Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Joulusta tohottaminen on alkanut, onhan siihen aikaa enää vain kaksi kuukautta. Ihastellaan joulukoristeita, valoja, suunnitellaan joulukorttien ja pakettien askartelua ja tehdään joululahjaostoksia. Mietitään, missä jouluaatto ja -päivä vietetään, ollaanko kotona vai sukulaisissa. Toivotaan valkoista joulua, josta nautitaan yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Ihanaa eikö? Sitä sopii odottaa!
Mitäs sitten, jos joululta ei ole mitään odotettavaa? Ei ole perhettä tai sukulaisia, ei tiedossa iloista perhejuhlaa? Kun joululaulut ja -koristeet kaupoissa ja kauppakeskuksissa aiheuttavat ahdistusta tajutessasi, että joulu ei tule olemaan sitä lämmintunnelmaista laatuaikaa perheen ja suvun kesken riisipuuropöydässä? Kun ei vain ole mitään syytä odottaa ja hehkuttaa joulua? Kun se tuottaa itselle enemmän ahdistusta kuin iloa? Kun mieluummin jättäisi sen kokonaan noteeraamatta, mutta ympäristön ja yhteiskunnan lakkaamaton hössötys ei tee sitä mahdolliseksi?
Joulu on ihana juhla, silloin kun siitä pitää ja silloin kun ympärillä on perhettä, sukua ja jotain muuta kuin yksinäisyyttä. Joulun lähestyessä on mukava sytytellä kynttilöitä, laittaa vähän extravaloja alkavan juhlakauden kunniaksi tunnelmaa luomaan, tuoksutella hyasinttejä ja nautiskella kuumaa glögiä ja pipareita. On erityinen syy ostaa elämänsä tärkeille ihmisille lahjoja ja saada hyvä mieli toisen hyvästä mielestä. Tämä on siis se perusajatus, joka minulla on joulusta. Tykkään joulusta, mutta…
Elämäni aiemmat joulut lapsuutta ja paria yksittäistä joulua lukuunottamatta ovat olleet kivoja ja mukavia, mutta eivät sellaisia jouluja, joista minä syvällä sisimmässäni unelmoin. Unelmoin joulusta oman perheen kanssa ja jouluista, joissa olisi mukana oma perhe ja sukulaiset. Sellainen niin sanottu kuvastojoulu, tiedättekö mitä tarkoitan? Ja omalla perheellä tarkoitan nyt omaa jälkikasvua ja puolisoa. Tähän mennessä sitä perhettä ei ole muodostunut ja olenkin aikuisiän jouluaatot viettänyt vanhempieni kanssa lapsuudenkodissani. Muutamana vuotena olen joulupäivän viettänyt siskoni perheen kanssa. Viime vuonna isäni kuoltua, kun en pystynyt lapsuudenkotiini menemään joulunviettoon, kummipoikani perhe kutsui minut viettämään oikein kunnon perinteistä perhe- ja sukujoulua luokseen. Oli hyvin ystävällistä ja huomaavaista heiltä tämä ele ja joulukin tuntui joululta.
Tänä vuonna toivon, että joulua ei olisi. Sisälläni ei ole sitä pientä joulukipinää, joka yleensä jossain vaiheessa herää henkiin, kun joulua kohti mennään. En tiedä, mistä se johtuu. Onko kyseessä alitajunta, joka kokee joulun turhakkeeksi tällaisessa elämäntilanteessa vai johtuuko tämä jostain muusta. Kyllä minä näen joulukoristeissa kauneutta, rakastan jouluisia(kin) kukkia ja kasveja, tykkään glögistä ja nautin tuoksujen ja kynttilöiden luomasta tunnelmasta, mutta jouluun en koe olevani millään lailla osallinen. Tiedän, tämä voi kuulostaa omituiselta ja tämän selittäminen ymmärrettävästi on todella vaikeaa. Tunne on vahvana sisällä, mutta ulosanti ontuu. Halusin kuitenkin tuoda esille omat ajatukseni ja tunteeni liittyen tulevaan jouluun sekä ajatukseni siitä, miten vaikeaa aikaa joulu voi yksinäiselle olla.
Jos joku tarjoutuisi nyt viemään minut jouluksi pois Suomesta, niin tarttuisin epäröimättä tilaisuuteen!
Blogimaailma puhkuu joulua, mutta tunnetko sinä jonkun, jota joulu ei voisi vähempää kiinnostaa? Tai tunnetko jonkun, joka uhkaa jäädä yksinäiseksi joulun ajaksi ja jonka voisit kutsua joulupöytään?
Mulle joulu ei ole mikään erityinen juhla, lähinnä sellainen pakkopulla. Ja esim. veljeni ei ikinä aikuisiällä ole viettänyt joulua, on aina silloin töissä. Siitähän saa kivat joululisätkin 😉
Satu: Eivät kaikki tykkääkään joulusta sen erityisemmin eikä siinä mitään, meitä on moneen junaan. Tuossa juuri mietin, että on aika vaikeaa sulkea silmänsä ja korvansa joululta, koska joka tuutista tulee joulujuttuja. Televisiosta joulumainoksia ja ostoskeskukset pursuvat joulujuttuja. Vaikka yrittäisikin viettää joulun pyhäpäivät joulutta, on sekin vaikeaa, kun tv-ohjelmatkin huutavat jouluohjelmia. Pitäisi melkein syödä pizzaa ja katsoa ohjelmia vain vaikkapa Netflixistä, jolloin on yksi media, josta se joulu ei pursua sisään. Facebook, blogit ja muu sosiaalinen media pitäisi varmaan myös pitää kiinni, niin ehkä sitten onnistuisi. 😉 Kyllä se joulu on vaan niin vahva instituutio, että siltä ei voi välttyä vaikka välttelisikin.
Tuttuja tunteita monta vuotta ja eniten joulussa odotin pitkään, että se olisi vain ohi. En oikeastaan ihmettele, miksi juhlapyhät aiheuttavat itsemurhapiikkejä, vaikka toivoisinkin, että kukaan ei sellaista tarvetta tuntisi. Viime jouluna oli pitkästä aikaa joulu, josta pidin – yhden läheisen ihmisen kanssa, epämuodollista ja ilman stressiä. Aiemmin olen ollut myös mukana kutsuttuna perhejouluihin, mutta niistäkin voi tulla yhtä helvettiä, kun stressataan vain sitä, että joulu olisi täydellinen, että missään ei ole pölyä ja että väkisin on ihana jouluateria ja juhla ja tämä kaikki stressi syö vain kaiken ilon joulusta. Pari vuotta kuitenkin olin ihan tyytyväinen – tein oman jouluni, ilman suursiivouksia, hyvä jouluateria ja pullo punaviiniä ja piirrettyjä telkkarista niin kuin lapsena.
Vellu: Kyllä iso osa joulutunnelmasta tulee niistä ihmisistä, joiden kanssa sitä viettää. Itseäni ei hössötys häiritse, mikäs siinä hieman stressata, kun palkintona on muutama päivä rentoa oleilua rakkaimpien kanssa. Oman joulun tai jouluttomuuden tekeminen on ihan hyvä idea, jos sen kummempaa ei toivokaan, mutta heti, jos mukana on toiveet paremmasta iskee herkästi ahdistus. Siinä sitten istuu sen oman viinipullollisen kanssa ja yksinäisyys korostuu. Joulu vie niin ison huomion yhteiskunnassa ja kaikki menee sen mukaan, että on joulu. Siinä joulua viettämättömät on aika heikoilla. Olen joskus kirjoittanut juhannuksesta samasta näkökulmasta ja olisi hienoa, jos näitä asioita tuotaisiin enemmän julkisuuteen.
Hei, mä tiedän tuon tunteen -valitettavasti! Mä lähes inhosin joulua vuosia. Haaveilin jo lapsena sellaisesta perhejoulusta, joka naapureilla ja luokkakavereilla oli, minulla ei koskaan. Olen ensimmäistä kertaa viettänyt perhejoulua vasta kolmekymppisenä, kun sisarelleni oli tullut perhettä. He viettävät oman perheensä ja sisaren puolison perheen kanssa isosti joulua, ja minä olen ollut muutaman kerran mukana. Joulu on silti sitä pahinta aikaa yksin elävälle ihmiselle. Vaikka minullakin aattona on ympärillä ihmisiä ja siitä nautin, niin kyllä se juhla alleviivaa sitä, että olen 35-vuotias sinkku, ja paikalla ei ole minun "omaa perhettä". En hössötä lahjoista lapsille tai puolisolle ja jouluna käyn yksin nukkumaan ja herään yksin… Olen onnellinen silti siitä, että saan viettää joulua jossain, vaikka oman perheen ja erityisesti puolison puute tekee välillä kipeää. Toivon sulle todella kovasti voimia jaksaa joulun yli! Muista ostaa itsellesi tosi kivoja lahjoja. Mä osan joka vuosi itselleni kunnon synttäri- ja joululahjat, se ilahduttaa 🙂
Merimari: Kiitos kauniista sanoistasi! Tarinasi kuulosti kovin paljon omaltani. Myös minä olen ollut onnekas, kun minulla on aina ollut paikka, minne mennä jouluksi. On tänäkin vuonna, onneksi. ♥ Tänä jouluna vaan ei koko joulu huvita, joten olisi aivan ihanaa, jos pääsisi jonnekin, missä sitä ei vietettäisi. 😉
Minä rakastan joulua. Olen saanut onnekseni viettää tuota mainitsemaasi kuvastojoulua syntymästäni lähtien vanhemmat, sisaret, isovanhemmat saman katon alla ja myöhemmin joukko on vielä lisääntynyt omalla puolisolla, hänen suvullaan ja omalla lapsellamme. Tiedän todellakin mitä on suuri ja ihana iloinen perhejoulu. <br />
<br />
Ymmärrän silti täysin tuon sinun puolesi, vaikken itse olekaan sitä kokenut. Joulu voi olla myös todella vaikeaa aikaa joillekin ja sellaisetkin ihmiset käyvät mielessäni omaa juhlaamme viettäessä. Olemme aina huolehtineet, että kukaan lähipiiristä ei jää yksin ja jokaisella vanhuksella on mukava paikka viettää joulua yhdessä muiden seurassa. Viime joulun vietimme ekaa kertaa ilman vaariani, äitini isää. Suru oli luonnollisesti läsnä, mutta ei sellaisella riipaisevalla tavalla, vaan sellaisella kauniilla muistamisen tavalla, haikeudella. Päätimme juhlia sitä juhlaa, joka oli niin tärkeä myös vaarille. <br />
<br />
Tänä vuonna vietämme joulua ilman isääni. En tiedä mitään kamalampaa ja suorastaan kammoan sitä tietytllä tavalla jo nyt. Vanhempieni hääpäivä on jouluaatto. Se tulee olemaan varsinkin siis äidilleni todella kova päivä, kun jouluaattoon kiteytyy vielä noinkin suuri päivä. Tapahtuneesta on muutenkin vasta niin vähän aikaa… Vielähän tässä ihan vereslihalla ollaan. Toisaalta haluan nimenomaan sen perhejoulun nyt enemmän kuin koskaan, sillä nyt olemme hitsaantuneet vieläkin tiiviimmin kasaan tämän musertavan menetyksen myötä. Nyt se jotenkin korostuu se perheen tärkeys ja yhdessäolo. Tämä joulu tulee olemaan luonnollisesti hyvin erilainen kuin ikinä ennen, en silti koe sitä millään tavalla turhakkseeksi. Päinvastoin. Nyt varsinkin on meidän perheen aika pitää yhtä ja tukea toisiamme. Helppoa se ei tule olemaan meille kenellekään.<br />
<br />
Näin me ihmiset siis elämme ihan erilaisia elämäntilanteita ja joulujakin. Ja vaikka kuvastojouluja vietetäänkin runsaan ihmismäärän keskellä, voi sisällä sydämessä tuntua silti vähän kylmältä. Yksinäiseltäkin. Ei se ihmismäärä takaa kuitenkaan sitä kuvastojouluakaan. <br />
<br />
Mä toivon kovasti sun sydämeen ja siihen jouluunkin jostain sitä lämpöä ja taikaa. ♥
Heidi: Olet todella onnekas, kun olet saanut viettää tuollaisia ihania jouluja koko elämäsi ajan! Viime joulu oli varmasti aika hankala eikä tämä joulukaan valitettavasti tuo teille siihen muutosta. Ilman omaa isää ensimmäinen joulu on vaikea, sitä se oli minullekin. Onneksi teillä on toisenne ja välinne on kaiken johdosta entistä läheisemmät, se auttaa paljon! ♥<br />
<br />
Pidän joulusta kyllä noin yleisesti ottaen, mutta jostain syystä tänä vuonna ei yhtään tee mieli viettää joulua. Onneksi minulla kuitenkin on useampikin paikka, minne saan mennä joulua viettämään eli yksinäisyyttä ei siinä sanan perimmäisessä merkityksessä tarvitse kokea. 🙂
Erosin vuosia sitten poikaystävästäni juuri ennen joulua. Kaiken surun, ahdistuksen ja vitutuksen aallonharjoilla keikkuessa näin Shrekin telkkarista. Siinä Shrek totesi jotenkin seuraavasti: "ei ole yhtä ja oikeaa tapaa viettää joulua." Tämä lause herätti horroksesta ja päädyin lojumaan sohvalla vilttien alla ja tuijottamaan leffoja koko joulun. Eihän tämäkään yksinäisyyttä poistanut, mutta ainakin vapauduin kaikista pitäisi-mantroista. Siitä tuli yksi parhaista jouluistani ja luulen että ainoastaan sinsi, että "uskalsin" viettää juuri sellaisen joulun kuin itse halusin. ❤️
Heidi: Ero juuri ennen joulua on varsin kamalaa, tiedän tunteen. Se vetää jotenkin pohjan kaikelta mahdolliselta ja lisää yksinäisyyden ja yhteenkuuluvuuden puuttumisen tunnetta. Minulla ei onneksi ole ollut koskaan noita pitäisi-juttuja, sillä olen aina ajatellut, että jokainen viettää joulun kuten haluaa. Ongelma on itselläni ollut se, että en ole ihan täysin saanut sellaista joulua kuin olisin halunnut. Lapsena tietenkin joulu oli ihana, mutta näin aikuisena siitä on puuttunut paria joulua lukuunottamatta "se jokin".
Me pyydetään, pyysin jo, hyvää ystävääni meille jouluksi. Hänen miesystävänsä viettää joulun lapsien kanssa omien vanhempiensa luona, omat vanhemmat menivät vuosissa sekaisin ja olivat tilanneet ulkomaan matkan jo. Jota alkoivat peruuttamaan, jottei ystäväni tarvitse olla yksin. Sanoin meille mahtuu.<br />
<br />
Minun on vaikea samaistua tähän jouluhössötykseen. Omassa lapsuudenkodissa on aina menty yli ja koti on ollut täynnä tonttuja, jouluruokaa on tehty pitkään ja hartaasti. Kun muutin omilleni, olin monta vuotta poissa joulun Suomesta, mieheni tavattua sama jatkui. Nyt kun on lapsi, olemme tehneet kumpaakin, ulkomailla ja mummolassa. <br />
Varsinkin kun viettää joulua ulkomailla, joulussa ei ole mitään muuta erikoista kun se muutama lisäpäivä lomaa. <br />
<br />
Oma vinkkini on unohda koko joulu. Sinne on 2 kk aikaa. Elä tätä päivää ja kun joulu tulee, se tulee. Tulee odottamattakin. Kun ei toivo liikaa, voi yllättyä iloisesti.
Lanttuleikkuri: Mulla ei tänä vuonna ole ongelmana se, että toivoisin jotain, mitä ei ehkä tapahdu vaan todellakin se, että en haluaisi sitä joulua ollenkaan. Tiedän, että voin viettää joulun miten haluan ja missä haluan. Minä vaan haluaisin täksi jouluksi pois, skipata koko pyhän. En taida vain olla niin voimakas ja taikomistaitoinen, että voisin sen peruttaa. 😉 Joulutohotukselta en valitettavasti voi täysin välttyä näin bloggaajana ja blogien seuraajana eikä yhteiskunta ja ympäristö kovin hienovaraisesti joulua tuo esille. Voin päättää sulkevani ikkunat ja ovet ja käpertyä sohvalle jouluksi viettämään anti-joulua. Mieluummin toki matkustaisin jonnekin, missä joulu ei ole samalla tavalla esillä. Koska en kuitenkaan varmaankaan pääse joulua pakoon ulkomaille, vietän todennäköisesti joulua kuitenkin jossain muualla kuin yksin kotona, koska yksinäisyys ei ole hyvä asia ja olen kuitenkin onnekas, kun minut on kutsuttu useampaankin paikkaan jouluksi. 🙂
Joulu on ihana juhla mutta tosiaan se voi olla myös hyvin raastava. Viime vuonna poika vietti aaton isällään ja kylläpä oli orpo olo. Sama koskee kyllä myös muita juhlia -minulle ortodoksina pääsiäinen on jouluakin tärkeämpi niin kyllä siinä alahuuli väpätti kun ensimmäisen pääsiäisensä eron jälkeen vietti yksin kotona nököttäen. Noina hetkinä voisin myös ajatella karkaavani jonnekkin kauas viettämään lomapäiviä ja unohtaa koko pyhät.
Pia: Kai se vaan on niin, että oli mikä juhla tahansa, perhekeskeisyyttä korostetaan, jolloin yksinäisen on entistä vaikeampi olla. Pääsiäinen ei onneksi ole sellainen juhla, kuin joulu, jolloin koko maa "menee kiinni" ja kaikki ympärillä kielii juhlasta. Joulu vain on semmoinen, että kaikki paikat ovat kiinni, julkiset kulkuvälineet eivät kulje, televisiosta tulee jouluohjelmaa – tavalliset sarjatkin jotain Kauniita ja rohkeita lukuunottamatta jäävät esittämättä – netti on pullollaan jouluntoivotuksia ja onnellisia perhejoulukuvia. Tätä samaa ei siis näin voimakkaasti esiinny pääsiäisenä, joten sen jotenkin kestää. Ja ihmiset, jotka eivät ole yksinäisiä vaan eivät vain pidä joulusta, eivät voi ihan puhtaasti päättää olla välittämättä joulusta, koska sitä toitotetaan joka puolella niin vahvasti, ettei siltä voi välttyä. 😉