Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Kevättä on kissakin odotellut. Ulkona on mukavampi olla ja viilettää menemään, kun tassut eivät uppoa lumihankeen eikä tuuli vihmo korviin. Ulkokissa isolla u-kirjaimella tämä otus kuitenkin on, sillä ulos on päästävä paukkupakkasillakin. Vähän kuitenkin himmaillaan, jos paukkupakkasen lisäksi on vielä kinoksittain lunta ja uutta pukkaa vaakatasossa. Jos mikään muu ei auta, niin ainakin voi kyhjöttää terassilla tyynyn päällä – ellei sekin ole lumimyräkän jäljiltä lumen alla.
Kevät herättelee loputkin aisteista. Oksia nuuskutellaan, lenkille viitsii lähteä keskellä päivääkin ja terassin pensaissa on kiva köllötellä. Maasta kasvaa kaikenlaisia kasveja, joita napostella. Esimerkiksi tuon pensaan juurelle istuttamani krookuksen lehdet, jotka sittemmin leikkasin alas, kun en saanut mistään ongittua tietoa, onko krookuksessa kissoille myrkyllisiä kukat, lehdet, mukulat vai kaikki kasvin osat. Toki onhan siinä vielä se, että pitkin maita ja mantuja huidellessaan kissa voi pistää suuhunsa vaikka ja mitä, enkä ole sitä siellä vahtimassa. Toivotaan, että jättää pahimpia myrkytysoireita aiheuttavat kasvit syömättä.
Mutta on se vaan kiva kaveri! Tuossa taannoin katselin sitä (kissaa) sen nukkuessa sohvalla ja sain jonkun älyttömän rakkauden puuskan. Kyyneleet tulvahtivat silmiini, kun tajusin, miten onnellinen olen siitä, että tyyppi kutakuinkin vuosi sitten tuli terassilleni ja sitkeästi teki töitä sulattaakseen sydämeni ja päästäkseen kotini ovesta sisään. Ja tuossa se nyt on, minun rakas terapiakissani.
Haluatko tietää, miten kissakaveri minulle päätyi? Lue Hämmentävä tarina kissakaverista.
Tässä kävi klassinen, kissa valitsi omistajansa. Varmasti vaistosi, että olit kissaterapiaa vailla. 😉 Te vaan kuulutte yhteen. ♥
JonnaH.: Kiitos, kaunis ajatus ja toivottavasti on totta. Kyllä vaan oli tarpeet molemmilla, mulla terapialle ja hällä turvapaikalle. ♥
Hän on aivan ihana, oli ilo ja kunnia hänet tavata ❤️ Saitko muuten laitettua punkkiaineen?
Satu: Tule moikkaamaan toistekin! Sain laitettua punkkiaineen ja ollaan taas kuukausi turvassa – toivottavasti. 🙂
Kiitos, mielelläni tulen ?
Satu: Kerrot vaan, kun tahdot taas tulla. ♥
Ihana kisukaveri.Ja niin se vain on,eläimet ovat parasta terapiaa❤️
Nanna: Ihan totta! Enkä mä edes tajunnut näin paljon tuota kissaa tarvitsevani ennen kuin se tupsahti mun elämään. ♥
Tää on kyllä niin sulonen, väriltään ihan ku meidän kisu ❤ Onko kisu aina ollut ulkokissa? Osaako varoa autoja siellä kun sitä liikennettä on pikkasen enemmän ku täälä ?
J: Olenkin ihastellut teidän kisua aina, kun se on kuvissa vilahdellut. ♥ Uskon, että tää kissa on ollut lähes koko ikänsä ulkokissa tai ainakin hyvin pitkään. Mun tietojen mukaan ainakin pari vuotta. Tuntuu osaavan aika hyvin varoa autoja, mitä olen katsellut sen liikkumista, kun lähtee iltareissuilleen ja ylittää ensimmäiseksi meidän vieressä olevan isomman kadun. Koskaanhan ei toki tiedä, mitä tapahtuu, kun kissalla ei ihmisen järkeä ja tietoisuutta ole. Peukut vaan pystyssä, että pärjää. 🙂
Meillä myös kissa osaa onneksi varoa autoja. Toinen tykkää olla niin kovasti ulkona ja nauttii hiirien jahtaamisesta (joka päivä tuonut näytille yhden). Ei uskoisi että vanhus on jo 15 vuotta, niin hassu kun tuola hyppii pellolla hiirien perässä 😀
J: Metsästäminen on ihan parasta. Metsähiiriä on näkynyt täälläkin, onneksi ei tosin sisälle ole yrittänyt tuoda. 😀