissatalvesta asti toivonut pidempää kevyttoppatakkia, joka peittäisi takamuksen ja osan reisistä. Minulla on kaksi lyhyempää takkia, mutta käytän usein leggingssejä ja niiden kanssa pidempi toppatakki on oivallinen. Sain tämän Everest-merkkisen kevyttoppiksen lahjaksi äidiltäni, kun hänen kävi kuulemma sääliksi, kun kaikki rahani menivät eläinlääkäriin. 😀 En valita, tämä on niin ihana takki! Hieman muotoonommeltu ja juuri sopivan pituinen, istuu kuin hansikas. ❤︎

Koko kuukauden ostokset yhteensä 151,18 €

Sanoisin, että syyskuu meni varsin mallikkaasti, jos ei oteta huomioon niitä satasia, jotka menivät eläinlääkäriin. Viime kuussa ostettu välikausitakki ja nyt tämä kevyttoppatakki ovat saaneet mut useasti jo hymyilemään, ne kun ovat pitkään olleet ostoslistalla ja löysin vielä yksilöt, jotka täyttivät kaikki kriteerini. Kyllä se vaan on totta, kun sanotaan, että kunnolla harkitut tarvehankinnat tekevät onnelliseksi enemmän kuin impulsiivisesti tehdyt mieliteko-ostokset. 🙂

Lue myös: Kuukauden ostokset – elokuu 2020

Ihanaa pian alkavaa viikonloppua!