Luetut kirjat – helmikuu 2018

Helmikuussa luin kahdeksan kirjaa, joiden joukossa oli jälleen kerran eniten dekkareita/jännityskirjallisuutta. Mukaan mahtui myös kaksi tietokirjaa, joista toinen oli self-help -romaani eli tietoa tarinan muotoon kirjattuna. Helmikuun luetut kirjat, olkaa hyvä!

Anna Ekberg, Salattu nainen

Salattu nainen on vangitsevan toimintatrillerin ja kiihkeän rakkaustarinan täydellinen yhdistelmä.
Louise ja Joachim elävät idyllistä rakastavaisten elämää Christiansön saarella, missä Louise pitää pientä kahvilaa. Eräänä päivänä kahvilaan ilmestyy tuntematon mies, joka väittää, että Louise on hänen kolme vuotta sitten kadonnut vaimonsa Helene.
Dna-tutkimukset vahvistavat asian: Louise ei ole se henkilö, joka itse uskoo olevansa. Röntgenkuvista paljastuu lisäksi, että hän on joskus saanut vakavia iskuja päähänsä, mikä on saattanut johtaa muistinmenetykseen.
Asiasta ei ole epäilystäkään, Louise on Helene Söderberg, Edmundin vaimo, kahden lapsen äiti ja suuren yritysimperiumin perijätär. Järkyttyneen Louisen on pakko palata entiseen elämäänsä – elämään, josta hän ei muista mitään – ja hyvästellä rakastamansa Joachim.
Mutta hänen on myös yritettävä keinolla millä hyvänsä selvittää mitä tapahtui yönä, jona hän katosi.

Mielenkiintoinen tarina, joka kuljetti ihan kivasti mukanaan. Paikka paikoin tuntui, että kohtauksia olisi voinut hieman lyhentää, mutta kokonaisuus oli kiinnostava ja mielelläni luen lisääkin tältä tanskalaiselta kirjailijalta (joka tosin on pseudonyymi), jos jotain ilmestyy.

Clare Mackintosh, Minä näen sinut

Meillä kaikilla on rutiinit. Kuljemme töihin aina samaan aikaan, samoja reittejä. Ostamme kahvin samasta kahvilasta joka päivä, istumme metrossa tai junassa samalla paikalla jne. Mitä, jos joku tietäisi sinut ja jokaisen rutiinin? Pitäisi rutiineistasi kirjaa. Clare Mackintoshin juuri suomeksi ilmestyneessä trillerissä Minä näen sinut, Zoe Walker näkee oman kuvansa paikallislehden seuranhakupalstalla. Sitten seuranhakupalstalle ilmestyy toisen naisen kuva ja tämä nainen joutuu pian rikoksen uhriksi. Onko myös Zoe vaarassa?

Clare Mackintosh teki sen taas, kirjoitti trillerin, joka oli varsin koukuttava – samoin kuin edeltäjänsä Annoin sinun mennä. Kannattaa lukea!

Laurent Gounelle, Matka yli onnen esteiden

Julian ei ole tyytyväinen elämäänsä vaikka kaikki on päällisin puolin ihan hyvin. Hän matkustaa Balille lomalle ja päättää samalla vierailla paikallisen kuuluisan parantajan luona. Viisaan parantajan avulla Julian tutustuu rajoittaviin ajatuksiinsa ja uskomuksiinsa ja oppii, kuinka voi tulla onnelliseksi. Tämä self help -romaani on mielenkiintoinen matka Balille ja omaan itseen. Pitkästä aikaa koin, että jokin self help -kirja puhuttelee minua kunnolla, ei vain sieltä täältä vaan ihan kokonaisuudessaan. Tässä ei ollut mitään ylimalkaista ”Onnellisuus on asenne” diibadaabaa vaan NLP:tä opiskellut Gounelle on tarttunut yleisiin rajoittaviin uskomuksiin, jotka ovat varmasti monelle tuttuja. Lainasin tämän kirjastosta, mutta harkitsen vakavasti kirjan hankkimista ihan omakseni, jotta voin siihen tarpeen tullen palata uudelleen.

Emelie Schepp, Valkoiset jäljet (Jana Berzelius -sarja, osa 2)

Valkoiset jäljet on siis toinen osa syyttäjä Jana Berzeliuksesta kertovassa dekkarisarjassa. Thaimaalainen tyttö löytyy kuolleena junasta ja nuori parikymppinen mies murhattuna kodistaan. Jana Berzelius yrittää tutkimusten ohella edelleen pitää oman hurjan menneisyytensä salassa. Tämä sarjan toinen osa oli aavistuksen parempi kuin edeltäjänsä vaikkei ensimmäinenkään ollut missään nimessä mitään muuta kuin hyvä. Jännitys tiivistyi vielä loppua kohden ja jäänkin innolla odottamaan keväällä suomeksi ilmestyvää kolmatta osaa Hidas kuolema, jotta selviäisi, miten juoni jatkuu.

Luin myös nämä kirjat:

• Jan-Erik Fjell, Ilmiantaja (Anton Brekke -dekkarisarjan osa 1)
• Margareta Magnusson, Mitä jäljelle jää – Taito tehdä kuolinsiivous
• Fiona Barton, Leski
• J.S. Monroe, Löydä minut (ennakkokappale, kirja ilmestyy 13.3.2018)

Selkeä kuukauden hitti oli Laurent Gounellen Matka yli onnen esteiden. Sisällön lisäksi uskon siihen vaikuttaneen myös sen, että kirjalle oli self help -kirjallisuudelle epätyypillisesti annettu romaanimuoto. Mitään selkeästi hutia ei helmikuun luetut kirjat pitänyt sisällään, mutta vähiten hitti oli varmaankin Margareta Magnussonin Mitä jäljelle jää – Taito tehdä kuolinsiivous, joka kyllä oli hyvästä aiheesta kirjoitettu ja antoi ajattelemisen aihetta paljonkin, mutta jo tavaran karsimiseen tottuneelle ei tuonut mitään konkreettista uutta.

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Mukavaa torstaita ja pian alkavaa viikonloppua!