Luetut kirjat – heinäkuu 2020

Heippa! On aika tutkailla jälleen kuukauden kirjoja. Heinäkuussa luin kuusi kirjaa.

Elina Backman, Kun kuningas kuolee

Suomenlinnan Kuninkaanmiekasta löytyy polttomerkitty ruumis. Jan Leino KRP:stä saa vetovastuun tapauksesta. Samaan aikaan hänellä on henkilökohtaisessa elämässä hyvin rankka vaihe. Toisaalla Saana on saanut potkut klikkajournalistin työstään ja päättää lähteä tätinsä luokse Hartolaan kesäksi lepäämään. Siellä hän kiinnostuu 30 vuotta vanhasta kuolemantapauksesta ja ryhtyy tutkimaan sitä omin päin.

Tämä esikoisdekkari otti ja vei mennessään saman tien. Hartola miljöönä oli mielenkiintoinen, sillä olen siellä yhden kesän verran asunut. Tämä ei ollut mikään super nokkela ja erikoinen juoneltaan ja romantiikkaakin oli aika paljon (se ei minua tosin häiritse), mutta jokin tässä viehätti niin paljon, että en olisi malttanut laskea tätä käsistäni. ✭✭✭✭✭

Heine Bakkeid, Paratiisin kutsu (Thorkild Aske, #2)

Thorkild Aske ryhtyy rikoskirjailijan Milla Lindin rikosasiantuntijaksi, kun aiempi on saanut surmansa samaisessa työssä. Lindin uusi kirja perustuu tositarinaan, jossa kaksi teinityttöä on kadonnut. Ketään ei yllätä, että Aske kietoutuu mukaan tutkintaan.

Paratiisin kutsu vie hyvin mennessään ja itse juoni on mielenkiintoinen. Tässä osassa on kuitenkin omaan makuuni liikaa lääkkeiden väärinkäyttöä. Ykkösosassa (Meren aaveet) jotenkin oikeutin niiden käytön vaikka liikaahan niitä jo silloin oli. Jos Paratiisin kutsu olisi sisältänyt vähän vähemmän oxyja, niin arvosana olisi noussut ainakin yhdellä tähdellä. Annan vielä kolmannelle osalle mahdollisuuden, josko siinä oxyjen rooli olisi pienempi. Kolmas kerta toden sanoo? ✭✭

Kuva: Gummerus

Laurent Gounelle, Lupaan sinulle vapauden

Gounellen kolmannessa selfhelp-romaanissa nuori Sybille 1960-luvun Pariisissa on vaarassa menettää työnsä. Tullakseen paremmaksi itsekseen hän tutustuu salamyhkäisen veljeskunnan avulla yhdeksään eri persoonallisuuteen. Nykypäivänä Sybille on jo iäkäs menestynyt laulajatar, mutta miten tähän on päästy? Journalisti Sam pääsee haastattelemaan Sybilleä ja selvittämään tämän menestyksen salaisuuden.

Olen ollut aivan hurmioitunut Gounellen kahdesta aiemmasta suomennetusta kirjasta, erityisesti ensimmäisestä (Matka yli onnen esteiden). Odotin myös tältä uusimmalta paljon, mutta jouduin pettymään. Kirja oli ihan luettava, mutta ei kolahtanut. Juoni jätti jollain tapaa tyhjäksi toisin kuin kirjailijan aiemmissa kirjoissa. ✭✭

Delia Owens, Suon villi laulu (ilmestyy 17.8.2020)

Kirja saatu kustantajalta

Nuoren miehen, kylän suosituimman pojan ruumis löytyy Pohjois-Carolinan rannikolla sijaitsevalta suolta ja pian epäilyt kohdistuvat rämeellä asuvaan Kya Clarkiin, joka on muiden kylän asukkaiden silmissä valkoista roskasakkia, rämelikka. Kyalla onkin ollut rankka lapsuus, kun isä on juoppo, äiti ja sisarukset lähteneet eikä Kyalla ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin selviytyä yksin. Kya kuitenkin saa voimia luonnosta ja eläimistä, jotka hän on oppinut tuntemaan kuin omat taskunsa.

Kirjan kuvailusta huolimatta tämä kirja ei ole dekkari. Tämä on selviytymistarina, joka sisältää mysteerin. Tämä on kertomus ihmisen suhteesta luontoon ja tämä on myös rakkaustarina. Suon villi laulu on todellinen kokemus, joka jää elämään mieleen ja sydämeen pitkäksi aikaa. Tämä on ehdottomasti vuoden must read -kirja. ✭✭✭✭✭

Pertti Laine, Kohtalokas kutsu (Simppa, #3)

Sympaattinen rikoskomisario Simppa tiimeineen tutkii tällä kertaa tapausta, jossa kerrostaloasunnosta löytyy raa’asti murhattu mies, mutta johtolankoja ei meinaa löytyä millään. Ei tunnu olevan minkäänlaista vihjettä siitä, miksi tämä mies on murhattu. Parin viikon päästä löytyy uusi ruumis, tämäkin raa’asti murhattu ja tekotapa on sama. Näin ollen kyseessä on sarjamurhaaja. Kuka on murhaaja ja millainen syy murhien taustalta löytyy?

Tykkään Simpan ja hänen tiiminsä touhujen seuraamisesta. Ei alholisti- ja narkkaripoliiseja vaan ihanaa rehtiä ja tavallista poliisitoimintaa ja arkista elämää. Vahva suositus tälle dekkarisarjalle! Jos olet kyllästynyt kaikenlaisiin kikkailuihin niin ota sarja seurantaan ja aloita ensimmäisestä osasta Pisto sydämeen. ✭✭✭

Kuva: Storytel

Max Manner, Metsänpeikko

Saatavilla vain E-kirjana ja äänikirjana Storytel-palvelussa

Metsänpeikko jatkaa Stein Storesenista, Anna Mäestä, Ismo “Munkki” Valamosta ja Meeri Tarvaisesta kertovaa tarinaa.

Stein Storesen on vaihteeksi matkalla kohti pohjaa. Onneksi kuitenkin hänet pannaan kuukaudeksi viralta, jotta hän saisi itsensä taas kuntoon. Turussa kansalaisia ihmetyttää ja pelottaa Metsänpeikoksi kutsuttu tyyppi, joka tuijottelee ikkunoista sisään ja paikoin onnistuu jopa pääsemään sisälle asti. Samaan aikaan Steinin ystävät saavat viestejä, jotka ovat kuolleiden mustien lintujen muodossa. Stein itse saa sen sijaan sanallisen viestin: Minä tiedän missä olet. Sinua odottaa yllätys, Stein. Stein päätyy kohtaamaan sekä Metsänpeikon että oman menneisyytensä.

Minä niin tykkään näistä Max Mannerin dekkareista. Nämä ovat myös aika perus dekkarigenreä ja vaikka Stein nyt onkin alkoholisoitunut renttumies, niin hän on kuitenkin muutoin rehti ja aika symppis. Onneksi saadaan seurata Steinin touhuja vielä ainakin näin Storytel Original -tarinoiden muodossa. ✭✭✭

***

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua goodreadsissa. Julkaisen lukemiani kirjoja myös Instagramissa, joten tervetuloa seuraamaan!

Elämäntapamuutos – Mitä syön päivän aikana?

Olen kirjoittanut teille aiemmin elämäntapamuutoksestani, jolloin aiheena oli kuntosalilla käymisen aloittaminen ja myöhemmin kyseisen tavan vakiintuminen osaksi arkea. Nyt on vuorossa ruokavalioni.

Lue myös: Elämäntapamuutos – Kuntosalilla käyntiä takana vuosi

Olen vuosia syönyt pääosan arkea tietynlaisesti, tiettyjä ruokia ja tietyllä tyylillä. Tämä tyyli on suhteellisen terveellinen. Ongelmani on ollut erityisesti herkuttelu, jonka suhteen minulla ei ole paljon itsekuria ollut. Olen myös kokenut lihovani herkästi ja painoa on kertynytkin aikuisiällä kiitettävästi. Olen vuosien aikana välillä myös laihtunut, mutta aina ne kilot ovat jossain vaiheessa tulleet takaisin.

Tämän vuoden erityisen kevään lopussa toukokuussa havahduin siihen, että eristäytymisaika on entisestään lisännyt kilojen määrää muutamalla ja nyt on todellakin aika alkaa tehdä asialle jotain. Eikä vain hetkeksi vaan jospa tällä kertaa ihan lopullisesti? Kun ikävuosissa on ylitetty 40, niin sopisikin miettiä yleisterveyttä, sydän- ja verisuoniasioita ja kaikkea muuta.

Kilojani karistelen 99 % ruokavaliolla. En ole ottanut käyttöön mitään tiettyä dieettiä, sillä koska tarkoitus on tehdä ihan elämäntapamuutos, syön koko kevennysprojektin ajan kaikkea sitä, mitä olen syönyt tähänkin asti. Jopa herkkuja. Niinpä latasin puhelimeeni sovelluksen, jonka avulla seuraan päivittäistä (ja viikottaista) kalorimäärääni.

Mitä syön päivänä aikana?

Herättyäni juon kupillisen kahvia maidolla. Noin tunnin kuluttua siitä syön aamupalani, johon kuuluu maustamatonta jogurttia, jokin hedelmä ja granolaa tms. Useimmiten hedelmänä on banaani. Pidän kovasti omenoista, mutta niitä en saisi syödä kovin monena päivänä.

Maustamatonta jogurttia, omenaa ja granolaa

Maustamatonta jogurttia, mansikoita ja granolaa

Maustamatonta jogurttia, banaania ja granolaa

Niin sanottuna lounaana syön kaurapuuroa, jonka sekaan tulee pellavansiemenrouhetta, raejuustoa ja mehukeittoa. Ennen söin puuron aamupalaksi, mutta kun aloitin kevään aikana kävelylenkit, tuli ennen lenkkiä otettua jotain kevyttä kuten jogurttia ja sitten lounaaksi tuhdimpi puuro. Näin puurosta on muodostunut minulle lounas. Vaihtelua puuroon tulee mehukeitoista, joita vaihtelen. Joskus voisi kokeilla myös tuorepuuroa.

Kaurapuuroa, pellavansiemenrouhetta, raejuustoa ja mehukeittoa

Loppuiltapäivästä tai alkuillasta juon toisen kupin kahvia ja syön välipalan. Tällä hetkellä se on kauraleipää, margariinia, leikkelettä, kurkkua ja paprikaa. Pientä vaihtelua tuo erilaiset leikkeleet ja eriväriset paprikat, joskus myös leivän merkki.

Kauraleipää, margariinia, leikkelettä, kurkkua ja paprikaa

Päivällisen syön aika myöhään, usein kahdeksan jälkeen. Puolet lautasesta on vihersalaattia, neljännes jotain proteiinia ja neljännes jotain lisuketta. Syön ihan tavallisia ruokia ja tärkeintä on helppous, sillä vaikka haluan syödä suhteellisen hyvää ruokaa niin ruoanlaittoa en rakasta. Itse tekemällä on vaan helpompi vaikuttaa siihen, mitä sinne suuhun laittaa.

Vihersalaattia, riisiä ja broilerin fileeleike

Vihersalaattia, kotletteja ja uusia perunoita

Vielä illalla ennen nukkumaanmenoa syön usein jotain pientä huikopalaa, sillä en voi nukkua, jos tuntuu yhtään nälkäiseltä. Huikopalana syön maissikakkuja ihan sellaisenaan.

Kerran viikossa minulla on herkkuhetki ja se pitää sisällään useimmiten suklaalevyn (kyllä, syön sen melkein kerrallaan). Joskus jotain muuta. Kesäaikaan ja muina erikoisina hetkinä saatan syödä viikollakin jotain pientä, esimerkiksi jäätelön. Yritän suurimman osan ajasta kuitenkin välttää herkkuja mulloin kuin herkkupäivänä, sillä jokainen herkku nostaa aina viikon kalorimäärää. Ja jos jatkuvasti syö yli sallitun, niin eihän se paino putoa. Sitä ei vaan yksinkertaisesti voi samaan aikaan sekä syödä että säästää kakkua. 😉

Tällä hetkellä päivittäinen sallittu kalorimääräni on 1700 kcal. Syötyjen kaloreiden määrä päivän päätteeksi ollut yleensä noin 1600 kcal, kun syön yllä olevan mukaan. Tuolla määrällä saa siis oikein hyvin syötyä päivän aikana ja olen vielä laihtunutkin.

Parissa kuukaudessa painoa on pudonnut noin neljä kiloa. Itsekuri on toiminut niin hyvin, että olen ihan yllättynyt. Tuntuu muutenkin siltä, että tämä kerta olisi jotenkin erilainen. Fiilis on erilainen aiempiin laihdutuksiin verrattuna ja motivaatio on vahvempi. Mielenkiinnolla jään katsomaan, miten esimerkiksi tuleva pimeä ja kylmä vuodenaika vaikuttaa. Tämä kevennysprojekti kun kuitenkin kestää vielä kuukausia.

Millaisia painonhallintakokemuksia teillä on? 🙂

Kuukauden ostokset – kesäkuu 2020

Olen nyt vuoden ajan kirjannut ostoksiani ja kulujani ylös ja jakanut ne myös tänne blogiin. Kuukauden summat vaihtelevat, mutta huomaan kiinnittäväni ostoksiin enemmän huomiota nyt, kun ne on kirjattava ylös. En mielestäni ole ollut pitkään aikaan enää mikään himoshoppailija, mutta tunnustan edelleen kokevani silloin tällöin ostohaluja. Nykyään osaan kuitenkin suurimmaksi osaksi panna stopin haluilleni eli olen oppinut paljon. Oman talouden ja kuluttamistapojen järkevöittäminen on toiminut.

Aion edelleen jakaa kuukauden ostokseni täällä blogissa, sillä se tuntuu hyvältä. Kuukauden ostokset -postaukseni sisältää kaiken muun paitsi ruoan, päivittäistarpeet kuten pyykinpesuaineet, roskapussit yms. sekä asumiskulut. Myöskään tulojani en täällä avaa. Ja koska tarkoituksenani on hieman seurata sisään tulevien tavaroiden määrää ja laatua, niin kirjaan loppuun myös kuukauden aikana saadut tavarat.

Kuukauden ostokset – kesäkuu 2020

Kodin tavarat

  • Terassihortensia 12,90 €
  • Muratti (terassille) 3,95 €
  • Yht. 16,85 €

Viihde

  • Netflix 7,99 €
  • Ruutu+ 4,15 €
  • Yht. 12,14 €

Vaatteet

  • 2 kpl caprihousuja (kotikäyttöön) 27,98 €
  • 2 kpl t-paitoja (kotikäyttöön) 9,98 €
  • Yht. 37,96 €

Hygienia, kosmetiikka, terveys

  • Etono ihopuikko hyönteisten puremiin 9,32 €
  • i say IBS kapselit 15,35 €
  • Lacto Seven maitohappobakteeri 12,78 €
  • ACO Sun SPF 30 huulivoide 6,87 €
  • ACO Sun Face Cream SPF 50+ 21,06 €
  • 2 kpl Derma V10 jalkanaamiota 5,30 €
  • Yht. 70,68 €

Matkustus

  • Arvoa HSL:n matkakortille 20 €

Syöminen ulkona, erikoisjuomat yms.

  • Sämpylä ravintolassa 5 €

Muut kulut

  • Lahjoitus VVA ry:lle 5 €

Kissan kulut

  • Matolääke 8,64 €

Saadut tavarat

  • 3 kirjaa
  • 4 ruukkukrysanteemia (terassille)

Koko kuukauden ostokset yhteensä 176,27 €.

Kesäkuu meni varsin loistavasti vaikka muratti osoittautui normaalista poikkeavaksi lajiksi (tilasin sen ruokakaupasta) eikä kestänyt terassilla koko kesää. Huteja ei siis tullut. Ei näistä menoista osaa tällä kertaa sen kummempaa sanoa, joten jatketaan taas ensi kuussa. 🙂