Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Syyskuu oli aikamoinen lukukuukausi, sillä luettuja kirjoja tuli peräti kaksitoista. Luen iltaisin kaunokirjallisuutta, mutta sen ohella luen myös tietokirjallisuutta ja se lisää luettujen kirjojen määrää.
Gabrielle Zevin, Tuulisen saaren kirjakauppias
A.J. Fikroy on kolmekymmentäyhdeksän vuotias leski ja kirjakauppias. Elämä ei ole mennyt ihan toiveiden mukaisesti ja kirjakaupallakin menee huonosti. Lisäksi hänen arvokas Edgar Allan Poen ensimmäisen teoksen laitoksensa varastetaan. Siinä meni suunnitelma myydä kirja ja jäädä aikaistetulle eläkkeelle. Mutta: sitten A.J. löytää kauppansa takahuoneesta ”elävän paketin” ja elämä saa uuden suunnan.
Tuulisen saaren kirjakauppias on tarina uusista mahdollisuuksista, toivosta, muutoksista ja siitä, miksi luetaan ja rakastetaan. Leppoisa tarina, veti kivasti mukaansa.
Emma Hooper, Etta ja Otto ja Russell ja James
Etta on pienessä kanadalaisessa preeriakylässä asuva 82-vuotias nainen, jonka ainoa haave on nähdä meri. Eräänä aamuna Etta herää, nappaa mukaansa kiväärin, parhaat kenkänsä ja suklaata, ja lähtee taivaltamaan 3200 kilometrin matkaa merelle. Aviomiehelleen Otolle hän on jättänyt lapun, jossa pyytää Ottoa olemaan huolestumatta ja lupaa tulla takaisin, jos vain muistaa.
Mukaansatempaava tarina. Ei ehkä ihan tavallinen tarina, mutta hyvä. Itse en ihan ymmärtänyt loppua, tai lähinnä se oli jotenkin tulkinnanvarainen. Tarina ja sen loppu jäivät pidemmäksi aikaa mieltä askarruttamaan.
Jenny Rogneby, Leona – Kortit on jaettu (Leona-sarja #1)
Dekkarisarjan aloitusosa hieman erikoisesta rikostutkijasta Leona Lindbergistä. Ensimmäisessä osassa seitsemän vuotias verinen tyttö ryöstää tukholmalaisen pankin ja Leona saa jutun tutkittavakseen. Juttu saa heti alkumetreillä omituisia piirteitä. Miten pitkälle Leona on valmis menemään, jos tarkoitus pyhittää keinot? Ja lukija joutuu pähkäilemään, pyhittääkö tarkoitus keinot.
Leona on todellakin erilaisempi kuin normaalit rikostutkijat ja tarinan asetelma poikkeaa totutusta dekkarista vaikka tapahtuukin rikos, jota tutkitaan. Vähän ehkä ahdistavia tuntemuksia tuli koettua kirjaa lukiessa, liittyen päähenkilöön Leonaan. Kortit on jaettu on kuitenkin hyvin mukaansa vetävä ja mukanaan kuljettava, joten tarinaa jaksoi seurata. Sen verran koukutti, että jatko-osa on ehdottomasti luettava jossain vaiheessa.
Max Seeck, Haadeksen kutsu (Daniel Kuisma – trilogia #3)
Zagrebilaisesta kerrostalosta löytyy neljä teloitettua miestä. Surma-asunto on Britannian valtion omistuksessa, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitään sen asukkaista.
Puolustusvoimain erityisasiantuntija Daniel Kuisma on juuri saanut vapauttavan tuomion sotarikosoikeudenkäynnissä, kun hänen luokseen ilmestyy odottamaton vieras. Daniel luulee jättäneensä vihdoin taakseen yli kahdenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat Balkanilla, mutta vieras kertoo hänelle jotain, mikä saa hänet hyppäämään empimättä Zagrebin-koneeseen. Vaarassa on kenties tuhansien ihmisten henki. (Tammi)
Trilogia on kasassa ja Haadeksen kutsu on tällä haavaa viimeinen osa sotaveteraanista Daniel Kuismasta kertovassa trillerisarjassa. Max Seeck kirjoittaa hyvin, tarina tempaa mukaansa ja tuntuu kuin lukisi todella jotain kansainvälistä hittisarjaa. Kaikki kolme osaa – Hammurabin enkelit, Mefiston kosketus ja Haadeksen kutsu – ovat imaisseet minut muukansa. Harmi, että Daniel Kuismasta ei välttämättä enää kuulla, mutta nyt sitten odotellaan ensi syksyä ja Max Seeckiltä jotain uutta.
Elly Griffiths, Käärmeen kirous (Ruth Galloway -sarja #4)
Neljäs osa Ruth Galloway -sarjasta. Museosta löytyvä ruumis, museota uhkaava Käärmeen kirous sekä tutkintaa yhdessä suorittavat komisario Harry Nelson ja arkeologi Ruth Galloway takaavat ainekset jälleen kerran jännittäviin ja hyviin lukuhetkiin. Ehdoton suositus tälle dekkarisarjalle ja sopii myös heille, jotka eivät välitä raaoista lukukokemuksista!
Luin myös nämä kirjat:
- Anna Jansson, Loputon uni (Maria Wern -sarja #3)
- Ken Mogi, Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan
- Elizabeth Strout, Nimeni on Lucy Barton
- Marian Keyes, Aikalisä
- Veera Nieminen, Ei muisteta pahalla
- Jørn Viumdal, Viherilma – Luonnon raikkautta sisätiloihin
- Kristian Ekström, Simply Well – Neljä askelta terveyteen
Eniten syyskuussa luetuista kirjoista minua miellyttivät Haadeksen kutsu, Käärmeen kirous, Leona – kortit on jaettu ja Aikalisä.
Simply Well – Neljä askelta terveyteen -kirjan olisin voinut ehkä jättää lukematta. Kirjan sisältö oli hyvä ja suositeltava, mutta omalla kohdallani jo varsin tuttua tietoa eli ei tarjonnut mitään uutta. Viherilma oli myös aihepiiriltään mielenkiintoinen ja suosittelen tutustumaan aiheeseen (tärkeää terveydelle!), mutta kirjassa oli todella paljon saman toistoa. Löydä oma ikigai oli sekin aihepiiriltään itseäni kiinnostava, mutta koin viime joulukuussa lukemani Héctor Garcian ja Francesc Mirallesin Ikigain paremmaksi.
Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta
Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.