Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Kuukaudet vaan vilistää eteenpäin ja nyt ollaan jo kesäkuussa. Niinpä on aika kurkistaa viime kuun luettuihin kirjoihin.
Elena Ferrante, Uuden nimen tarina (Napoli-sarja #2)
Uuden nimen tarina kertoo Linan ja Elenan nuoruudesta aina siihen asti kun heistä tulee nuoria aikuisia. Kirja alkaa siitä, mihin Loistava ystäväni päättyi. Tarina koukutti kunnolla, kun ensin pääsin siihen sisään ensimmäisen osan ensimmäisten kuudenkymmenen sivun jälkeen. On vaatinut hieman itsekuria, että olen malttanut lukea tässä välissä muita kirjoja enkä ole vapauttanut kirjaston varauslukitusta ja ahminut heti perään sarjan kolmatta osaa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät.
Jodi Picoult, Yhdeksäntoista minuuttia
Yhdeksäntoista minuuttia on kirja kouluampumisesta, koulukiusaamisesta ja siitä, mitä tapahtui sitä ennen ja sen jälkeen. Kirja oli koko matkan ajan mielenkiintoinen ja tasaisesti kuljetti mukanaan. Psykologisesti oikein kiinnostava, pureutui vahvasti koulukiusaamiseen ja sai ajatuksia liikkeelle. Loppu oli vähän yllättävä, en osannut arvata vaikka voisi ajatella lopun olleen hyvinkin ennalta arvattava. Oli hyvä kirja. 🙂
Elly Griffiths, Jyrkänteen reunalla (Ruth Galloway -sarja #3)
Ruth Galloway -sarjan kirjat ovat miellyttäviä dekkareita, jos niin voi sanoa. En herkästi reagoi ahdistuksella väkivaltaisuuksiin, en siis lukeudu herkkiin lukijoihin (ellei kyse ole eläimistä), mutta näissä mistään sellaisesta ei tarvitse olla huolissaan. Ruth Galloway on arkeologi ja auttaa Norfolkin poliisia rikostutkimuksissa. Jyrkänteen reunalla -kirjassa uppoudutaan toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Siinä sivussa seurataan Ruthin ja etsivä Harry Nelsonin henkilökohtaista elämää vaikka pääpaino onkin mysteereissä. Jos suhteellisen leppoisat dekkarit ovat mieleesi, niin kannattaa lukea!
Emelie Schepp, Hidas kuolema (Jana Berzelius -sarja #3)
Hidas kuolema on Jana Berzelius -sarjan kolmas osa. Nainen löydetään raa’asti pahoinpideltynä asunnostaan eivätkä ensihoitajat saa naista pelastetuksi. Tapaukset eivät jää vain yhteen vaan uhreja tulee lisää. Jana saa syyttäjänä tutkinnan haltuunsa ja joutuu juttua yhdessä rikoskomisario Henrik Levinin ja rikoskomisario Mia Bolanderin kanssa tutkiessaan jälleen kohtaamaan hurjan menneisyytensä.
Ehdoton suositus tälle Emelie Scheppin Jana Berzelius -sarjalle, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Ikuisesti merkitty (#1) ja Valkoiset jäljet (#3).
Sarah Knight, Viis veisaamisen elämänmullistava taika
Huolehditko kaikenlaisista asioista? Murehditko? Vietätkö aikaasi tekemällä asioita, joita et haluaisi tehdä? Roikkuuko elämässäsi ihmisiä, joita et siihen tahdo? Näihin ja moniin muihin asioihin voit saada ratkaisun – tai ainakin vinkit ratkaisun tekemiseen – lukemalla tämän Sarah Knightin kirjan Viis veisaamisen elämänmullistava taika, joka on saanut inspiraationsa jo monille tutusta Marie Kondon KonMari-menetelmästä.
Itse olin varsin innoissani tästä kirjasta, sillä olen todellinen ”huono-omatuntoilija” monessa asiassa. Uskallan sanoa kyllä ei, mutta koen jälkeenpäin herkästi huonoa omaatuntoa. Lisäksi kärsin usein fomosta (fear of missing out), joten kaikki vertaistuki on tarpeen. 😉 Viis veisaamisen elämänmullistava taika tarjosi sitä, mitä lupasikin vaikka kirjan esimerkit eivät olleet aivan yks yhteen niiden asioiden kanssa, joihin itse etsin ratkaisua. Idea kuitenkin on lähes identtinen, joten tämä kirja tarjosi rohkaisua tarttua ahdistaviin ja ärsyttäviin asioihin. Esimerkkinä tästä tein vihdoin ratkaisevan liikkeen ja deletoin tilini Twitterissä ja Linkedinissä sekä lopetin joidenkin tuttujeni seuraamisen Facebookissa (heidän juttunsa eivät vain kiinnosta minua vaikka ihan mukavia ihmisiä ovatkin). Minä siis jatkossa viis veisaan ja EnAioPyydelläAnteeksi.
Luin myös nämä kirjat:
- Max Manner, 72h (Annika Malm -trilogia #2)
- Minna Passi ja Susanna Reinboth, Keisari Aarnio
- Jan-Erik Fjell, Vaaran varjo
- Elisabeth Norebäck, Sano että olet minun
- Patrik Borg, Tunne nälkä! Syö intuitiivisesti. Saavuta tuloksia.
- Yrsa Sigurđardottir, Perimä (Freyja & Huldar -sarja #1)
- Marko Kilpi, Undertaker – Kuolemanenkeli (Undertaker #2)
Kuukauden hittiä on aika vaikea tällä kertaa eritellä, mutta Goodreadsissa annoin tähtiä eniten kirjoille Hidas kuolema ja Uuden nimen tarina. Selkeä huti oli Keisari Aarnio, joka ei mielenkiintoisesta aihepiiristä huolimatta jaksanut kiinnostaa ollenkaan. Luin kirjan juu, mutta pakko tunnustaa, että otsikoiden perusteella pompin eteenpäin. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ennemminkin lukemaan Jari Aarnion ja Vepe Hännisen kirjoittaman kirjan Myrkky tai katsomaan Ruutu+ -palvelusta Keisari Aarnio -sarjaa (maksullinen). Sarjaa en ole itse katsonut, mutta ajattelin kokeilla, jos se olisi kiinnostavampi kuin kirja.
Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta
Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.
Hyvää alkavaa uutta viikkoa! 🙂
Keisari Aarnio – sarja saa minulta kiitettävän arvosanan. En hirveästi katsele kotimaisia ohjelmia mutta tuo koukutti kyllä. Suosittelen! Kirjoja en jaksa lukea, iltapäivälehtien Aarnio-uutisointi ja sarja riittävät minulle tästä aiheesta. ???
Pitäisi ehtiä sekin sarja katsomaan, sillä tosiaan kirja oli tylsä. 🙂