Luetut kirjat – elokuu 2018

Elokuussa luin kymmenen kirjaa. Mukaan mahtui ihastumisia ja pettymyksiäkin, vaikka itse lukemiseen en petykään – jokainen kirja on omanlaisensa kokemus – lähinnä pettymys tulee, jos kirja ei olekaan sisällöltään odotusten mukainen. Siirrytäänpä siis katsomaan, mitä tuli luettua.

Libby Page, Pinnalla pysymisen taito

26-vuotias Kate ja 86-vuotias Rosemary tutustuvat toisiinsa, kun toimittajana työskentelevä Kate saa tehtäväkseen kirjoittaa lehtiartikkelin sulkemisuhan alla olevasta maauimalasta, jonka uskollinen asiakas Rosemary on ollut liki koko elämänsä. Naiset ystävystyvät ja ryhtyvät yhdessä maauimalan pelastusprojektiin.

Tähän kirjaan sopii kiistatta kliseinen sana “elämänmakuinen”. Vaikka alkuun ajatus kirjasta, jossa pelastetaan maauimalaa ei välttämättä sykähdytä, niin kirja on erittäin mielenkiintoinen. Tarina on mielestäni jollain tapaa tavallista ihmistä lähellä ja siihen on helppo samaistua, samoin kuin päähenkilöihinkin – oli nuori tai vanha. Huomaan vieläkin silloin tällöin ajattelevani kirjaa, sen henkilöitä ja tapahtumia. Vahva suositus!

Pertti Laine, Pisto sydämeen (Rikoskomisario Simppa -sarja #1)

Pisto sydämeen aloittaa dekkarisarjan, jossa rikosylikomisario Simba tiimeineen ratkoo rikoksia Pirkanmaalla. Ensimmäisessä osassa Lempäälän Ideaparkin parkkipaikalta löytyy alastoman naisen ruumis eikä tapaus ole ensimmäinen.

Siis voi että, nyt ollaan ihanasti aivan tavallisen dekkarin parissa. Pitkästä aikaa luin varsinaista dekkaria, jossa simppelisti ratkotaan rikoksia ilman trillerimäisiä twistejä. Olen lukenut niin paljon trillereitä ja vastaavia, että saatoin olla jopa unohtanut, miten leppoisaa onkaan lukea aivan perusdekkaria. Tämän lisäksi pidin kirjan päähenkilöistä, erityisesti nallekarhumaisesta Simbasta. Simba on dekkarimaailmaa ajatellen myös muutenkin erilainen hahmo, sillä hän on toisen polven suomalainen ja hänen ihonvärinsä aiheuttaa kirjassa aina silloin tällöin hämmennystä. Dekkarifaneille ehdoton suositus!

Susanne Jansson, Uhrisuo

Nuori biologi Nathalie saapuu Mossmarkenin suomaille tekemään kokeita väitöskirjaansa varten. Legendaariselle suolle on rautakaudella haudattu ihmisiä uhrilahjoina, ja tarinoiden mukaan heidän sileunsa vainoavat yhä eläviä. Eräänä iltana Nathalie löytää suolta ystävänsä Johanneksen tajuttomana. Miehen taskut ovat täynnä kolikoita, ja lähistölle on kaivettu hautakuoppa. Poliisit alkavat tutkia tapausta apunaan valokuvaaja Maya Lind.

Soita kuvatessaan Maya löytää sammaloituneesta suonsilmästä ruumiin, joka on seivästetty rauta-aikaiseen tapaan. Mutta kyseessä ei ole historiallinen suoruumis vaan paljon tuoreempi kalmo. Pian uhreja alkaa löytyä lisää. Niin Natalie kuin paikalliset asukkaatkin tuntuvat salaavan jotain. (Bazar Kustannus)

Kirjan tapahtumakuvaus ennen lukemista kiinnosti, mutta hieman jännitin, pitäisinkö kirjasta kuitenkaan sen synkähkön tapahtumapaikan vuoksi. En yleensä kovasti kiinnostu kirjoista, joissa tapahtumapaikkana on synkät suot, myrskyävät meret yms., vaikka toki poikkeuksiakin on. Susanne Janssonin esikoisteos Uhrisuo tekee kohdallani poikkeuksen. Vaikka kirjassa liikutaankin suolla, se ei kokonaisuudessaan ole synkän oloinen kirja. Mukava jännityskirja (voiko vain jännityksestä pitävä kuvailla jännityskirjoja mukaviksi? 😉 ), joka soljuu eteenpäin tökkimättä. Tältä kirjailijalta täytyy lukea lisää jatkossakin.

Anne Tyler, Äkäpussi

Anne Tylerin Äkäpussi on moderni sovellus Shakespearen näytelmästä Kuinka äkäpussi kesytetään. Tarinan äkäpussi on 29-vuotias Kate Battista, joka sosiaalisesti varsin tahditon. Ei tahallaan toki, hän vain on sellainen, sanoo asiat kiertelemättä. Kate asuu tutkija-isänsä ja 15-vuotiaan sisarensa kanssa, ja työskentelee lastentarhassa. Kate ei ole uskoa korviaan, kun isä ehdottaa Katelle avioliittoa isän tutkimusapulaisen kanssa, jonka viisumi on menossa umpeen. Kate järkyttyy, mutta miten käy?

Sosiaalisesta kömpelyydestä on taidettu lähiaikoina kirjoittaa useamminkin, muun muassa Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -kirjassa Eleanor on sosiaalisesti kömpelö ja kompastelee ehkä enemmän kuin olisi tarpeen. Mielestäni näiden aiheiden esiin nostaminen on hyvä asia ja luen niistä mielelläni.

Olin jostain lukevinani, että kirjan henkilöissä olisi piirteitä alkuperäisen näytelmän henkilöhahmoista, mutta en pysty siihen ottamaan kantaa, sillä Shakespearen näytelmät ovat minulle tuntemattomia. Äkäpussi oli mielestäni ihan ok luettava, mutta mitään erityisiä kicksejä siitä en saanut. Hogarth-kustantamo julkaisee Shakespearen 400-vuotis juhlan kunniaksi kahdeksan tunnetun kirjailijan kirjoittamat uudisversiot tunnetuimmista Shakespearen näytelmistä ja suomeksi ne kustantaa Johnny Kniga. Anne Tylerin Äkäpussin lisäksi on ilmestynyt myös Jo Nesbøn Macbeth, joka nimensä mukaisesti on nykyajan versio näytelmästä Macbeth. Sen aion lukea myöskin.

Luin myös nämä kirjat:

Elokuun hittejä olivat ehdottomasti Pinnalla pysymisen taito ja Pisto sydämeen. Sen lisäksi pidin Jan-Erik Fjellin Kostajasta, joka on Anton Brekke -dekkarisarjan kolmas osa. Tämä sarja tuntuu ainakin toistaiseksi paranevan kirja kirjalta, sillä ensimmäisestä en pitänyt kovin paljon, toisesta pidin hieman enemmän ja tästä kolmannesta taas hieman enemmän. Elokuun huti oli todella valitettavasti Mark Mansonin kirja Kuinka olla piittaamatta pa*skaakaan. Odotin kirjalta paljon, jotain miten tosiaan olla piittaamatta ns. turhista henkistä energiaa vievistä asioista ja kuinka keskittyä hyviin. Sen sijaan minulle tuli fiilis, että kirjassa keskityttiin ennemmin siihen, miten on vastuussa omista reaktioistaan eri tilanteissa. Ja vastuusta ylipäätään. Voi olla, että missasin kirjasta jotain – en tiedä – mutta lukekaa itse. Ehkä jonkun mielestä kirja tosiaan on sitä, mitä sanoo olevansa.

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.

Irina / White & Fresh - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *