Luetut kirjat – heinäkuu 2019

Niin ne kuukaudet vaan hujahtavat ohi ja nyt on tätä vuotta menty jo seitsemän kuukauden verran. Heinäkuussa luin kahdeksan kirjaa. Edelleen mennään dekkaripainotteisesti, mutta heinäkuuhun mahtui pari kirjaa muistakin genreistä.

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen; Hyvä, paha muovi – vähennä viisaasti

Faktoja muovista, niin hyvässä kuin pahassa. Pitäisikö muovi kieltää? Siirtyä luonnonmateriaaleihin tai valmistaa muovituotteet biohajoavasta muovista tai biomuovista? Vai onko tämä muoviangsti ja muu pelkkää viherpesua? Lue tämä kirja, niin saat paljon tietoa tästä kuuman keskustelun kohteena olevasta materiaalista. Itse tässä jokin aika sitten jonkinlaisen muoviahdistuksen saatuani sain kirjan myötä osan ahdistusta pois ja opin suhtautumaan huomattavasti rennommin muoviin. Nyt tiedän, millainen muoviasenne minulle sopii ja miten parhaiten saan ekologisuuden kulkemaan arjessani ilman ahdistusta.

Heine Bakkeid, Meren aaveet (Thorkild Aske -sarja, #1)

Thorkild Aske on juuri päässyt vankilasta, jonne hänet tuomittiin kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi. Nyt hän on entisten kollegoidensa halveksima, cop gone bad. Thorkild saa tuttavaltaan tehtävän. Hänen olisi löydettävä nuori kadonnut mies, Rasmus, jonka uskotaan menehtyneen sukellusreissulla Pohjois-Norjan rannikolla. Thorkild matkustaa paikan päälle myrskyisälle saarelle ja vanhalle majakalle, jota Rasmus oli kunnostamassa. Outoja juttuja tapahtuu ja lopulta rantaan ajautuu ruumis. Se tosin ei ole Rasmuksen ruumis.

Meren aaveet aloittaa Thorkild Askesta kertovan jännityssarjan. Tarina on aika synkkä ja siinä on ripaus yliluonnollista fiilistä, mutta yliluonnollisuuksista piittaamattomalle ei onneksi liikaa. Tiedättekö sen tunteen, kun ostaa irtokarkkeja tai sipsejä eikä aloitettuaan saa kättä pysymään pois pussista? Sitä vaan syö, syö ja syö. No näin kävi minulle tämän kirjan kanssa: sivuja vaan käänsi ja käänsi eikä lukemista olisi malttanut jättää kesken. Enkä tiedä miksi! En yhtään tiedä, miksi tästä kirjasta pidin… paitsi että Thorkild oli ongelmistaan huolimatta itse asiassa aika hauska mies. Mielenkiinnolla kyllä odotan sarjan seuraavaa osaa.

Daniel Cole, Marionetti (William Fawkes & Emily Baxter -sarja, #2)

Atlantin molemmin puolin, Lontoossa ja New Yorkissa tapahtuu murhia, jotka selkeästi liittyvät jotenkin aiempaan Räsynukke-tapaukseen (sarjan ensimmäinen osa Räsynukke). Emily Baxter on ylennyt rikosylikomisarioksi ja tutkii murhia yhdessä FBI- ja CIA-agenttien kanssa.

Luin Räsynuken kaksi vuotta sitten, joten koin aika paljon hankaluuksia muistaa silloisia tapahtumia. Pidin Räsynukesta ja pidin nyt myös tästä Marionetista. Jos muistiini on vähänkään luottamista, saatoin pitää jopa hieman enemmän tästä kakkososasta. Ensi kuussa ilmestyy trilogian päätösosa Loppupeli ja luen sen heti, kunhan saan sen käsiini (kirjastossa olen varausjonossa sijalla 100). Edellisen osan tapahtumat ovat sitten vielä paremmin muistissa – ehkä. 🙂

Jenny Erpenbeck; Mennä, meni, mennyt

Rickhard on berliiniläinen juuri eläkkeelle jäänyt professori ja leskimies, joka on hyvin fiksu, mutta hieman omituinen omine tapoineen ja rutiineineen. Uteliaisuuttaan ja ajankulukseen Rickhard päätyy tutustumaan Berliiniin tulleisiin afrikkalaisiin pakolaismiehiin. Uuden tiedon, ihmissuhteiden ja kokemuksien myötä Rickhardin maailma avartuu entisestään, mutta myös näyttää rujon puolensa.

Euroopan muutaman vuoden takainen pakolaiskriisi herätti kaikenlaisia tunteita meissä kaikissa. Mennä, meni, mennyt – Gehen, ging, gegangen – kuvaa mielestäni hyvin sitä. miten inhimillisyyttä ei voi koskaan olla liikaa. Rickhardin kimpoilevien ajatusten seuraaminen oli välillä sekavaa ja kirja tuntui loppuvan kesken kuin leikaten, mutta itse tarinan ydin oli hyvä.