Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!Lue lisääOta yhteyttä
Usein tulee automaattisesti mietittyä, mitä kaikkea ei tänä poikkeuksellisena aikana saa tehdä. Ei saa tavata ystäviä, sukulaisia tai mennä eri paikkoihin. Ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tätä. Päätin kääntää ajatuksen toisin päin ja miettiä, mitä hyvää poikkeusaika on tuonut tullessaan.
Tiedän, että ilman tätä poikkeusaikaa olisin jatkanut kuntosalilla käymistä kolme kertaa viikossa. Tarkoituksenani oli kyllä aloittaa kevään myötä myös kävelylenkkien tekeminen, mutta itseni tuntien en osaa sanoa, miten sen suunnitelman olisi käynyt. Nyt kuntosali on kiinni ja ainoa mahdollisuus on liikkua ulkona ja treenata kotona.
Minä päätin lähteä ulos kävelemään. Itse asiassa poikkeustilan alkaessa tarve ulos lähtemiselle kasvoi itsestään, kun joka tuutista pursuavat koronauutiset olivat hajottaa päänupin. Siitä lähtien eli nyt reilun kuukauden olen ravannut pitkin maita ja mantuja ja nauttinut alkavasta keväästä. Olen valokuvannut ja taltioinut kuvia ja videoita Instagram Stooreihin. Olen halunnut kuvillani ja videoillani tarjota kauniita ja rauhoittavia asioita myös muille kuin itselleni.
Tämän postauksen kuvituksena on menneen kuukauden parhaimpia otoksiani. Rakastan kuvaamista. Minulla on jonkin verran valokuvauksellista silmää, mutta ei kunnon kuvauskalustoa, joten harrastelijatyylillä mennään. Välillä olen kaivannut kunnon järkkäriä ja objektiiveja, kun olen yrittänyt tiirailla lintuja. Paljaalla silmällä ja puhelimen kameran kehnolla zoomilla lintukuvaus ei oikein onnistu. Onneksi olen kuitenkin muutamia lintuja nähnyt paljain silmin ja joitakin kuullut. Tänä keväänä bongattuja lintuja ovat muun muassa puukiipijä, palokärki, käpytikka, peippo, isokoskelo ja selkälokki. Varsin perinteisiä lintuja, mutta harvemmin luonnossa samoavalle kivoja kokemuksia.
Täällä käveleminen ja luonnon tutkaileminen jatkuu ja on aivan ihanaa, kun ulkolämpötila alkaa hiljallee nousta. Tulevana kesänä vietän enemmän aikaa luonnossa kuin aiemmin. Uskon, että vaikka rajoituksia höllättäisiinkin niin itse tulen olemaan hyvin varovainen vielä ainakin kesän. Se tarkoittaa lisää ulkona ja luonnossa vietettyjä hetkiä.
Minut poikkeusaika siis ajoi luonnon helmaan. Mitä hyvää se on tuonut sinun elämääsi?
Aloitin viime kesänä kuukauden ostoksieni kirjaamisen ylös, ihan vain tutkiakseni, mihin kaikkeen rahaa kuluu. En koe olevani enää nykyään mikään shoppailija, mutta kirjattuja ostoksiani katsellessa ja erityisesti, kun ne tänne blogin puolelle heinä- ja elokuun osalta toin tajusin, että kyllä sitä rahaa silti kului ja pienistä ostoksista loppujen lopuksi kehkeytyi aikamoinen summa – oman tulotasoni ja ajatusmaailmani huomioon ottaen. Olen siis päättänyt jatkaa kuukauden ostoksieni tuomista tänne blogin puolelle. Kuukauden ostokset -postaukseni sisältää kaiken muun paitsi ruoan, päivittäistarpeet kuten pyykinpesuaineet, roskapussit yms. sekä asumiskulut. Myöskään tulojani en täällä avaa. Ja koska tarkoituksenani on hieman seurata sisään tulevien tavaroiden määrää ja laatua, niin kirjaan loppuun myös kuukauden aikana saadut tavarat.
Kuukauden ostokset – maaliskuu 2020
Liikunta
Yin-joogan jatkokurssi (6 krt) 60 €
Matkustus
30 päivän kausi matkakortille 59,70 €
Tämä oli hauska. Ensin menee arvon ostamisen kanssa niin, että olisi jo kannattavampaa ostaa kausi. Sitten kun ostan sen kauden, niin alkaa eristäytyminen eikä lipulle ole käyttöä. 😀
Kosmetiikka, hygienia, terveys
Lacto Seven maitohappobakteeri 50 kpl 13,05 €
Erisan kasvovesi 5,89 €
Erisan kosteusvoide kasvoille 7,25 €
Erisan antiperspirantti 3,59 €
Erisan kosteusemulsio vartalolle 5,55 €
Pirkka Luomu Reilun kaupan vanupuikot 1,75 €
Ceralan erikoisperusvoide 14,60 €
Yht. 51,68 €
Juuri ennen kuukauden vaihdetta sain kasvoihin atooppisen pahenemisvaiheen. Ensin iho alkoi kuivua (en tässä vaiheessa vielä aavistanut mitään) ja kävin ostamassa apteekin voiteen kosteuttamaan ihoa, kun tuo ostamani kosteusvoide ei ollut tarpeeksi tehokas. Lopulta jouduin ostamaan vielä kortisonivoiteen, saippuaa hellemmän pesuaineen ja silmänympärysvoiteen kun kasvojen tilanne paheni ja jopa silmäluomeni olivat kuivat, kirvelevät ja punaiset. Nuo ostokseni menivät huhtikuun puolelle.
Viihde
Ruutu+ 1 kk 4,15 €
Vaatteet
2 kpl T-paitoja (kotikäyttöön) 9,98 €
Näistä itse asiassa toinen paita, tuo v-aukkoinen siirtyy arkikäyttöön ja vain toinen jää kotikäyttöön.
Sanoisin, että ihan kohtuullisen hyvin meni maaliskuu menojen osalta. Mikään ei kaduta, joskin aavistuksen kurjaa, kun Yin-joogan jatkokurssi jäi kesken ja matkakortti käyttämättä puolen kuukauden osalta. Mutta nämä olivat sellaisia asioita, jotka eivät olleet omassa hallinnassa, joten niille ei mahda mitään.
Maaliskuussa luin kuusi kirjaa. Tämä on edelleen hieman normaalia pienempi määrä, mutta maaliskuu on myös ollut varsin poikkeuksellinen. On ollut jonkin verran vaikeuksia keskittyä lukemiseen (tätä olen kuullut olleen muillakin lukevilla) ja lisäksi tähän kuuhun mahtui yksi normaalia paksumpi teos. Poikkeuksellisesti esittelen kaikki kuusi kirjaa.
Tarinassa seurataan kylmän sodan aikaisia tapahtumia, joissa kirjallisuudella ja rakkaudella on pääosa. Kirja on saanut inspiraationsa tositapahtumista, joissa CIA salakuljetti Neuvostoliittoon Boris Pasternakin kirjoittaman Tohtori Zivagon, kun Neuvostoliitossa sitä ei suostuttu julkaisemaan. Keskiössä ovat myös ”Palvelussa” eli CIA:ssa työskennelleet naiset ja Pasternakin rakastajatar.
Todella mielenkiintoinen kirja omalla omituisella tavallaan. Samaan aikaan olin sekä koukussa että hämmentynyt siitä, mitä olen oikeastaan lukemassa. Hieman taas erilaista siihen nähden, mitä yleensä luen. Kylmästä sodasta ja Amerikan ja Neuvostoliiton välisistä vakoiluista olen katsonut The Americans -sarjan. Se kävi mielessäni tätä kirjaa lukiessa vaikka onkin hyvin erilainen. ✭✭✭
Beth Kempton selvittää kirjassaan, mitä wabi sabi on ja miten sen avulla on mahdollista nähdä kauneutta epätäydellisyydessä ja hyväksyä sen, että maailmassa kaikki on katoavaista.
Aihe on loistava ja todella mielenkiintoinen – olen lukenut wabi sabista aiemminkin – mutta jostain syystä tämä kirja ei jaksanut koukuttaa minua mukaansa. Ehkä syy oli yksinkertaisesti minussa itsessäni tai planeettojen asennoissa, koska en kirjasta osaa yhtään syytä osoittaa siihen, etten saanut tästä kiinni. ✭✭
Äidinmaa on tarina Baskimaasta, ETA:sta, ystävyydestä ja surusta. Kaksi ystäväperhettä ajautuu välirikkoon, kun toisen perheen poika ajautuu ETA:n joukkoihin, jotka ovat vastuussa toisen perheen isän murhasta. Kirja käy läpi menneisyyden ja nykyajan molempien perheiden jokaisen jäsenen näkökulmasta.
Vaikka olenkin sitä mieltä, että kirja oli ehkäpä hieman liian paksu (tai sitten en vaan ole enää tottunut paksuihin teoksiin), niin tämä kirja tuntuu tärkeältä. Tarina näiden kansien välissä on tärkeä. Tajusin myös, että nämä Euroopassa tapahtuneet terroristiteot ovat jääneet osaltani lähes täysin huomioitta. Tunnistan lyhenteen ETA, mutta siihen se jää. Hieman hävettää. Kuten sanoin, tärkeä lukukokemus. Ja hyväkin, mielenkiintoinen. ✭✭✭
Tukholmalainen luksusmerkkejä myyvä kelloliike ryöstetään, mutta yhtään kelloa ei viedä. Rikkaita talousmiehiä kidnapataan ja heistä vaaditaan miljoonalunnaat ennen vapauttamista. Samaan aikaan toisella puolella maailmaa Chilessä saksalaissiirtokunnassa johdetaan elinsiirtokauppaa, johon käytetään katulapsia. Kuten arvata saattaa, nämä kaikki jollain tapaa liittyvät toisiinsa ja Vanessa Frankin osallisuus asioiden selviämiseen on oleellinen.
Nämä ovat taas näitä kirjoja, joissa on monia eri tahoja ja niiden mahdollinen yhteys toisiinsa selviää luku luvulta. Tarina oli ihan luettava alusta asti, mutta lähti oikeastaan koukuttamaan vasta seitsemännestä tai kahdeksannesta osasta, mikä tarkoittaa, että kirjassa ollaan hieman reilussa puolessa välissä. Kun tarinassa päästiin vauhtiin, se hieman korjasi alun hidasta etenemistä ja lopulta lukukokemus oli ihan hyvä. Myös jatko-osa tulee luettua. ✭✭✭
Tunnettu matkailuohjelmien ja -oppaiden tekijä Michael Palin sai kaksi vuotta sitten harvinaislaatuisen tilaisuuden matkustaa tutustumaan Pohjois-Koreaan yhdessä kuvausryhmän kanssa. Tämä kaksiviikkoinen matka on taltioitu myös Palinin omaan muistikirjaan päiväkirjamerkinnöiksi. Näistä merkinnöistä muotoutui matkatarina tuohon mystiseen ja omituiseen sekä erilaiseen ja suljettuun maahan.
Tämä oli ensimmäinen Pohjois-Koreaan liittyvä kirja, jonka luin. Todella mielenkiintoista oli seurata Palinin ja kumppaneiden matkantekoa ja tutustua tähän jopa pelottavaan maahan. Olisin halunnut sukeltaa vielä syvemmälle tavallisten tallaajien arkeen Pohjois-Koreassa, mutta tässä kirjassa siitä saatiin vain pintaraapaisu, jos sitäkään. Keskiössä oli ehkä ennemminkin politiikka (tai yritti olla), nähtävyydet, aatteet ja yleinen mielentila. Nekin kuitenkin avasivat pohjoiskorealaista elämää jonkin verran, joten jos jostain löydän jotain mielenkiintoista luettavaa Pohjois-Korean elämään ja arkeen liittyen niin tämä Palinin teos oli ehdottomasti hyvä alkupala. ✭✭✭
Nina Redmondin rakastama työ kirjojen parissa Birminghamin pienessä kirjastossa päättyy ja hän päätyy perustamaan liikkuvan kirjakaupan vanhaan pakettiautoon. Lisäksi hän muuttaa Skotlantiin. Skotlannista löytyy Ninan elämään uusia ihmisiä, sisältöä ja ehkä jopa rakkautta?
Nämä tällaiset hyvänmielen kirjat ovat usein aika samanlaisia tyyliltään ja niin oli tämäkin. Viihdyn kuitenkin tällaisten parissa oikein hyvin, sillä niissä on rakkautta, surua, elämänmuutoksia ja kaikkea sellaista, mitä me ihmiset vain tarvitsemme elämään. Kliseistä tai ei. ✭✭✭✭