Eilisessä postauksessani totesin itselleni epäkäytännölliseksi käsivarsikotelon, jossa voi puhelimen lisäksi kantaa lenkillä mukanaan vaikkapa avaimen tai kolikoita. Etsiskelin eri verkkokaupoista muita ratkaisuja ja törmäsin SPIbeltiin, jonka itse asiassa olinkin bongannut jo Hulluilla Päivillä. 

En aluksi oikein ymmärtänyt, miten tähän vyöhön saisi mahtumaan puhelimen ja muutakin tarpeellista, mutta löysinkin arvostelun, jossa myös selvitettiin vyön ”koostumus”. Kyseessä on siis joustavasta materiaalista oleva vyö, joka venyy vähän niin kuin tarpeen mukaan. 😀 Tästä arvostelusta päädyin lopulta SPIbeltin omille suomalaisille sivuille ja totesin, että tämä taitaa olla nyt kyllä mulle must have.

SPIbelttejä on useita erilaisia, erilaisiin tarpeisiin. On vettä hylkivää, lapsille tarkoitettuja ja löytyypä jopa diabeetikonkin versio, johon saa mukaan insuliini- tai kipupumpun tai verenpainemittarin tms. On vöitä, joihin saa kiinnitettyä geelipakkauksia tai jopa Messenger bag, johon saa tabletinkin mahtumaan. Tosin kuka haluaa lähteä lenkille tabletin kanssa? 😀

Joka tapauksessa tässä saattaa hyvinkin olla ratkaisu minulle, jonka on vaivatta saatava se puhelin kaivettua esille tasaisin väliajoin. Kun en malta olla kuvaamatta, niin minkäs sille tekee. 😀

Kuvat: SPIbelt

Taannoin Lidlistä sai äärettömän halvalla (2,99 €) käsivarsikotelon, joka helpottaa puhelimen ym. pikkutavaroiden kantamista lenkkeillessä, silloin kun ei ole taskuja. Olin ehtinyt jo hetken miettiä, millähän ilveellä tulevana kesänä kantaisin lenkillä mukanani puhelinta, avainta, mahdollisia pikkukolikoita, sairausvakuutuskorttia tmv. Käsivarsikotelo-tarjous tuli kuin tilauksesta ja säntäsin ostamaan omani. 

Näyttää varsin kätevältä, eikö? 🙂

Tuonne sujautetaan puhelin.

Tuonne vetuketjulliseen pikkutaskuun voi laittaa avaimet ja kolikot. Mitä lie tuo kuulokekuva tarkoittaa; pitäisikö tuonne laittaa mp3-soitin tms?

Mitäs sitä tonne laittaisi? En tiedä. Tuohon pieneen lenkuun kai voi ujuttaa kuulokkeiden piuhan menemään?

Mutta… ei ollut kätevä systeemi ei. :/

Puhelin toki mahtui sille varattuun taskuun hyvin. Sinne piti tosin laittaa mukana tänään tarvitsemani kortit, sillä suuntasin vielä kauppaan lenkin jälkeen. Eikä siinäkään mitään ongelmaa ole, mutta kun tykkään välillä pysähtyä ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Joka kerta sain kaivaa puhelimen tuolta pois ja takas laittaessa piti huomioida ne kortitkin. Päädyinkin sitten paikka paikoin kävelemään puhelin kädessäni, koska en jaksanut tahkoa puhelinta edestakaisin.

Vetoketjulliseen pikkutaskuun mahtuu juuri ja juuri yksi avain. Meillä on avaimien lisäksi kulkulätkät ja sehän ei siis mahtunut tuonne. Niinpä piti hieman soveltaa ja jotenkuten onnistuin virittelemään avaimet niin, että pysyivät matkassa turvallisesti mukana.

Eli voin suositella niille, joilla ei ole tarvetta kaivaa puhelinta kesken lenkin esiin. Muille suosittelen jotain toisenlaista systeemiä. Itse kotelo oli käsivarressa ainakin kävellessä ihan hyvän tuntuinen. Ei painanut eikä myöskään valunut. Sitä en tiedä, miten juostessa toimii, kun tärähtelyä ja liikettä on enemmän. 

Yhden potentiaalisen vaihtoehdon tälle käsivarsikotelolle löysin, mutta siitä huomenna lisää. Nyt tarvitsee kaivautua untenmaille. 🙂

Onko teillä kokemuksia käsivarsikoteloista tai muista systeemeistä, joilla kulkee tarvittavat tilpehöörit lenkillä mukana?

Kirsikkatomaatin taimet kasvavat silmissä. Pian ei enää Fiskarsista mukaan napatut oksat riitä pituudessa tukemaan taimia, joten oli aika lähteä oksanhakureissulle. Ja mikähän siinä oli yhdistää oksien hakeminen lenkkiin. Ensin reippaalla vauhdilla kohteeseen ja siellä sitten rauhallisesti hengaillen, luonnosta nauttien ja keppejä bongaillen. 🙂

Tuli samalla huomattua, että lenkkeillessä kun yleensä kuuntelen musiikkia, niin siinä vaiheessa kun päätyy metsään niin ehdottomasti kannattaa ottaa kuulokkeet pois korvista. Jestas, sitä lintujen laulua ja muita luonnon ääniä.

Satakieli iloisesti lauleskeli ja morsianta itselleen etsiskeli. Västäräkki pomppi kiveltä toiselle. Sepelkyyhky huhuili jossain kauempana ja mustarastas koitti parhaansa mukaan piilotella ruohikossa.

Muita lintuja en tunnistanut lauluäänestä, mutta kyllä sitä konserttia mielellään kuunteli. Hymyilin vastaantulleille ihmisille ja koirille. Hymyilin isälle ja pojalle, jotka olivat rannalla kalastamassa ja vanhemmille rouville, jotka taittoivat matkaansa sauvoin ja kertoivat, kuinka koko elämänsä ajan on siellä rannassa (missä isä ja poika olivat) pidetty nuotiota. Kenties siellä paisteltiin kalasaalista. 🙂

Niin ja tulihan niitä keppejäkin mukaan. Loppumatka taittui taas reippain askelin ja kokonaismatkaksi tuli 4,4 klometriä ja aikaa 1h 10min. 

Niin upeasti paistaa aurinko, että vaikka en lenkille enää niinkään tänään halaja niin jonnekin ulos olisi kiva mennä. Ah, kesä. <3

Tänä viikonloppuna on vielä ohjelmassa taimien istutus isompiin astioihin ja siinä ajattelin noita keppejäkin hyödyntää. Tästä lisää sitten tarkemmin, kun taimisiirto on tehtynä. Kivaa lauantaita kaikille! 🙂