Sinituotteelta yli 200 000 euroa uudelle lastensairaalalle

Sain toissapäivävä kunnian olla mukana, kun Sinituote Oy lahjoitti kampanjatuotteillaan kerätyn summan Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry:lle Designmuseolla pidetyssä tilaisuudessa.

19.jpg

21.jpg

Tilaisuuden avasi Sinituotteen varatoimitusjohtaja ja Sinin puolelta kampanjaa hoitanut Aino Määttä.

12.jpg

15.jpg

Keräyssumman lahjoitti Sinituote Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Brotherus, ja vastaanotti Uusi Lastensairaala säätiön puheenjohtaja Anne Berner.

4.jpg

Yllä kampanjatuotteita, joista itse ylistän varsinkin tuota kannellista rikkaharjasettiä. 🙂 Näillä arjen ”joka kodin” perustuotteilla saatiin kasaan summa, joka on mainio pesämuna lainaan, joka on vielä otettava vaikka itse rakentamiseen vaadittu raha saatiin kasaan ja rakentaminen pääsi alkamaan.

1.jpg

IMG_9251.jpg

5.jpg

17.jpg

Tilaisuudessa kuultiin liikuttavia puheita (itse meinasin alkaa vollottamaan jo ihan alussa ;)) ja iloisia kättentaputuksia. Toki myös kohotimme maljan uudelle lastensairaalalle.

Rahankeräys ja työ kuitenkin jatkuu. Kuten aiemmin mainitsin, velkaa on vielä otettava. Me kaikki tiedämme, että velka on myös maksettava ja se on aina pois jostain muusta. Mitä nopeammin (lastensairaalan) velka saadaan maksettua, sen nopeammin myös päästään käyttämään rahaa oleellisiin asioihin.

Tunnustan jossain vaiheessa ajatelleeni, miten epäreilua on, että lastensairaalaa varten joudutaan keräämään rahaa eikä rakentamista saada kustannettua valtion (vero)rahoin, mutta tuossa jokin aika sitten koin valaistuksen ja ymmärsin, että loppupeleissä merkitsee vain se, että lapsia varten on hyvä ja toimiva sairaala. Ei se, mistä rahoitus tulee.

Anne Berner kiteytti sen hyvin: ”Vain tahto ja arvot merkitsevät.”

 

Kiitos Sinituote Oy:lle, että saimme olla mukana tässä arvokkaassa tilaisuudessa ja myös tuomassa osaltamme näkyvyyttä tälle Uusi Lastensairaala 2017 -kampanjalle.

 

Yhteistyössä Sinituote Oy:n kanssa

Hiustenlähtö (Apua!)

Blogiani tarkemmin seuranneille ei ole otsikko järin suuri uutinen. Hiustenlähtöä on ollut enemmän ja vähemmän viimeiset pari vuotta. Kesäkuussa lääkäri pohti mahdollisuutta, että aluksi runsas hiustenlähtö olisi voinut ajan kanssa muuttua minulle tavalliseksi määräksi. Nyt kuitenkin kesän aikana on tuntunut, että hiuksia lähtee taas hieman normaalia enemmän. Muutama päivä sitten saavutettiin tässäkin asiassa huippu. Alla kuvat joissa on hiusten määrä talouspaperin päällä ennen suihkua hiukset harjattuna ja toisessa kuvassa hiuskasaan lisättynä suihkun jälkeisen harjauksen irronneet hiukset. 

kollaasi1.jpg

Sitten kuva viemäristä (ihanaa! ;)). Ennen suihkua olin puhdistanut viemäriritilän hiuksista. Suihkun jälkeen en ollut uskoa silmiäni, sillä siinä oli taas samanlainen nippu hiuksia. Siis oikeesti, yhden pesun jälkeen!?? Normaalisti tuo määrä tulee hieman useamman pesukerran jälkeen.

kollaasi2.jpg

Alla olevasta kuvasta näkee, että kaljuja kohtia ei onneksi ole (vielä ainakaan), mutta onhan tuo hiuskerros aika ohut.

kuva%203.jpg

Nyt sitten päätin, että jotain on tehtävä – muutakin kuin oltava yhteydessä lääkäriin. Tänään hain kaupasta hiusvärin, jotta hiuksiin saa tasaisen terveen värin ja maanantaina lähtee hiukset ihan saksien kanssa. Hyvästi siis pitkät hiukset, ponnarit ja sotkunutturat. No lyhyt polkka leikataan, mutta jatkossa hiukset saa nipin napin pienelle sykerölle.

Kuten aiemmin sanoin, muutama päivä sitten saavutettiin tilanteen huippu. TAI NIIN LUULIN…

27.jpg

Tältä näytti harja äskeisen suihkun jälkeen. Sitä ennen suihkussa lähti jokaisella kerralla paljon hiuksia, kun veti käden hiusten läpi (ei siis mitään voimakasta vetoa). Tässä kohtaa meinasin saada slaagin. Rauhallisesti suoritin suihkun loppuun, puin päälle ja sitten en enää mahtanut mitään: itkuhan siinä pääsi.

kuva-2.jpg

Lääkärin kanssahan tässä pitää tietenkin olla tekemisissä, se on selvä. Tässä syksyn aikana aion varmaan omaan peruslääkitykseeni pyytää paneutumista, koska veikkaan, että tämä kauan jatkunut hiustenlähtö on osittain myös lääkityksen syytä. Stressilläkin on vaikutusta asiaan. Nyt kuitenkin läheiseni ovat sitä mieltä, että tämä pahin johtuu varmaan isäni akuutiksi muuttuneesta tilanteesta. Voihan se olla täysin mahdollista. 

Mä en vain tiedä mitä tälle voi tehdä… auttaako hiusten pätkäseminen vai näytänkö vielä pöljemmältä? Lähteekö mulla loputkin hiukset? Joudunko käyttämään huivia? Koska tää loppuu, kuinka paljon hiuksia voi lähteä? Jos hiukset lähtee stressistä, niin miten sitä stressiä voi hillitä, jos elämäntilanne ei muutu miksikään ja kun hiustenlähtö aiheuttaa vielä enemmän stressiä?

Auttakaa mua? 🙁

 

P.S. Sori avautuminen ja vähän ällöttävät kuvat, mutta koen, että nyt oli pakko päästä avautumaan. Vielä enemmän itse asiassa nyt kuin silloin muutama päivä sitten, kun tästä aiheesta päätin postata. 

Huolta ja huojennusta

kuva-1.jpg

Tämä kuva on toissapäivänä kuvattu lapsuudenkotini parvekkeelta. Näen harvoin sateenkaaria, mutta en tiedä olenko koskaan ikinä nähnyt näin vahvaa ja kaunista näkyä. 

Double rainbowlle oli myös erikoinen ajoitus; saimme vihdoin reilun viikon voimakkaan huolen ja auttamisyritysten jälkeen isäni lähtemään sairaalaan. Isäni on aina ollut äärimmäisen vahva, hyväkuntoinen ikäisekseen ja selvinnyt kutakuinkin ilman ikäviä sairauksia. Noh, kaikki muuttui hieman ennen viime vuodenvaihdetta selkä- ja jalkakivun myötä. Mikä romahdus ihmiselle, joka on tottunut liikkumaan paljon joka päivä ja touhuamaan kaikenlaista. Paljon on mahtunut reiluun puoleen vuoteen, mutta ei yksityiskohdista sen enempää. 

Olo on huojentunut, kun isä on nyt hyvässä hoivassa. Ei sillä, etteikö huoli ja huolenpito vielä jatkuisi ja etteikö negatiivisiakin uutisia olisi kuultu, mutta iso paino lähti sydämeltä, kun vuorokauden päivystysosastolla olon jälkeen ihana ja asiallinen lääkäri sanoi ottavansa isän ihan varsinaiselle osastolle sisään ja pitävänsä huolta, ettei kotiuteta ennen kuin on varmistettu, että kunto ja mahdolliset jatkotoimenpiteet mahdollistavat paluun kotiin. <3

Täällä siis edelleen suurin osa energiasta käytetään isään ja siihen, että oma pää pysyisi edes jotenkin kasassa tämän kaiken keskellä. Postailen ja vastailen kommentteihinne aina, kun siltä tuntuu ja jaksan. Eilen tulikin jopa kaksi postausta eetteristä ulos, sillä niin paljon energiaa vapautui isän hoitoonsaamisesta. 🙂

Kiitos kaikille tukensa ilmaisseille ja jokaiselle, joka ihan tässä reaaliarjessa on ollut avuksi ja tueksi. Se merkitsee enemmän kuin osaan varmaankaan kertoa. <3