Luetut kirjat – Tammikuu 2019

Uusi vuosi ja uudet kirjat! Pääsin vihdoin varmaan parin vuoden jälkeen eroon yöpöydän kirjapinosta ja nyt yritän olla kasaamatta siihen enää muita kuin kirjastosta lainattuja lukuvuoroon tulevia kirjoja ja satunnaisia lukupiirikirjoja. Alun perin yöpöydän pino kasvoi, kun valitsin kirjoja, jotka haluan lukea. Olen sen verran sääntöjä ja suunnitelmia noudattava, että en voinut poistaa pinosta kirjoja ennen kuin todella olin ne lukenut (tai ainakin yrittänyt). Niinpä impulsiivinen kirjastosta lainaaminen tai omasta hyllystä kirjan nappaaminen oli vaikeaa, kun pinossa odotteli jo luettavaa. Niinpä päätin antaa tänä vuonna sijaa impulsiivisuudelle ja luin yöpöydän kirjapinon kirjat pois ja nyt menen hieman vapaammin eteenpäin.

Tammikuussa luin seitsemän kirjaa. Keskitytäänpä nyt niihin.

Mary Ann Shaffer, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä, Dawsey Adamsilta Guerseyn saarelta, joka kuuluu Englannin Kanaalisaariin. Dawsey on löytänyt kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Dawsey kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin. Juliet kirjoittaa takaisin Dawseylle ja muillekin kirjallisuuspiiriin kuuluville. Kirjeiden kautta Juliet kuulee mielettömiä tarinoita Guernseystä ja sen asukkaista. Lopulta Juliet matkustaa itse saarelle, löytää aiheen tulevalle kirjalle ja paljon muutakin.

Odotin tältä kirjalta paljon, kenties kirjallisen aiheensa vuoksi, mutta tarina ylitti odotukseni huikeasti. Kirjan tarina on kirjoitettu kirjemuodossa ja aluksi arastelin sitä, mutta turhaan. Kirjeinä luettu tarina oli helppoa luettavaa ja kirjan alun jälkeen uppouduin mukaan täysillä. Ehdoton suositus!

Maria Adolfsson, Harha-askel (Doggerland, #1), ilmestyy 12.2.2019

Ruotsalaisen Maria Adolfssonin Harha-askel aloittaa kuvitteelliseen Doggerland-saarivaltioon sijoittuvan dekkarisarjan. Doggerland sijoittuu kartalla Tanskan ja Ison-Britannian väliin ja kirjan kuvataankin olevan sekoitus skandinaavista ja brittiläistä jännityskirjallisuutta.

Kirjan päähenkilö komisario Karen Eiken Hornby on asunut pitkään Isossa-Britanniassa ja on palannut kotimaahansa nuolemaan haavojaan. Osterijuhlan jälkeisenä aamuna Karen löytää itsensä krapulassa hotellin sängystä miehen vierestä. Miehen, jonka vierestä hänen ei koskaan olisi pitänyt herätä. Saman päivän iltapäivänä Karen joutuu tutkimaan murhaa, joka on äärimmäisen kiusallinen ja jonka myötä hänen edellisen yön hairahduksensa aiheuttaa lisää ahdistusta.

Harha-askel oli ihan kelpo dekkari. Pidin päähahmosta Karenista ja siitä, miten hän sinnikkäästi taistelee miehisessä ja vanhoillisessa ilmapiirissä. Luen varmasti jatko-osiakin.

Alan Bradley, Piiraan maku makea (Flavia de Luce, #1)

Piiraan maku makea aloittaa 11-vuotiaan harrastelijasalapoliisin Flavia de Lucen seikkailuista kertovan dekkarisarjan. Eletään 1950-lukua Englannin maaseudulla Buckshawssa, jossa Flavia asuu leski-isänsä ja kahden vanhemman siskonsa kanssa. Eräänä päivänä oven edestä löytyy kuollut lintu, jänkäkurppa, jolla on suussaan postimerkki. Seuraavana aamuyönä Flavia löytää kurkkupenkistä kuolleen miehen ruumiin ja päättää ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kuka tämä mies on? Miksi hän on kuollut, onko joku murhannut hänet?

Alan Bradleyn Flavia de Lucesta kertova dekkarisarja on todella tykätty. 11-vuotiaan kemiaa rakastavan harrastelijasalapoliisin seikkailuista nauttivat nekin, jotka eivät pidä raaoista dekkareista. Olin hyvin kiinnostunut ennen kirjan lukemista, mutta hieman ennakkoluuloinen lapsipäähahmon vuoksi. Miltä tuntuisi lukea kirjaa, jossa seikkailee vasta aavistuksen toisella vuosikymmenellään oleva tyttö? Olisiko tämä paluu Neiti Etsivä -kirjojen maailmaan, takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen? Olkoonkin, että Flavia on vasta 11-vuotias, siihen ei kirjaa lukiessaan kiinnitä juurikaan huomiota. Bradley on onnistunut kirjoittamaan tarinan niin, että siinä ei korostu nuoren tytön sanat. Näin ollen kirjaa oli miellyttävä lukea. En mitään superhyperfiiliksiä lukukokemuksesta saanut, mutta aion pian tarttua kuitenkin seuraavaankin osaan. Suosittelen kokeilemaan, jos lempeämmät dekkarit kiinnostavat.

Francesca Hornak, Viikko on pitkä aika

Birchin perhe aikoo pitkästä aikaa viettää joulun koko porukalla, kun Olivia-tytärkin palaa ulkomailta avustustehtävistä kotiin. Olivia on lääkäri ja hän on ollut Liberiassa taistelemassa Haag-virusta vastaan. Niinpä hän joutuu viettämään viikon karanteenissa kotiin palattuaan. Muu perhe päättää osallistua myös karanteeniin, jotta joulun vietto yhdessä onnistuisi. Niinpä edessä on sanalla sanoen mielenkiintoinen viikko perheen lomakartanossa. Jokaisella on omat salaisuutensa eivätkä perheen keskinäiset välitkään ole niin hyvät kuin voisi toivoa.

Pidin tästä kirjasta kovasti! Mielenkiintoiset henkilöt, kaikki erilaisia toisistaan ja tunteet näitä hahmoja kohtaan vaihtelivat tarinan edetessä. Loppu ei ollut ehkä aivan täysin omien toiveiden mukainen (eikä sen toki tarvinnut ollakaan) ja se hieman ehkä laski arvosanaa, mutta ei se loppu kuitenkaan missään nimessä huono ollut. Neljä tähteä viidestä annoin tälle. Suosittelen tätäkin siis!

Luin myös nämä kirjat:

• Anna Rimpelä, Pitkään meni ihan hyvin
• Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen, Rikas elämä – Parempaa arkea hidastamalla
• David Nicholls, Sinä päivänä

Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta

Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.