Koen, että kotonani ei koskaan oikeastaan ole ollut sellaista selkeää sisustustyyliä, jonka voisi simppelisti nimetä. Moderni, skandinaavinen, klassinen, maalaisromanttinen, minimalistinen – kotini ei ole mitään noista pelkästään. Kysyttäessä onkin ollut vaikea kuvata sisustustyyliä: Öö, sekametelisoppa? 😀

Toki niin kauan, kun olen omillani asunut, olen sisustanut kotejani. Sen sijaan tietoisesti sisustanut olen varmaankin vasta vuodesta 2011, kun tutustuin sisustusblogeihin ja seurasin ystäväni sisustuspuuhia. Silloin tympäännyin oman kotini tavarakaaokseen ja aloin kaivata selkeyttä niin kotona kuin koko elämässänikin. Aloin raivata kotiani tavaroista sekä keventää ja vaalentaa kokonaiskuvaa. Halusin vanhan vastapainoksi paljon valkoista ja mahdollisimman vähän tavaraa. Haaveilin minimalistisesta kodista.

Vuosien varrella olen onnistuneesti vähentänyt tavaramäärää ja saanut kodin yleisilmeen vaaleammaksi. Vuonna 2012 hankittu valkoinen nahkasohva ja keväällä 2013 hankittu Ikea Bestå tv-taso selkeyttivät kodin isoja linjoja, ja itselleni mieluisa ja toimiva pohja sisustukselle syntyi. Tämän jälkeen isoissa linjoissa ei ole tapahtunut muutoksia ja sisustusta on lähinnä maustettu pientavaroilla. Haaveilin erilaisista designhuonekaluista ja -esineistä, mutta taloustilanne esti haaveiden toteuttamisen. Sen sijaan äsken mainitsemillani pientavaroilla olen luonut tyyliä ja tunnelmaa, ja aika pitkälle teen niin edelleenkin.

Tässä muutaman vuoden aikana piensisustusta pyöritettyäni on aika selvästi kuitenkin käynyt ilmi, millaiset tavarat minua kiinnostavat. Selkeät vaaleat linjat, ajattomuus, rouheus ja ajan patina sekä luonnollisuus. Hieman betonia, ruskeaa lasia, messinkiä, kullanvärisiä juttuja, puuta, viherkasveja, kirjoja ja niin edelleen. Syksyllä 2014 sain ystävältäni vanhan keltaisen pinnatuolin. Se saattoi olla jonkinlainen käynnistäjä retromaiselle vihvahteelle, jota halusin tuoda kotiini. Vielä tosin silloinkin ajattelin, että kotini tulee olla valkoinen ja minimalistinen, joskin retromaisilla ja rouheilla vivahteilla. Myös isäni menehtyi kyseisenä syksynä, minkä myötä otin lapsuudenkodistani joitain vanhoja tavaroita, joita halusin laittaa esille. Näistä hyvänä esimerkkinä isäni 1940-luvun alussa koulussa nikkaroima puujakkara. Tällä samalla linjalla on nyt menty siitä asti ja viimeisin lisäys sisustukseeni oli lapsuudenkotini vanha perintölipasto, jonka sijoitin olohuoneeseeni loppuvuodesta. Olihan minulla jo jonkinlainen aavistus, mutta tässä vaiheessa todella ymmärsin, ettei haaveitteni kokovalkoinen minimalistinen koti sittenkään ole se, mitä haluan.

Viimeisen vuoden aikana olen jostain syystä pohtinut paljon (ellen jopa pakkomielteisesti), mikä on minun sisustustyylini. Mikä on punainen lanka sisustamisessani? Millä tyylisanalla kotini sisustusta voi kuvailla? Edelleenkään yksi sana ei riitä kuvaamaan sisustustyyliäni. Se ei ole minimalistinen, kuten jo totesin. Se ei ole vain valkoinen. Se ei myöskään ole ainoastaan moderni, ei vahvasti retro tai kirppistyylinen. Missään nimessä se ei ole maalaisromanttinen tai ylellinen (bling bling).

Olen nyt tullut vihdoin siihen lopputulokseen, että sisustustyylini on ehkä kaikkein eniten boheemi. Isot linjat ovat edelleen vaaleita ja niin haluan niiden olevan jatkossakin. Tavaraa voi satunnaisesti olla enemmänkin, mutta pääosin kuitenkin tavaramäärä sekä esillä että kaapeissa on hillitty. Siinä siis ehkä se pieni pala minimalismia on jäänyt osaksi toteutusta. Huonekalut ovat sekoitus uutta ja vanhaa, samoin piensisustus. Lopputulemana vaalea ja kevytilmeinen boheemi koti.