En olisi koskaan voinut uskoa tätä (vaikka aina toivoinkin) ja vähän on vieläkin hankala uskoa, mutta tänään olen ollut savuton jo kokonaisen vuoden. Vuosi ilman tupakkaa on lähemmäs 30 kuin 20 vuotta tupakoineelle jotain aivan käsittämätöntä. Tai on ainakin minulle, sillä en ole koskaan oikein ollut hyvä itsekuria vaativissa asioissa. Mutta nyt juhlitaan!

Miten lopetin tupakoinnin?

Lopettamispäätöksen tein hyvissä ajoin, jo joskus lopputalvesta/alkukeväästä 2019. Olen aiemminkin joissain asioissa kokenut parhaaksi sen, että ehdin päässäni käsitellä tärkeitä, mutta epämukavia päätöksiä hyvän aikaa ja sitten ne on jotenkin ”helpommin” toteutettavissa. Tein siis päätöksen, että lopetan tupakoinnin joskus syksyn jälkeen, kun kelit viilenevät. Ajattelin, että lopetustani voi edes hieman auttaa se, että ulkona on kylmä. Lisäksi lokakuun lopussa oli kalenterissa vielä kahdet isot messut ja niiden jälkeen oli tulossa hiljaisempaa, jolloin voisin keskittyä täysin tupakoinnin lopettamiseen. Päätin myös, että otan lääkäriin yhteyttä ja pyydän tueksi sekä lääkkeen että pääsyn jonkinlaiseen tukiryhmään. Kaikki keinot käyttöön!

Lokakuussa 2019 ennen lopettamistani kävin kerran tupakkaryhmää vetävän sairaanhoitajan puheilla ja kerran itse tupakkaryhmässä. Sitten kuun viimeisinä päivinä aloitin Champix-kuurin. Ajattelin ensin, että eihän tämä tunnu missään. Sitten yhtäkkiä kerran tupakoidessani tajusin, että tupakka ei ”mene perille asti” (eli aivoihin) ja niin ymmärsin lääkkeen vaikuttavan. Siinä sitten pikkuhiljaa tupakka alkoi tökkiä, kun ei siitä kerran mitään nautintoa saanut. Viimeiset pari päivää vedin sitten ihan väkisin vain, jotta varmasti olisin valmis lopettamaan. 6.11.2019 yöllä yhden aikaan vedin viimeisen tupakkani ja menin nukkumaan.

Lopettaminen Champixin osalta meni ihan hyvin enkä saanut mitään järjettömän isoja haittavaikutuksia. Lääkkeen aiheuttaman pahoinvoinnin estin syömällä AINA ennen lääkkeen ottamista. Loppujen lopuksi käytin lääkettä vain kolmisen kuukautta vaikka olin varautunut puoleen vuoteen. Itselläni lääkkeen käyttö jäi pois vahingossa, kun testailin pienempää annosta, mutta suosittelen kaikille Champixin käyttöä niin pitkään kuin sitä lääkäri on suositellut.

Lopettaminen sitten muutoin oli ehdottomasti helpompaa kuin olin etukäteen pelännyt. Kuten alussa kerroin, minulla on hankaluuksia itsekuria vaativien asioiden kanssa ja sen lisäksi olen vahvasti etukäteen-murehtija. Pelkään ja murehdin paljon ja kaikenlaista – erityisesti pahoinvointia (oksennusfobia) ja kaikenlaista epämukavaa oloa. Se juontaa suurelta osin siitä, että sairastamieni masennuksen ja ahdistuksen vuoksi olen jo tuhottomasti kestänyt pahaa oloa (ihan fyysistäkin) ja sitä ei enää millään haluaisi kokea ylimääräistä. Toki lopettamisen aikana koin paljonkin epämukavia hetkiä ja (silloin) loputtomalta tuntuvan ajan tupakanhimoa. Pikatietä ei tupakoinnin lopettamisessa kovin monelle ole tarjolla. Ehdottomasti parasta oli se, että Champixin takia minulla ei ollut lainkaan nikotiinista johtuvia vierotusoireita. Sen sijaan tupakoinnin tapa oli se juttu, mistä piti päästä eroon. Ai miten monesti olinkaan menossa tupakalle vaikken enää tupakoinutkaan.

Isäni lopetti aikoinaan tupakoinnin ja vanhoilla päivillään vielä sanoi, että aina välillä tekee jumalattomasti mieli kupillista kahvia ja siihen päälle yhtä savuketta. Olin itse jo lopetuspäätöstä tehdessä varautunut valmiiksi siihen, että minäkin saatan kaivata tupakointia vielä pitkään lopettamisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa kaipaisin tupakointia lopun elämääni. Tämä ajatustyö ja kaipauksen salliminen itselle ovat olleet minulle loistava päätös, sillä nyt minun ei tarvitse soimata itseäni siitä, että tupakointia tekee mieli vielä pitkän ajan päästä. Joillain himot loppuu pian, mutta ei kaikilla. Jotkut ihmettelivät sitä, että sallin itselleni kaipauksen (eikö tupakan kaipaaminen olisi parempi saada heti pian loppumaan), mutta itselleni se on ollut ihan täydellinen ratkaisu. Ei tarvitse pettyä tai kokea oloaan heikoksi vaikka sattuisikin kaipaamaan tupakkaa kauemmin kuin muut.

Tupakkaryhmässä kävin säännöllisesti aina viime kevääseen asti, jolloin korona tuli ja sotki kuviot. Tupakkaryhmän vetäjä kuitenkin soitti meille ryhmäläisille kerran kuukaudessa ja kyseli kuulumisia. Viimeisimmän puhelinsoiton sain itse asiassa vielä syyskuussa. 🙂 Tämän lisäksi sain todella isoa vertaistukea Hengitysliiton Veikkauksen tukemana ylläpitämän stumppi.fi -sivuston keskusteluryhmästä. Siellä lämpimällä otteella tukevat toisiaan juuri lopettaneet kuin jo vuosia sitten lopettaneet ihmiset. Siellä sai jakaa fiilikset niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Kiitollisuuteni keskusteluryhmää ja erityisesti minun kanssa siellä yhdessä taistoa käyneitä tyyppejä kohtaan on sanoinkuvaamatonta. Jos sinä tupakoit ja päätät joskus lopettaa, niin forum.stumppi.fi on osoite, johon suosittelen menemään.

Miltä tuntuu nyt, vuosi ilman tupakkaa?

Edelleen kaipaan tupakointia. En koko ajan, mutta kyllä se käy joka päivä mielessä. Se ei viivy ajatuksissa kauaa ja siten se ei myöskään aiheuta sen kummempia tuskia. Fyysisesti en koe minkäänlaista tarvetta saada tupakkaa, mutta kaipaan välillä sitä tunnetta. Kun istahti alas vaikkapa imuroinnin tai muun askareen jälkeen, sytytti tupakan ja imasi ensimmäiset savut. Sitä rentoutumista. Mutta minä olin korsteeni ja poltin tupakkaa silloinkin, kun ei tehnyt mieli. Sitä en kaipaa. En kuitenkaan voi valita vain niitä parhaita tupakoita, sillä en kykene millään tavalla kontrolloimaan tupakointiani. En pysty polttamaan vain silloin, kun ihan oikeasti tekee mieli. Olen addikti ja siksi en voi ottaa enää henkostakaan. Juhannuksena, kun otin pari alkoholiannosta teki kamalasti mieli tupakkaa, mutta en sortunut. Ja oikeasti vaikka se tuntui vaikealta niin ei se sitten kuitenkaan tuntunut vaikealta. Vaikea selittää. 😉

Summa summarum: Kaipaan silloin tällöin tupakointia, lähinnä sitä ”hyvän tupakan hetkeä” ja pysähtymistä, rentoutumista. En kuitenkaan koe tarvetta polttaa enkä myöskään halua olla enää tupakoitsija. On kulunut vuosi ilman tupakkaa. Olen savuton. Ja aivan hemmetin ylpeä itsestäni! ❤︎

Lue myös: Elämäntapamuutos – Mitä syön päivän aikana?