Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Nyt minullakin oma pieni kilpipiilea! Suureen suosioon noussutta kilpipiileaa on näkynyt vähän joka paikassa, ja hiljalleen se on alkanut miellyttää omaakin silmää. Tämä pieni pyöreä- ja paksulehtinen on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin suloinen. Onneksi näitä pienokaisia oli myynnissä Kevätmessuilla. 🙂
Alun perin Etelä-Kiinasta kotoisin oleva viherkasvi on tullut eurooppaan norjalaisen lähetyssaarnaajan Agnar Espegrenin mukana 1940-luvulla. Kilpipiilea oli todella suosittu 1970-luvulla, ja on taas noussut esille uudelleen. Eikä ihme. Kauneuden lisäksi kilpipiilea on helppohoitoinen ja sen kerrotaan sopivan hyvin viherkasvialoittelijille.
Kilpipiilea viihtyy valoisassa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa. Kastelu on säännöllistä niin, että ainoastaan mulla pinta voi hieman kuivahtaa kastelujen välissä. On myös tärkeää, että vesi pääsee valumaan ruukusta läpi, mutta ei jää seisomaan aluslautaselle. Hyvällä hoidolla kilpipiilea kasvaa reippaasti, joskaan ei yli 30 senttiseksi, ja sen lisääminen onnistunee helposti pistokkaista.
Aurinkoista toukokuun ensimmäistä päivää! 🙂
Hei. Olen meinannut usein sanoa tästä mutta en halua olla negatiivinen hyvän mielen blogissa. Mutta nyt on ehkä pakko. Omaan makuuni näyttää todella rujolta kun usein kuvaat sängyssä vaikka vesipulloa/vesilasia tai tässä tapauksessa kukkaa ruukussaan. Mielestäni esim.kirjojen tai vaikkapa niiden loppuneiden kosmetiikkatuotteiden kuvaaminen sängyn päällä on ihan ok mutta esteettisesti esim.tämän kukan kuvaaminen sängyllä ei sitä ole. Kodistasi löytyy varmasti muitakin paikkoja joissa valo on myös ok missä tällaisia esineitä voiai kuvata? Tänä päivänä blogeissa kuotenkin panostetaan hurjasti kuvien laatuun, niin kuin sinäkin teet, mutta nämä ko.kuvat ovat aika kummallisia eikä niistä valitettavasti välity oikea tunnelma. Minulle nousee näistä kuvista päällimmäisenä mieleen vain multa sängyllä ja toivottavasti tuo ei kaadu ja mihinköhän nurkkaan kukan laitat kun olet sen kuvannut.
Jenni: Kiitos palautteesta. Onhan se usein vähän ikävää, kun kodin ainoa tarpeeksi valoisa paikka on makuuhuoneessa. Sille en nyt kuitenkaan mitään mahda ja siksi monet kuvat on otettu sängyllä. Eiköhän tämäkin kilpipiilea tulla vielä muuallakin näkemään, tämähän oli vain itse kasvin esittely. 🙂
tuommoinen kukka sopisi minullekkin, koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Rakastan viherkasveja, mutta sydän itkee, kun ne kuihtuu mun huollossa.? onneksi on juuri tuollaisia kasveja olemassa minun kaltaiselle ihmiselle. ☺️Hyvää vappua sinulle.
pitju: Kannattaa aloittaa helpoimmista viherkasveista ja hiljalleen opetella niiden avulla. 🙂 Peikonlehti on esimerkiksi tosi helppo. Tämä kilpipiilea on ollut minulla vasta niin vähän aikaa, että en ole ihan varma, miten se tulee hoivassani menestymään. Pidetään kuitenkin peukkuja, että selviää. <br />
<br />
Mukavaa vappupäivän iltaa sinulle myös! 🙂