Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Koen, että kotonani ei koskaan oikeastaan ole ollut sellaista selkeää sisustustyyliä, jonka voisi simppelisti nimetä. Moderni, skandinaavinen, klassinen, maalaisromanttinen, minimalistinen – kotini ei ole mitään noista pelkästään. Kysyttäessä onkin ollut vaikea kuvata sisustustyyliä: Öö, sekametelisoppa? 😀
Toki niin kauan, kun olen omillani asunut, olen sisustanut kotejani. Sen sijaan tietoisesti sisustanut olen varmaankin vasta vuodesta 2011, kun tutustuin sisustusblogeihin ja seurasin ystäväni sisustuspuuhia. Silloin tympäännyin oman kotini tavarakaaokseen ja aloin kaivata selkeyttä niin kotona kuin koko elämässänikin. Aloin raivata kotiani tavaroista sekä keventää ja vaalentaa kokonaiskuvaa. Halusin vanhan vastapainoksi paljon valkoista ja mahdollisimman vähän tavaraa. Haaveilin minimalistisesta kodista.
Vuosien varrella olen onnistuneesti vähentänyt tavaramäärää ja saanut kodin yleisilmeen vaaleammaksi. Vuonna 2012 hankittu valkoinen nahkasohva ja keväällä 2013 hankittu Ikea Bestå tv-taso selkeyttivät kodin isoja linjoja, ja itselleni mieluisa ja toimiva pohja sisustukselle syntyi. Tämän jälkeen isoissa linjoissa ei ole tapahtunut muutoksia ja sisustusta on lähinnä maustettu pientavaroilla. Haaveilin erilaisista designhuonekaluista ja -esineistä, mutta taloustilanne esti haaveiden toteuttamisen. Sen sijaan äsken mainitsemillani pientavaroilla olen luonut tyyliä ja tunnelmaa, ja aika pitkälle teen niin edelleenkin.
Tässä muutaman vuoden aikana piensisustusta pyöritettyäni on aika selvästi kuitenkin käynyt ilmi, millaiset tavarat minua kiinnostavat. Selkeät vaaleat linjat, ajattomuus, rouheus ja ajan patina sekä luonnollisuus. Hieman betonia, ruskeaa lasia, messinkiä, kullanvärisiä juttuja, puuta, viherkasveja, kirjoja ja niin edelleen. Syksyllä 2014 sain ystävältäni vanhan keltaisen pinnatuolin. Se saattoi olla jonkinlainen käynnistäjä retromaiselle vihvahteelle, jota halusin tuoda kotiini. Vielä tosin silloinkin ajattelin, että kotini tulee olla valkoinen ja minimalistinen, joskin retromaisilla ja rouheilla vivahteilla. Myös isäni menehtyi kyseisenä syksynä, minkä myötä otin lapsuudenkodistani joitain vanhoja tavaroita, joita halusin laittaa esille. Näistä hyvänä esimerkkinä isäni 1940-luvun alussa koulussa nikkaroima puujakkara. Tällä samalla linjalla on nyt menty siitä asti ja viimeisin lisäys sisustukseeni oli lapsuudenkotini vanha perintölipasto, jonka sijoitin olohuoneeseeni loppuvuodesta. Olihan minulla jo jonkinlainen aavistus, mutta tässä vaiheessa todella ymmärsin, ettei haaveitteni kokovalkoinen minimalistinen koti sittenkään ole se, mitä haluan.
Viimeisen vuoden aikana olen jostain syystä pohtinut paljon (ellen jopa pakkomielteisesti), mikä on minun sisustustyylini. Mikä on punainen lanka sisustamisessani? Millä tyylisanalla kotini sisustusta voi kuvailla? Edelleenkään yksi sana ei riitä kuvaamaan sisustustyyliäni. Se ei ole minimalistinen, kuten jo totesin. Se ei ole vain valkoinen. Se ei myöskään ole ainoastaan moderni, ei vahvasti retro tai kirppistyylinen. Missään nimessä se ei ole maalaisromanttinen tai ylellinen (bling bling).
Olen nyt tullut vihdoin siihen lopputulokseen, että sisustustyylini on ehkä kaikkein eniten boheemi. Isot linjat ovat edelleen vaaleita ja niin haluan niiden olevan jatkossakin. Tavaraa voi satunnaisesti olla enemmänkin, mutta pääosin kuitenkin tavaramäärä sekä esillä että kaapeissa on hillitty. Siinä siis ehkä se pieni pala minimalismia on jäänyt osaksi toteutusta. Huonekalut ovat sekoitus uutta ja vanhaa, samoin piensisustus. Lopputulemana vaalea ja kevytilmeinen boheemi koti.
Aika samoilla linjoilla mennään. Minua(kin) miellyttää sisustuksessa vaaleus,ajattomuus ja selkeys yhdistettynä ajan patinaan ja luonnollisuuteen ?Pienesineissä ihania ovat esim. rouheat betoniruukut! Kasveja hankkisin varmasti paljon enemmänkin jos saisin ne vain jotenkin pysymään hengissä ?
Ennen sisustustyyli oli hyvinkin minimalistinen,olisko ikä tehnyt sen että kaipaa enemmän pehmeyttä. Värimaailma tulee todennäköisesti aina pysymään hyvin rauhallisena (valkoinen,harmaa,beigen sävyt,ripaus mustaa antamaan terää) sen verran paha väriallergia on muodostunut vuosien saatossa ? Mutta on hauska huomata kuinka oma tyyli muuttuu/kehittyy vuosien myötä. Ennen joulua uusin olohuoneen verhot ja nyt tuntuu että ensimmäistä kertaa meillä on jotenkin ”aikuisten” verhot ? Ovat siis paksua,pimentävää kangasta ja jotenkin paljon runsaammat kuin olisin ehkä vaikkapa pari vuotta sitten valinnut…siitä tuo aikuisuus-fiilis.
Huonekaluissa on sulassa sovussa sekä Artekia että Ikeaa, osa ikivanhoja ja osa uudempia. Mielenkiintoisimpia koteja ovatkin mielestäni ne joissa on yhdistetty uutta/vanhaa, arvokkaampia klassikoita ja edullisempia huonekaluja. Ihanaa kun huonekaluilla on tarina eikä kaikki ole suoraan kaupan hyllyltä hankittua. Isoa,vanhaa lipastoa etsin pitkään ja viime vuonna vihdoin löysin oikeanlaisen…ajatuksena oli maalata se valkoiseksi ja uusia vetimet, onneksi projekti viivästyi ja tajusin että sen kuuluu saada olla sellaisena kuin olikin…hieman kuluneena ja alkuperäisessä asussaan…ihastuttaa edelleen joka kerta ohi mennessä ?
Sinulla on ihanan rauhallinen ja selkeä koti, vanhat huonekalut tuovat mukavaa maustetta!
Kiitos Anne!
En ole ihan varma, olisiko tässä sisustusmieltymyksen muutoksessa kyse ikävuosien karttumisesta, mutta ehdottomasti jollain tapaa ehkä menneeseen päin menemisestä – palaamisesta juurilleen. Kaiken tavaran karsimisen ja sisustamisesta kiinnostumisen myötä sitä jotenkin oli niin kamalassa ähkyssä, että sitä halusi yltiömäisen avaraa ja minimalistista. Ehkäpä olen vihdoin löytänyt enemmän tasapainoa liian tavaramäärän ja avaruuden välille. 🙂
Hmmmmm…Mielestäni sisustuksesi on aika skandinaavinen.Ajaton,selkeä,vaalea ja löytyy myös luonnonmateriaaleja.Tykkään kovin,kotisi on kaunis ja viihtyisä.
Sisustuksen ei missään nimessä mielestäni pidä olla kallis ja täynnä designklassikoita,vaan kekseliäs,kierrättävä,kerroksellinen,missä elämä ja muistot saa näkyä.
Jatka samaa rataa,kuviasi on kiva katsella.
Kiitos paljon, Nanna! Olen yhdistänyt skandinaavisen niihin sisustuslehtien skandinaavisiin koteihin ja siksi en ole osannut omaa kotiani skandinaavisena pitää. Olet kuitenkin oikeassa, onhan tämä skandinaavinenkin. Skandinaavisen boheemi – omalla tavallaan. Sitä ei vain osaa jotenkin omaa kotiaan katsoa samalla tavalla kuin muut. 🙂
Meillä on oikeastaan aika samanlaista kuin sulla, tavaraa aavistus enemmän, mutta isot pinnat on valkoiset, mutta sitten seassa on kaikkea muutakin. 😀
Kuulostaa hyvältä, Jonna! Isot vaaleat linjat tuovat isompaankin tavaramäärään hieman selkeyttä. 🙂
Kun itsellä on hyvä olla omassa kodissa, on sisustus ja tunnelma mielestäni onnistunut.
Olet yhdistänyt raikkaasti uutta valkoista luonnonmateriaalien ja vanhojen huonekalujen kanssa.
Itse olen todennäköisesti muuttamassa ensi kesänä pienempään asuntoon. Se tietää tavaroiden ja ehkä huonekalujenkin karsintaa. Uusista huonekaluista olen vaikka valmis luopumaan, mutta kaksi vanhaa senkkiä ja yksi lipasto tulevat kulkemaan mukanani edelleen. Niillä on oma tarina ja ” sielu.”
Kiitos Jaana. 🙂 Tärkeintä todellakin on, että itse viihtyy ja siinä mielessä muiden mielipiteillä ei olekaan väliä. Ei ainakaan pitäisi olla! Vanhoissa kalusteissa on kyllä ihanaa tunnelmaa ja ne tuovat mieleen muistoja. Huomaan usein katsovani tuota vanhaa lipastoani ja muistelevani esimerkiksi isääni. <3
Heh, en minäkään osaa tyyliäni lokeroida vaikka kovin olen yrittänyt. Tällä hetkellä uskon boheemin midmodernin osuvan parhaiten 😀 Mutta eihän kaikkia tarvitse pystyä lokeroida, eihän?
Joo ei se mikään pakollinen asia ole saada asioita, sisustustakaan, lokeroon. Jotenkin vaan lokeroiminen helpottaa selittämistä ja ehkä toisaalta voi olla avuksi jatkokehittelyssä. Tietenkin tärkeintä on, että noin yleisesti ottaen tietää mistä itse tykkää. 😀 Mä en muuten tuommoisesta midmodernista ole ennen kuullutkaan. Mutta yhdistäisin itse varmaan sun tyyliin boheemin ja modernin 50-luvun. 🙂