Kesäkuun puolessa välissä vietettiin dekkariviikkoa, mutta minä vietin selkeästi dekkarikuukautta. Jos pidät dekkareista tai etsit sopivaa dekkaria, josta aloittaa niin jatka lukemista!

Jørn Lier Horst – Suljettu talveksi

Syksyinen sumu peittää Stavernin rannikkomaiseman kuin huopa. Kesämökkien pimeät ikkunat tuijottavat sokeina kohti lyijynharmaata merta.  Ove Bakkerud aikoo viettää viimeisen rauhallisen viikonlopun mökillään ennen kuin laittaa paikat talvikuntoon.  Mutta kun hän saapuu mökille, paikka on sekaisin murtovarkaiden jäljiltä. Naapurimökistä löytyy lisäksi miehen ruumis.

Rikoskomisario William Wisting on nähnyt irvokkaita murhia aiemminkin, mutta mitään tällaista hän ei ole nähnyt vielä koskaan.  Aivan kuin tekijänä olisi joku, jolla ei ole mitään menetettävää. Wistingin oloa ei helpota sekään, että hänen tyttärensä Line asettuu asumaan vuononsuulla sijaitsevaan mökkiin.  Huolet lisääntyvät, kun luodoilta löytyy lisää silvottuja ruumiita. Ja taivaalta alkaa putoilla kuolleita lintuja…
 

Jørn Lier Horst – Ajokoirat

Kokenut rikostutkija William Wisting pidätetään virasta ja hän joutuu itse tutkinnan kohteeksi epäiltynä todisteiden peukaloinnista. Wisting johti aikoinaan paljon huomiota herättäneen Cecilia Linden murha-tutkimusta.
 
Nyt, seitsemäntoista vuotta myöhemmin, on paljastunut että todisteet joiden perusteella murhaaja tuomittiin, olivat väärennettyjä. Media haistaa tuoreen veren. William Wisting on jahdannut koko uransa ajan rikollisia, mutta tällä kertaa hän itse joutuu ajojahdin kohteeksi. Kuka väärensi todisteet? Mitä todella tapahtui? Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär Line auttaa isäänsä, mutta hän saa apua myös odottamattomalta taholta. Kunnes uusi nuoren naisen katoaminen laukaisee jälleen hermoja raastavan ajojahdin…

Jørn Lier Horst on norjalainen entinen poliisi ja tutkinnanjohtaja, joka on sittemmin jättäytynyt pois poliisin työstä ja siirtynyt kirjoittamaan kokopäiväisesti. Horstin Willian Wisting -sarjassa on ilmestynyt yhdeksän osaa, joista kolme on suomennettu. Jäin aikamoiseen William Wisting -koukkuun. Molemmat lukemistani kirjoista olivat hyviä, mutta pidin aavistuksen enemmän kuitenkin Ajokoirista. Sarjan kolmas suomennettu osa Luolamies on ilmestynyt tänä vuonna, ja yritän parhaillaan kärsivällisesti odottaa vuoroani kirjaston jonossa.

Carl-Johan Vallgren – Varjopoika

Lapsi katoaa tuntemattoman matkaan metrotunnelissa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin myös tämän veli on kateissa. Tapausta selvittävä tulkki ja mestarihakkeri Danny Katz saa pian huomata olevansa itse epäilysten ja takaa-ajon kohde.

Vauhdikkaat käänteet johdattavat lukijan Tukholman pelottavaan alamaailmaan, voodoo-uskomusten keskelle Dominikaaniseen tasavaltaan sekä tietoverkkojen salattuihin kätköihin.

Carl-Johan Vallgren – Siat

Kun huumediileri Ramón tekee itsemurhan, Dannyn epäilykset heräävät. Mitä Ramónille ja tämän tyttöystävälle Jennylle todellisuudessa tapahtui? Dannyn ystävä Jorma Hedlund aikoo puolestaan päättää rikollisen uransa – mutta vasta viimeisen arvokuljetusryöstön jälkeen. Kun ryöstö menee hirvittävällä tavalla pieleen ja rikosten vyyhti alkaa paljastua, Danny ja Jorma huomaavat tutkivansa samaa kammottavaa juttua.

Varjopoika oli sen verran koukuttava, että päätin heti perään lukea Siat. Sekin oli hyvä, piti huolen siitä, että kirjan halusi lukea loppuun saakka. Teemat eli porno- ja huumeteollisuus eivät ole omin mielenkiinnon kohteeni, mutta juoni oli muutoin mukaansatempaava. Siat loppui sellaiseen kohtaan, että jatkoa on saatava. Sitä odotellessa! Jos pitäisi valita, niin sanoisin pitäneeni kuitenkin enemmän Varjopojasta.

Sophie Hannah (Agatha Christie) – Nimikirjainmurhat

Agatha Christien perikunta valitsi Sophie Hannahin jatkamaan Poirotin seikkailujen kirjoittamista. Hänen ensimmäinen Poirot-dekkarinsa Nimikirjainmurhat tuntui ainakin omasta mielestäni hyvin poirotmaiselta. Nimikirjainmurhat sijoittuu 1920-luvulle. 

Sophie Hannah (Agatha Christie) – Suljettu arkku

Maaseudun rauhassa tehdään karmea rikos, mutta onneksi paikalla on myös mestarisalapoliisi Hercule Poirot, jonka pienet harmaat aivosolut paljastavat mysteerin.

Kesään 1929 sijoittuvassa tarinassa Lady Athie Playfordilla on mielessään yllätys, kun hän kutsuu taloonsa muiden vieraiden lisäksi myös mestarisalapoliisi Hercule Poirotin ja Scotland Yardin etsivän Edward Catchpoolin. Ihan sellaista yllätystä kuin mitä sitten tapahtuu, ei emäntä kuitenkaan ollut tarkoittanut.

Viihdyin hyvin Nimikirjainmurhien ja Suljetun arkun parissa. Omat aivosolunihan eivät toki ole Poirotin harmaisiin aivosoluihin verrattuna mitään enkä välillä pysynyt yhtään kärryillä. Ihan loppuun asti saa näissä kirjoissa kyllä arvuutella lopputulosta. Välillä tunsin itseni ihan pöljäksi, mutta annoin sitten itselleni armoa ja nautiskelin vain antaen Poirotin selostaa tapahtumien kulun ja murhaajan lopussa. Päätin myös aloittaa Poirot-dekkareiden lukemisen ihan alusta asti ja seuraavaksi vuorossa onkin aivan ensimmäinen julkaistu Poirot eli Stylesin tapaus.

Samuel Bjørk – Minä matkustan yksin

Metsästä löytyy kuolleena kuusivuotias tyttö puettuna nukenvaatteisiin ja kaulassaan lappu: ”Minä matkustan yksin.” Dekkarisensaatio Norjasta on kohonnut kansainväliseksi bestselleriksi.

Hyytävää tapausta alkaa tutkia elämää nähnyt vanhan liiton poliisi Holger Munch. Hän saa työparikseen nuoren Mia Krügerin, joka on huippulahjakas mutta jota riivaa menneisyyden henkilökohtainen tragedia.

Pian löytyy toinenkin kuollut tyttö. Tutkimus muuttuu karmivaksi, kun Munch saa murhaajalta viestin: hänen oma lapsenlapsensa tulisi olemaan viides uhri.

Nyt oli kuulkaa sellainen kirja, jonka parissa olisi voinut viettää jokaisen hereilläolohetken. Lopulta otin yhden päivän, jolloin vain luin ja luin. Nyt vain odotan, että vuoroni kirjaston varausjonossa koittaa ja saan käteeni Samuel Bjørkin seuraavan kirjan Yölintu, jossa Munch ja Mia jatkavat tutkimuksiaan.

Pidätkö sinä dekkareista? Oletko jo lukenut näitä kirjoja tai heräsikö mielenkiintosi?