Luetut kirjat – kesäkuu 2020

Kesäkuussa luin viisi kirjaa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on aiempaan lukutahtiini verrattuna aika vähän. Ehkä on kuitenkin hyväksyttävä, että näin on näppylät ja nykyään luen hitaammin. Ei sillä sinänsä mitään suurta merkitystä ole, paitsi tietenkin se, että ehtii lukea vähän vähemmän vaikka niitä kirjoja, jotka haluaisi lukea on edelleen aivan liikaa. 😀

Emelie Schepp, Jaakko kulta

Emelie Schepp: Jaakko kulta (Jana Berzelius, #5)

Norrköpingin läpi virtaavasta joesta löydetään naisen ruumis. Tämä on jo toinen uhri lyhyen ajan sisään. Brutaali yksityiskohta uhreissa on se, että heidän jalkansa on ommeltu yhteen ja he muistuttavat merenneitoja. Esitutkintaa johtaa syyttäjä Jana Berzelius. Tutkimuksissa joudutaan myös käyttämään apuna Janan perivihollista Danilo Peñaa, joka istuu tuomiota oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla.

Jana Berzeliuksesta kertova dekkarisarja on mielestäni yksi parhaimmista. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, erityisesti tietenkin Jana, ja tapahtumat ovat koukuttavia. Vahva suositus! ✭✭✭✭

Arttu Tuominen, Hyvitys

Arttu Tuominen, Hyvitys (Delta, #2)

Kirja saatu kustantajalta

Sarjan ensimmäisessä osassa (Verivelka) niin sanotussa pääosassa oli Porin poliisista Jari Paloviita ja tässä toisessa osassa hänen kollegansa ja tiimiläisensä Henrik Oksman. Lähettilääksi itseään itseään kutsuva mies tekee kranaatti-iskun ravintolaan. Tämä isku osuu henkilökohtaisesti hyvin lähelle Oksmania ja tapauksen tutkimisen myötä hänen salaisuutensa on vaarassa paljastua.

Loistava yhteiskunnan ajankohtaisia aiheita käsittelevä dekkari, joka vie mukaansa heti alusta asti. Annoin alun perin kolme tähteä, mutta kirjan käsittely lukupiirissä nosti arvosanaa yhdellä tähdellä. Jotenkin sitä muiden kanssa käsitellessä tajuaa, minkä helmen oikeastaan on lukenutkaan. ✭✭✭✭

Haemin Sunim, Rakkaus on sitä että hyväksyy

Haemin Sunim, Rakkaus on sitä että hyväksyy

Toisessa suomennetussa teoksessaan (Edellinen: Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa) eteläkorealainen munkki Haemin Sunim opastaa meitä lukijoita hyväksymisen tiellä. On opittava hyväksymään itsensä myös epätäydellisenä ja miten moni asia tuntuu paremmalta – ja onkin paremmin – sen myötä.

Ihan kaikki Haemin Sunimin ajatukset kirjassa eivät osuneet ja uponneet minuun, mutta jälleen kerran joukossa oli paljon todella hyviä pointteja, jotka olisi aina välillä ja ehkä useastikin hyvä muistaa. ✭✭✭

Joyce Carol Oates, Elämäni rottana

Joyce Carol Oates, Elämäni rottana

Violet Kerrigan on suurperheen nuorin lapsi. Eräänä iltana Violetin isoveljet pahoinpitelevät tummaihoisen pojan, joka kuolee saamiinsa vammoihin. Violet saa selville poikien teon ja puolivahingossa ilmiantaa veljensä. Violet karkotetaan kotoa ja hän päätyy asumaan äitinsä siskon luokse. Kukaan perheestä ei myöskään halua olla enää missään tekemisissä Violetin-rotan kanssa. Perhettä vastaan ei koskaan saa rikkoa.

Odotin tältä kirjalta paljon sen aiheen puolesta. Miten mielenkiintoista on lukea siitä, miten käy pienen tytön, joka joutuu kantamaan veljiensä salaisuutta ja joka salaisuuden vahingossa lipsauttamalla karkotetaan perheestä. Tilanteesta menisi sekaisin varmasti kuka tahansa ja tietenkin pieni tyttö vielä enemmän. En kuitenkaan yhtään pitänyt siitä hahmosta, joka Violetista on tehty. Sanoisin, että kirjan ja tarinan idea on loistava, mutta toteutus meni pieleen. Ja se harmittaa. Tiedän olevani myös aika lailla vähemmistössä arvioni kanssa, moni meinaan on todella tykännyt tästä kirjasta ja siitä, miten Violetin kokemukset on kirjoitettu. ✭

Jens Henrik Jensen, Jäätyneet liekit

Jens Henrik Jensen, Jäätyneet liekit (Niels Oxen, #3)

Kirja saatu kustantajalta

Niels Oxen on selviytynyt Ruotsin rannikolla tapahtuneesta räjähdyksestä ja on kuukausien ajan toipunut hänet löytäneen entisen lääkärin hoteissa saaristossa. Kaikki luulevat hänen kuolleen. Oxen haluaa kuitenkin puhdistaa nimensä ja tavata poikansa, joten alkaa jälleen taistelu Danehofia vastaan.

Hieman hitaanlaisesti käynnistyi tämä tarina, mutta on edelleen muutoin aivan omaa loistokasta laatuaan. Niels Oxenista ei oikein voi olla pitämättä, samoin kuin hänen taistelukumppanistaan Margrethe Franckista. Axel Mossmanista taas ei edelleenkään tiedä, onko hän lintu vai kala. Odotan innolla seuraavaa kirjaa, joka myös kertoo Oxenista vaikka ei olekaan varsinaisesti osa tätä trilogiaa. ✭✭✭✭

Oletko sinä lukenut näistä jonkin tai jotkin? Mitä pidit?

***

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadsissa tai vaikkapa molemmissa.

Irina / White & Fresh - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *