Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Joo, uskokaa tai älkää, mutta nyt päätin pistää itseni taas likoon ja esitellä hieman päivän asuvalintaani. Lähinnä siksi, koska tykkäsin siitä niin kovasti.
On niin tummanpuhuvat vaatteet ettei ihan kauheasti näy upeaa uumaani (hih!) ja muita vajaan vuoden aikana saavutettuja tavoitteita, mutta eipä tuo kai kauheasti haittaa. 🙂
Lörppöpipo – Tiger
Takki – Jeane Blush Tove Parkas
Trikoopaita – H&M
Neulehame – H&M (uusi!!!)
Thermosukkahousut – Minimani (samanlaisia leggingssejä löytyy kaapista myös)
Biker-tyyliset saappaat – Halpa-Halli
Laukku – H&M
Olen aivan myyty tuosta neulehameesta. Niitä oli myös viininpunaisia ja mielessä onkin käynyt, pitäisikö käydä semmoinen vielä noukkimassa. 😉
Ihana päivän asu, kerrankin &lt;3<br />Mä en ole muoti-ihmisiä, en sitten yhtään. Mutta tää asu on hyvin lähellä sitä miten itsekin tykkään pukeutua ja miten jo pukeudun. Mulla vaan se, että AINA on housut jalassa… Ehkä sitä vois vaikka koklata hametta tai mekkoakin välillä…<br /><br />PS: Pieni päivitys Pukin ja ADHD:n juttuun: ADHD:n innostus on nyt enää satunnaista Pukkia kohtaan. Tein sille villalangasta tupsun ja kieritin sitä kissanmintussa. Nyt sen rakkaus kohdistuu lähinnä tupsuun… Jospa mä silti saisin ihan ehjän pehmopukin joulun yli säilymään… ;D
Kiitos! &lt;3 Mä jo luulin, että oon pelottanut kuvillani ihmiset pois, kun ei kukaan sanonut mitään. Hih! 😉 Mä oon tykästynyt käyttämään hameita ja se ei sitten lopulta ollutkaan niin kamalaa vaikka oudolta ihan aluksi tuntuikin. Nyt tuntuu, että on ihan oman tyylisissä vetimissä.<br /><br />Ihana, kun kerroit ADHD:n ja pukin touhuista. On ne kissat vaan niin ihania aina välillä 😀
Näytät oikein hyvälle ja niiiin hoikalle!!Onnea saavutuksestasi! Paljonko olet saanut kiloja pois? (ei ole pakko kertoa) 🙂 Millä konstilla sinä sait kilot pois? Minkälaista ruokaa syöt? Miten olisi ruokapostaus, arki- ja juhlaruoista?
Kiitos! Eron huomaisi paremmin, jos olisi vertailukuvaa. 🙂 Kiloja on lähtenyt reilut 15 niiltä isoimmilta ajoilta ja jäljellä on vielä reipas viitisen kiloa että olen itse lukemaan täysin tyytyväinen. Tosin jos nyt ei jostain syystä laihtuisi enää ollenkaan, niin pystyn jo katsomaan itseäni peilistä ja elämään itseni kanssa ilman inhoa. Se on ehkä niitä tärkeimpiä juttuja tässä kuitenkin. :)<br /><br />Kilot olen saanut pois vähentämällä syömistä, mutta omaa tapaani en voi mitenkään suositella sillä olen syönyt oikeasti aivan liian vähän. Edessä on siis tavoitepainon saavutuksen jälkeen normaalin ruokamäärän syömisen opettelu niin ettei paino nouse. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että hiilareiden vähentämisellä ja proteiinin määrän lisäämisellä on ollut hyvä vaikutus. Makean olen sallinut itselleni aluksi kerran viikossa (viikonloppusuklaalevy) ja sittemmin melkein milloin vain, sillä kokonaismäärä nauttimissani kilokaloreissa on niin pieni.<br /><br />Voisin joskus jonkinlaisen ruokapostauksen tehdäkin. 🙂 Kiitos kuitenkin todella lämmittävästä kommentista. &lt;3 &lt;3