Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Kesäkuussa luin kymmenen kirjaa, joiden joukossa oli yllättävän paljon muitakin kuin dekkareita. Dekkarit on selkeästi edelleen se vetävin genre mulla, mutta pidän ehdottomasti myös muusta kaunokirjallisuudesta ja lisäksi joistain tietokirjoista.
Eeva Vuorenpää, Kaksi rantaa
Kaksi rantaa kertoo tarinan suomalaisesta Hannasta, joka 17-vuotiaana muuttaa 1920-luvun New Yorkiin. Oikein mukava ja leppoisa kertomus sen ajan Suomesta, elämästä ja kokemuksista maahanmuuttajan New Yorkista.
Catherine Price, Kuinka päästää irti puhelimesta
Omaa älypuhelinkäyttäytymistään on hyvä välillä tarkastella ja päätin herätellä ajatuksiani Catherine Pricen kirjalla Kuinka päästää irti puhelimesta. Kirjan ajatuksena ei missään nimessä ole luopua puhelimesta kokonaan eikä hylätä somettamista vaan pohtia, mikä on tarpeellista ja onko sille puhelin kädessä roikkumiselle aina tarvetta (ellei tee Instagram-päivityksiä kaikista hyvistä kirjoista 😉 ).
Kirjassa on helppo (?!) 30 päivän ohjelma, jonka avulla voi kokeilla oman älypuhelinriippuvuutensa tasoa ja testata, voisiko tilanne olla toisenlainen. Puhelimestakaan ei tarvitse luopua kuin vuorokauden koeajaksi eikä sekään tietenkään pakollista ole. Itse en tehnyt koe-eroa puhelimestani vaikka alun perin suunnittelin kokeilevani. Sen sijaan kokeilin ja sovelsin muita ohjelman juttuja ja nykyään en esimerkiksi enää lataa tai säilytä puhelinta makuuhuoneessa.
En itse koe ahdistuneisuuteen asti olevani riippuvainen puhelimesta – osaan olla tarpeen vaatiessa näpräämättä puhelinta ja metrossa esimerkiksi näpyttelyn sijaan luen kirjaa – mutta siitä huolimatta tämä oli mielenkiintoinen kirja ja kokeilu.
Ninni Schulman, Poika joka ei itke (Hagfors-sarja #2)
Poika joka ei itke on on toimittaja Magdalena Hanssonista kertovan dekkarisarjan toinen osa. Magdalena yrittää edelleen poikansa kanssa sopeutua avioeron jälkeiseen elämäänsä ”uudessa vanhassa” kotikaupungissaan. Samaan aikaan kaupunkia piinaa murhapolttaja ja talo toisensa jälkeen palaa.
Tykkäsin sarjan ensimmäisestä osasta Tyttö lumisateessa ja tykkäsin tästäkin. Ninni Schulman kirjoittaa hyvin. Juoni on hyvällä tapaa yksinkertainen, mutta koukuttava. Pidän myös päähenkilöstä Magdalenasta. Kunnon dekkarissa on hyvä juoni, mutta sen lisäksi mukana pitää olla myös päähenkilön omaa elämää ja ihmissuhteita.
Cecilia Samartin, Señor Peregrino (Peregrino-trilogia #1)
Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jota kyläläiset ovat karttaneet ja pilkanneet lapsesta asti selässä olevan ison verenpunaisen syntymämerkin vuoksi. Jamilet lähtee laittomasti rajan yli Yhdysvaltoihin, jotta löytäisi avun merkin poistamiseksi. Tienatakseen rahaa operaatioon Jamilet aloittaa työnteon paikallisessa mielisairaalassa ja saa hoidettavakseen pahansisuisen vanhan espanjalaismiehen herra Peregrinon, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Jamilet kuitenkin ystävystyy herra Peregrinon kanssa, kuuntelee tämän tarinoita ja samalla etsii itseään ja tarkoitustaan, mikä aiemman pilkan ja kiusanteon vuoksi on ollut mahdotonta.
Todella sydämellinen tarina, jossa keskiössä avoimuus, rehellisyys ja hyväksyvyys. Tätä lukiessa tuli mieleen, että ihmisten pitäisi ehdottomasti olla toisilleen ystävällisempiä ja arvostaa toisiaan enemmän kuin moni tekee. Kirja kosketti ja oli myös varsin viihdyttävä. Jatkoakin tälle löytyy ja yöpöydällä lukuvuoroaan odotteleekin jo La Peregrina, jossa matkustetaan Espanjaan selvittämään menneiden saloja.
Pierre Lemaitre, Verihäät
Sophie on hajamielinen. Hän unohtelee asioita ja hukkaa tavaroita ja tilanne vain pahenee. Onko hän sekoamassa? Eräänä aamuna hän huomaa, että 6-vuotias poika, jonka hoitaja hän on, on kuollut. Sophie lähtee pakomatkalle ja päätyy jatkamaan elämäänsä uuden henkilöllisyyden turvin. Mutta… pakoon johtaneet tapahtumat ovatkin vain alkua jollekin paljon, paljon pahemmalle.
Tätä kirjaa ei hyppysistä niin vaan pystynytkään laskemaan vaan rikoskirjallisuuden rakastajaa vietiin aikamoisella intensiteetillä! Hyytävän julma trilleri piti kynsissään loppuun asti. Kirjan suomennos tosin on hieman harhaanjohtava, sillä ei ollut varsinaisesti mitään verisiä häitä. 😉
Luin myös nämä kirjat:
- Anna Jansson, Kalpeat ja kuolleet (Maria Wern -sarja #2)
- C.J. Tudor, Liitu-ukko (ennakkokappale, kirja ilmestyy 28.8.2018)
- Max Manner, 13. huone (Annika Malm -trilogia #3)
- Stephen King, Viimeinen vartio (Mersumies-trilogia #3)
- Karen Joy Fowler, Jane Austen -lukupiiri
Kuukauden hitti, hmm… osaan ehkä mainita kolme parasta: Señor Peregrino, Verihäät ja Poika joka ei itke. Kuukauden huti oli Jane Austen -lukupiiri. Odotin tarinalta enemmän – Jane Austenin takia luultavasti – mutta vaikka päähenkilöiden elämää oli ihan ok seurata niin sen kummosempia hypetyksiä tämä ei kyllä ansaitse. Vaikka jotkut sanovat, että kirjan ja lukupiirin henkilöt olivat olevinaan Austenin kirjoissa esiintyviä hahmoja tai heidän piirteitään omaavia, niin tämä meni minulta ainakin ihan ohi. No mutta, tulipahan luettua. Ainakin itse Jane Austen -kuume iski ja täytyykin ottaa uudelleen lukuun hänen romaaninsa. 🙂
Lue lisää lukemistani kirjoista Kirjat-kategorian alta
Jos tahdot seurata reaaliajassa, mitä kirjoja luen voit seurata minua Instagramissa tai goodreadissa tai vaikkapa molemmissa.