Aurinko paistaa kasvoilleni. Paljastan kasvoni aurinkolasien takaa, jotta aurinko tavoittaisi jokaisen soluni. Mies soittaa satama-altaan reunalla klarinettia. Istun terassille ja tilaan kylmän oluen. Sillä hetkellä ei kauaa jaksa harmittaa puuttuva wi-fin salasana. Musiikki soi, vieressäni istuva herrasmies nauttii myös ja hiljaa taputtaa käsiään. Hetken ajan silmissä tuntuu kummalliselta, tulee isää ikävä. Seuraavaksi jo naurahdan varikselle, joka syö maahan pudonnutta hunajamelonin palaa.
Alla vielä kuvaamani tunnelmavideo <3
Kauniita ajatuksia ja upeat maisemat! ♥ Voin astia tunnelman mikä auringossa klarinettia kuunnellessa on vallinnut. ♥ Siihen vielä meriveden tuoksu, keveän tuulen hulmuttamat hiukset ja kylmä olut (vaikken oluen ystävä olekaan). ♥ ♥ ♥
Miia: Tunnelma oli mieletön. ♥ Jäin ajatuksissani siihen samaan fiilikseen ja unohdin liittää postaukseen mukaan videon. Täytyypä laittaa se jälkikäteen!
♡
Heidi: ♥
Voi miten upeat kuvat ja hyvin kuvailit hetken. Kauhea hinku päästä tuonne itsekin!
zubi: Todella mielelläni lähtisin uudelleenkin! ♥
Mukava ollut lukea näitä Köpiksen juttuja 🙂 Varsinkin nyt kun olemme mahdollisesti Tanskaan muuttamassa ja Köpiksessä tulisi siten aikalailla pyörittyä.
Satu: Kiva kuulla, että olet tykännyt ja että näistä on mahdollisesti vielä hyötyäkin. 🙂