Irinan omaa nimeään kantava blogi on arkea ja elämää taltioiva, elämänmakuinen ja rento. Irina asuu pienessä helsinkiläiskaksiossa. Kodin kokonaisilme on vaalea ja yksinkertainen sisältäen luonnollisia, kodikkaita ja jopa boheemejakin yksityiskohtia. Irina on matkalla kohti minimalismia ja vaikka prosessi onkin jo pitkällä, tekemistä silti riittää. Minimalismin lisäksi blogin lifestyle-aiheet sisältävät kaikkea arjesta, elämästä ja mielenkiinnonkohteista. Löydätkin blogista juttuja muun muassa kirjoista, hyvinvoinnista ja tapahtumista. Kiteytettynä siis teeskentelemätöntä ja aitoa juttua kodista ja muista elämän osa-alueista!
Irina on nelikymppinen syntyperäinen helsinkiläinen, joka rakastaa merta ja kipputoreja, valokuvaamista, lukemista, suklaata, kotivaatteita, päiväunia ja satakielen laulua. Tervetuloa mukaan seuraamaan Irinan elämää!
Luin syyskuussa seitsemän kirjaa ja mukaan mahtui tällä kertaa mukavasti muutakin kuin jännityskirjallisuutta. Tule mukaan syyskuun kirjakatsaukseen!
Annoin sinun mennä, Clare Mackintosh (Gummerus)
Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä ja samalla sekunnilla koko elämä muuttuu lopullisesti. Rikoskomisario Ray Stevens alkaa tutkia tapausta, jossa auton kuljettaja pakenee paikalta. Kirjasta sanotaan, että siinä on kaikkien aikojen yksi nerokkaimmista juonenkäänteistä. Kun tämä juonenkäänne tuli lukiessani vastaan, en voinut muuta kuin älähtää ääneen ja todeta, että mitä ihmettä! Todellakin kaikkien kehujen arvoinen lukukokemus.
Suurin kaikista, Malin Persson Giolito (Johnny Kniga)
”Ilma on ruudinsavusta hämärän harmaa. Kaikki on ammuttu, paitsi minä. Minulla ei ole edes mustelmaa.”
Maja on kahdeksantoistavuotias lukiolainen, joka joutuu vangituksi ja oikeuteen Djurholmin lukiossa sattuneesta kouluampumisesta. Miten hyvän perheen tyttö päätyi tähän tilanteeseen? Mikä oli niin pielessä, että useampi nuori ja yksi opettaja ammuttiin kuoliaaksi?
Kirja seuraa oikeussalin tapahtumia ja Majan ajatuksia hänen omasta perspektiivistään. Omat tuntemukseni vaihtelivat lukemisen myötä laidasta laitaan, enkä tiennyt oikein, mitä ajatella. En ole aiemmin lukenut tällaista oikeussalidraaman muotoon kirjoitettua kirjaa, mutta siihen tottui aika nopeasti. Ja mitä pidemmälle kirjassa päästään, sen mielenkiintoisemmaksi se käy.
Pieni kirjapuoti Pariisissa, Nina George (Bazar)
Pariisilaisella kirjakauppiaalla Jean Perdulla on kirjakauppalaiva, laineilla kelluva kaunokirjallisuusapteekki, ja hän osaa valita asiakkailleen heidän elämäntilanteisiinsa ja ongelmiinsa sopivat teokset. Perdun oma sydän on särkynyt kaksikymmentäyksi vuotta sitten eikä omaa sydäntä ole yhtä helppo hoitaa kuin muiden sydämiä. Eräänä kesänä Perdu löytää sydämensä särkeneen entisen tyttöystävänsä kirjoittaman kirjeen ja sen luettuaan hän päätyy lähtemään laivallaan kohti Provencea ja setvimään menneisyyttään. Pieni kirjapuoti Pariisissa on ihana ja leppoisa tarina rakkaudesta, elämästä, ihmissuhteista ja niiden aiheuttamien haavojen paranemisesta.
Sininen huvila, Eva Frantz (S&S)
Kaksi teiniä löytää keskellä yötä tien varrelta pienen pojan, Brunon. Teinit vievät Brunon kotiinsa läheiseen taloon, Siniseen huvilaan. Sieltä löytyy henkihieveriin pahoinpidelty pojan äiti, suosittu lifestylebloggaaja Becca. Poliisikomisario Anna Glad alkaa selvittää tapausta. Selviää, että Becca Stenlund on saanut blogiinsa uhkauksia.
Sininen huvila aloittaa uuden Anna Glad -sarjan. Näin bloggaajana ja dekkareita rakastavana tämä kirja houkutteli normaaliakin enemmän. Kirja oli helppolukuinen ja piti koukussaan koko matkan ajan. Jatkoa odotellessa!
Hylkäämisen päivät, Elena Ferrante (WSOY)
Suuren suosion Napoli-sarjallaan saaneen Elena Ferranten (pseudonyymi) vuosituhannen alussa kirjoittamassa kirjassa käydään läpi katkeria ja aika hurjiakin tunteita, kun Olgan mies lähtee nuoremman naisen matkaan ja Olga jää yksin kahden lapsensa kanssa. Annoin kirjan ensin luettavaksi äidilleni, joka oli hieman pöyristynyt päähenkilön sekoilusta sekä kielenkäytöstä kirjassa. Kieltämättä kieli on ronskia ja alapääsanastoa käytetään. En itse pidä v-sanojen ja alapääsanaston käytöstä lukiessa tai muutenkaan, mutta onneksi ronskin kielen käyttö oli vain yksi vaihe, ei koko kirjan mittainen. Toivoin, että kirjan loppuun päästessäni lukukokemus olisi kuitenkin enemmän positiivinen kuin negatiivinen ja onneksi näin oli. Siinä missä Hylkäämisen päivät on rankka kertomus erosta ja pohjamutiin putoamisesta, on se myös vahva kertomus selviytymisestä.
Parillisia ja parittomia, Jojo Moyes (Gummerus)
Kirja, joka kertoo yksinhuoltajasta ja kahta työtä tekevästä Jessistä sekä it-firman omistajasta Edistä, joka menettää kaiken yhden virheen vuoksi, ei noin päällisin puolin vaikuta mitenkään erikoiselta. Nämä kaksi aivan eri maailmoista olevaa ihmistä kohtaavat toisensa Jojo Moyesin taitavassa kerronnassa ja kummasti vain tarina saa mielenkiinnon heräämään. Vaikka kirja ei herätäkään samanlaisia tunteita kuin Moyesin Kerro minulle jotain hyvää (ainoa kirja tähän mennessä, jota lukiessani olen itkenyt), on se kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jojo Moyes ei petä edelleenkään.
Kun jää pettää alta, Camilla Grebe (Gummerus)
Vaatekaupassa työskentelevä Emma on rakastunut Jesper Orreen. Valitettavasti Jesper on Emman ylin esimies ja suhde on pidettävä salassa. Kun Jesperin talosta löytyy raa’asti murhattu nainen, Jesperistä tulee rikoksesta epäilty. Tapausta alkaa tutkia rikospoliisi Peter yhdessä kollegansa, käyttäytymistietelijä Hanne Lagerlind-Schönin kanssa. Tarinaa seurataan Emman, Peterin ja Hannen näkökulmista. Mutta koska mikään ei ole koskaan niin kuin miltä näyttää – sanotaanhan tämän kirjan olevan vuoden petollisin trilleri – niin lopussa pääsee kyllä yllättymään.
Minkä kirjan tai kirjoja sinä luit viimeksi?
Tässähän tulikin monta mielenkiintoista kirjaa lukulistalle 🙂 Itse luin viimeksi myöskin Jojo Moyesia, tuon ”Kerro minulle jotain hyvää” -kirjan itsenäisen jatko-osan ”Jos olisit tässä”.
Hienoa Piia, että löysit lisää luettavaa! 🙂 Jos olisit tässä oli myös hyvä vaikka ei yltänytkään aivan edeltäjänsä tasolle.
Kiitos Irina näistä kirjapostauksista 🙂
Eilen päätin pitkästä aikaa poiketa kirjastossa ja mukaan lähti tuo Annoin sinun mennä -kirja sekä kunnon kauhuklassikko Uini uinu lemmikkini ( Stephen King ). Jos ei näillä yöunet katoa, niin sitten ei millään =)
Kiitos sulle Katerina, että laitoit kommenttia! En ole ollut ihan varma, miten tykättyjä nämä kuukausikoonnit lukemistani kirjoista ovat ja olen tosi iloinen, jos niistä on iloa muillekin kuin minulle. 🙂 Kauhusta en niin välitä, mutta silti aion lukea jossain vaiheessa arvonnassa voittamani Carrie-kirjan.