Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Maaliskuu on mullanvaihtokuukausi, ja nyt on suurin osa kotini viherkasveista saanut uuden mullan ja ruukun. Vielä on pari jäljellä, mutta niille mullanvaihto ei ihan välttämättä ole tarpeellinen. Tosin luulen, että kun olen nyt päässyt vauhtiin niin nekin saavat käsittelyn.
Tänä vuonna oli tärkeintä, että noin kolmen vuoden takainen anopinkieli ja kahden vuoden takainen peikonlehti pääsevät eroon kaupan mukana tulleista muoviruukuista ja saavat uutta multaa kasvualustaansa. Viikko sitten kotiutunut Monkey Mask saa odottaa mullanvaihtoa vielä vuoden.
Peikonlehden mullanvaihto hieman jännitti, sillä kasvi on jo aika iso ja pelkäsin satuttavani sen juuria. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Peikolla on nyt uusi multa ja hieman muoviruukkua isompi saviruukku. Peikonlehden sanotaan viihtyvän aavistuksen ahtaassa ruukussa, joten kovin suurta ruukkua ei mullanvaihdon yhteydessä kannata hankkia. Pieni peikonpoikanenkin pääsi ihan omaan multaan ja siitä kasvaa uusi peikko, jos en onnistunut tuhoamaan pikkuisen pientä juurta. Nyt jännityksellä odottelen, mitä peikonlehteni tykkäävät uudesta mullasta ja ruukusta. Stay alive please!
Anopinkieli viihtyy sekin hieman ahtaammassa ruukussa, joten siihenkään en valinnut paljolti yli sentin isompaa ruukkua. Tärkeintä oli löytää simppeli ja valkoinen saviruukku, sillä anopinkieli on sijoitettuna tuon perintölipastoni päälle ja oranssi saviruukku olisi voinut tuoda hieman tunkkaisen tunnelman jo muutenkin vahvasti punertavaan kokonaisuuteen. Valkoisen TV-tason päällä oranssit saviruukut ovat ihan ok, kun kokonaisuus on kuitenkin valoisa ja ilmava.
Olisin ehkä enemmän vielä tykännyt harmaista saviruukuista, mutten juuri nyt ollut liikenteessä missään lähellä harmaita saviruukkuja myyvää kauppaa. Pari harmaata minulla toki ennestään oli, mutta ne olivat peikonlehdelle ja anopinkielelle auttamatta liian pieniä. Oranssit saviruukut saisivat myös olla hieman patinoituneempia, mutta kaupassa ei semmoisia ollut. Jatkossa pidän silmät avoinna sopivan kokoisia ja näköisiä ruukkuja varten ja vaihdan sitten uudelleen ruukun, jos sopiva tulee vastaan. Nyt mennään näillä ruukuilla, jotka kuitenkin ovat ihan passelit ja sopivat sisustukseen varsin hyvin.
Onko teillä tänä vuonna edessä mullanvaihto viherkasveille? Uusitteko mullan joka vuosi vai harvemmin?
Mukavaa uutta viikkoa! 🙂
Tiesitkö, että saviruukusta saa patinoituneen ja ”sammaleisen” sivelemällä ruukun pintaan piimää. Parin viikon päästä pitäisi pinta muuttua. ?
Hei vau! Onnistuisikohan se vieläkin, vaikka kasvi on jo ruukussa? Sivelisi vain tuosta päältä… ja pitääkö se piimä sitten parin viikon päästä jotenkin pyyhkiä pois? 😀
Toimii vaikka kasvi on jo paikallaan. Ja sitä piimää ei mitenkään enää oteta siitä pois. ? Se vähän niinku ”homehtuu” siihen…
Kuulostaapa hurjalta ajatus ”homehtuneesta” piimästä, mutta saatanpa jopa kokeilla jossain vaiheessa. 😀